…jonne laitoin kirjoitukseni (nimimerkillä ”historian harrastaja”) mielestäni historiamme suurimmasta presidentistämme Risto Rytistä.
Aihe on nyt ajankohtainen syystä, jonka kerron sen esitykseni alussa. Ja tälle saitille on tarpeen tuoda siitä linkki siksi, että täällä on eräitä historianharrastajia, joita kirjoitukseni saattaa kiinnostaa. Ehkä suurin syy linkin tänne tuomiseksi on se, että käsittelen siinä hieman Urho Kekkostakin, josta ainakin tähän asti on keskusteltu täällä enemmän kuin historiansaitilla.
Tässä muutama ote melko pitkästä mutta Rytin merkitystä kuvaavana kuitenkin hyvin lyhyestä kirjoituksestani:
---------------------------------
Risto Ryti palveli virassaan ja sitä ennen pääministerinämme maamme historian raskaimpana aikana ja hän henkilökohtaisella uhrauksellaan kenties pelasti maamme tulemasta valloitetuksi ja joutumasta kokemaan saman kohtalon kuin esim. veljeskansamme Viro. Ja hän ei pyrkinyt tai edes halunnut pääministeriksi enempää kuin presidentiksikään, vaan hänet noihin tehtäviin painostamalla vaadittiin suostumaan. Ja presidentiksi hänet sitten valittiin yksimielisemmin kuin yksikään toinen presidenttimme.
- - -
Risto Ryti lähes unohdettiin vuosikymmeniksi, kun hänen myöhemmät seuraajansa ja varsinkin se yksi niistä politiikkansa mukaisesti tekivät parhaansa, jotta niin tapahtui. Suomalaisten syvästä tietoisuudesta Rytiä ja hänen arvoaan meille ei kuitenkaan saatu kokonaan pois pyyhityksi. Se nähtiin muutama vuosi sitten, kun ”suurin suomalainen” –äänestyksessä Ryti suomalaiset äänestivät Risto Rytin toiseksi suurimmaksi, heti Mannerheimin jälkeen.
Hänen taaksensa jäi myös Kekkonen. Jos hän olisi vielä elänyt, hän olisi varmasti raivostunut tuloksesta vielä pahemmin kuin presidentinvaalien ”väärästä” tuloksesta 1968, jolloin häntä vastassa olivat vain kokoomuksen ja SMP:n ehdokkaat Virkkunen ja Vennamo ja jotka kuitenkin saivat kolmasosan äänistä. Silloinhan Kekkonen kiroili päiväkirjalleenkin, että ”jos tämän olisin tiennyt, en saatana olisi ryhtynyt ehdokkaaksi”. Nyt hän varmaan olisi kirjoittanut, että ”jos tämän olisin tiennyt, olisin sille saatanalle kuolemantuomion hankkinut”.
Lähteeni nyt tuohon Ryti-muisteloon on pääasiassa Martti Turtolan kirjoittama Rytin elämäkerta ( ”Risto Ryti”, 1994, Otava).
--------------------------------------------
Ja tässä linkki kirjoitukseeni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000027242684
Aihe on nyt ajankohtainen syystä, jonka kerron sen esitykseni alussa. Ja tälle saitille on tarpeen tuoda siitä linkki siksi, että täällä on eräitä historianharrastajia, joita kirjoitukseni saattaa kiinnostaa. Ehkä suurin syy linkin tänne tuomiseksi on se, että käsittelen siinä hieman Urho Kekkostakin, josta ainakin tähän asti on keskusteltu täällä enemmän kuin historiansaitilla.
Tässä muutama ote melko pitkästä mutta Rytin merkitystä kuvaavana kuitenkin hyvin lyhyestä kirjoituksestani:
---------------------------------
Risto Ryti palveli virassaan ja sitä ennen pääministerinämme maamme historian raskaimpana aikana ja hän henkilökohtaisella uhrauksellaan kenties pelasti maamme tulemasta valloitetuksi ja joutumasta kokemaan saman kohtalon kuin esim. veljeskansamme Viro. Ja hän ei pyrkinyt tai edes halunnut pääministeriksi enempää kuin presidentiksikään, vaan hänet noihin tehtäviin painostamalla vaadittiin suostumaan. Ja presidentiksi hänet sitten valittiin yksimielisemmin kuin yksikään toinen presidenttimme.
