Sapattillakin "pakanallinen" alkuperä
Alla on lainaukset alkuperäiskielellä Arthur Weigallin teoksesta, jota adventistit ovat käyttäneet tukemaan väitettään sunnuntain "pakanallisuudesta". Adventistit lainaavat kyseistä teosta valikoivasti ja jättävät kertomatta, että saman kirjoittajan mukaan myös sapatti on pakanallinen päivä alkuperältään ja liittyy kuunpalvontaan. Lisäksi Weigall näyttää kuinka sapatin pyhittämisen juuret ulottuvat babylonialaisiin mytologioihin. Huomattakoon, että Weigallin mukaan oikeastaan kaikki kristinuskossa on vain pakanallista lainavaraa.
The "Lord's Day" (Sunday) is of Pagan Origin: "The Hebrew Sabbath having been abolished by Christians,the Church made a sacred clay of Sunday, partly because it was the day of the resurrection, but largely because it was the weekly festival of the sun; for it was a definite Christian policy to take over the pagan festivals endeared to the people by tradition, and to give them a Christian significance. But, as a solar festival, Sunday was the sacred day of Mithra; and it is interesting to notice that since Mithra was addressed, as Dominus, 'Lord," Sunday must have been 'the Lord's Day' long before Christian times." (The Paganism in Our Christianity, Arthur Weigall, 1928, s.136) Jewish Sabbath and the Sunday Lord's Day both of pagan origin: "In the early Christian Church there were no festivals, holy days, or Sabbaths" ... "I have, already mentioned that Sunday, too, was a pagan holy-day; and in this chapter I propose to discuss the origin of this custom of keeping one day in the week as a Sabbath, or "day of rest,' and' to show that the practice was forcefully opposed by Jesus Christ. The origin of the seven-day week which was used by the Jews and certain other peoples, but not till, later by the Greeks or Romans, is to be sought in some primitive worship of the moon, for the custom of keeping the day of the new moon and that of the full moon as festivals, which is widely found in antiquity, implies the recognition of a cycle of about 14 days, of which a week of 7 days is the half, the actual length of a week thus determined being 7 3/8 days. Now the Babylonians had a early adopted the seven-day week, and their calendars contain directions for the abstention from certain secular acts on stated days which seem to correspond to seventh days, and were called " Sabbaths "; and though the Jewish Sabbath cannot be directly traced to Babylonian usage, the institution is obviously derived from moonworship and from the concomitant recognition of the number seven as calendrically sacred. The Jews attributed the holiness of the 'seventh day' to the fact that God was supposed to have rested from His six-days' creative labours on that day; but this was itself a legend derived from Babylonian mythology, and was not the original reason why the seventh day was a day of rest."
(The Paganism in Our Christianity, Arthur Weigall, 1928, s. 209-211)
Ei todisteita sunnuntaista Mithran päivänä ennen 260-lukua
Adventistien nykypäivän johtava historiantutkija Samuele Bacchiocchi on osoittanut, että ei ole historiallisia todisteita ennen vuotta 260 jKr, että kristillisen sunnuntain ja Mithran kulttiin liittyvän sunnuntain välillä olisi mitään yhteyttä. Ei ole mitään todistusaineistoa ennen 260-lukua, joka yhdistäisi mithraismin ja kristillisen sunnuntain toisiinsa. Täten adventistien oma historiantutkija on romuttanut liikkeen erään pääolettamuksen.
Alla lainaus Bacchiocchin tutkimuksesta alkuperäiskielellä.
"The association between the Christian Sunday and the pagan veneration of the day of the Sun is not explicit before the time of Eusebius (ca. A.D. 260-340). Though Christ is often referred to by earlier Fathers as 'True Light' and 'Sun of Justice' no deliberate attempt was made prior to Eusebius to justify Sunday observance by means of the symbology of the day of the Sun." (From Sabbath to Sunday", s. 261, Samuele Bacchiocchi, Seventh-day Adventist historian).
Itse asiassa mitään historiallista todistusaineistoa ei ole sen puolesta, että Mithran palvojat olisivat kokoontuneet sunnuntaisin palvelemaan Mithraa (=mysteeriuskonto, joka tuli Rooman valtakuntaan idästä ja oli suosittu etenkin legioonalaisten keskuudessa). Sunnuntai oli mithralaisille erityinen päivä, mutta aivan samoin jokaiselle viikonpäivälle löytyy jotain uskonnollisia merkityksiä ja palvontamenoja eri uskonnoissa. Lauantai esimerkiksi on saturnuksen päivä (Satur-day) antiikin planeettaviikossa (jokaista päivää vastasi jokin planeetta). Näinollen on täysin harhaanjohtavaa väittää, että sunnuntain viettäminen olisi "pakanallista".
Sitäpaitsi eräs tekijä, jonka takia varhaiskristityt ottivat sunnuntain jumalanpalveluspäiväkseen on juuri se tosiasia, että sunnuntaihin ei entuudestaan liittynyt mitään pakanallisia uskonnollisia menoja kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa eikä juutalaisuudessakaan. Näin ollen ainoa peruste sunnuntain viettämiselle on nimenomaan raamatullinen - Kristuksen ylösnousemus viikon ensimmäisenä päivänä, kun sapattina Hän oli kuolleena haudassa. Sapatti on täten pikemminkin kuoleman päivä kuin elämän päivä. Aivan kuten koko Vanhan liiton laki on kuoleman virka Paavalin mukaan (2 Kor.3). Uudessa liitossa vallitsee Hengen virka, ja missä on Henki, siellä on vapaus ja elämä.
