tulemalla minun ja vaimoni väliin.
Helluntailaiset herjasivat minua ja vaimoni asettui näiden Helluntailaisten puolelle.
Näin Turussa.
Marjut teki minusta poliisille perättömän tutkinta pyynnön.
Helluntailaiset herjasivat minua ja vaimoni asettui näiden Helluntailaisten puolelle.
Näin Turussa.
Marjut teki minusta poliisille perättömän tutkinta pyynnön.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tuttu juttu. Hellarit eivät tunnusta maallista oikeutta, ainoastaan omansa. Ja jos maallinen oikeus on ristiriidassa hellareiden näkemysten kanssa, käy maalliselle oikeudelle yleensä kehnosti, jos ei ole paljon luotettavia todistajia.
Hellareilla on aina paljon "luotettavia todistajia" eli ihmisiä, jotka todistavat jumalatonta ja vääräuskoista vastaan. Eikä tämä ole hellareiden mielestä tietenkään mikään synti, koska vastapuoli on jumalaton eikä siis ansaitse mitään puolueetonta kohtelua (kuten yleensä oikeuskäsityksissä).
Ja ihmiset jotka kritisoivat tätä ovat tietenkin paholaisen omia ja saatanan vallassa, joten heidän puheistaan ei kannata välittää.
Voi sentään. Miksi tällaista pitää tapahtua? Harmillinen juttu, voin sanoa näin asiaa sen tarkemmin tuntemattakaan. En ole helluntailainen, mutta olen siinä käsityksessä ettei avioliittojen hajottaminen kuulu heidän oppeihinsa millään lailla. Enkä voi muuta sanoa kuin että minusta uskovan pitäisi olla jollain tavalla avarakatseinenkin - ei ruveta syömään toisen elämää vaan pikemminkin tukemaan. Ei aiheuttaa vaikeuksia, vaan lähinnä hoitaa asiat niin ettei niitä tule. Kaikki eivät noin tee eivätkä välttämättä edes huomaa toimineensa väärin. Heille heidän tekonsa voi olla täysin hyväksytty ja jopa arvostettu. Minä en tällaisille ihmisille olematonta hattuani nostele. Toivon Sulle voimia ja jaksamista. Toivon myös, että (ex?)-vaimosi ymmärtää tehneensä virheen ja ottaa siitä opikseen. Anteeksipyyntö Sun suuntaan olisi häneltä paikallaan.
Uskovat avarakatseisia...mikä vitsi!
En ole koskaan eläessäni tavannut niin suppeakatseisia ihmisiä kuin helluntalaiset!
Homot, avoparit, kauniita ja rohkeita katsovat, alkoholin käyttäjät, tupakoijat, tanssijat, rokkia kuuntelevat, vain muutamia mainitakseni, joutuvat minun tuntemieni helluntalaisten mielestä helvettiin.
ihan hirveesti yleistää. Olen ev-lut. ja tiedän paljonkin kirkkoon kuuluvia, jotka sekoittelee toisten elämää, jopa papit!
Helluntalaisten lähimmäisenrakkaus on valitettavasti hyvin tuttua minullekin. Vanhempani ovat helluntalaisia ja vuosikausien turhien aivopesuyritysten jälkeen he lopulta kielsivät minut ("meillä ei ole poikaa, hyvästi")
sillä perusteella, että koska minä kuulemma olen paholaisen oma ja matkalla helvettiin, niin ei kannata pitää yhteyttä tässäkään maailmassa.
Näin se kristittyjen lähimmäisenrakkaus siis käytännössä ilmenee, hylätään oma poika ja kieltäydytään pitämästä mitään yhteyttä, koska poika ei "usko oikein"...
Samaa materiaalia ollaan riippumatta siitä mihin uskonnolliseen kioskiin kuulutaan tai ollaan kuulumatta. Ei tee pyhemmäksi mikään jäsenyys. Jos joku kieltää lapsensa koska tämä ei usko, niin silloin ihminen on ristiriidassa sen kanssa mitä opettaa. Jos joku tulee aviopuolisoiden väliin, niin se ei ole puolusteltavissa. Ei pidä tässä kuitenkaan unohtaa, että emme ole kuulleet toisen osapuolen versiota tarinasta. Tuliko joku väliin? Hylkäsikö joku lapsensa? Vai kokiko joku vain sillä tavalla?
Kyllä viesti, joka helluntailaiselta perheenjäsenilleen tulee, on harvinaisen yksiselitteinen: "sinunkin on liittyvä kirkkoon". Ei siinä ole kyse mistään subjektiivisesta kokemuksesta, että "kokee" perheenjäsenten hylkäävän, jos ei usko samalla tavalla. Painostus on todellista ja hyvinkin suoraa.