- - -
Risto Ryti lähes unohdettiin vuosikymmeniksi, kun hänen myöhemmät seuraajansa ja varsinkin se yksi niistä politiikkansa mukaisesti tekivät parhaansa, jotta niin tapahtui. Suomalaisten syvästä tietoisuudesta Rytiä ja hänen arvoaan meille ei kuitenkaan saatu kokonaan pois pyyhityksi. Se nähtiin muutama vuosi sitten, kun ”suurin suomalainen” –äänestyksessä Ryti suomalaiset äänestivät Risto Rytin toiseksi suurimmaksi, heti Mannerheimin jälkeen.
Hänen taaksensa jäi myös Kekkonen. Jos hän olisi vielä elänyt, hän olisi varmasti raivostunut tuloksesta vielä pahemmin kuin presidentinvaalien ”väärästä” tuloksesta 1968, jolloin häntä vastassa olivat vain kokoomuksen ja SMP:n ehdokkaat Virkkunen ja Vennamo ja jotka kuitenkin saivat kolmasosan äänistä. Silloinhan Kekkonen kiroili päiväkirjalleenkin, että ”jos tämän olisin tiennyt, en saatana olisi ryhtynyt ehdokkaaksi”. Nyt hän varmaan olisi kirjoittanut, että ”jos tämän olisin tiennyt, olisin sille saatanalle kuolemantuomion hankkinut”.
Lähteeni nyt tuohon Ryti-muisteloon on pääasiassa Martti Turtolan kirjoittama Rytin elämäkerta ( ”Risto Ryti”, 1994, Otava).
--------------------------------------------
Ja tässä linkki kirjoitukseeni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000027242684
Vastaukset 26
Vanhimmat
kirjoittelee taas muitten (lue; normaaleitten)
tekstejä.
Kuten yleensäkin.
Lue linkin takaa, niin huomaat - ja saat sinäkin tietää asioista, joista et ole koskaan kuullutkaan! Kun siitä ei ole puhuttu tupailloissa eivätkä äänet päässäsi ole sitä sinulle ilmoittaneet. Nehän ovat kepulaisen yleisimmät "tiedonlähteet".
Minun ja muiden ei-kepulaisten tiedot sen sijaan ovat kasvaneet opiskelemalla, lukemalla, seuraamalla maailmanmenoa ja mediaa, elämällä eikä vain hengissä pysyttelemällä ja siten saamalla elämänkokemuksia ja näkemyksiä jne...
Kyllä tosiaankin olen tiedoissani paljolti muiden varassa. "Seison jättiläisen olkapäillä ja siksi näen kauas", Isaac Newtonin (tuttu mies varmaan sinullekin?) itsestään toteamalla asian ilmaisten.
Mutta tiedän myös sinun ja monen kepulaisen dilemman: täytyy karttaa saamasta tietoa, sillä se saattaisi syrjäyttää uskoa ja luuloa ja silloin saattaisi joutua luopumaan kepulaisuudesta!
Kun joudun nyt joksikin aikaa lähtemään muualle, jätän "lisäsyötin"; jospa se saisi lukijan menemään tuonne historian saitille, jossa cvarsinainen kirjoitukseni on, ja ottamaan kantaa asiaan joko siellä tai täällä:
------------------------------
Talvisodan sytyttyä maamme ohjat olivat pahasti sekaisin. Pääminisetri A.K.Cajander ja ulkoministeri Eljas Erkko olivat menettäneet paitsi hermonsa myös luottamuksensa kotonakin ja joutuneet räikeän neuvostopropagandan kohteiksi niin, että meihin ystävällismielisestikin suhtautuneet ulkovallat antoivat ymmärtää hallituksen vaihdoksen olevan välttämätön, jos aikoisimme sodasta selvitä ja rauhaan päästä.
