Isäni kuoltua vanha äitini jäi yksin asumaan kotitaloa haja-asutus alueella.
Kaikki lapset halusivat tietenkin jättää äidille kotinsa eikä minkäänlainen pesän jakaminen tullut kysymykseen. Perukirjaa varten piti pyytää verovirastosta kiinteistön arvo. Arvoa oli verovirasto myöhemmin kuitenkin korottanut perintöveroa varten, ilmeisesti valtion kassaan ei ensimmäisellä arvolla olisi kilissyt tarpeeksi rahaa.
Kotitalon korotetusta arvosta maksetaan siis 10 % veroina valtion kassaan vaikka taloa ei edes panna myyntiin !
Isän tilille jääneestä pienestä summasta verotetaan myös 10 % suoraan pois : lasten tulee maksaa verot siis omilta tileiltään ja isältä jäänyt summa jää kokonaisena äidin käyttöön. Tottakai yhdessä säästetty raha on oltava jäljelle jääneen puolison käytössä, siitä olemme yhtä mieltä.Vähennyksiä ei verovirasto ottanut huomioon perukirjan mukaan, vähennyskelpoisiksi oli hyväksytty ainoastaan sairaala- ja hautauskulut. Perukirjan teko-ohjeissa neuvotaan vähentämään paljon muutakin, mutta verovirasto ei ilmeisesti katsonut tarpeelliseksi ottaa mitään muita kuluja huomioon : näin verotettavaa omaisuutta on « enemmän ».
Ikänsä työtä tehneet ihmiset ovat jo kertaalleen maksaneet verot tuloistaan ja mahdolliset säästöt on yleensä tarkoitettu vanhuuden turvaksi. Kun toinen puolisoista jää yksin, miksi valtio leikkaa varoja siitä summasta jolla lesken pitäisi pärjätä elämänsä loppuun ?
Mielestäni valtion pitäisi paremminkin myöntää tukea yksin jääneelle vanhukselle eikä ainakaan rahastaa siitä summasta joka hänellä on elämistä varten. Millä nyt maksetaan talon ylläpito, lämmitys, sähkö, vesi, puhelin, vakuutukset ja kaikki tarpeellinen jotta äitini voisi jatkaa elämistä omassa kodissaan?
Muutenkin vanhojen ihmisten turva näyttää olevan heikoissa kantimissa :
isäni joutui odottamaan leikkaukseen ja myöhemmin muuhunkin hoitoon pääsyä aivan kohtuuttoman kauan. Tämän seurauksena hän meni todella huonoon kuntoon, lopulta sai ilmeisesti huimauskohtauksen kotona, kaatui, loukkasi päänsä, sai aivo-infarktin josta pian seurasi kuolema. Näin yksinkertaisia olivat asiat. Isä oli pyytänyt hoitoon pääsyä mutta kun « alueterveydenhoitaja » oli lomalla, hoitoon ei « voitu », lue viitsitty ottaa.
Nyt toivon ettei äitini joudu vanhainkotiin vain siksi ettei hänellä ole enää varaa asua kotona.
Voidaanko vanhuksia tosiaan kohdella näin, hyvinvointi-Suomessa ?
Kukaan lapsista ei tietenkään vaadi kuolinpesästä mitään. Mutta mistä hyvästä me joudumme nyt maksamaan veroa? Olisiko meidän pitänyt vaatia kuolinpesän omaisuus jaettavaksi jotta olisimme voineet siitä maksaa verot? Tähän varmaan monet päätyvätkin, mutta missä on silloin vanhusten turva kun koti pannaan myyntiin?
Ruotsissa ei kuolinpesiä enää kehdata verottaa. Koskahan Suomi seuraa viisaamman esimerkkiä tässä asiassa, samoin kuin vanhustenhoidossa?
Kauanko vielä saadaan odottaa muutosta ikivanhaan perintöverolakiin?
Odotellessa olisi kohtuullista että varaton tai pienituloinen perikunnan jäsen edes vapautettaisiin automaattisesti verosta, ilman monimutkaisia oikaisuvaatimuksia, joita kaikki eivät varmasti edes osaa tai huomaa tehdä.
Lesken elintaso ei myöskään missään nimessä saisi laskea, kyllä yksin jääminen on ihan tarpeeksi kauheaa ilman että valtio vielä kaventaa vaivaisia säästöjä joita on yhdessä koottu koko elämän ajan. Surun murtamat ihmiset vaikenevat eivätkä jaksa itseään puolustaa, mutta jokaisen kohdalle asia tulee kerran, paras olisi aloittaa keskustelu heti jotta muutos saataisiin aikaan edes joskus.
