Raamis: Jaakob 4:11-17 Tuomitseminen

TOISTEN TUOMITSEMINEN
Jaakob 4:11,12
---
4:11 Älkää panetelko toisianne, veljet. Joka veljeään panettelee tai veljensä tuomitsee, se panettelee lakia ja tuomitsee lain; mutta jos sinä tuomitset lain, niin et ole lain noudattaja, vaan sen tuomari.
4:12 Yksi on lainsäätäjä ja tuomari, hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa; mutta kuka olet sinä, joka tuomitset lähimmäisesi?
--
Kahdeksas käsky: Alä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. (”Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme valhettele lähimmäisestämme emmekä petä, panettele tai saata pahaan huutoon, vaan puolustamme häntä, ...)

Jälleen meidän tulee muistaa, mitä Jeesus itse Vuorisaarnassaan sanoo tuomitsemisesta:
”Älkää tuomitko....Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmistäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä”: (Matt. 7:1,3-5).

VÄÄRÄ ITSEVARMUUS
Jaakob 4:13-17
--
4:13 Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: "Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa" -
4:14 te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu -
4:15 sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon".
4:16 Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha.
4:17 Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.
--
Emme saa olla liian itsevarmoja. Kaikki ei aina mene, niin kuin suunnittelemme. Jaakob ei kiellä tekemästä suunnitelmia tulevaisuutta varten, mutta on otettava huomioon Jumalan tahto; ”Jos Herra suo”.
Usein omat suunnitelmamme menevät ”myttyyn”. Eteemme voi tulla vastoinkäymisiä, jota emme etukäteen tienneet odottaa.

Vuosia sitten minullakin oli paljon huolia ja vaikeuksia, (eikä niitä nytkään puutu).
Jumala voi ottaa yht`äkkiä pois rakkaamme, irrottaa meidät normaalista elinympäristöstämme tai voimme sairastua vakavasti.
Silloin elämä voi tuntua tosi tyhjältä. Elämältä putoaa ikään kuin pohja pois.
Mutta kaikki vastoinkäymisetkin voimme ottaa ”Isän kädestä”. Hän kouluttaa ja riisuu meitä (esim. omavanhurskaudesta), vaikka se ei aina hyvältä tunnukkaan.
Hän ei hylkää meitä.
Herra armahtaa, antaa anteeksi, unohtaa ja vapahtaa.
--
1. Nyt Herran hyvyydestä me saamme riemuita
ja armon kyllyydestä kiitosta veisata.
Päivinä myötäisinä ja vaivan täyteisinä
iloitkaa Herrassa!

4. Jos sairastut tai työstä joutuisit luopumaan,
ei epätoivoon syöstä saa päivä vaikeinkaan.
Laupias Isän käsi on avoin hädässäsi.
Iloitkaa Herrassa!
(Virsi 330:1,4)