Omalla kohdallani minua kehoittettiin tulemaan uskoon, jotta liittoni pelastuisi. Sain "painostuskirjeitä" sähköpostiini henkilöltä, jonka kanssa minulla ei ollut muuten juuri mitään tekemistä (eli mieheni ei sentään niitä lähetellyt, vaan toinen uskova). Ei-uskovana en ollut enää toivottu kumppani. Mieheni perheenjäsenistä yksi - hänen siskonsa - ei ollut uskovainen, ja tämä sisko oli hyvin vähän tekemisissä perheensä kanssa. Hän oli selvästi perheen "mustalammas". Hänestä puhuttiin aina siten, että tuli vaikutelma, että hän ei perheenjäsen olekaan.
jos joku ei tule perheensä kanssa toimeen ei se ole mikään seurakunnan juttu, kyllä sitä ovet paukkuu ja erimielisyydet on joka porukassa ja perheessä mitä nyt yleensä kuulee. Miksi eivät keskustele perheissä asioista onhan sitä valtataistelu pariskuntienkin välillä ja ei usko ja seurakunnan jäsenyys tee kenestäkään sen parempaa kuin muutkaan maapalloa tallaavat. Omituinen käsitys on ihmisillä uskosta ikäänkuin se tekisi ihmiset jotenkin paremmiksi, samat persoonan luonteenpiirteet pysyy vaikka ihminen uskoon tulisikin. Ei ole toki hyväksyttävää käyttää valtaa toisiin ihmisiin varsinkaan perheessä, siitä pitää sanoutua irti. Jos joku tuominnut perheensä jäseniä niin on kyseenalaista onko uskossa ja ainakin kovin lainalainen on sellainen ihminen.
varmastikkaan näin asiat.aika hyvä provo.sillä minäkin olin aikonaan hellari mut en enää.meitä oli 6 sisarusta ja vain 1 on hellari.ja muutenkin on hyvät välit vanhempiin ja muihin hellari sukulaisiin.
Sotket poika jehovat ja hellarit!
Mullakin hellarivanhemmat, jotka häpeävät minua ja pitävät saatanan riivaamana ja ilman parannusta joudun heidän mielestään helvettiin.
Elän siis ihan "normaalia" elämää, en ole mikään rikollinen ym. mut helluntaivanhemmat ja suku eivät voi hyväksyä minua, koska minäkään en heidän mielestään "usko oikein".
Joskus olen miettinyt, että jospa teeskentelin tulevani uskoon, että vanhempani ja suku hyväksyisivät minut, mutta onneksi ei vielä niin alas ole tarvinnut vajota.
Minunkin liittoni päättyi siihen, että mieheni helluntailaisuus meni liittomme edelle. Työmatkalla ollessani, mies oli käynyt papin puheilla, ja tämä oli ketonut kuulleensa ääniä, joiden mukaan mieheni on nyt oikeassa paikassa. Siinä kuviossa minä olin yht'äkkiä liikaa. Mieheni henkinen kantti ei riittänyt vastustamaan ryhmän henkistä painostusta, joissa papeilla on erityisen suuri rooli.
Pahinta on se, että yht'äkkiä kaikki mikä minua ja miestäni yhdisti, olikin pelkkää "harhaa", ja miehen puheet alkoivat liikkua lähes pelkästään akselilla Jumala-saatana. Minä en pystynyt edes enää osallistumaan tavalliseen keskusteluun hänen kanssaan.
luin juttus...olen juuri kirjottanut muutamia juttu uhrien sivuille ja olen sitä itsekin...jumalan ääni voi vittu kuinka tuttua ja mä olen ollut niiden koirana,huorana 3 vitun vuotta ja en saatana pääse irti....vituttaaaaaaaaaaaaa
RAKKAUS on niin hieno juttu, älkää päästäkö
mitään siihen väliin.
Voimia, paljon paljon rohkeutta.
Halit, marsa
se on tosi valitettavaa.niin yk:oon ihmisoikeusjulistksessakin sanotaanettä artika 12 että älköön kenkään puuttuko toisen yksityiselämään.vielä yks asia tos naapuri paikkakunnalla asustaa nuoruuden tyttö kaveri ja sen mies on täysin rapajuoppo mut ei ainakaan vielä hellarit oo puuttunu asiaan.no ei noille yksittäisille asioille voi mitään.ne jotka rikkoivat sinun ja puolison välit kyllä heille selviää viimeistään viimeisellätuomiolla mitä tuli tehtyä.jaksamista sinulle.
Itse olen kuulunut kanssa tuohon turun yhteisöön vuosia. Erosin siitä kirjallisesti. Joukossa vilpittömiä ihmisiäkin.
OMA näkemys on, että omaa pahuutta ei tunnisteta tai se työnnetään saatanan aiheuttamaksi. vastuuta ei näin oteta itsestään. taasen luterilainen oppi korostaa syntiä. sitä että se asuu meissä kunnes meidät kuopataan. kun ihminen kieltää synnin olemassa olon itsessään siitä tulee ylpeä. ylpeys johtaa kierteeseen jossa ei näe eikä kykene ottamaan vastaan tervettä kritiikkiä. ei varsinkaan "uskosta" osattomalta. sehän on pakana tuossa paikassa. porukka on kovin itse riittoista ja vastaus löytyy lähes joka "elämän" osa-alueelle. ja tietenkin Raamatusta. Onhan se Jumalan sanaa.
Toivon Heille kuitenkin siunausta ja hyvää elämää.
et ole ainut jonka avioliittoon on uskontó tullut aviopuolisoiden välit rikkomaan, Ei voi kyllä järjellä ymmärtää rukoilijoita."Mutta Jumalallehan on kaikki mahdollista" rukoilijan motto.
Minulta rikottiin oma elämä ja ihana isä suhde ja perheeni.,,,,
kirjottele