Sillä mitä tulee uustestamentilliseen seurakuntaan, on sapattikäsky sille yhtä vähän annettu kuin kumottukaan. Sitä ei ole olemassa, eikä koskaan ole ollutkaan. Rauhamme ei perustu lain määräysten pitämiseen, mikä on ainoastaan tulevan varjo, vaan täydelliseen pelastustyöhön, jossa Kristus on suuri, elävä todellisuus Kol. 2:16,17.
Meillä eivät ole oppi-isinämme sekä Mooses, että Kristus, vaan ainoastaan Kristus, sillä kirjoitettu on: Yksi on teidän mestarinne, KRISTUS Matt. 13:8,10. HÄN itse tuo ilmi vaatimuksensa tähän esiintyessään uutena ja suurempana lainantajana, uuden liiton perustajana, mikä selvästi näkyy mm. vuorisaarnassa ja hebrealaiskirjeessä.
Kristuksen uustestamentillisessa laissa, uuden liiton laissa, mainitaan dekalogin ensimmäinen käsky 62 kertaa, toinen 4 kertaa, KOLMATTA EI YHTÄÄN KERTAA, neljäs 6 kertaa, viides 6 kertaa, seitsemäs 6 kertaa, kahdeksas 4 kertaa, yhdeksäs 9 kertaa ja kymmenes 9 kertaa. Jos Jeesus toivoi meidän pitävän vanhantestamentillisen sapatin, niin on enemmän kuin ihmeellistä se , ettei hän yhden yhtäkään kertaa korostanut sen merkitystä, vaikka niin usein teroitti toisia käskyjä. Ei ja EI! Uuden lainantajan uudella liittokansalla on myöskin uusi sapatti, nimittäin lepo Kristuksen täytetyssä työssä. Ja "joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut (todellisen) levon teoistaan" Hebr. 4:10.
Mutta Israelin lasten on pidettävä seitsemättä päivää niin kauon kuin he vaeltavat ilman Kristusta. Jos sitä vastoin joku juutalainen pelastuu Kristuksen armosta, niin hän myös vapautuu sapattimääräyksestä, sillä eihän hän voi mitenkään elää kahdessa liitossa. Mooseksen ja Kristuksen välillä on suuri " MUTTA " Joh. 1:17.
Folke Thorell
Meillä eivät ole oppi-isinämme sekä Mooses, että Kristus, vaan ainoastaan Kristus, sillä kirjoitettu on: Yksi on teidän mestarinne, KRISTUS Matt. 13:8,10. HÄN itse tuo ilmi vaatimuksensa tähän esiintyessään uutena ja suurempana lainantajana, uuden liiton perustajana, mikä selvästi näkyy mm. vuorisaarnassa ja hebrealaiskirjeessä.
Kristuksen uustestamentillisessa laissa, uuden liiton laissa, mainitaan dekalogin ensimmäinen käsky 62 kertaa, toinen 4 kertaa, KOLMATTA EI YHTÄÄN KERTAA, neljäs 6 kertaa, viides 6 kertaa, seitsemäs 6 kertaa, kahdeksas 4 kertaa, yhdeksäs 9 kertaa ja kymmenes 9 kertaa. Jos Jeesus toivoi meidän pitävän vanhantestamentillisen sapatin, niin on enemmän kuin ihmeellistä se , ettei hän yhden yhtäkään kertaa korostanut sen merkitystä, vaikka niin usein teroitti toisia käskyjä. Ei ja EI! Uuden lainantajan uudella liittokansalla on myöskin uusi sapatti, nimittäin lepo Kristuksen täytetyssä työssä. Ja "joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut (todellisen) levon teoistaan" Hebr. 4:10.
Mutta Israelin lasten on pidettävä seitsemättä päivää niin kauon kuin he vaeltavat ilman Kristusta. Jos sitä vastoin joku juutalainen pelastuu Kristuksen armosta, niin hän myös vapautuu sapattimääräyksestä, sillä eihän hän voi mitenkään elää kahdessa liitossa. Mooseksen ja Kristuksen välillä on suuri " MUTTA " Joh. 1:17.
Folke Thorell
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pyhityksestä puheen ollen UT:ssa ei ole erityismainintaa sapatin pyhittämisestä.
Sinun ja minun pyhityksillä ei ole mitään virkaa.
Ainoastaan voidaan ottaa se siunaus, minkä se tuo tullessaan. Jumala on sen pyhittänyt.
Eräs tunnettu Raamattuopettaja kirjoitti Ristin Voitto lehdessä, että Uusi testamentti sisältää 1050 eri käskyä ja kehotusta. Siinäpä vihtahousulle on repimistä, kun te niin kuuliaisesti kaikkeen otatte osaa ja elätte sen mukaan.
Itse ymmärrän, että kymmenenkäskyn laki on rakkauden laki. -itseä, -naapuria ja Jumala suhteeseen.
Se on helppo lukea ja muistaa. Armahdettu tietää, että mikä on Jumalan tahto ja miksi se lihan kautta, eli meidän lihan kautta on kykenemätön hoitamaan meitä yksistään taivaskelpoiseksi. Mutta uskosta Jumalan armoon ja Pyhään Henkeen, Pyhä Henki saa vaikuttaa sitten voimana tahtomisen ja tekemisen.
