Voisiko joku ulkopuolinen valaista asiaa.
Ostimme pari vuotta sitten avopuolison kanssa asunnon. Asunnon hinta oli korkea (150000€) ja vanhempani suostuivat ostamaan asunnosta 1/3 osan. Eli otimme avopuolison kanssa erikseen lainat, molemmat ottivat 50000€ ja vanhempani maksoivat myös tuon 50000€.
Meille tuli ero ja laitoimme asunnon myyntiin. Jos asunto ei mene kaupaksi, vanhempani suostuvat lunastamaan sen pari vuotta sitten olleella ostohinnalla takaisin ja laittavat vuokralle.
Ex-avopuolisoni ei tähän suostu, koska hänen mielestä asunnon arvo on parissa vuodessa noussut 30000-40000€ ja hänen mielestä vanhempieni pitää maksaa asunnosta hänelle voittoa.
Välittäjien varovainen hinta-arvio asunnon nykyisestä hinnasta pari vuotta sitten olevaan, on 170000-180000€. Eli mahdollista hinnan nousua olisi ehkä tapahtunut.
Vanhempani taas ovat sitä mieltä, että jos joku ulkopuolinen ostaa asunnon tuolla hintaa, kaikki on ok. Mutta he eivät suostu maksamaan ex-avopuolisolleni, välittäjän ehdottamaa hintaa, vaan siis sen hinnan, mitä pari vuotta sitten tästä maksettiin. Vanhempani perustelevat, että he ovat antaneet ex-avopuolisoni asua pari vuotta ilmaiseksi asunnossa, vaikka ovat omistaneet siitä 1/3 osan, eivätkä ole parin vuoden aikana perineet siitä omasta osuudestaan mitään maksua.
Ex-avopuolisoni on puolestaan raivoissaan siitä, eikä käsitä, mitä he tarkoittavat sillä ilmaiseksi asumisella, koska hänen on ottanut oman lainansa, maksanut siitä korkoa ja maksanut puoliksi minun kanssa yhtiövastikkeet, vesimaksut ym.
Tavallaan ymmärrän ex-avopuolisoni kiukuttelut, että hän haluaa asunnosta voittoa, eikä suostu myymään sitä vanhemmilleni samalla hintaa, kuin pari vuotta sitten itse maksoimme.
Mutta.. ymmärrän myös vanhempiani, he kuitenkin sijoittivat asuntoon 50000€, ilman mitään hyötyä eli he eivät ole saaneet parilta vuodelta mitään vuokratuloja, korkoja tms.
Itse olen kurkkua myöten täynnä tätä tilannetta, ex-avopuolison ja vanhempieni riitelyä. Toivon, että asunto menisi kaupaksi pyyntihinnallamme ja kaikki olisi hyvin.
Osaako kukaan sanoa, kumpi tässä tapauksessa on oikeassa? Olisiko meidän pitänyt maksaa vanhemmilleni jotain korvausta siitä, että asuimme heidän omistamassaan (1/3) asunnossa? Vai onko ex-kumppani on oikeassa, ettei heille mitään korvausta parista vuodesta tarvitse maksaa ja hän on oikeutettu pyytämään asunnosta voittoa, jos vanhempani haluavat tämän ostaa?
Ostimme pari vuotta sitten avopuolison kanssa asunnon. Asunnon hinta oli korkea (150000€) ja vanhempani suostuivat ostamaan asunnosta 1/3 osan. Eli otimme avopuolison kanssa erikseen lainat, molemmat ottivat 50000€ ja vanhempani maksoivat myös tuon 50000€.
Meille tuli ero ja laitoimme asunnon myyntiin. Jos asunto ei mene kaupaksi, vanhempani suostuvat lunastamaan sen pari vuotta sitten olleella ostohinnalla takaisin ja laittavat vuokralle.
Ex-avopuolisoni ei tähän suostu, koska hänen mielestä asunnon arvo on parissa vuodessa noussut 30000-40000€ ja hänen mielestä vanhempieni pitää maksaa asunnosta hänelle voittoa.
