Kristuksen asetus poljettu tomuun
Raamatun selvimpiä tosiasioita on, että luotuaan maailman kuudessa päivässä Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä siunaten ja pyhittäen sen ihmisen pyhäksi lepopäiväksi. Kun kristikunnan enemmistö viettää viikon ensimmäistä päivää, on johdonmukaista kysyä, kuka on muuttanut lepopäivän seitsemänneltä ensimmäiselle.
Jumala vakuuttaa: Ps. 89:34
(89:35) En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.
Jumalan laki on lähtenyt Jumalan huulilta. Kun hän omalla suullaan on sanonut: ”seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti”, niin Hän ei muuta näitä sanoja. Jumala ei ole muuttanut sapattia. Hän on selvästi kieltänyt käskyjensä muuttamisen: ”Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois” 5.Moos.4:2.
Ei Kristuskaan voinut tehdä lakiin pienintäkään muutosta. Hän ei olisi voinut muuttaa lepopäivää ja kuitenkin sanoa: ” Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää” Luul.16:17. Yksikään apostoli ei mainitse mitään lepopäivämuutoksesta, koska Jeesus ei voinut tehdä siveyslakiin mitään muutosta. Päinvastoin hän kehotti heitä rukoilemaan, ettei heidän pakonsa Jerusalemista sen hävityksessä tapahtuisi sapattina. Matt 24:20. Ja Jerusalem hävitettiin n.40 vuotta hänen ylösnousemuksensa jälkeen uuden liiton aikakaudella.
Apostolit tunnustivat sapatin lepopäiväkseen. Luukas kirjoitti apostolien teot kristillisen seurakunnan ohjeiksi, hän olisi varmasti maininnut jos lepopäivä olisi muutettu ensimmäiselle päivälle. Kokonaisen kaupungin väki kokoontui kuulemaan evankeliumina sapattina. Apostoleita pyydettiin julistamaan sanaa tulevinakin sapatteina. (Apt.13:14,42,44; 15:21; 16:13; 17:1-3; 18:4).
Historian kulku osoittaa, ettei katolinen kirkko ainoastaan tunnusta muuttaneensa Jumalan lakia sapattikäskyn kohdalla, vaan jopa kerskaa, että sillä on jumalallinen valta tehdä niin. Antaa kirkon puhua: ”Kysymys: Miksi me pyhitämme sunnuntain lauantain asemasta? Vastaus: koska katolinen kirkko Laodikean kirkolliskokouksessa (v.336) siirsi juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille.” (Convert´s Catechism of Catholic Doctrine s.50) Tämä painos sai paavilta apostolisen siunauksen 25.1.1910.
”katolinen kirkko muutettuaan lepopäivän juutalaiselta sapatinpäivältä eli viikon seitsemänneltä päivältä ensimmäiselle päivälle alkoi soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaita tarkoittavaksi ja määräsi, että sitä päivää tulee pitää pyhänä kuten Herran päivää.” – Catholic Encyclopedia, Vol 4, s.153.
Emme voi muuta kuin ihmetellä, miten tarkoin katolinen kirkko näillä toimenpiteillään täyttää Danielin 7. luvussa lausutun ennustuksen: ” Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” jae 25.
Ainoa Jumalan laissa mainittu aika on ”seitsemäs päivä”. Ajan muuttaminen tarkoittaa sapatin muuttamista.
Raamatun selvimpiä tosiasioita on, että luotuaan maailman kuudessa päivässä Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä siunaten ja pyhittäen sen ihmisen pyhäksi lepopäiväksi. Kun kristikunnan enemmistö viettää viikon ensimmäistä päivää, on johdonmukaista kysyä, kuka on muuttanut lepopäivän seitsemänneltä ensimmäiselle.
Jumala vakuuttaa: Ps. 89:34
(89:35) En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.
Jumalan laki on lähtenyt Jumalan huulilta. Kun hän omalla suullaan on sanonut: ”seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti”, niin Hän ei muuta näitä sanoja. Jumala ei ole muuttanut sapattia. Hän on selvästi kieltänyt käskyjensä muuttamisen: ”Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois” 5.Moos.4:2.
