miltä tuntuu uskoa oikeasti johonkin?
itselläni on sellainen geenivirhe, etten usko oikein mihinkään. siksipä kiinnostaa, miltä tuntuu se, jos on esim. niinsanotusti uskossa. kristittynä. muslimina. ja mitä näitä nyt onkaan.
tämä ei ole provo. siis, miltä se tuntuu?? en pysty edes kuvittelemaan.
itselläni on sellainen geenivirhe, etten usko oikein mihinkään. siksipä kiinnostaa, miltä tuntuu se, jos on esim. niinsanotusti uskossa. kristittynä. muslimina. ja mitä näitä nyt onkaan.
tämä ei ole provo. siis, miltä se tuntuu?? en pysty edes kuvittelemaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kaikki hyvä maailmaan on valutettu Juutalaisten käsien kautta – Jeesus. Kristittynä oleminen tuntuu hyvyyden tekoina lähimmäisiä kohtaan.
ollut viestissäsi.
eli kysynpä uudelleen: miltä TUNTUU uskoa???
Tuntuu siltä että olen löytänyt totuuden. Uskoni kohde on elämä, terveys, hyvyys ja kaikki yhdistyneenä totuudella – Jeesus. Eroon sairaudesta, pahuudesta ja kaikkinaisesta valheesta. Onhan se iloinen asia kun on suunta tervehtymistä kohden!
edelleenkään en oikein hahmota...
aikoinaan yhden kaverini kanssa mietittiin näitä ns. uskonasioita: ilmeisesti tämä on sellainen on/off-juttu, eli uskovaisilla on päässä jokin bitti 1-asennossa, ja meillä epäileväisillä 0-asennossa. ja välimuotoja ei ole.
p.s. voisitko elää ihmisiksi ilman sitä jeesustasi? jos et, niin mikset?
Selvitän ensin terminologiaa, mitä Jeesus ja vastapeluri saatana minulle tarkoittaa. (Jeesuksella ja saatanallakin on tosin paljon muitakin nimiä)
Minä hahmotan nämä uskon asiat niin että toisella puolella on totuus ja hyvyys ja toisella pahuus ja valhe.
Jeesus on itse totuus, hyvyys, oikeudenmukaisuus jne. se on samalla taivasta. Saatana on itse pahuus, valhe, sairaus jne. se on samalla helvettiä.
>>voisitko elää ihmisiksi ilman sitä jeesustasi?>ilmeisesti tämä on sellainen on/off-juttu>ja välimuotoja ei ole.
en ymmärrä, mihin tätä jeesustasi tarvitset.
ilmeisesti elät ihan ihmisiksi. niin teen muuten minäkin. yllättävän moni elää, uskomatta.
muotoilen asian näin (nykytyyliin): mitä LISÄARVOA se jeesus elämääsi tuo?
uskomisesta. ateismia kristityt mielellään sanovat uskoksi (ts. uskotaan jumalan olemattomuuteen). toisinkin se määritellään: näytön puutteesta johtuva uskon puute jumalan olemassaoloon.
itse en usko enkä ole uskomatta enkä ole agnostikko. ei vaan lainkaan kiinnosta. epäolennainen asia elämän kannalta. (no siis ilmiönä kiinnostaa, siksipä kirjoittelen. mutta en usko, että tulen koskaan uskomaan. mihinkään.)
Fundamentalistit (islamilaiset ja kristityt) lisääntyvät, sekularistit eivät. Siksi uskovaiset voittavat aina lopulta eikä uskonnottomuus pääse koskaan yleistymään muuten kuin lyhyeksi aikaa. Sekularismin häviäminen omaan hedelmättömyyteensä on evoluutiota.
suomessa esim. lestadiolaiset lisääntyvät kuin kanit. siis tehokkaasti. ei ole sen kummemmin tarkoitus mollata, käsittääkseni ovat ihan asiallisia kansalaisia. mutta tekevät paljon jälkeläisiä.
itselläni ei (kuinka ollakaan) ole lapsia. lapsenlapsia kyllä, laiska kun olen (ts. naisystäväni on minua vanhempi, enkä itsekään enää teini ole.)
mutta siis sormituntumalta, kyllä uskovat tekevät enemmän jälkeläisiä, ja uskonnottomuus on valitettavan harvinaista.