Välittäjien varovainen hinta-arvio asunnon nykyisestä hinnasta pari vuotta sitten olevaan, on 170000-180000€. Eli mahdollista hinnan nousua olisi ehkä tapahtunut.
Vanhempani taas ovat sitä mieltä, että jos joku ulkopuolinen ostaa asunnon tuolla hintaa, kaikki on ok. Mutta he eivät suostu maksamaan ex-avopuolisolleni, välittäjän ehdottamaa hintaa, vaan siis sen hinnan, mitä pari vuotta sitten tästä maksettiin. Vanhempani perustelevat, että he ovat antaneet ex-avopuolisoni asua pari vuotta ilmaiseksi asunnossa, vaikka ovat omistaneet siitä 1/3 osan, eivätkä ole parin vuoden aikana perineet siitä omasta osuudestaan mitään maksua.
Ex-avopuolisoni on puolestaan raivoissaan siitä, eikä käsitä, mitä he tarkoittavat sillä ilmaiseksi asumisella, koska hänen on ottanut oman lainansa, maksanut siitä korkoa ja maksanut puoliksi minun kanssa yhtiövastikkeet, vesimaksut ym.
Tavallaan ymmärrän ex-avopuolisoni kiukuttelut, että hän haluaa asunnosta voittoa, eikä suostu myymään sitä vanhemmilleni samalla hintaa, kuin pari vuotta sitten itse maksoimme.
Mutta.. ymmärrän myös vanhempiani, he kuitenkin sijoittivat asuntoon 50000€, ilman mitään hyötyä eli he eivät ole saaneet parilta vuodelta mitään vuokratuloja, korkoja tms.
Itse olen kurkkua myöten täynnä tätä tilannetta, ex-avopuolison ja vanhempieni riitelyä. Toivon, että asunto menisi kaupaksi pyyntihinnallamme ja kaikki olisi hyvin.
Osaako kukaan sanoa, kumpi tässä tapauksessa on oikeassa? Olisiko meidän pitänyt maksaa vanhemmilleni jotain korvausta siitä, että asuimme heidän omistamassaan (1/3) asunnossa? Vai onko ex-kumppani on oikeassa, ettei heille mitään korvausta parista vuodesta tarvitse maksaa ja hän on oikeutettu pyytämään asunnosta voittoa, jos vanhempani haluavat tämän ostaa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
hankala tilanne.Ymmärtää hyvin että hän haluaa mahdolliset voitot itselleen(kuka ei haluaisi).Toisaalta vanhempasi jotka eivät edes siinä asu tuskin haluavat maksaa päivän hintaa!!Jos eivät teidän neuvottelut kerran enään etene on vain paras myydä pois!Ja lopuksi miksi teidän pitäisi asumisesta nyt maksaa mitään korvauksia vanhemmille jos ette ole mistään sellaisista koskaan sopineet.
ostat sitten vanhempiesi kanssa sen rommaushintaan ALE -70% ja näytät närhenmunat sille uunolle. Ilamislehtiin ilmoituksia. Jos ukkos haluaa maksaa välittäjälle, käske sen maksaa myös sen kulut.
niin myy osuutesi vanhemmillesi. Silloin olet itse koko sopasta pois. Vanhempasi voivat nyt alkaa perimään 2/3 vuokraa tältä exältä ja näin vauhdittaa myyntiä.
Sitten kun laittavat myyntiin niin tajoa koko paskasta 120.000€. Vanhempasi voivat tällöin hyväkyä tarjouksen omistaessaan enemmistön osakepääomasta.
vaihtoehto.
Sovinto on sallittu puolisoiden kesken. Sovitte ihmissuhdeongelmanne ja asutte yhdessä onnelisina elämänne lopuun saakka talosanne.
Tämä on ilmainen ja halvin neuvo. Myös paras.
Välittäjän hinta-arviot eivät tässä tapauksessa tarkoita yhtään mitään.