Ei Kristuskaan voinut tehdä lakiin pienintäkään muutosta. Hän ei olisi voinut muuttaa lepopäivää ja kuitenkin sanoa: ” Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää” Luul.16:17. Yksikään apostoli ei mainitse mitään lepopäivämuutoksesta, koska Jeesus ei voinut tehdä siveyslakiin mitään muutosta. Päinvastoin hän kehotti heitä rukoilemaan, ettei heidän pakonsa Jerusalemista sen hävityksessä tapahtuisi sapattina. Matt 24:20. Ja Jerusalem hävitettiin n.40 vuotta hänen ylösnousemuksensa jälkeen uuden liiton aikakaudella.
Apostolit tunnustivat sapatin lepopäiväkseen. Luukas kirjoitti apostolien teot kristillisen seurakunnan ohjeiksi, hän olisi varmasti maininnut jos lepopäivä olisi muutettu ensimmäiselle päivälle. Kokonaisen kaupungin väki kokoontui kuulemaan evankeliumina sapattina. Apostoleita pyydettiin julistamaan sanaa tulevinakin sapatteina. (Apt.13:14,42,44; 15:21; 16:13; 17:1-3; 18:4).
Historian kulku osoittaa, ettei katolinen kirkko ainoastaan tunnusta muuttaneensa Jumalan lakia sapattikäskyn kohdalla, vaan jopa kerskaa, että sillä on jumalallinen valta tehdä niin. Antaa kirkon puhua: ”Kysymys: Miksi me pyhitämme sunnuntain lauantain asemasta? Vastaus: koska katolinen kirkko Laodikean kirkolliskokouksessa (v.336) siirsi juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille.” (Convert´s Catechism of Catholic Doctrine s.50) Tämä painos sai paavilta apostolisen siunauksen 25.1.1910.
”katolinen kirkko muutettuaan lepopäivän juutalaiselta sapatinpäivältä eli viikon seitsemänneltä päivältä ensimmäiselle päivälle alkoi soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaita tarkoittavaksi ja määräsi, että sitä päivää tulee pitää pyhänä kuten Herran päivää.” – Catholic Encyclopedia, Vol 4, s.153.
Emme voi muuta kuin ihmetellä, miten tarkoin katolinen kirkko näillä toimenpiteillään täyttää Danielin 7. luvussa lausutun ennustuksen: ” Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” jae 25.
Ainoa Jumalan laissa mainittu aika on ”seitsemäs päivä”. Ajan muuttaminen tarkoittaa sapatin muuttamista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Adventistit ovat perinteisesti väittäneet sunnuntaita "katolisen kirkon keksinnöksi" ja katolisen kirkon "ylivallan merkiksi" ja "paavin asettamaksi " kauan apostolisten aikojen jälkeen. Tämähän ei vastaa ollenkaan historiallisia tosiasioita. Jopa adventistien tällä hetkellä johtava historian tutkija Samuel Bacchiocchi (HOW DID SUNDAYKEEPING BEGIN? tutkielmassaan) on myöntänyt olevansa eri mieltä lahkon "profeetan" Ellen G. Whiten kanssa sanoen sunnuntain vieton aloittamisen menevän vuoteen 135 jKr. Rooman paaveja ei ollut olemassakaan tuossa vaiheessa!
Mitään "paavin valtaa" ei ollut historiallisesti vielä perustettukaan kun alkukirkko jo vietti yleisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänään ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien - kristillisen vapauden hengessä (esim. Apt.20:7; 1 Kor.16:2). Sunnuntain viettäminen jumalanpalveluspäivänä ei siis alkanut Roomassa, vaan laajasti apostolisessa alkukirkossa niin Palestiinan kuin Vähä-Aasian seurakunnissa. Ensimmäinen Rooman paavi on historiallisesti Leo I Suuri (440-461), joten on melkoinen historiallinen virhe väittää paavia tai katolista kirkkoa sunnuntain vieton aloittajaksi - tai sunnuntaita paavin "vallan merkiksi". Kun ensimmäinen paavi aloitti toimintansa Roomassa oli sunnuntaita vietetty varhaiskirkossa jo yli 400 vuotta! Adventistien näkemys on yhtä historian vastainen kuin katolisen kirkon oppi, jonka mukaan paavi on apostoli Pietarin seuraaja ja Pietari oli ensimmäinen paavi.