Koko poliittisen johtomme katseet kohdistuivat silloin Risto Rytiin. Hänet tiedettiin kylmähermoiseksi mieheksi ja vankkumattomaksi länsimieliseksi demokraatiksi, jolla olivat erinomaiset yhteydet ja suhteet varsinkin Englantiin ja Yhdysvaltoihin ja jonka Saksakin saattoi hyväksyä, vaikka hän ei saksalaismielinen ollutkaan. Saksan toivoma T.M.Kivimäki ei tullut kysymykseen saksalaismielisyytensä vuoksi, vaikka entinen presidentti Svinhufvud olisi tämän tehtävään halunnut. Ryti oli alun alkaen presidentti Kallion ehdokas, samoin Väinö Tannerin ja häntä piti parhaimpana myös Mannerheim.
Mutta Rytin suostutteleminen tehtävään tuntui liian vaikealta, vaikka suostuttelijana oli myös presidentti Kallio, joka vetosi Rytin kansalaisvelvollisuuteen pitäen suostumista asevelvollisuutena ja kieltäytymistä rintamakarkuruutena. Ryti suostui vasta sitten, kun Väinö Tanner lupautui tulemaan hallituksen ulkoministeriksi. ”Se oli varmaan harkitsemattomin lupaus, minkä koskaan olen tehnyt”, sanoi Tanner mm. muistelmissaan sotien jälkeen. Niin sosialidemokraatti kuin Tanner olikin, hänellä ja Rytillä oli jo ollut pitkä ja tuloksekas yhteistyö politiikassa ja heillä oli hyvin samanlaiset talouspoliittiset ja ulkopoliittisetkin näkemykset ja he ihmisinäkin olivat hyvin samanlaisia, hyvin lahjakkaita ja pystyviä ja ennen muuta kylmähermoisia realisteja.
En kyllä löytänyt mitään sellaista, jota en ole lukenut.
Tässä se on:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000027244918
historiankin itsellesi mieleisempään muotoon.
Siinäpä sulla tekemistä.
On se vain kumma ettei sinun viisauttasi ole aikaisemmin huomattu.
Minkälaisen merkkihenkilön suomi onkaan menettänyt,kun eivät ole sinua kuuluisuuteen nostaneet.Voi pyhä Sylvi,sanon minä.
Eikö Turtolan kirjan voisi lukea suoraan ilman sinun kommenttejasi.
Vai yritätkö tällätavoin todistaa viisauttasi saittilaisille.Kyllä on ukolla luulot itsestään.
Kekkonen oli hieno presidentti,en voi ymmärtää tuota halveksuntaasi.
...tuot kyllä jo tuossa lyhyessä pätkässäsi niin selvästi esille asenteesi, että et varmaan sitä lue. Sehan voisi lisätä tietojasi, joka syrjäyttäisi uskoasi ja luuloasi ja siis myös noihin paljolti perustuvaa kepulaisuuttasi. Ja mikä pelottavinta - himmentäisi Urho Kekkosen sädekehää silmissäsi!
Sinun kaltaistesi vuoski minä noita kirjoittelen, niin tutkielmani Urho Kekkosesta kuin Väinö Tannerista ja saatanpa sellaisen tehdä vielä Risto Rytistäkin. Ja hyvin monet muut kirjoitukseni, joissa olen tuonut esille historiantutkijoiden esittämiä tietoja, joista kaltaisesi eivät ole oikein pitäneet. Mutta viis minä siitä - "velvollisuus ennen kaikkea" on tunnukseni! ;-))
Tämä kaveri ei viisauttaan jätä näyttämättä;-))
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000027244542
6910 kirjoitusta ilman yhtään ajatusta!
http://keskustelu.suomi24.fi/servlets/search?start=0&advanced=1&all_words=&some_words=&exclude_words=&exact_words=&conference=&poster=JormaKKorhonen&sort=relevance&search_interval=fixed_interval&fixed_interval_time=0
Kyllä minut täällä jo tarpeeksi hyvin tunnetaan ja saan kyllin sitä, mikä saadaan vain ansaittuna. Tiedät kai, mitä se on? Ja tiedät varmaan myös sen, mitä saa pyytämättä? Melko moni täällä sitä minultakin saa.
