Muista pyhittää lepopäivä
Raamattu ei anna yksiselitteisiä ohjeita lepopäivän vietosta. Jokaisen on tehtävä omat valintansa miten sapattia tulisi viettää. Mutta meidän on tutkittava Raamattua välttääksemme valinnat, jotka heijastavat mahdollisesti väärin ymmärrettyinä henkilökohtaista hurskautta, joka puolestaan johtaa lakiuskonnollisuuteen tai välinpitämättömyyteen.
Raamattu sanoo selvästi, että Jumala pyhitti sapatin ja antoi sen meidän käyttöömme. Hän myös odottaa meidän pitävän sen pyhänä. Pyhyyden käsite on länsimaisissa yhteiskunnissa lähes tuntematon. Itämaisissa kulttuureissa taas pyhää voi olla joet, rakennukset, taide, kivet, puut ja uskonnolliset johtajat.
Tiedämme että Jumala on pyhä, mutta hän ei ole näkyvä kohde jotta voisimme paikantaa hänet tiettyyn paikkaan ja mennä kokemaan hänet. Tunnemme käsityksen ”pyhät kirjoitukset”, mutta ymmärrämme sen paremmin kirjan nimeksi kuin ominaisuudeksi. Monet eivät pidä kirkkorakennustakaan pyhänä paikkana.
Me siis käsittelemme pyhää samoin kuin muutakin, koska se tunnu eroavan muista vastaavista. Synnin takia pyhyys ei kuulu luonnostaan inhimilliseen olemassaolon todellisuuteen. Jumala on ainoa joka on itsessään pyhä. Hän on valinnut tiettyjä luomakunnan osia ja erottanut ne muista pyhittämällä ne itselleen asettaen ne ihmisten väärinkäytön ulottumattomiin.
Esimerkiksi kymmenykset ja sapatti ovat pyhiä, ne kuuluvat yksinomaan Jumalalle. Miten ne pidetään pyhinä? Tunnustamalla, että ne kuuluvat Jumalalle ja kohtelemalla niitä pyhinä.
Sapatin pyhänä pitäminen
Käsityksemme sapatin pyhyydestä ei perustu tieteelliseen tutkimukseen vaan jumalalliseen ilmoitukseen. Jos tarkastelemme sapattia itseksemme, näemme vain 24 tunnin mittaisen ajanjakson, joka ei itsessään poikkea muista päivistä. Siksi meillä onkin taipumus pitää sitä tavallisena päivänä.
Sapatin pitäminen pyhänä merkitsee sapatin käyttämistä tavalla, joka on yhteensopiva Jumalan pyhyyden kanssa. Vain pyhä henkilö voi pitää sapatin pyhänä, ja tämä pyhyys välittyy meille Jumalan ilmoitetun tahdon kautta. Sapatti itsessään ei pyhitä meitä, mutta koska meidän on alistuttava Jumalan rakastavaan tahtoon pitääksemme sen pyhänä, meidät pyhitetään. Jumala on sanonut, että meidän on levättävä sapattina.
Lepo tarkoittaa sitä, että emme työskentele millään tavalla omaksi hyödyksemme. Sapatin hetket on tyhjennetty inhimillisestä itsensä ylläpitämisen huolesta, jotta Vapahtajamme voisi täyttää tuon ajan pyhyyden voimalla. Kun pyhyys valtaa sapatin, siitä tulee parantamisen päivä, päivä jona pelastamme tai ylläpidämme toisten elämää, päivä jona vapaudumme työn orjuuttavasta vallasta. Tämä koskee perhettä, köyhiä, palvelijoita ja jopa eläimiä.
Ennen kaikkea sapatti on päivä, jolloin voimme päästä syvään suhteeseen ja yhteyteen Luojamme ja Lunastajamme kanssa häntä ylistääksemme ja hänen edessään riemuitaksemme. Sapatti on päivä, jona perhe asettaa itsensä rakastavan Jumalan käsiin häntä palvoen sekä Jumalaa ja toisia ihmisiä palvellen.
Jumalan suunnitelma on täyttää maailma pyhyydellään. Koska pyhyys täyttää lopulta maailman läsnäolollaan, meidän tulisi opetella käsittelemään sitä jo nyt. Se vaatii palaamista Raamattuun ja sen sanoman kuulemista: ”Muista pyhittää lepopäivä.”
Lyhennys Angel Manuel Rodríguezin kirjoituksesta Adventist Rewiewissä
Raamattu ei anna yksiselitteisiä ohjeita lepopäivän vietosta. Jokaisen on tehtävä omat valintansa miten sapattia tulisi viettää. Mutta meidän on tutkittava Raamattua välttääksemme valinnat, jotka heijastavat mahdollisesti väärin ymmärrettyinä henkilökohtaista hurskautta, joka puolestaan johtaa lakiuskonnollisuuteen tai välinpitämättömyyteen.
Raamattu sanoo selvästi, että Jumala pyhitti sapatin ja antoi sen meidän käyttöömme. Hän myös odottaa meidän pitävän sen pyhänä. Pyhyyden käsite on länsimaisissa yhteiskunnissa lähes tuntematon. Itämaisissa kulttuureissa taas pyhää voi olla joet, rakennukset, taide, kivet, puut ja uskonnolliset johtajat.
Tiedämme että Jumala on pyhä, mutta hän ei ole näkyvä kohde jotta voisimme paikantaa hänet tiettyyn paikkaan ja mennä kokemaan hänet. Tunnemme käsityksen ”pyhät kirjoitukset”, mutta ymmärrämme sen paremmin kirjan nimeksi kuin ominaisuudeksi. Monet eivät pidä kirkkorakennustakaan pyhänä paikkana.