Mutta se on rakkauden vapaehtoinen laki, tehdäänkö sen mukaan tahi ei.
Ei kait lakihenkiseksi sano kukaan sitä henkilöä, joka haluaa totella rakkaudessa vanhempiaan, tahi välttää lihanhimon nostattamista huoruuteen, tahi ei ota naapurin omaa. Se on jokaisen henkilökohtainen valinta. Kukaan ei sitä tee toisen puolesta. Ja jos veli/sisar rikkoo Jumalan tahtoa vastaan, vahinko ja vastuu on itsellä, Jumala toivoo parannusta ja kääntymystä asiassa.
Jumala on pyhittänyt sapatin siunaukseksi, saa ottaa sen vastaan ken haluaa. Sapatin iankaikkinen lepokin on luvattu, senkin saa ottaa Kristuksessa vastaan ken haluaa. Valinta on ihmisellä.
Tämän maailman ruhtinas eksyttää tavalla tahi toisella ihmisiä. Toisille se vihtahousu kuiskii, että ei kannata ottaa pelastuksen armoa vastaan, se on mieletöntä, ja uskomaton_1 kirjoittelee ummet ja lammet säestäen oman jumalansa henkeä, ettei kukaan kääntyisi.
Sitten vastavuoroisesti hengellisellä kentällä, kun taas joku on kääntynyt armon alttarilla Herran Jeesuksen puoleen ja on ymmärtänyt myös sapatin levon merkityksen astuu toisenlainen 1 kuvaan mukaan käännyttämään omaan uskomukseensa tässä asiassa, eikä halua itse osallistua arkipäivän katkaisevaan lepoon ihmisiä.
Ehkä farisealaisesti voi puhua omanlaisensa sapatin puolesta, mutta ei nosta sormeakaan niitten puolesta, jotka joutuvat tämän maan vihahousumarkkinatalouden tiilenlyöntitehtaan liukuhihnalla painamaan töitä ja unohtamaan Luoja Jumalan kutsua sanan ääreen, lepoon, kiitokseen, ja ylistykseen. Ehkä se riittää, että on itse ajatuksen äärellä, peseskelemässä omaatuntoa.
Lähimmäisestä viis, ja vihtahousujorinoita näitten Jumalallisen siunausvirtojen äärelle sitten huiskii, että tulkaa pois. Ei Jumala ole tarkoittanut tällä tavalla elämään, koska itse en ymmärrä siitä mitään.
Sitä se on, katsellaan ja luetellaan Uudestatestamentista, 1050 käskyä tahi kehoitusta, mutta yksi käsky puuttuu ja se on sapatti.
Eikös ole lystiä porukkaa.
ajan. Emme usko kuten sinä. Emme usko, että olet oikeassa. Turhaa on höpinäsi.
Missä UT:sä lukee ERITYISMAININTANA, että "he pyhittivät sapatin" tai "pyhitä sapatti" tai "sapatin pyhitys"?
Anna Raamatun luku ja jae.
jemennetty, kun ne ovat itsestään selviä asioita. Aivan sama kun alkaisin tivata sinulta, että missä siellä uudessa testamentissa lukee että älä valehtele?
Ne vain kuuluvat KAIKKI rakkauden kaksois käskyyn aivan itsestään selvyytenä. Se on yksi Jumalan käsky ja
"Rakkaus Jumalaan on SE että pidämme HÄNEN käskynsä, eivätkä ne ole raskaat."
Sapatin pitäminen on rakkaus Jumalaan, se on LUOJAMME JA LUNASTAJAMME KUNNIOITUSTA, eikä mitään lakihenkisyyttä!
Kaikki jotka vastustavat Jumalan oikeuden mukaista lakia, ovat saatanasta, sillä se on vastustanut Jumalaa alusta asti, ja pyrkii muuttamaan ajat ja lain.
Jeesus KIELSI muuttamasta yhtäkään vähintäkään käskyä ja niin opettamasta, joka niin tekee, niin hänet pitää vähäisimmäksi kutsuttaman taivasten valtakunnassa.
Mutta joka noudattaa Jumalan käskyjä ja niin opettaa, niin hänet pitää suureksi kutsuttaman taivasten valtakunnassa.
Matteuksen evankeliumi:
19:18 Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta',
Markuksen evankeliumi:
10:19 Käskyt sinä tiedät: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Älä toiselta anasta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi.'"
Luukkaan evankeliumi:
18:20 Käskyt sinä tiedät: 'Älä tee huorin', 'Älä tapa', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi.'"
"Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi."
TÄMÄ on SUURIN ja ensimäinen käsky!
Ja toinen tämän vertainen on:
"Rakasta lähimäistäsi, niinkuin itseäsi."
Tämä on se rakkauden käsky jonka Jeesus itse meille jätti. Sillä rakkaus pitää sisällään kaiken oikeudenmukaisuuden, emmekä silloin enää tarvitse muita käskyjä, vaan silloin rakastamme Jumalaa ylikaiken ja lähimäistämme, niinkuin itseämme.
1. Korinttolaiskirje 13
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.