Mutta kun rupesit mainostamaan, niin olisit kaivanut esille myös aikaisemmin pitkään käyttämäni nimimerkki K.K.Korhosen kirjoitukset; hyviä nekin ovat, sillä nimellä julkaisin mm. Kekkos-tutkielmani. Ja onhan noita eräitä muitakin nikkejä tullut käytetyksi ja käytän edelleen, joten kyllä tuotantoni täällä eri saiteilla yhteensä on pitkälti yli 10 000 esitystä.
Melkoisen kirjan niistä saisi - ja saatanpa vielä joskus kootakin. Vai haluaisitko kenties ostaa sen julkaisuoikeuden? Rahallahan sellaisia asioita saa, mutta ei ihan pienellä rahalla, kun sellaisen tarvetta minulla ei ole.
En ole luonteeltani masokisti, mutta tutkielmat kiinnostavat aina. Siis paljonko olet valmis maksamaan minulle siitä, että lukisin nuo kaikki tekstit? Aikamoinen summa se varmasti olisi. Sanotaan nyt vaikka 5 € per teksti, eli 50 000 € voisin lukea ne kaikki! Aikamoinen hommahan se olisi, mutta oksennusrefleksiä oppii varmaan säätelemään ja mitäpä sitä mies ei tekisi saadakseen paremman auton. Syöväthän jotkut matoja ja toiset roikottavat silitysrautoja vehkeistään toimeentulon saadakseen. Taitaisivat nuo kyllä olla helppoja hommia tähän luku-urakkaan verrattuna.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000426&posting=22000000019087728#22000000019087728
Tämä on linkki linkkiin, jossa Korhonen linkkaa johonkin omaan kirjoitukseensa, jossa hän linkkaa johonkin omaan kirjoitukseensa. Korhosen kirjoituksissa nivoutuu kokonainen oma maailmansa, jolla on hyvin vähän tekemistä reaalimaailman kanssa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000027243054
...tuo juuri päättynyt presidenttejämme esittelevä dramatisointi, 4. osa, joss nyt oli vuorossa Kyösti Kallio.
Niin Kallio, Ryti kuin Tannerkin - nuo todellisenkin draaman avainhenkilöt - olivat niin aidonoloisia. Ja tapahtumat tietysti olivat tosia, jokaisen historiaan perehtyneen hyvin tuntemia, joita minäkin hieman sivusin linkkijutussani.
Erittäin hyvä pätkä! Tuo sarja kyllä on ollut paikallaan uusia. Muistaakseni myös se seuraava, Risto Rytistä kertova, on yhtä hyvä. Katsokaamme!
tosissasi näitten juttujesi kanssa?
Mutta jos olet, niin hakeudu hyvän sään aikana hoitoon.Ei millään pahalla mutta itsesi parhaaksi.
Varmaan tarkoitat sen ohjelman tekijöitä. Keitä ne ovat? Minunkin mielestä se on ollut hyvä ohjelma ja ihan tosissaan tehty. Totta se kaikki on ja hyvin esitetty.
Tämä runollinen laulelma on omistettu spämmäri-idolilleni JormaKKorhoselle. Voidaan laulaa Hectorin Työttömän arkiviisun sanoilla.
SPÄMMÄRIN ARKIVIISU
Maanantaina spämmään, tiistaina spämmään,
keskiviikko, torstaina spämmään.
Perjantai spämmmään, lauantaina spämmään.
Sunnuntaina koko päivän spämmään.
Tammikuussa spämmään, helmikuussa spämmään,
maalis-, huhti-, toukokuussa spämmään.
Kesä-, heinä-, elo-, syys- ja lokakuussa spämmään,
marraskuu ja joulukuussa spämmään.