Me siis käsittelemme pyhää samoin kuin muutakin, koska se tunnu eroavan muista vastaavista. Synnin takia pyhyys ei kuulu luonnostaan inhimilliseen olemassaolon todellisuuteen. Jumala on ainoa joka on itsessään pyhä. Hän on valinnut tiettyjä luomakunnan osia ja erottanut ne muista pyhittämällä ne itselleen asettaen ne ihmisten väärinkäytön ulottumattomiin.
Esimerkiksi kymmenykset ja sapatti ovat pyhiä, ne kuuluvat yksinomaan Jumalalle. Miten ne pidetään pyhinä? Tunnustamalla, että ne kuuluvat Jumalalle ja kohtelemalla niitä pyhinä.
Sapatin pyhänä pitäminen
Käsityksemme sapatin pyhyydestä ei perustu tieteelliseen tutkimukseen vaan jumalalliseen ilmoitukseen. Jos tarkastelemme sapattia itseksemme, näemme vain 24 tunnin mittaisen ajanjakson, joka ei itsessään poikkea muista päivistä. Siksi meillä onkin taipumus pitää sitä tavallisena päivänä.
Sapatin pitäminen pyhänä merkitsee sapatin käyttämistä tavalla, joka on yhteensopiva Jumalan pyhyyden kanssa. Vain pyhä henkilö voi pitää sapatin pyhänä, ja tämä pyhyys välittyy meille Jumalan ilmoitetun tahdon kautta. Sapatti itsessään ei pyhitä meitä, mutta koska meidän on alistuttava Jumalan rakastavaan tahtoon pitääksemme sen pyhänä, meidät pyhitetään. Jumala on sanonut, että meidän on levättävä sapattina.
Lepo tarkoittaa sitä, että emme työskentele millään tavalla omaksi hyödyksemme. Sapatin hetket on tyhjennetty inhimillisestä itsensä ylläpitämisen huolesta, jotta Vapahtajamme voisi täyttää tuon ajan pyhyyden voimalla. Kun pyhyys valtaa sapatin, siitä tulee parantamisen päivä, päivä jona pelastamme tai ylläpidämme toisten elämää, päivä jona vapaudumme työn orjuuttavasta vallasta. Tämä koskee perhettä, köyhiä, palvelijoita ja jopa eläimiä.
Ennen kaikkea sapatti on päivä, jolloin voimme päästä syvään suhteeseen ja yhteyteen Luojamme ja Lunastajamme kanssa häntä ylistääksemme ja hänen edessään riemuitaksemme. Sapatti on päivä, jona perhe asettaa itsensä rakastavan Jumalan käsiin häntä palvoen sekä Jumalaa ja toisia ihmisiä palvellen.
Jumalan suunnitelma on täyttää maailma pyhyydellään. Koska pyhyys täyttää lopulta maailman läsnäolollaan, meidän tulisi opetella käsittelemään sitä jo nyt. Se vaatii palaamista Raamattuun ja sen sanoman kuulemista: ”Muista pyhittää lepopäivä.”
Lyhennys Angel Manuel Rodríguezin kirjoituksesta Adventist Rewiewissä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuossa ei ollut Jumalan sanaa yhtään, vaan ainoastaan harhaoppista hapatusta. Ja olisihan se kumma mennä evankeloimaan jos joutuisi omiaan höpisemään ja Jumalan sana olisi kaikkea sitä vastaan mitä puhuu. Siinä olisi vaikea mennä viemään kolmansiin maihin herätystä. Tai se ei ainakaan olisi herätys.
Kun vain Israel valtiona pitää sapatin,muut valtiot eivät pidä. Niin Jumala sen sääti toinen moos.31:16-17
Jumalan pyhyys ja pyhittäminen on kaksi eri asiaa. Se, että Jumala sanoo itsensä olevan pyhä tai, että pyhität eli erotat jonkin asian tiettyä käyttöä varten tai tiettyyn ajankohtaan.Kristuksen lahjavanhurskaus, kun sen uskossa otat vastaan, on riittävä "suoja" Jumalan pyhyyden edessä.Omat teot eivät kestä.Et tule valmiimmaksi kun olet kertakaikkisen lahjavanhurskauden uskossa ottanut vastaan.Se sitten miten leiviskääsi hoidat punnitaan ajassa ja ikuisuudessa.MITÄÄN ET VOI PYHITYKSEEN LISÄTÄ.ET MITÄÄN.sen Jumala teki.Työtätekevät ja raskautetut tarvitsevat evankeliumia.Suorittamista vaaditaan joka paikassa ei vähemmän uskovaisten parissa.Erottele päiväsi niin kuin haluat, mutta älä sano, että raamattu kehoittaa niin tekemään.Uudenliiton välimies Jeesus Kristus täytti kaiken lain, myös sapatti lait.Iloitse siitä Herrassa.Emmehän halua suorittajia jotka elää pelossa? Jeesuksen ystävät iloitsevat ja heidän huultensa hedelmät ovat suloinen tuoksu taivaassa.Siinä kiitos uhria kerrakseen.
Se,että jos uudestisyntymisen lisäksi vaaditaan vielä jotain lisää,että pelastuisi,on kysymyksessä harha-oppi.
Raamattu sanoo saman, että se mitä Hengen toimintaan lisätään omin päin, vaikka se olisi olevinaan kuinka hurskasta tahansa, niin se on sitä että eletään lihassa ja ollaan älyttömiä.
Niin se Raamattu ja sana sanoo ettei lihassa saa vaeltaa. Ei edes lakihenkisesti.