"Tiedän mitä haluan, tiedän miten vähään kykenen."-Juice-

Varsin osuva lause monen ihmisen elämästä, myös minun.

Koko viime syksy meni kokonaisuudessaan opiskeluissa tiukkaan ponnisteluun ja loppu aika poikaystävälle.Tunsin etten saanut mitään mitä halusin tehdä aikaan, minne jäivät harrastukset ja ystävät? Yksinkertaisesti vähälle ajalle. Kuitenkin sain mitä halusin; opiskeluni yhden etapin kunnialla loppuun päästen henkilökohtaiseen tavoitteeseeni ja sain haluamani jatko-opiskelupaikan, sekä kokea rakkautta ja helliä hetkiä poikaystäväni kanssa eikä niitä hetkiä korvaa mikään enkä kadu käytettyä aikaa ystävien ja välillä opiskelujenkin kustannuksella tähän.
Lopputulos on hyvä, vaikka puurtaessa halusinkin aivan muuta tehdä, mutta kuitenkin tein koko ajan sitä mikä loppupeleissä oli ja on tärkeintä.

Nyt on sitten kesä ja lomastani kohta kuukausi viärähtäny lähinnä nukkuen ja loikoillen, kun ei työpaikkaa kaupungilta viimehetkellä onnistunut saamaan, kun ensin varsinaisen hakuajan kärsiin flunssan kourissa. No en kuitenkaan tuumannut koko kesälomaani lojua ja lihoa vaan ajatuksissani on paljon tehtävää ennen uuden opiskelun alkua.

Elämäni on varsintasaista eikä siinä ole mitään vikaa, mutta ennen loman loppua olen päättänyt kuitenkin panostaa sen laadun parantamiseen, ainahan sitä parannettavaa on.

Päiväkirjoihini tänne tuleekin paljon psykologista pohdintaa niin yleisellä kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Toivon että muutkin nauttivat niistä teksteistä, ja ehkä huomaavat jotain hyvää poimittavaa niistä.

Hyvää kesää kaikille =)