Elämän aika. Jeesuksen alkuperäiset uskovat olivat uskollisia Jeesuksen opetukselle. Tämä, niin kutsuttu luopumus tuli seurakuntaan hieman myöhemmin. Minua ihmetyttää kovasti eräs tärkeä asia. Voisiko joku hieman suomentaa tätä asiaa.
Näet sunnuntai on tunnettu kautta aikojen Saatanan palvelu päivänä muinaisissa uskonnoissa. Jeesus oli tietoinen tästä tavasta? Suositteliko Jeesus seuraajiaan millään muotoa Raamatun mukaan aloittaa kunnioittaa vihollisensa voiton juhlan päivää. Olisiko Jeesuskin siirtynyt Lusiferin alamaisuuteen, Jos hän on luopunut omasta antamastaan sapatista. Näin ollen me koko kristikunta tosiasiassa palvelemme Jeesuksen kanssa Saatanaa ihan huomaamattamme. Tämän takiahan ovat kaikki Kristityt erittäin epäsopuisaa kansaa, koska he ovat kaikki tulleet voitetuiksi Saatanan alamaisiksi. Onhan tunnettua asiaa se, että Saatanan omaisuus kansa on riitaa rakastavaa kansaa. Siis palvelemmeko me tosiasiassa Saatanaa? Huomioitsia
Sapattillakin "pakanallinen" alkuperä
Alla on lainaukset alkuperäiskielellä Arthur Weigallin teoksesta, jota adventistit ovat käyttäneet tukemaan väitettään sunnuntain "pakanallisuudesta". Adventistit lainaavat kyseistä teosta valikoivasti ja jättävät kertomatta, että saman kirjoittajan mukaan myös sapatti on pakanallinen päivä alkuperältään ja liittyy kuunpalvontaan. Lisäksi Weigall näyttää kuinka sapatin pyhittämisen juuret ulottuvat babylonialaisiin mytologioihin. Huomattakoon, että Weigallin mukaan oikeastaan kaikki kristinuskossa on vain pakanallista lainavaraa.
The "Lord's Day" (Sunday) is of Pagan Origin: "The Hebrew Sabbath having been abolished by Christians,the Church made a sacred clay of Sunday, partly because it was the day of the resurrection, but largely because it was the weekly festival of the sun; for it was a definite Christian policy to take over the pagan festivals endeared to the people by tradition, and to give them a Christian significance. But, as a solar festival, Sunday was the sacred day of Mithra; and it is interesting to notice that since Mithra was addressed, as Dominus, 'Lord," Sunday must have been 'the Lord's Day' long before Christian times." (The Paganism in Our Christianity, Arthur Weigall, 1928, s.136) Jewish Sabbath and the Sunday Lord's Day both of pagan origin: "In the early Christian Church there were no festivals, holy days, or Sabbaths" ... "I have, already mentioned that Sunday, too, was a pagan holy-day; and in this chapter I propose to discuss the origin of this custom of keeping one day in the week as a Sabbath, or "day of rest,' and' to show that the practice was forcefully opposed by Jesus Christ. The origin of the seven-day week which was used by the Jews and certain other peoples, but not till, later by the Greeks or Romans, is to be sought in some primitive worship of the moon, for the custom of keeping the day of the new moon and that of the full moon as festivals, which is widely found in antiquity, implies the recognition of a cycle of about 14 days, of which a week of 7 days is the half, the actual length of a week thus determined being 7 3/8 days. Now the Babylonians had a early adopted the seven-day week, and their calendars contain directions for the abstention from certain secular acts on stated days which seem to correspond to seventh days, and were called " Sabbaths "; and though the Jewish Sabbath cannot be directly traced to Babylonian usage, the institution is obviously derived from moonworship and from the concomitant recognition of the number seven as calendrically sacred. The Jews attributed the holiness of the 'seventh day' to the fact that God was supposed to have rested from His six-days' creative labours on that day; but this was itself a legend derived from Babylonian mythology, and was not the original reason why the seventh day was a day of rest."
