Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Ihminen ei siirry toiseen hahmoon, ei tunne mitään, ei ajattetele eikä kärsi. Kuolema on kuin unta.
Kuoleman jälkeen...
J541
181145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
buddhalaisuudessa kuolemaaan liittyy vahva tiedollinen vakuuttuneisuus minän suhteellisuudesta ja katoavaisuudesta.ts luonnon kiertokulku.
"Kuolema on kuin unta"!!! No mutta sehän taas ei ole "ei mitään".
Ihminen ei näe unia kuolemansa jälkeen, jos sitä luulet. Ihminen ei ajattele mitään kuolemassa.
...mutta ihmisen tietoisuus säilyy täysin senkin jälkeen kun hän on jättänyt kehonsa.
Fyysiset aivot eivät ole se millä ihminen ajattelee.
Kun ihminen kuolee, hänen ajatuksensa häviävät ja hän ei tiedä mitään.
Olenpa hyvinkin irronnut kehostani, jonka jälkeen tietoisuuteni ja ajattelukykyni eivät kadonneet. Kuolema on samankaltainen.
Minulla on siis kokemusta... kysy minulta. Keneltä muultakaan!!
Mitenkäs sitten selität, että kun tiettyyn osaan aivoja tulee vaurio, siitä seuraa juuri tietynlaisia ongelmia? Aivoistahan on pystytty paikantamaan alueita, jotka ohjaavat esim. abstraktia ajattelua, tunteita, aistimuksia jne. Jos näihin tulee vaurioita, juuri nuo käytöksen/ajattelun osa-alueet muuttuvat. Eli ihmisen psykofyysinen kokonaisuus on täysin riippuvainen aivojen toimintakunnosta. Mitä on ihminen, joka on aivokuollut? Mitä/millä hän mielestäsi ajattelee?
"Alue" aivoissa, joka ohjaa esimerkiksi jotakin tiettyä toimintaa, toimii juuri kuten tiedemies havaitseekin. Mutta... sillä "alueellakin" on ohjaajansa. Eli Henki (tietoisuus), jossa ajatus syntyy, käyttää juuri aivojen tuota aluetta saattaessaan aikeensa tapahtuvaksi tällä fyysisellä tasolla. Siksi se näkyy tuolla aivoalueella.
Vertauksena auto: tiedemies näkee ohjauspyörän kääntyvän, mutta ei näe kuljettajaa joka sitä kääntää. Hän päättelee, että ohjauspyörä ohjaa autoa.
Aivokuollut ajattelee aivan normaalisti (siis hänessä oleva Henki ajattelee), mutta koska kytkökset aivoihin ovat poikki, ei Henki pääse käyttämään niiden kautta kehoa. Ajattelu ja sen tuotokset eivät siten voi näkyä aivoissa.
Vertauksena auto: mikäli kuljettajan kädet ovat poikki, ei hän pääse käyttämään autoa.
Selvittikö tämä lainkaan asiaa?
Ruumiistairtautumiskokemuksia on pystytty aiheuttamaan keinotekoisesti.
Aivot ovat vinkeä vekotin.
Aivan... mutta niissäkin tapauksissa ruumiistairtautuminen on tapahtunut. On aivan sama millä tavoin sen aiheuttaa.
Aivot ovat taskulaskin, jota Henki käyttää.
Marcel, mitkä seikat saivat sinut vakuuttuneeksi siitä, että todella poistuit ruumiistasi, etkä vain kuvitellut koko tapausta?
Pystyisitkö "matkan" aikana käymään vaikka naapuritalossa katsomassa mitä kirjaa naapuri lukee? Silloin siinä olisi taito, jolle voisi keksiä lukemattomia käyttötarkoituksia. Voisit vaikka tämän todistamalla hakea Randilta tai Skepsikseltä RAHAA ja jakaa sen hyväntekeväisyyteen.
Olen tämän melko monta kerta kyllä selittänytkin.
No sen kyllä tietää todeksi kun se tapahtuu. Mukana on selkeä noste lähdössä ja imu takaisin kehoon.
Olen nimenomaan käynyt katselemassa mitä eräs tuttavani puuhailee ja kertonut tämän sitten hänelle.
Paha juttu, että silloin yleensä on yö, jolloin ei paljon mitään tapahdukaan.
Ilmiön käyttäminen muussa kuin hyvässä mielessä on vaikeaa, sillä irtautumishetkellä ei tule olla negatiivisia aikeita. Kannattaa siis keskittyä hyvään.
Kun olet siinä tilassa, ei sinua juuri Skepsis kiinnosta. Ilmiötä ei raha korvaa.
ei ei. Lukaisepa sydän lekurin tekemä kirja "kuoleman rajalla", jossa ateisti sydänlääkäri tuli uskoon kun riittävän monta kertaa "henkiin herätetty" kertoi toispuolella olleesta ympäristöstä eli paikasta jossa ei aikaa ole, vaan siellä on paljon ihmisiä. Rikaskaveri joka teki itsarin oli vielä hengissä ja sitä elvytettiin niin se huusi suureen ääneen "vedä mut pois täältä helvetistä, älä lopeta, älä lopeta". Lääketieteellisesti ruumis kuolee, se on tosi. Mutta henki/sielu onkin eri juttu.
helvettiin???
KUKAAN ei joudu helvettiin.
Kun ihminen kuolee, sielukin kuolee. Ihminen ja sielu on sama asia. Sorry...
Itse olen vasta alkanut miettiä enemmän kuolemaa viime aikoina, olen toki vasta 18, mutta se on aika kiinnostava aihe. Kun välillä teen ihan normaaleja asioita ja valitan pikku jutuista niin tulee mietittyä onko tässä mitään järkee. Se mitä kuoleman jälkeen tapahtuu on aika iso asia ja silloin viimeistään tajuaa että maailmassa on jotain yliluonnollista mitä me ei tajuta, eikä tulla koskaan tajuamaan. Kukaan ei tule tietämään mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mutta uskon että jokainen saa rauhan oli sitten elänyt minkälaisen elämän tahansa.
on materian korkein tuote, ja sitä ihmisen ajatus on, sillä ajattelija, ego, sielu on aikaa ja ainetta,eikä
ole mitään jumalallista alkuperää, niinkuin uskonto luulee.
Ajaton kuolematon elämä on kuitenkin se joka pitää meidät hengissä elämämme ajan
Sielu on aikaa ja ainetta, ja näinollen syyn ja seurauksen lain alainen, ja sillä on elämää, vain niinkauan kuin
nuo syyt ja seuraukset on ymmärretty, ja ne päättyvät
Tuo ajattelija on tosiaankin ulkopuolellamme, josta käsin se hallitsee mielemme sisältöä, mutta voi toimia vain aivojen ajallisessa osassa,ja sen takia aivojen ajaton osa on toimimattomana, ja sen takia ihminen on menettänyt kykyjä, jotka sillä oli ennen ajattelijan syntyä
Kun ihminen vapautuu tuosta materiasta syntyneestä erillisyyden harhasta, niin alkavat nuokin aivojen osat toimia, ajaton voi ilmetä sen kautta, se on vain odottanut kärsivällisesti milloin ihminen ymmärtää, tuon psykologisena perimänään perisynti saamansa, materiasta syntyneen kokonaisuuden
Erillisyys on syntyessään synnyttänyt yhteisminän, eli kollektiivisen minän, joka on ollut alusta asti, joten se tietää asioista paljon enemmän kuin yksilö, sillä se tavallaan toteuttaa meidän karmaamme.
Sieltä tulevat opastajamme,suojelus enkelimme, näyt jumalan äänet ym.