Kekkosesta spämmään, Tannerista spämmään,
kepulaisista spämmään.
200 kertaa päivässä spämmään,
Kaiken ajan päivystän ja spämmään.
Kokoomus on jottain, demarit on jottain,
kristilliset kepu ei mittää.
ruottalaiset, kommarit ja liberaalit on jottai,
perustuslailliset on jottai.
USA ei jottai, eurooppa on jottai,
neuvostoliitto ei mittää.
Afrikka ja kiina ja mitä niitä onkaan
ja suomi siinä sivussa ei mittää.
Minä olen kapi ja sinä olet ukki,
mut mehän sitä ollaankin jottai.
Hiirii taikka rottai, mehän ollaan jottai
kun kaikki muut on kepuleita jottai.
Viina lasolia, pillereistä viisaus ,
kepulaiset kansakunnan vitsaus.
Raamattu ei mittää, pääoma ei mittää
ja minä se vaan olennii jottai.
No tulkeepos meille, me leivomme teille
leivän joka ei ole mittää.
Toivoa vain soppii että kepu opi
että armonpalat ei ole mittää.
ja raskaasti. Jatka samaan tahtiin.
Historia ei näy kiinnostavan kepulaisia. Ymmärrän, sillä sitä lukien saisi tietoa, joka syrjäyttäisi uskoa ja luuloa ja siis kepulaisuutta. No, onneksi tuolla historian saitilla on oltu kiinnostuneempia, avaukseni puolesta enimmäkseen, mutta joku vastaankin. Täältä kepusaitilta tulleita nuo viimeksi mainitut taitavat kaikki olla.
Tuo yksi kakara näkyy ahkeroineen. Samalta kai ovat kaikki nuo spämmäämisestä (mitä sekin lienee) huuhailevat tökeryydet. Ja myös niiden kehu. On täällä tosin hyvinkin typeriä aikuisiakin, mutta ei kai ihan noin typeriä. Kyseessä lienee peruskoulussaan luokalleen jäänyt ja siitä turhautumistaan purkava kersa. Rohkaisen häntä: ei elämä siihen lopu, jos et peruskouluasi loppuun saa; eivät vanhempasi sellaiseen ole enää aikoihin uskoneet, ja kyllä sinä tuollaisenakin olet ihan kyvykäs lannanlevitykseen kotipellollesi. Se on mielipuuhallesi oikeampi paikka kuin tämä saitti.
Niin, historia ei siis tosiaankaan näy kiinnostavan kepulaisia. Olisikohan vielä yksi poikkeus: Kekkonen? Täytyypä kohta selvittää asia ja kirjoittaa hänestä! Ei se keputaholta tietovyöryä tänne tuo, mutta kuitenkin aiheessa pysyvää uskonvarmuutta niin, etteivät typerät kakarat kehdanne joukkoon tunkea.
Upseerithan yleensä pitävät KOVAA ÄÄNTÄ, että PIKKUPASKIJAISET kuulevat ja ymmärtävät!
kirjoitukset ovat olleet valtaosin sinua ja valitettavasti myös Rytiä vastaan. Teit karhunpalveluksen Rytille tekemällä naiivin ylistävän kirjoituksen Rytistä. Silloin sekä asialliset että vähemmän asialliset arviot Rytin heikoista puolista, joita todella on, nousivat voimakkaasti esiin. Vaikka en ole kepulainen, huomasi useitakin kepulaistaustaisia vastineita (esim. Pystyyn kuollut). Eikö se saitti ole oikea paikka. Miksi valitat, että täällä ei ole vastineita.
Enemmän minä siellä näkemykselleni - tai oikeastaan Martti Turtolan näkemykselle - saan tukea kuin vastustusta. Esim. Mielipidepankki saa sinänsä asiallisesta, mutta Rytiä hieman vähättelevästä mielipiteestään sellaisen vastakommentin, että en halunnut enää jatkaa siitä.
Minun - tai Turtolan - näkemystä vahvisti kovasti myös tuo eilisiltainen tv-ohjelma.