(The Paganism in Our Christianity, Arthur Weigall, 1928, s. 209-211)
Ei todisteita sunnuntaista Mithran päivänä ennen 260-lukua
Adventistien nykypäivän johtava historiantutkija Samuele Bacchiocchi on osoittanut, että ei ole historiallisia todisteita ennen vuotta 260 jKr, että kristillisen sunnuntain ja Mithran kulttiin liittyvän sunnuntain välillä olisi mitään yhteyttä. Ei ole mitään todistusaineistoa ennen 260-lukua, joka yhdistäisi mithraismin ja kristillisen sunnuntain toisiinsa. Täten adventistien oma historiantutkija on romuttanut liikkeen erään pääolettamuksen.
Alla lainaus Bacchiocchin tutkimuksesta alkuperäiskielellä.
"The association between the Christian Sunday and the pagan veneration of the day of the Sun is not explicit before the time of Eusebius (ca. A.D. 260-340). Though Christ is often referred to by earlier Fathers as 'True Light' and 'Sun of Justice' no deliberate attempt was made prior to Eusebius to justify Sunday observance by means of the symbology of the day of the Sun." (From Sabbath to Sunday", s. 261, Samuele Bacchiocchi, Seventh-day Adventist historian).
Itse asiassa mitään historiallista todistusaineistoa ei ole sen puolesta, että Mithran palvojat olisivat kokoontuneet sunnuntaisin palvelemaan Mithraa (=mysteeriuskonto, joka tuli Rooman valtakuntaan idästä ja oli suosittu etenkin legioonalaisten keskuudessa). Sunnuntai oli mithralaisille erityinen päivä, mutta aivan samoin jokaiselle viikonpäivälle löytyy jotain uskonnollisia merkityksiä ja palvontamenoja eri uskonnoissa. Lauantai esimerkiksi on saturnuksen päivä (Satur-day) antiikin planeettaviikossa (jokaista päivää vastasi jokin planeetta). Näinollen on täysin harhaanjohtavaa väittää, että sunnuntain viettäminen olisi "pakanallista".
Sitäpaitsi eräs tekijä, jonka takia varhaiskristityt ottivat sunnuntain jumalanpalveluspäiväkseen on juuri se tosiasia, että sunnuntaihin ei entuudestaan liittynyt mitään pakanallisia uskonnollisia menoja kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa eikä juutalaisuudessakaan. Näin ollen ainoa peruste sunnuntain viettämiselle on nimenomaan raamatullinen - Kristuksen ylösnousemus viikon ensimmäisenä päivänä, kun sapattina Hän oli kuolleena haudassa. Sapatti on täten pikemminkin kuoleman päivä kuin elämän päivä. Aivan kuten koko Vanhan liiton laki on kuoleman virka Paavalin mukaan (2 Kor.3). Uudessa liitossa vallitsee Hengen virka, ja missä on Henki, siellä on vapaus ja elämä.
Vuonna 67 BC. Luotettavan historian mukaan. Näin ollen siellä Vanhassa Roomassa törmäsivät kaksi uskontoa yhteen, Tässä tärmäyksessä saatiin sovinto sekoittamalla Mithran ja kristinuskon käsitykset saman uskon alle. Nykyään elää Mithra hyvin kristillisenä kristin uskossa ja mithran opitkin ovat nykyään täysin kristillisiä. Näin petoksella voitti vihollinen kristityt. Nykyään petos on hyväksytty totuus, jota ei kukaan voi muuttaa. Elämme autuaina petettyinä tämä on totuus . viesti Baabelista.