Synti käsite on ilmeisesti saatanaa jumalanaan palvelevien keksimä harhautus keino niinkuin perisynti, syntisenä syntyminen jne joita ei raamattukaan tunne.
Eli synti on todennäköisesti harhauttajan keksimä. Se on raamatussakin mutta tiedossa on että raamattu on väärennetty.
Synti ja synnistäminen ja synnin keksiminen (keksitty synti on esim: perisynti) on kummallinen saatanallisuutta osoittava piirre kristinuskossa. Kun lasta osoitetaan syntisenä syntyneeksi niin se on selvä Jeeseksen sanan pilkkaamista ja Jumalan Valtakunnan häpäisemistä koska Jeesus on väärennetynkin raamatun mukaan sanonut lapsista, että "..heidän kaltainen on Jumalan Valtakunta." Kun kristinusko väittää ja opettaa saatanallisesti lapsen syntyvän syntisenä niin he todellisudessa tekevät Jumalan Valtakunnan syntiseksi ja se on saatanallisuuden vale! Jumalan valtakunta on synnitön niinkuin llapsikin syntyessään!
Olen sitä mieltä, että kristinusko väärentäessä Jumalan ja Jaasuksen tahdon käskyjä; lakeja ja oppeja saatanalliseksi tapahtui saatanan tahdon toteudus joka tulee esiin sanassa synti.
Mielestäni, jos "synti" olis ilmaistu Jumalan ja Jeesuksen tahdon mukaisesti "syntiä" ei olis vaan olisi Heidän tahdon rikkojia, rikollisia jotka poikkeaa Jumalan ja Jeesuksen tahdosta palvellakseen saatanaa jumalanaan kuten esimerkiksi kristinusko on aina tehnyt älä tapa käskyn suhteen joka on selvä Jumalan ja Jeesuksen tahdon osoitus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Synti
================================
Synti on käsite, joka viittaa uskonnollisissa moraalikäsityksissä pahoihin ja kielletyiksi luokiteltuihin tekoihin. Raamatussa synnistä käytetään useita erilaisia kreikan kielen sanoja. Uudessa testamentissa ja Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä käytetään synnistä useimmiten sanaa ἁμαρτία (hamartia). Alkuperäiskielellä sana merkitsee erehdystä, tieltä eksymistä, maalin ohi ampumista ja jumalallisen lain rikkomista. Kristillisissä tulkinnoissa painotetaan usein niitä alkuperäiskielen merkityksiä, jotka viittaavat ainoastaan jumalallisen lain rikkomiseen. Antiikin Kreikan uskonnollisessa maailmassa syntiä tarkoittavalla sanalla hamartia oli tärkeä rooli Dionysoksen palvontaan liittyvissä teatteriesityksissä, joita kutsuttiin tragedioiksi. Kreikkalaisen tragedia-kirjallisuuden yhteydessä sana käännetään usein muotoon "traaginen erehdys".
Eli synti on todennäköisesti harhauttajan keksimä. Se on raamatussakin mutta tiedossa on että raamattu on väärennetty.
Synti ja synnistäminen ja synnin keksiminen (keksitty synti on esim: perisynti) on kummallinen saatanallisuutta osoittava piirre kristinuskossa. Kun lasta osoitetaan syntisenä syntyneeksi niin se on selvä Jeeseksen sanan pilkkaamista ja Jumalan Valtakunnan häpäisemistä koska Jeesus on väärennetynkin raamatun mukaan sanonut lapsista, että "..heidän kaltainen on Jumalan Valtakunta." Kun kristinusko väittää ja opettaa saatanallisesti lapsen syntyvän syntisenä niin he todellisudessa tekevät Jumalan Valtakunnan syntiseksi ja se on saatanallisuuden vale! Jumalan valtakunta on synnitön niinkuin llapsikin syntyessään!
Olen sitä mieltä, että kristinusko väärentäessä Jumalan ja Jaasuksen tahdon käskyjä; lakeja ja oppeja saatanalliseksi tapahtui saatanan tahdon toteudus joka tulee esiin sanassa synti.
Mielestäni, jos "synti" olis ilmaistu Jumalan ja Jeesuksen tahdon mukaisesti "syntiä" ei olis vaan olisi Heidän tahdon rikkojia, rikollisia jotka poikkeaa Jumalan ja Jeesuksen tahdosta palvellakseen saatanaa jumalanaan kuten esimerkiksi kristinusko on aina tehnyt älä tapa käskyn suhteen joka on selvä Jumalan ja Jeesuksen tahdon osoitus.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Synti
================================
Synti on käsite, joka viittaa uskonnollisissa moraalikäsityksissä pahoihin ja kielletyiksi luokiteltuihin tekoihin. Raamatussa synnistä käytetään useita erilaisia kreikan kielen sanoja. Uudessa testamentissa ja Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä käytetään synnistä useimmiten sanaa ἁμαρτία (hamartia). Alkuperäiskielellä sana merkitsee erehdystä, tieltä eksymistä, maalin ohi ampumista ja jumalallisen lain rikkomista. Kristillisissä tulkinnoissa painotetaan usein niitä alkuperäiskielen merkityksiä, jotka viittaavat ainoastaan jumalallisen lain rikkomiseen. Antiikin Kreikan uskonnollisessa maailmassa syntiä tarkoittavalla sanalla hamartia oli tärkeä rooli Dionysoksen palvontaan liittyvissä teatteriesityksissä, joita kutsuttiin tragedioiksi. Kreikkalaisen tragedia-kirjallisuuden yhteydessä sana käännetään usein muotoon "traaginen erehdys".