Tulin "uskoon" (en jotenkin osaa käyttää tätä sanaa kohdallani) joitakin aikoja sitten, eikä se oikeastaan TUNNU miltään.
Uskonasioihin joko tuntee vetoa tai sitten ei. Joitakuita meistä piinataan sillä vähän väliä - itse en välttämättä olisi halunnut tulla uskoon, ja pyristelinkin vastaan parikymmentä vuotta. Mutta kun kolkutellaan niin kolkutellaan. Lopulta annoin periksi...
Usko on nimenomaan uskomista, ei muuta. Aluksi voi tulla "tuntemuksia", Jumala ikäänkuin haluaa vakuuttua olemassaolostaan. Sitten tuntemukset väistyvät taka-alalle, koska kysymys ei lopultakaan ole FIILIKSISTÄ, vaan - niin - siitä uskosta.
Kun tuntemukset vähenevät, epäily saa jalansijaa. Ihminen on sellainen. Maallinen elämä tuntuu helpommalta, kun ei tarvitse vaivata päätään, saa olla rauhassa itsekäs eikä tarvitse ottaa huomioon muita. Usko hiipuu, jos sitä ei hoida. Siksi seurakuntayhteys, Raamatun lukeminen, rukous ja ehtoollinen ovat tärkeitä.
En ole hihhuli, harva ulkopuolinen uskoisi minua uskovaksi. Pukeudun värikkäästi ja olen "hauska, rento tyyppi". En kuulu mihinkään äärilahkoon, vaan ihan tavalliseen ev.lut.seurakuntaan. Usko on osa arkeani, muttei täytä jokaista sekuntiani.
Sen verran usko "tuntuu", että omatunto on herkempi. En vaan kykene enää elämään niin itsekkäästi kuin ennen. Ihmiskunta on typeryyksissään vääristänyt uskon joukoksi kieltoja niin, että monet kuvittelevat uskon olevan moraalisesti tiukkapipoista hommaa. Minulle usko = rakkaus. En jaksa moralisoida muita, mutta rakkauttani voin osoittaa, se on sitä kristityn arkea.
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ja kohtele muita niin kuin toivot muiden kohtelevan itseäsi. Simppeliä myös muille kuin kristityille, me vaan "joudumme" keskittymään enemmän tämän lauseen edessä.
Selkiyttikö tämä yhtään?
T: Heiluri
Vastasin tuolla alempana siihen, miltä usko tuntuu. Nyt huomasin vielä kysymyksen - mihin Jeesusta tarvitaan, ja yritän, huom. y r i t ä n vastata vielä siihen.
(Anteeksi muuten välikommenttini, ja toivon, ettet loukkaannu. Itse uskoa vastaan tapelleena olettaisin, että kyselet näitä siksi, että aihepiiri kiinnostaa sinua oikeasti. Jos ei kertakaikkiaan voisi vähempää kiinnostaa, ei kyselisi uskonasioiden ydinkysymyksistä vaan vaikkapa taikinaresepteistä. Voi olla, että kyselet, koska takaraivosi alalohkon sivuraide on kiinnostunut, vaikka itse et tiettykään ole...:)
Nyt, kun elelen kristityn arkea, pohdin usein suurten maailmanuskontojen ydinkohtien eroja. Itse uskoin ennen vanhaan kyllä Jumalaan, mutta Jeesuksen rooli oli mulle peitossa. Uskoin kyllä mukavaan hippiheppuun, mutten tod mihinkään vettenpäälläkävelyihin.
Nyt tuntuu, että koko jutun juoni on siinä hippihepussa, ja tunnen jopa lilevää surumieltä, kun ajattelen niitä uskovia, joiden uskosta puuttuu Jessen sanoma. Näet Jumala oli vuosituhansia yrittänyt viestiä ihmisille, miten täällä maan päällä tulee olla. Mutta vaikka mitkä kymmenet käskyt olisi hakattu ihmisen otsaan, ei niitä kykene noudattamaan. Jaa miksi? Koska ihminen on ihminen.
