Jotenkin hörhöjä tuntuu olevan kaikki kirkosta eroavat. Hirveitä fundamentalisteja, jotka väkisin runnoo uskonnottomia aatteitaan! Kirkosta erojilla ei ole oikein moraalia ja muutenkin elävät arvotyhjiössä!
Millä te paikkaatte kristinuskon mentävän aukon? Luulen, ettette voi mitään parempaa ottaa sen tilalle. Lohduton on teidän tulevaisuutenne!
Kaikki järkevät ihmiset pysyvät kirkon jäseninä!
Millä te paikkaatte kristinuskon mentävän aukon? Luulen, ettette voi mitään parempaa ottaa sen tilalle. Lohduton on teidän tulevaisuutenne!
Kaikki järkevät ihmiset pysyvät kirkon jäseninä!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eivät ne kaikki eroajat ole mitään fundamentalisteja, aika moni heistä on järkeviä ateisteja.
Kun ei pysty uskomaan, niin ei pysty uskomaan. Teeskentelyn jumala luultavasti huomaisi.
Monet kirkosta eronneet ovat alkuun kiihkeitä, kuten monet juuri uskoon tulleetkin. Se on psykologiaa. Ihmisen mieli toimii niin. Kyllä se siitä tasoittuu.
Minulle kristinuskon oppi näyttäytyy kuvaannollisesti tällaisena:
'Usko, että 2 2=5, niin pelastut. Muuten saat ikuiset palovammat.'
Ei kristityillä ole mitään yksinoikeutta moraaliin.
Hyvää päivänjatkoa.
että luvut on 1 1 1=1
jumala halusi minusta ateistin? ootko aatellu, noin niinkuin syvällisemmin. eikös se niin mene, että kaikki eivät taivaaseen pääse. liekö tilaongelmia.
on taas näitä provosoivia juttuja. Olen eronnut kirkosta silloin kun se lain mukaan oli mahdollista, mutta sitä ennen maksoin veroa laitokselle johon en edes itse ollut liittynyt. Mielestäni itselläni on varsin korkea moraali: olen Amnestyn jäsen, minulla on kummilapsi Afrikassa, vastustan mm. eläinkokeita, luonnon tuhoamista, kuolemantuomiota ja sitä, että uskonnolla yritetään oikeuttaa sotia.
Mikä moraalissani on mielestäsi väärin? Missä on mielestäsi minun arvotyhjiöni jossa elän?
Uskovan erottaa uskonnottomasta usein vain yksi pieni ja herkkä asia, usko. Usko taas on enemmän lahja, joka saadaan, kuin valinta, jonka jokainen voisi epäuskossaankin helposti tehdä. Kahden uskovan välillä tai kahden uskonnottoman välillä on usein paljon suurempi kuilu kuin monen uskovan ja uskonnottoman.
Vaikka itse olen jo vuosikausia uskonut (pitkän uskonnottoman kauden jälkeen) ja tottunut uudestaan - sitten lapsuusajan - käymään sunnuntaisin kirkossa, tunnen kuitenkin usein, että henkinen kotini on yhä edelleen enemmän tässä maailmassa kuin tuonpuoleisuudessa. Kotini on edelleen ympäristöjärjestöissä, ihmisoikeus- ja sananvapausliikkeissä, kehitysyhteistyössä, humanismissa, pasifismissa, feminismissä, jonkin sortin sosialismissakin. Nykyisin vain koen, että Jeesus on jollakin tapaa lähelläni siellä, missä sydämestäni toimin. Ehkäpä Jeesus oli matkassani silloinkin, kun en häntä vielä tunnistanut. Minulla on aina ollut jonkinmoinen kumma tunne siitä, että se palo, jolla yhteiskunnallisiin asioihin suhtauden, tulisi minuun jostakin itseni ulkopuolelta jännänä hyvänä ja pakottavana voimana, jonka ohjaamana toisinaan onnistun ja toisinaan pikemminkin töpeksin.
Tiedän, että kaikki uskonnottomat eivät elä missään arvotyhjiössä eivätkä kaikki uskovat arvojen yltäkylläisyydessä. Omat arvoni eivät ole muuttuneet miksikään aikojen saatossa. Usko on vain sellainen pienen pieni suunnattoman kallis helmi, jonka olen sattunut saamaan lahjana arvoistani riippumatta.
kallis helmi, jonka olen sattunut saamaan arvoistani riippumatta, ja se tekee mahdottomaksi uskomisen Jeesus-satuihin.
Todellisuudessa uskonnottomilla ja erityisesti kirkosta eronneilla on parempi moraali kuin keskimääräisesti uskovaisilla. Uskonnottomat ovat joutuneet ihan itse ajattelemaan asioita ja pohtimaan omia motiivejaan ja moraaliaan. Uskovaiset karrikoiden vain kopioivat moraalinsa sen hetkiseltä uskonnolliselta johdolta pohtimatta omaa arvomaailmaansa tai miten se toimii nyky-yhteiskunnassa. Sitten kun esimerkiksi tasa-arvo tai suvaitsevaisuus seksuaalivähemmistöjä kohtaan nousevat pintaan, joutuvat uskovaiset pitäytymään "kirkon määrittelemässä" moraalikäsityksessä.