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin, ihmisellä on tapana pelkistää asioita, esimerkiksi erilaiset korkeakulttuurit kuten Aasiassa alkoivat teollistumisen myötä pelkistymään ja pelkistymään. Samoin on kristinuskon ja synti-käsitteen kanssa. Synti on ikäänkuin "negatiivinen valuutta": välikappale, tökalu, jonka avulla pyritään arvioimaan tekoja/elämää. Rahankin avulla pyritään änkemään väkisin esimerkiksi taideteos tai ihmishenki samalle janalle maitolitran kanssa.
Synti on minun mielestäni rahan tavoin itsessään olematon (vrt. raha, esim seteli, jonka paperinpalan arvo itsessään on olematon) - joskin hyödyllinen - työkalu. Perisyntisyys ja synti tavallaan muistuttavat meitä, että emme suinkaan ole täydellisiä vaikka kiristäisimme itsemme äärimmäiseen askeesiin. Ehkäpä syntisyys on jotain, minkä olemassaolo omassa itsessä on tiedostettava ollaksemme täysipainoisia ihmisiä, mutta jonka orjuudesta emme kukaan koskaan pääse irti.
Vanhasta Testamentista kristityt usein lainailevat jakeita oman kantansa tueksi. VT:ssa käytetään kuitenkin "värikkäämpiä" ilmaisuja 'synnille': esim. 'rikkomus', 'kauhistus', 'vääryys'.
Minusta käsitteellä synti on AINAKIN nämä kyseiset periaatteessa itsenäiset alamerkitykset - käytännössähän moni "synti" lukeutuu useamman kuin yhden alakäsitteen alle..:
'Rikkomus' on jonkun ennalta annetun (tekstimuotoisen) käskyn tai ohjeen noudattamattomuutta. Periaatteessa kyse on siis tuosta fariseusten aikanaan ja nykyäänkin viljelemästä "byrokratiasta". Byrokratiaa joudutaan noudattamaan esimerkiksi siinä tilanteessa, että pelätään asioiden suorittamista väärin, koska esimerkiksi ei ymmärretä mistä syystä kyseistä ohjetta pyritään noudattamaan. Jeesus oli byrokratiaa vastaan.
'Kauhistus' on jotain, mikä ei ole yleisesti kansan keskuudessa hyväksyttyä, esimerkiksi homoseksuaalisuus. Tällaisten "syntien" tekeminen on lähinnä ihmisyhteisöä vastaan rikkomista. 'Kauhistuksen' merkitystä "syntinä" ei kuitenkaan pidä väheksyä, sillä ihmisyhteisön identiteetti/moraali riippuu juuri tästä. Periaatteessa kyse on "tyhjän päällä" makaavasta "laista", mutta jos ei sellaisia ole, kulttuuri ja ihmisyhteisön "yhteishenki", moraali alkavat pikkuhiljaa rapistumaan - korkeakulttuuri alkaa taantumaan, ikäänkuin.
'Vääryys' - epäoikeus - on jotain, mikä on puhtaan maalaisjärjen mukaan väärin, esimerkiksi varastaminen tai pedofilia. Molemmat tuottavat kohtuutonta vahinkoa kohteille. Vääryyttä ei kuitenkaan ole esimerkiksi "antaminen takaisin samalla mitalla".
Mutta...Jeesushan ei ainakaan minusta normittanut olenkaan asioita syntisyyden kannalta. Hän tosin antoi ihmisille heidän syntejään anteeksi, mutta ei luetellut mikä on syntiä ja mikä ei. Ehkäpä se synti ei olekaan niin olennainen asia?
Jeesus selitti esimerkein ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta. Hän opetti tavallaan pehmeämmin ihmisiä, mutta toisaalta vaati silti enemmän: "Rakastakaa lähimmäisiänne - mutta rakastakaa myös vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta!"
Jeesus pyrki muuttamaan ihmisten ajattelutapaa. Paavali sen sijaan Uuden Testamentin puolella alkoi jälleen innokkaasti laskeskelemaan syntejä.
Jeesus sanoo: "Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni."
Niin, julistaako Jeesus siis itseään Jumalan ohessa?
Hänhän sanoo myös seuraavasti: "Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. "
Olisikohan siis mahdollista että Jeesuksen historillisten sanojen, muinaishepreankielisen perimystiedon ja nykysuomen välissä on jonkin sortin kielikukkanen, esimerkiksi: "joka uskoo minuA..."
No oli miten oli, Jeesus sanoo: "Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä." Hän ei siis taaskaan mainintaa synnistä. Hän päin vastoin antaa ymmärtää, että uskon myötä saa "automaattisesti" kaikki syntinsä anteeksi.
Minustakin tuntuu ettei synti olekkaan loppuviimein se kompastuskivi Taivaaseen pääsyn kanssa. Mutta voiko ihminen olla todellisessa uskossa ja tehdä kumminkin syntiä? Vastaus: ei voi. Se joka ymmärtää Jumalan Tahdon mutta ei noudata sitä, ei ole todellisessa uskossa.
Mutta kysymys kuuluukin: mitä kukin 'ymmärtää' olevan Jumalan Tahtoa? Jos muslimi ymmärtää Koraanin olevan Jumalan Tahtoa ja elää sen mukaan? Entä kristitty, joka ymmärtää että Jeesus opetti Jumalan Tahtoa, mutta joka tietoisesti toimii vastoin sitä?