Perinteisessä adventismissa asetetaan Raamatun rinnalle kilpaileva jumalallista arvovaltaa vaativa auktoriteetti, jonka kaikki tekstit tulee ottaa vastaan jumalallisen arvovaltaisina: Ellen G. White ja hänen kirjansa (vrt. roomalaiskatolinen kirkko, jossa traditio on Raamatun rinnalla).
Ironisesti adventistit, jotka väittävät olevansa reformaattorien työn jatkajia ja täällä Suomessa etenkin viittaavat mielellään Lutheriin, ovat pelastusopissaan lähempänä juuri sitä katolisuutta, jota he vastustavat: adventistien vanhurskauttamisoppi muistuttaa Trenton konsiilin vanhurskauttamisoppia hämärtäen ja sekoittaen toisiinsa vanhurskauttamisen ja pyhityksen (sekä päästäessään teot mukaan, varsinkin sapatin pitämisen ja ruokasäännöt) ja vaatiessaan perfektionismia: "luonteen kehittämistä" tahrattomaksi. Pelastusvarmuuden puuttuminen on väistämätön johtopäätös adventistisesta pelastusopista.
Ironisesti adventistit, jotka väittävät olevansa reformaattorien työn jatkajia ja täällä Suomessa etenkin viittaavat mielellään Lutheriin, ovat pelastusopissaan lähempänä juuri sitä katolisuutta, jota he vastustavat: adventistien vanhurskauttamisoppi muistuttaa Trenton konsiilin vanhurskauttamisoppia hämärtäen ja sekoittaen toisiinsa vanhurskauttamisen ja pyhityksen (sekä päästäessään teot mukaan, varsinkin sapatin pitämisen ja ruokasäännöt) ja vaatiessaan perfektionismia: "luonteen kehittämistä" tahrattomaksi. Pelastusvarmuuden puuttuminen on väistämätön johtopäätös adventistisesta pelastusopista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lainoppineisuuden ja omavahurskauden valossa nähtynä adventismissa on "adventtitotuudellinen" pelastusvarmuus.
Adventtikirkkko sanoo virallisesti Raamattua "normiksi".
Raamattua sanotaan normiksi (norma normans). Se on latinaa ja tarkoittaa ylintä auktoriteettia. Ette te näköjään mitään tiedä ja silti urputatte.
Eivät normi ja norma normans tarkoita samaa!
Muille Raamattu on norma normans, mutta adventisteille vain normi.
Ei normi tarkoita ylintä auktoriteettiä, yritä nyt ymmärtää.