Ennen uskoani en pitänyt sanoista synti ja armo. Ne tuntuivat synkiltä ja syyllistäviltä, ja koko usko mustalta ja harmaalta. Nyt kun Jeesuksen teon salaisuus on auennut, ymmärrän vihdoin. Muut uskonnot perustuvat ihmisen omaan yrittämiseen. Otsa rypyssä, sääntö säännöltä, syyllisyys niskassa.
Meille kristityille Jumala sanoo: Pahuksen vaillinainen, itsekäs pösilö. Päätit aamulla olla kunnolla ja mikä on saldo nyt illalla? Kiivastus lapselle, välinpitämätön asenne ystävän surua kohtaan, ohitettu lähimmäinen. JA TÄHÄN KOHTAAN SIJOITTUU SE, MIHIN JEESUSTA TARVITAAN.
Jumala on 100% rakastava, mutta myös 100% oikeudenmukainen. Ihmisen ja Jumalan välejä ei olisi saanut kuntoon ilman Jeesuksen sovitustyötä. En osaa tätä simovaikeaa kohtaa kunnolla selittää, mutta armo astuu kuvaan tässä kohtaa. Saamme olla vajavaisia, itsekkäitäkin, kunhan yritämme parhaamme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voi elellä kuin ellun kana kunhan illalla pyytää anteeksi.
Sorry, etten osaa tätä parasta kohtaa avata enempää. Jos seuraat tätä palstaa vielä tovin, voin vielä yrittää.
Niin ja PS. Vaikka toisessa viestissäni sanoin, että usko ei tunnu miltään, perun vähän puheitani. Kun vihdoin opin rukoilemaan (miten se olikaan niin vaikeaa), rukous = rauha. Eli se tunne on siis levollinen ja rauhallinen, suorastaan tyyni.
Jos todella kyselet näitä vain mielenkiinnosta, homma bueno, elä rauhassa juuri sellaista elämää kuin haluat. Mutta jos kyselet, koska ihan pikkiriikkisen kolkuttaa, älä suotta pelkää. Ei tää jeesustelu :D niin hirveen kauheen kamalaa ole.
Heiluri
hienosti kirjotat, selkeästi ainakin minusta :) Aiheen aloittaja varmasti saa jotain tästä.
Kun uskoo on aina, joku jonka kanssa olla eli ei ikinä ole yksin. Maailman näkee valoisammin ja jaksaa mennä päivä kerrallaan kohti Taivasta.
Pysykää uskossanne ja tulkaa uskoon, sillä se kannattaa. Olen muuten kristitty. Jumalan siunausta :)
Vähän vaikea vastata. Usko ei siis ole tunteista kiinni. Jos se olisi tunteita pelkästään, toisena päivänä olisin uskossa ja toisena päivänä askossa.
Uskotko, että aurinko nousee huomenna? Nohh, huono vertaus uskosta, koskapa aurinko ei ole ikuinen.
Noh, ei uskokaan ole ikuinen, koska se uskovalla vaihtuu kerran näkemiseen.
Usko Jeesukseen Kristukseen synnyttää tietysti jossain määrin myöskin tunteita, varmuus siitä, että pelastuu iankaikiseen elämään, elämä siis jatkuu kuoleman jälkeen ja tavataan Kristuksessa kuollet omaisemme, synnytää iloa ja rauhaa.
Usko Jeesukseen Kristukseen aiheuttaa myöskin turvallisuuden tunteen, koskapa Raamatun lupaus Hänen huolenpidostaan rohkaisee.
Uskon seltitys omin sanoin;
Usko merkitsee sitä, että olemme niin vakuuttuneita Raamatuun kirjoitetujen Jumalan lupausten ehdottomasta totuudesta, että toimimme niitten varassa.