Alla on lainaukset alkuperäiskielellä Arthur Weigallin teoksesta, jota adventistit ovat käyttäneet tukemaan väitettään sunnuntain "pakanallisuudesta". Adventistit lainaavat kyseistä teosta valikoivasti ja jättävät kertomatta, että saman kirjoittajan mukaan myös sapatti on pakanallinen päivä alkuperältään ja liittyy kuunpalvontaan. Lisäksi Weigall näyttää kuinka sapatin pyhittämisen juuret ulottuvat babylonialaisiin mytologioihin. Huomattakoon, että Weigallin mukaan oikeastaan kaikki kristinuskossa on vain pakanallista lainavaraa.
The "Lord's Day" (Sunday) is of Pagan Origin: "The Hebrew Sabbath having been abolished by Christians,the Church made a sacred clay of Sunday, partly because it was the day of the resurrection, but largely because it was the weekly festival of the sun; for it was a definite Christian policy to take over the pagan festivals endeared to the people by tradition, and to give them a Christian significance. But, as a solar festival, Sunday was the sacred day of Mithra; and it is interesting to notice that since Mithra was addressed, as Dominus, 'Lord," Sunday must have been 'the Lord's Day' long before Christian times." (The Paganism in Our Christianity, Arthur Weigall, 1928, s.136) Jewish Sabbath and the Sunday Lord's Day both of pagan origin: "In the early Christian Church there were no festivals, holy days, or Sabbaths" ... "I have, already mentioned that Sunday, too, was a pagan holy-day; and in this chapter I propose to discuss the origin of this custom of keeping one day in the week as a Sabbath, or "day of rest,' and' to show that the practice was forcefully opposed by Jesus Christ. The origin of the seven-day week which was used by the Jews and certain other peoples, but not till, later by the Greeks or Romans, is to be sought in some primitive worship of the moon, for the custom of keeping the day of the new moon and that of the full moon as festivals, which is widely found in antiquity, implies the recognition of a cycle of about 14 days, of which a week of 7 days is the half, the actual length of a week thus determined being 7 3/8 days. Now the Babylonians had a early adopted the seven-day week, and their calendars contain directions for the abstention from certain secular acts on stated days which seem to correspond to seventh days, and were called " Sabbaths "; and though the Jewish Sabbath cannot be directly traced to Babylonian usage, the institution is obviously derived from moonworship and from the concomitant recognition of the number seven as calendrically sacred. The Jews attributed the holiness of the 'seventh day' to the fact that God was supposed to have rested from His six-days' creative labours on that day; but this was itself a legend derived from Babylonian mythology, and was not the original reason why the seventh day was a day of rest."
(The Paganism in Our Christianity, Arthur Weigall, 1928, s. 209-211)
Ei todisteita sunnuntaista Mithran päivänä ennen 260-lukua
Adventistien nykypäivän johtava historiantutkija Samuele Bacchiocchi on osoittanut, että ei ole historiallisia todisteita ennen vuotta 260 jKr, että kristillisen sunnuntain ja Mithran kulttiin liittyvän sunnuntain välillä olisi mitään yhteyttä. Ei ole mitään todistusaineistoa ennen 260-lukua, joka yhdistäisi mithraismin ja kristillisen sunnuntain toisiinsa. Täten adventistien oma historiantutkija on romuttanut liikkeen erään pääolettamuksen.
Alla lainaus Bacchiocchin tutkimuksesta alkuperäiskielellä.
"The association between the Christian Sunday and the pagan veneration of the day of the Sun is not explicit before the time of Eusebius (ca. A.D. 260-340). Though Christ is often referred to by earlier Fathers as 'True Light' and 'Sun of Justice' no deliberate attempt was made prior to Eusebius to justify Sunday observance by means of the symbology of the day of the Sun." (From Sabbath to Sunday", s. 261, Samuele Bacchiocchi, Seventh-day Adventist historian).
Itse asiassa mitään historiallista todistusaineistoa ei ole sen puolesta, että Mithran palvojat olisivat kokoontuneet sunnuntaisin palvelemaan Mithraa (=mysteeriuskonto, joka tuli Rooman valtakuntaan idästä ja oli suosittu etenkin legioonalaisten keskuudessa). Sunnuntai oli mithralaisille erityinen päivä, mutta aivan samoin jokaiselle viikonpäivälle löytyy jotain uskonnollisia merkityksiä ja palvontamenoja eri uskonnoissa. Lauantai esimerkiksi on saturnuksen päivä (Satur-day) antiikin planeettaviikossa (jokaista päivää vastasi jokin planeetta). Näinollen on täysin harhaanjohtavaa väittää, että sunnuntain viettäminen olisi "pakanallista".
Sitäpaitsi eräs tekijä, jonka takia varhaiskristityt ottivat sunnuntain jumalanpalveluspäiväkseen on juuri se tosiasia, että sunnuntaihin ei entuudestaan liittynyt mitään pakanallisia uskonnollisia menoja kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa eikä juutalaisuudessakaan. Näin ollen ainoa peruste sunnuntain viettämiselle on nimenomaan raamatullinen - Kristuksen ylösnousemus viikon ensimmäisenä päivänä, kun sapattina Hän oli kuolleena haudassa. Sapatti on täten pikemminkin kuoleman päivä kuin elämän päivä. Aivan kuten koko Vanhan liiton laki on kuoleman virka Paavalin mukaan (2 Kor.3). Uudessa liitossa vallitsee Hengen virka, ja missä on Henki, siellä on vapaus ja elämä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
VAAVI on muuttanut lepopäivän,ei paavi (Näin yöllä jo tämäkin naurattaa)
Yksi lepopäivä kuuluu kuusi päivää työtä tekeville ja kymmenessä käskyssä se on sapatti.
Olen jo työni tehnyt ja nyt nautin vaan elämästä, enkä tee yhtään päivää työtä. On se hyvä, että sapatti ei kuulu minulle, voin levätä silloin, kun olen väsynyt.