Huomasin kyllä tuon sinun kommenttisi siellä ja heti ajattelin, että "ahaa - tänne on tultu kepusaitilta terveiset tuomaan", mutta en viitsinyt vastata, sillä niin pahasti asian sivuitse siinä puhuit varsin oudolla näkemykselläsi. Kuten teet nytkin.
ymmärtäisit minua. Olen sota-ajan asioissa Rytin puolesta ja eri mieltä kuin MPP ja Pystyyn Kuollut. Turhassa ylistyksessä käy vain usein niin, että vstapuoleksi nousee kohtuuton panettelu. Tästä nyt on hyvänä esimerkkinä sinä ja Oiva Kekkosen suhteen, toinen pitää jumalana ja toinen ilmestyskirjan petona. Kumpikaan ei ole oikeassa.
Teen ”kerikset", eli nostan tähän toissapäiväisen vastineeni päästäkseni puhumaan Kekkosesta edellisessä antamani lupauksen täyttääkseni. En tosin Keriksen tapaan nosta tätä omaksi avauksekseen, vaan kainosti vain tähän jonoon.
Vanhempaa kuin toissapäiväistä perua tämä on. On pätkä Kekkos-tutkielmani neljännestä osasta ”Miten Kekkosesta tuli presidentti”, ja siitä vain Arvo Korsimon osuudesta. Sanotaan, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen. Kekkosella niitä oli montakin, mutta vielä tärkeämpänä tämä mies, Arvo Korsimo. Häntä tärkeämpi Kekkosen menestykselle oli vain Neuvostoliitto.
----------------------------
Helsingin Yliopiston poliittisen historian professori ja entinen ulkoministeriön virkamies Jukka Nevakivi kirjassaan ”Miten Kekkonen pääsi valtaan ja Suomi suomettui” kertoo yksityiskohtaisesti, miten Kekkonen sai Neuvostoliiton tuekseen ja miten hän siihen tukeutui. Hän kertoo hiukset pystyyn nostattavia esimerkkejä siitä, miten Arvo Korsimo ja Kekkonen tarjosivat toistuvasti Neuvostoliiton johtomiehille takeita myötämielisyydestään ja pyysivät heitä vastalahjana käyttämään Neuvostoliiton valtaa Kekkosen hyväksi hänen sisäisessä poliittisessa taistelussaan. Monet tärkeät asiat kerrottiin neuvostoliittolaisille ennen kuin omille valtioelimille tai edes työtovereille.
Kekkosen ura politiikan huipulla oli auennut Neuvostoliiton tuella. Oikeusministerin ”postin” jälkeen hän toimi eduskunnan ensimmäisenä varapuhemiehenä 1947-48 ja puhemiehenä 1948-50.Kekkonen oli jo saavuttanut paljon, mutta ei riittävästi tyydyttämään hänen kunnianhimoaan. Hän tähtäsi korkeammalle, tasavallan korkeimmalle paikalle, presidentiksi. Mutta monta oli vielä mutkaa matkassa. Ensinnäkin se, että hän oli edelleen erittäin kiistelty henkilö, myös omassa puolueessaan. Puolueensa johtajaksi hän ei koskaan pyrkinytkään ilmeisesti varmana siitä, että häntä ei siihen tehtävään hyväksyttäisi. Mutta hän tiesi saavansa myös puolueensa valtaansa ilman sen puheenjohtajuutta.
Kaiken kunnianhimonsa, mikä oli aikoinaan suuntautunut Suur-Suomen luomiseksi, hän valjasti uudelle pyrkimykselleen. Hän tiesi, että nuo entiset viholliset, jotka olivat säästäneet hänen henkensä, auttavat hänet pääsemään tuohon tavoittelemaansa asemaan ja myös pitämään hänet siellä. Hän odotti piankin aukeavan hänelle tilaisuuden päästä ”kalifiksi kalifin paikalle”, sillä presidentti Paasikivi oli jo kovin vanha mies.