Sama Raamatun sanoin;
Hebr. 11:
1. Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Tuo totuus Jumalan lupaamista asioista Raamatun sivuilla synnyttää suurta iloa, koskapa ne lupaukset täytetään, eli se toimii jokapäiväisessä elämässä! Usko Jumalaan Jeesuksen Kristuksen kautta on jokapäiväistä, normaalia elämää, ei se ole jotain kiikkutuolielämää surkean hurskaan näköisenä!
Kun on löytänyt turvan Jumalassa, se alkaa vaikutaa ihmisessä tervehtymistä, esim. joistain sairauksista. Löytyy elämän tasapaino, myöskin se tuntuu varmasti hyvältä. Tietous, usko siitä, että sinusta huolehditaan saa aikaan levon.
Luottamus on enemmän, kuin usko! Todellinen usko on siis oman elämän laskeminen Jumalan käteen, varaan. Luottamista Hänen armoonsa ja Rakkauteensa. Rakkaus ei tee kenellekään mitään pahaa! Se on uskoa se! Jumala on Rakkaus!
Se, että usko Jeesukseen Kristukseen vie iankaikkiseen elämään, poistaa pelon! Täydellinen rakkaus, luottamus Kristukseen tilanteista huolimatta poistaa siis pelontunteetkin.
Ainoa terve pelko, jota tulee tuntea, on Jumalan pelko, eli se on halu elää Jumalan Sanan, eli tahdon mukaan.
Ei Jumalaa tarvitse muutoin pelätä, ei Hän aja ketäään takaa ja heitä kuumaa kiveä päähän, jos epäonnistumme!
Olen uskova, tuntuipa sitten miltä tuntui, tunteet pettää, usko kestää!
TV;Jumalanhullu
Sä uskot ettei mitään ole. Sä uskot oikeasti siihen. Siltä tuntuu uskoa siihen juttuun.:)
Jeesuksen kanssa on mahtavaa. Jeesus tuo ilon, rauhan, aidon ja pysyvän onnen ja vie pois kaiken pahan; katkeruuden, kaunan, kateuden, vihan, pelon, rikkoutuneen mielen.. kaikki katoaa ja tilalle astuu Jumalan rauha.
Siunausta!
kiitos vaan vahvistuksesta. Etsivä löytää.
Ei usko varsinaisesti miltään tunnu, vaan se tuottaa omaan olemukseen jotakin sellaista jota maallinen ja raadollinen maailma ei kykene tuottamaan. Ja koska omalla uskolla kaikenlainen kerskaaminen on jopä tänäänkin ehdottomasti vielä kiellettyä, niin eipä tuosta ko. uskosta voi tämän enenpää sanoakkaan täällä.
kohdallaan varmaan kokee sen omin silmin ja omin sydämmin.
Joku kirjoittinkin että terveys ja lähimmäis rakkaus nousee pintaan. Ehkä tämä selventää. Sinä todellakin koet että jumala on olemassa ja tunnet sen sydämmessä rakkauetena suurena sellainen TUNNET SEN. Ei sanoina, vaan elämäsi prioriteetit muuttuvat. Osaat sijoittaa itsesi! oikeaan valoon. Et halua tehä toiselle pahaa mieltä. Et vahingoittaa tai muutakaan pahaa. Otat huomioon lähimäisesi tunteet oikeasti. Samalla tavalla kun pienenä lapsosena. Uskalsit tuntea pahaa oloa ja itkeä. Tuntea miten sinua rakastetaan ja huolehditaan. Jos olet ollut ennen katkera jostain,niin osaat antaa anteeksi oikeasti ja toivottaa kaikille siunausta sydämestäsi asti.
siis ei vain sanoin. Maailmassa on niin kieroutuneet prioriteetit ja monet jättää huomioimatta oikeat tarpeensa. Hyväksymistä haetaan rahalla ja egoa ponkitetaan toista alentamalla. en tiedä saatko tästä mitään irti kun näin sekavasti vielä kirjoittelen. Positiivisia ajatuksia kehiin ja silmät kuin myös korvat auki niin ehkä huomaat että ei kaikki nämä uskovaiset ehkä olekkaan hörhöjä :) Eläkä takerru virheisiin ollaanhan myös ihmisiäm, yritä nähdä sanomaa ja mitä sydämessäs tunnet.