Mikäli uskovainen alkaa muodostaa omia moraalikäsityksiään vastoin kirkon näkemyksiä, ei hän voi enää sanoa moraalinsa pohjautuvan uskontoonsa. Kautta aikojen, uskonnot ja kirkot ovat tulleet moraalisen kehityksen jälkijunassa, mikä on hyvin dokumentoitu fakta. Uskovaisilla tuntuu usein olevan ylimielinen käsitys omasta moraalisesta ylivertaisuudestaan, mutta sillä ei ole todellisuuspohjaa.
paikkasin suomenuskoisella pakanuudella.
tai fundamentalisteja. Jotkut kun on vaan kyllästyneet maksamaan kirkollisveroa turhaan.. Ja toiset voivat vaikka vaihtaa uskontokuntaa ja ryhtyä mieluummin juutalaiseksi, jehovantodistajaksi tai muslimiksi jne.
Ei se Jumalaan (kristittynä) uskominenkaan kirkkoa tarvii - ahnetta rahanriistäjää! Mikä muu uskontokunta vaatii jopa yrityksiä maksamaan kirkollisveroa? Meneekö firmatkin kirkkoon sunnuntaisin???
Äiti ei uskonut Jumalaan tai kirkkoon, mutta oli koko ikänsä kirkon jäsen. Ennen viimeistä syntymäpäiviään hän sanoi "toivottavasti taas se pappi ei tule", sillä pappi oli käynyt 5 vuotta aikaisemmin onnittelemassa. Pappi tuli ja äiti oli onnellinen.
Uskon, että pääosa kuuluu kirkkoon, koska ei ole tullut eronneeksi.
Vastaa tähän REHELLISESTI jos kerran olet tosi uskovainen:
Kenen puolella kristinusko on Jeesuksen seuraajien, Paavalin; Pietarin jne murhaajana ollut?
Älä tapa käsky on aina ollut voimassa Jumalan ja Jeesuksen tahtona.
Matt. 12:30 Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani
kokoa, se hajottaa.
Isän tahdon noudattamista on älä tapa käskyn noudattaminenkin!
Tekikö kristinuskon taivaallisen isän tahdon mukaan kun todennäköisesti on murhannut, murhauttanut ja tukenut murhaajia jonka seurauksina on satoja miljoonia ihmisiä murhattu?
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." (Matt. 7:21-23)
Ellei väärennetyn raamatun UT:llä kaikkia kristinuskon tekemiä ja teettämiä murhia saa Jumalan ja Jeesuksen tahdoksi; niin tiedämme sinun ja edustamasi kristinuskon herran saatanaksi!
Muista, että Jumalan Valtakunta tietää tekosi.
Minäkin erosin vihdoin kirkosta mm. juuri tämän aloittajan mielipiteen tapaisten ajatusten vuoksi. En näe uskonnottomuudessa mitään hörhöilyä enkä mitään fundamentalistisuutta. Päinvastoin. Uskonnottoman ajatusmaailma on yleensä paljoin vapaampi ja avarampi. Arvoihini kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus ei vaikuta ollenkaan.
Nyt kirjoittaja lähtee tuomitsemaan. Moni harras uskovainenkin eroaa kirkosta ja liittyy johonkin muuhun srk:aan. Eikä ole meidän tehtävä arvioida toistemme tekoja?
Minä ainakin paikkasin kirkon jättämän olemattoman aukon irtailulla ja hyvin menee. Seksielämässä ei voisi paremmin mennä näin avosuhteessa. En tarvitse elämässäsi kirkon moraalia, sillä minulla on oma melko korkeakin moraali :)
"Millä te paikkaatte kristinuskon mentävän aukon?"
Oletat kristinuskon olleen jonkinlainen klöntti, jonka poistaminen jätti ison aukon.
Jos se jotain oli, niin syöpäkasvain, josta oli helpottavaa päästä eroon.
Erosin kirkosta kuuluttuani siihen 43 vuotta, koska ole hörhö fundamentalisti, jolla ei ole moraalia ja elän täydellisessä arvotyhjiössä. Runnomalla epätoivoisesti "pakanuuttani" yritän täyttää tyhjän pohjattoman aukon tajuamatta, että en voi kuitenkaan saada itselleni mitään "parempaa". Lohduton on siksi tulevaisuuteni!
Ai niin ja sitten minulla on vielä vähän tuolla päässä vikaa enkä varmaan ole edes järkevä.
Hyvä näin ja Suomen laki onneksi sallii tämän kaiken minulle!
"Kaikki järkevät ihmiset pysyvät kirkon jäseninä! "
Kaikki murhaajan ja murhauttajan herraa palvelevat ovat osoittaneet kyllä järkevyydensä herransa valinneenna.
on hyvinkin järkevästi tehty. Kun vielä kirkko ja valtio saataisiin lainsäädännöllä täydellisesti eroon toisistaan ja taikauskon levittäminen päiväkodeissa ja kouluissa kriminalisoitaisiin, niin olisi parempi paikka elää.
Miten sinä muuten paikkaat allahin mentävän aukon. Eikös ne uskomukset ole samalta suunnaltakin?
Mistäs oletat että se kristinusko jättää minkäänlaista "aukkoa" mihinkään?
Kyllä se minulla ainakin keventi vaan oloa kun siitä eroon pääsi.. =)
En tietääkseni runno ateismi ideaani kenellekään. Toisin kuin eräät uskonnon edustajat. Minulla on oma moraali käsitykseni ja minä en tuomitse muita vaikka uskovaiset minut usein tuomitsevatkin. Kristinusko jättäisi aukon jos sellainen on niin olen helposti paikannut sen olemalla ystävä ystävilleni. Lohduton on tulevaisuuteni vai ? No toisinkuin sinä minua ei tulevaisuus pelota.