Eila Kotilainen
Kaikki lapset halusivat tietenkin jättää äidille kotinsa eikä minkäänlainen pesän jakaminen tullut kysymykseen. Perukirjaa varten piti pyytää verovirastosta kiinteistön arvo. Arvoa oli verovirasto myöhemmin kuitenkin korottanut perintöveroa varten, ilmeisesti valtion kassaan ei ensimmäisellä arvolla olisi kilissyt tarpeeksi rahaa.
Kotitalon korotetusta arvosta maksetaan siis 10 % veroina valtion kassaan vaikka taloa ei edes panna myyntiin !
Isän tilille jääneestä pienestä summasta verotetaan myös 10 % suoraan pois : lasten tulee maksaa verot siis omilta tileiltään ja isältä jäänyt summa jää kokonaisena äidin käyttöön. Tottakai yhdessä säästetty raha on oltava jäljelle jääneen puolison käytössä, siitä olemme yhtä mieltä.Vähennyksiä ei verovirasto ottanut huomioon perukirjan mukaan, vähennyskelpoisiksi oli hyväksytty ainoastaan sairaala- ja hautauskulut. Perukirjan teko-ohjeissa neuvotaan vähentämään paljon muutakin, mutta verovirasto ei ilmeisesti katsonut tarpeelliseksi ottaa mitään muita kuluja huomioon : näin verotettavaa omaisuutta on « enemmän ».
Ikänsä työtä tehneet ihmiset ovat jo kertaalleen maksaneet verot tuloistaan ja mahdolliset säästöt on yleensä tarkoitettu vanhuuden turvaksi. Kun toinen puolisoista jää yksin, miksi valtio leikkaa varoja siitä summasta jolla lesken pitäisi pärjätä elämänsä loppuun ?
Mielestäni valtion pitäisi paremminkin myöntää tukea yksin jääneelle vanhukselle eikä ainakaan rahastaa siitä summasta joka hänellä on elämistä varten. Millä nyt maksetaan talon ylläpito, lämmitys, sähkö, vesi, puhelin, vakuutukset ja kaikki tarpeellinen jotta äitini voisi jatkaa elämistä omassa kodissaan?
Muutenkin vanhojen ihmisten turva näyttää olevan heikoissa kantimissa :
isäni joutui odottamaan leikkaukseen ja myöhemmin muuhunkin hoitoon pääsyä aivan kohtuuttoman kauan. Tämän seurauksena hän meni todella huonoon kuntoon, lopulta sai ilmeisesti huimauskohtauksen kotona, kaatui, loukkasi päänsä, sai aivo-infarktin josta pian seurasi kuolema. Näin yksinkertaisia olivat asiat. Isä oli pyytänyt hoitoon pääsyä mutta kun « alueterveydenhoitaja » oli lomalla, hoitoon ei « voitu », lue viitsitty ottaa.
Nyt toivon ettei äitini joudu vanhainkotiin vain siksi ettei hänellä ole enää varaa asua kotona.
Voidaanko vanhuksia tosiaan kohdella näin, hyvinvointi-Suomessa ?
Kukaan lapsista ei tietenkään vaadi kuolinpesästä mitään. Mutta mistä hyvästä me joudumme nyt maksamaan veroa? Olisiko meidän pitänyt vaatia kuolinpesän omaisuus jaettavaksi jotta olisimme voineet siitä maksaa verot? Tähän varmaan monet päätyvätkin, mutta missä on silloin vanhusten turva kun koti pannaan myyntiin?
Ruotsissa ei kuolinpesiä enää kehdata verottaa. Koskahan Suomi seuraa viisaamman esimerkkiä tässä asiassa, samoin kuin vanhustenhoidossa?
Kauanko vielä saadaan odottaa muutosta ikivanhaan perintöverolakiin?
Odotellessa olisi kohtuullista että varaton tai pienituloinen perikunnan jäsen edes vapautettaisiin automaattisesti verosta, ilman monimutkaisia oikaisuvaatimuksia, joita kaikki eivät varmasti edes osaa tai huomaa tehdä.
Lesken elintaso ei myöskään missään nimessä saisi laskea, kyllä yksin jääminen on ihan tarpeeksi kauheaa ilman että valtio vielä kaventaa vaivaisia säästöjä joita on yhdessä koottu koko elämän ajan. Surun murtamat ihmiset vaikenevat eivätkä jaksa itseään puolustaa, mutta jokaisen kohdalle asia tulee kerran, paras olisi aloittaa keskustelu heti jotta muutos saataisiin aikaan edes joskus.
Eila Kotilainen
Vastaukset 10
Vanhimmat
pidättää kotinne elinikäisen hallintaoikeuden äidillenne ! - sillä säästää verossa jonkin verran.