Asunnon arvo on se mitä joku siitä maksaa.
Teillä on yksi ostaja, vanhempasi, joilla on yksi käsitys hinnasta. Exäsi lienee vapaa halutessaan hankkimaan (omalla kustannuksellaan?) niin monta ostajaa kuin haluaa, ja asunnon arvo on sitten jonkun näistä tarjoama hinta.
Uskon, että asiat ratkeavat kannaltasi hyvin lähes itsekseen kunhan alatte periä vuokraa asunnossa asuvilta. Jakakaa tuotto omistussuhteiden mukaan.
Perittävästä vuokrasta voinette äänestää omistussuhteiden mukaan.
Jos sinä asut asunnossa, vuokra alas, alle vastikkeen, eli tappiolla, jolloin ex myy osuutensa.
Jos ex, vuokra ylös, esim. 1800e/kk, ex muuttaa pois.
Jos ulkopuolinen, markkinavuokra ja/tai asunto myyntiin.
sotku. Kun olette noinkin tyhmästi toimineet, niin siitä ei selvää saa.
Parisuhde on todellista. Se ei ole mikään päiväkoti. Kannattaa varautua pahimpaan, myös silloin kun kaupan osapuolina on rakkaita ihmisiä.
Itse tekisin vastaavassa tilanteessa niin, että myisin oman osani vanhemmille ja muuttaisin pois. Silloin vanhemmillasi olisi 2/3 enemmistö, jolloin he voivat myydä asunnon vaikka sinulle, joka myisit sen uudestaan heille, samalla hinnalla.
Yksinkertaiset ratkaisut ovat tehokkaita.
Exäsi olisi tyytyminen enemmistön päätöksiin.
Yksi mahdollinen, ja IMHO reiluin mahdollinen kompromissi on, että maksatte ex-avokillesi hänen alkupääomansa, lainan lyhennyksensä ja korkonsa hintana asunnosta. (Tämä olisi erityisen näppärää jos olisitte asuneet alle 2v, koska näin ei menisi myyntivoittoveroa).
Eli tällöin hän olisi asunut siinä pelkkien vastikkeiden (tai puolen niistä) hinnalla. Asunnon arvonnousu on kuitenkin ollut paljon isompaa kuin nuo korot. Ja onhan hänenkin pääomaansa ollut tuossa kiinni, joten sen takia ei ole ihan reilua sekään, että hän saa vain alkupääomansa ilman mitään hyötyä arvonnoususta...
Mutta parasta tietysti jos saatte myytyä sen ulkopuoliselle hyvään hintaan, niin ei tartte miettiä mikä on "reilu" hinta keskinäisessä kaupassa.
Kuulostaapa monimutkaiselta... Juurikin tuollaisten sotkujen välttämiseksi ostin talon itse, jos tulee ero, ei tarvi riidellä ukon kanssa talosta.
periaate on se että kauppahinta jaetaan pääluvun mukaisesti, kullekin 1/3 osaa. Näissä asioissa on sopimusvapaus, mutta viimekädessä, jos Käräjäoikeudelta haetaan yhteisomistuksen purku, on lopputulos se, että kukin omistaja saa saman osuuden, ellei omistusosuuksia ole alunperin muulla tavalla jaettu.
Kyllä nämä aina järjestyvät, voimia vaan! Kokemusta nimittäin on kahden erän verran :-)
Omasta mielestäni sinun vanhemmat ovat täysin oikeasssa.
Niiden mielestä talon arvo on 150 000 E ja tarjoavat sen verran. jos joku ulopuolinen tarjoa enemmän, miehelläsi on oikeus hyväyksyä ulkopuolisen tekemä tarjousta.
PS:Arvo on suhdellisen käsitys.
se mies yksipuolisesti voi mitään toista tarjousta hyväksyä. Ja jos nainen ja hänen vanhempansa eivät halua myydä omia osiaan niin ei kukaan ulkopuolinen vapaaehtoisesti tähän sotkuun hyppää mukaan...