Turhaan en kiellä.

Se on sinun asiasi löytää jumala tai tarkoitus jostain muualta elämällesi, kukaan ei pysty todistamaan sinulle, sinä päätät ja päättelet itse.

on yksi hankaluus. Ette usko, vaikka kuolleet nousee ja kertoo teille Taivaasta ja helvetistä, kun ne heille on "esitelty". Eihän yksinkertaisesti ole sellaista todistetta, joka teidän mielestänne olisi pätevä. Vaikka sinun eteesi tulisi itse Jeesus Kristus ja näyttäisi kätensä, jalkansa ja kylkensä, joissa edelleenkin on naulanreiät avoinna, et uskoisi. Sanoisit näkeväsi harhoja, tai ottaneesi liikaa aamulla rauhoittavia, että ateistiset ajatukset ei painaisi mieltä. Olenko oikeassa? Ymmärrätkö, et siis hyväksy mitään todistetta, vaikka oletkin muka vain yhtä vailla. Sadat luotettavat ihmiset ovat tavanneet Jeesuksen, käyneet taivaan ihanuutta katsomassa, helvetin lieskatkin näytetty , siellä tuskissaan huutavia kuuntelemassa ja saaneet tulla takaisin kertomaan kaikesta!

Et voi nimittää sellaisia asioita, joita et tunne, saduiksi ja höpötyksiksi, sellainen vain antaa sinusta määrätynlaisen kuvan.

Sen kun pyydät Jumalaa näyttämään ja vakuuttamaan sinulle, että Hän on, niin Hän tekee sen, kun aidosti pyydät.

Luin jostain tutkimuksesta, että ihmiselle on niin luontaista ihan jokaisessa kultuurissa uskoa jumalaan tai jumaliin, että uskominen käy helposti ja tuntuu luontevalta ja tukee ihmistä käsityksessään maailmasta, sen synnystä, luonnosta ja ihmisyydestä, oikeasta ja väärästä.

Ateistin taas on jatkuvasti käytettävä erittäin paljon energiaa todistellakseen, ettei Jumalaa ole. Mitä voimavarojen haaskausta tapellessa sellaista vastaan, joka on Kaikkivoipa. Uskominen on niin luontevaa, että sen torjuminen vaatii paljon ylimääräistä energiaa eikä edistä hyvinvointia.

Entisenä ateistina totean, että yhdelläkään ateistilla ei ole itse itsessään sellaista tietomäärää, jonka avulla hän pystyisi kumoamaan Jumalan olemassaolon.
On ateisteja, jotka vain ovat ateisteja, eli piut paut välittävät uskontofilosofisesta opetuksesta, koska eivät ole sellaisesta pätkääkään kiinnostuneet. Tuonkaltainen ateisti minäkin olin.
On myös itse itselleen jopa kansalaiskasvatuksen roolin omaksuneita ateisteja (jopa tiedeyhteisöjen piirissä), jotka tuntevat yhtenä elämäntehtävänään olevan uskontojen eliminoimisen tältä planeetalta mitään keinoja kaihtamatta.
Ja heidän käyttämänsä yksi keino on käännyttää ihmisiä tiedeuskoviksi.

Olen itse juuriltani tiedeuskovainen ja kuinkas kävikään. Havaitsin vain, että tieteen historian esiintuomana länsimaiset tieteentekijät ovat yksi toisensa jälkeen uskotelleet aikalaisilleen todeksi yhtä jos toistakin kehittämäänsä teoriaa, teoriaa joka myöhempien tieteentekijöiden toimesta on todettu ei-todeksi.
Sama tilanne jatkuu kaiken aikaa.

Eli kun olin ateisti aikoinani, niin totean, että ateistien harjoittama valistus jälleen ateistiksi ei onnistu minun eikä kaltaisteni kohdalla millään keinoin.
Ei edes tappamisuhalla, joka uhka ja tappaminen oli kommunistivaltioissa arkipäivää vielä muutama vuosikymmen sitten.