Hänen kotinsahan se on, toivottavasti mahdollisimman pitkään. Jokainen varmasti ajattelee vain vanhuksen parasta eikä sitä kuinka paljon joutuu veroja maksamaan. Vain verohallitus pitää saataviaan tärkeämpinä kuin vanhuksen mahdollisuuksia asua kotonaan loppuun asti, sillä tosi paikan tullen joku perikunta voi joutua myymään asunnon saadakseen verot maksettua.
verota ketään, kyllä ne lait ja asetukset säätää meidän kaikkien valitsema eduskunta ja hallitus eli periaatteessa me päätämme edustuksellisessa demokratiassa ihan itse miten meitä verotetaan edustajiemme välityksellä. Jos ottaa verot pattiin niin siitä vaan viestiä sille tyypille, jota tuli viime vaaleissa äänestettyä.
Kun isänne kuoli, hänen omaisuuntensa tuli teille lapsille perinnöksi. Te maksatte siitä perintöveron. Maailman sivu perintöveron määräämisellä ei ole ollut mitään tekemistä pesän jakamisen kanssa.
Äitisi ei ole maksanut veroa omasta omaisuudestaan tai siitä isänne omaisuusdesta, jonka hän sai tasinkona.
Millä äiti elää? Meillä Suomessa oletetaan, että aikuiset ihmiset elättävät itse itsensä. Äitisi saa eläkettä, sillä hän elää. Jos eläke on pieni, hän voi saada asumistukea asumiskuluihin (asumistukea muuten maksetaan valtion varoista ja valtio saa rahaa esim. veroina).
Verottajaa on tosiaan turha syyttää laeista. Eduskunta on säätänyt lait ennen ja säätää vastaisuudessakin.
Sen perintöveron voin maksaa, mutta varaton veljeni ei. Kuolinpesä voi maksaa veron hänen puolestaan koska tilillä sattui olemaan vielä vähän rahaa. Onneksi tavallaan isä siis ei joutunut sairastamaan pitempään, laitoshoito ja lääkkeetkin maksavat. Jos tilillä ei olisi ollut yhtään rahaa, ja kaikki lapset pienituloisia tai varattomia, ei olisi auttanut kuin myydä talo ja laittaa äiti asumaan jonnekin muualle.
Siis vanhempien hankkimasta talosta ei välttämättä ole turvaa heille itselleen eikä myöskään heidän lapsilleen. Minusta se on väärin. Verot on kaikista tuloista jo kertaalleen maksettu, taloa on rakennettu sillä mitä vanhemmat saivat säästöön tuloverotuksen jälkeen.
mainitset, että "verot on jo kaikista tuloista jo kertaalleen maksettu" - minä en tätä yleisesti käytettyä argumenttia oikein ymmärrä - onhan esimerkiksi omalla palkkarahalla bensaa tai vaikka tupakkaa ostettaessakin se tilanne, että verotetulla palkalla maksetaan verotettua bensaa ! - eli tämä argumentti ei kyllä päde !
Minusta tuota ei ihan arvonlisäveroon voi verrata kuitenkaan, kyseessä on ihmisen perusoikeus eli asunto, ja vielä vanhuksen oikeuksista on kyse.
vanhuksen oikeudet ?? - eihän leskeä veroteta vaan perillisiä ??
" Jos tilillä ei olisi ollut yhtään rahaa, ja kaikki lapset pienituloisia tai varattomia, ei olisi auttanut kuin myydä talo ja laittaa äiti asumaan jonnekin muualle."
..lesken hallintaoikeutta omaan kotiinsa ihan noin vain perillisten rahapulan vuoksi ohiteta. Hallintaoikeus olisi siirtynyt, vaikka asunto olisi myytykin, se on tietenkin eri asia, kuka tuollaisen asunnon olisi ostanut, kun ei olisi pystynyt sitä käyttämään.
"Siis vanhempien hankkimasta talosta ei välttämättä ole turvaa heille itselleen eikä myöskään heidän lapsilleen."
Kuollut puoliso ei asuntoa kaipaa, ja elävälle puolisolle jää hallintaoikeus kotiinsa, mikäli ei muuten omista sitä. Mitä muuta turvaa puolisoiden pitäisi saada?
Lapset perivät, siis saavat uutta varallisuutta, ja jos eivät pysty siitä perittävää n. 10-16% suuruista rintaperillisen perintöveroa maksamaan, eli perinnöstä jää 90-84% perijöille veron jälkeen, niin on se kumma paikka.
"Verot on kaikista tuloista jo kertaalleen maksettu, taloa on rakennettu sillä mitä vanhemmat saivat säästöön tuloverotuksen jälkeen."
Mutta vanhemmat eivät yleensä maksakaan sitä veroa, elleivät ole toistensa perijäitä, vaan ne maksaa perinnön, eli omaisuuden saajat. Lapset perinnönsaajina eivät ole maksaneen näistä omaisuuksista mitään veroja, ja eivät ilmeisesti tahdo maksaa ollenkaan.
"Sen perintöveron voin maksaa, mutta varaton veljeni ei."
linkki dokumenttiin
http://www.vero.fi/nc/doc/download.asp?id=2985;25486