Tavoitteen saavuttaminen ei sittenkään ollut helppoa. Ensiksi hänen pitäisi tulla nimetyksi oman puolueensa, Maalaisliiton, presidenttiehdokkaaksi. Siihen pääsemiseksi oli vielä monta kantoa kaskessa käännettävä. Maalaisliitossa pidettiin ykkösehdokkaana Viljami Kalliokoskea. Hän oli yli puoluerajojen arvostettu kansanedustaja ja moninkertainen ministeri, joka oli hiljattain luovuttanut puolueen puheenjohtajuuden samanmielisenä pidetylle V.J.Sukselaiselle. Nuo mainitut, kuten myös Juho Koivisto, E.M.Tarkkanen, Jalo Lahdensuo, Hilja Väänänen ja tuolloin vielä Artturi Leinonenkin ja monet muut puolueen johtomiehet suorastaan inhosivat Kekkosta. Tuohon joukkoon kuului myös Santeri Alkion poika ja isänsä aatteellisen perinnön vaalija hovioikeudenneuvos Paavo Alkio.
Mutta oli myös ”toisinajattelijoita”. Maalaisliiton vaalipäällikkö Arvo Korsimo, tiedotussihteeri Ahti Karjalainen, kansanedustaja Kauno Kleemola, tohtori Kustaa Vilkuna ja hallintoneuvos Reino Kuuskoski muodostivat ryhmän, jota voidaan luonnehtia K-linjan ytimeksi. Kenelläkään näistä ei kuitenkaan ollut merkittävää puolueasemaa, mikä oli ongelmallista Kekkosen kannalta. Mutta Korsimo oli taktinen nero. Hän loi vaaliohjelman, joka tuotti tulosta. Johtavana teemana kampanjassa oli, että presidentin henkilö ei ole tärkeintä; täytyy saada muutos Suomen poliittiseen linjaan. Monien vaiheiden jälkeen Kekkonen nimettiin puolueensa presidenttiehdokkaaksi.
- - -
Mutta Kekkosella oli vielä kesällä 1955 niin paljon vastustusta myös omassa puolueessaan, että ei ollut ”kirkossa kuulutettu”, että hän pääsisi toistamiseen edes presidenttiehdokkaaksi. Kalliokosken ehdokkuudella oli suurempi kannatus kuin Kekkosella. Mutta Kekkosella oli yksi ja sitäkin tärkeämpi apu ja tuki, jota muilla ei ollut. Se oli Arvo Korsimo, tuo mies, jonka Kekkonen oli saanut junailluksi Maalaisliiton puoluesihteeriksi 1951 ja jota Kalliokoski piti politiikan moraalittomuuden ruumiillistumana. Hän sopi mainiosti aisapariksi miehelle, jota samainen Kalliokoski monien muiden tavoin piti kaikkinaisen moraalittomuuden – ei siis vain politiikan moraalin – ruumiillistumana.
Saamastaan virasta vastapalvelukseksi Korsimo aikoi tehdä Kekkosesta presidentin, kuten hän oli tälle luvannut jo viran saadessaan. Hän oli jo luonut Kekkosen tueksi vuoden 1956 presidentin vaaleja varten mahtavan organisaation ja sille rahoituksen, jota hoitamaan oli perustettu Maaseudun yhteisvaliokunnan säätiö. Mainontaa hoitamaan oli perustettu Mainos-Matti Oy ja sen palvelukseen oli saatu useita ajan taitavimpia mainosmiehiä.
Vaaliorganisaation rahoitus oli tuon ajan oloissa mahtava, ja se tuli monista lähteistä, mahdollisesti osin myös Neuvostoliitosta. Korsimo keksi Kekkosen kampanjan vetonaulaksi termin Paasikiven-Kekkosen linja, vaikka juuri tuon linjan muuttaakseen Kekkonen pyrki presidentiksi 1950. Paasikiven linja oli kaikille tuttu käsite, johon oli totuttu luottamaan. Se oli rauhan linja, mikä edellytti hyviä naapuruussuhteita Neuvostoliittoon, mutta tinkimättömyyttä Suomen eduista kiinni pitämisessä. Paasikiven itsensä sanoin ”rauhan ja hyvät suhteet säilyttääksemme meidän on annettava joskus periksi, mutta vain niin vähän kuin mahdollista, emmekä koskaan omasta aloitteestamme”.
Nyt Korsimo luonnehti vaaliorganisaation kokoukselle tuon aiemmin tuntemattoman kaksoislinjan perustellen sitä mm: ”ulkopoliittisen vahvuutensa lisäksi tällä teemalla on se voittamaton etu, että se osoittaa valitsijoille luonnollisen vallanperimysjärjestyksen, suksession: Paasikiven jälkeen tulee presidentiksi Kekkonen”. Paasikiveltä ei kysytty lupaa tuohon uudisnimeen. Tiedetään Paasikiven olleen siitä hyvin myrtynyt, vaikka ulkopolitiikassa hän pitikin Kekkosta, moninkertaista pääministeriään taitavana, joskin liian helposti venäläisille periksi antavana. Toinen Kekkosen taitava apuri, Kustaa Vilkuna sai ahkeralla sukkuloinnillaan Neuvostoliiton suurlähetystöön Tehtaankadulle varmennetuksi Neuvostoliiton vankkumattoman tuen Kekkosen ehdokkuudelle. Tuo tuki oli todella merkittävä jo tuossa vaiheessa ja siihen Kekkonen sitten luottavaisesti sai nojata koko uransa ajan.
------------------------------------
Tässäpä vielä linkki Kekkos-tutkielmaani:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000003692400
Hyvää päivänjatkoa kiinnostavan lukemiston parissa!
Avaukseni historian saitilla on herättänyt siellä poikkeuksellisen suurta mielenkiintoa ja saanut jo toista tuhatta selaajaa ja lähes 50 puheenvuoroakin on käytetty. Useimmat puheenvuorot ovat olleet asiallisia, monet asiantunteviakin, ja enemmistö niistä on enemmän tukenani kuin minua vastaan.
Täällä erityisesti Oiva Härkönen on ollut sitä mieltä, että jatkosotaan menimme, emmekä joutuneet, ja että Risto Ryti on yksi pääsyyllisistä siihen. Tuollainen näkemys on tietysti mitä iljettävintä jälkiviisautta: millään emme olisi voineet jatkosodalta välttyä; kansallamme oli niin voimakas halu yrittää korjata kokemamme vääryys, että se olisi pannut viralta sellaiset johtajat, jotka eivät olisi halunneet lähteä hyvitystä hakemaan ja valinnut niiden tilalle toiset.
Väinö Tannerin ohella Ryti oli yksi rauhantahtoisimmista ja Saksaan suurimmin epäilyksin suhtautuneista johtajistamme, mutta tietenkin hän hyvin älykkäänä miehenä tajusi, mikä on ainoa mahdollisuutemme ja voimakkaasti velvollisuudentuntoisena ei voinut vastoin näkemystään toimia.
Mielipidepankki on yksi suurimmista Paasikiven ihailijoista täällä. Sellainen olen minäkin, ja aivan samalla lailla näemme esim. Paasikiven ja Kekkosen politiikan erot. Mutta sitä mpp ei taida oikein ymmärtää, että tuossa vaiheessa Paasikivi ja Ryti olivat täysin samoissa näkemyksissä.
Laitoin äsken jatkokirjoitukseni tuonne historian saitille, ja varsinkin kahden edellä mainitun toivoisin sen lukevan ja myös kommentoivan – siellä tai täällä – mikäli ovat siihen halukkaita; heidän kyvykkyyttään siihen en epäile! ;.))
Siis tämän linkin takaa tuo jatko aukeaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000027269278
http://www.promerit.net/MUISTILISTA.htm
jossa mainitaan ansiokkaasti poliitikkojen rehellisyys EU:hun ja EMUun liityttäessä sekä niitä edeltävissä neuvotteluissa.