Kepuhallitus tuhoaa Suomen?

sen, että EU:sta tulee oikeushenkilö? Puolueesi nimittäin vie maamme sellaiseen EU:hun, joka tekee lopun kansallisvaltiosta.

veronmaksaja2 kirjoitti:

sen, että EU:sta tulee oikeushenkilö? Puolueesi nimittäin vie maamme sellaiseen EU:hun, joka tekee lopun kansallisvaltiosta.

Kuten sanoit, kepu haluaa lopettaa kansallisvaltion ja liittyä liittovaltioon. En hyväksy sitä, että kaikki päätökset ja lait säädetään Brysselissä ja/tai Strassbourgissa. Jotain työtä kansalaisten hyväksi pitää jäädä Arkadianmäellekin, etteivät veronmaksajat (= muut kansalaiset verovelvollisista puhuttaessa) joudu maksamaan pelkästä laiskottelusta kansanedustajien palkkaa.

en hyväksy kirjoitti:

Kuten sanoit, kepu haluaa lopettaa kansallisvaltion ja liittyä liittovaltioon. En hyväksy sitä, että kaikki päätökset ja lait säädetään Brysselissä ja/tai Strassbourgissa. Jotain työtä kansalaisten hyväksi pitää jäädä Arkadianmäellekin, etteivät veronmaksajat (= muut kansalaiset verovelvollisista puhuttaessa) joudu maksamaan pelkästä laiskottelusta kansanedustajien palkkaa.

Suomen etuja ei enää puolusta kukaan, eikä niitä edes voi puolustaa kun oikeushenkilönä EU tekee myös Suomea sitovia sopimuksia. Näin se menee, kepu johdattaa suomalaiset EU-liittovaltioon, jossa pieni Suomi kansallisvaltiona lakkaa lopullisesti olemasta. Uskon, että olemme menossa Brysselin orjiksi.

veronmaksaja2 kirjoitti:

Suomen etuja ei enää puolusta kukaan, eikä niitä edes voi puolustaa kun oikeushenkilönä EU tekee myös Suomea sitovia sopimuksia. Näin se menee, kepu johdattaa suomalaiset EU-liittovaltioon, jossa pieni Suomi kansallisvaltiona lakkaa lopullisesti olemasta. Uskon, että olemme menossa Brysselin orjiksi.

orjia. Luuletko todella, että normaali ihminen ottaa sinut tosissaan.

sitten Brysselillä kirjoitti:

orjia. Luuletko todella, että normaali ihminen ottaa sinut tosissaan.

mikä on oikea tulkinta EU:sta kun siitä tulee oikeushenkilö? Kiitos.

veronmaksaja2 kirjoitti:

sen, että EU:sta tulee oikeushenkilö? Puolueesi nimittäin vie maamme sellaiseen EU:hun, joka tekee lopun kansallisvaltiosta.

Tässä kohdin olen kanssasi jyrkästi toista mieltä. EU:n oikeushenkilö-status ei tarkoita vielä mitenkään loppua kansallisvaltioista. Se tarkoittaa vain muodollista vahvistamista sille, että EU voi edustaa jäsenmaitaan niissä tilanteissa, missä jäsenvaltiot antavat EU:lle tällaisen mandaatin.

Itsenäisyyttämme uhkaa paljon syvällisemmin monikansallinen kapitalismi kuin EU:n vankistuminen. Suomalaisen elämään voi olla suuri vaikutus sillä, että Eurooppa ajautuu kansallisvaltioina taantuvaan taloudelliseen kehitykseen. Jo 1990-luvulla koettiin, kuinka helposti markkinavoimat heiluttelivat kansallisvaltioiden valuuttoja ja aiheuttivat siten suunnattomia tappiota. Tällaisen prosessin seurauksena oli lähellä, ettei Meksiko valtiona ajautunut täydelliseen vararikkoon. Myös Suomen markka joutui spekulanttien hyökkäysten kohteeksi. Nämä esimerkit kertovat, kuinka heikoille voi käydä globaalissa taloudessa. EU:n voima on ollut tähän asti siinä, että se on vakauttanut tilanteen. Euroa ei kyetäkään enää markkinavoimien häiriökeinoin heiluttelemaan.

Sen jälkeen, kun EU:n avulla Eurooppa kasvoi vakaan kehityksen alueeksi, on voitu suunnata katsetta jo seuraavaan vaiheeseen. Euroopasta on mahdollista kehittää maailman talouden napa. Euroopan etuna on erinomainen sijainti esim. Yhdysvaltoihin verrattuna. EU voi integroitua halutessaan Venäjän ja Kauko-Aasian talouksiin ja myös tällä hetkellä epävakaat mahdollisesti myöhemmin kehittyvät talousalueet ovat lähellä.

Kysymys on siis siitä, halutaanko Eurooppa nostaa pitkällä aikavälillä koko maapallon keskukseksi vai annetaanko sen taantua pienten kansallisvaltioiden syrjäkyliksi, kun Aasia ja sen vanavedessä USA porskuttaa ohi.

Ei itsenäisyys jonain muodollisena itsemääräämisoikeutena ole erityisen arvokas asia kansalaisille. Toki sillä voi hehkuttaa tunnetasolla ja jalkapallo-otteluissa, mutta leipää se ei tuo pöytään samassa mitassa kuin voimansa yhdistävä Eurooppa.

Suomen itsemäärimisasema voidaan säilyttää parhaiten siten, että tehdään Suomesta sellainen osa Eurooppaa, joka edesauttaa EU:n kokonaiskehitystä. Tämä tarkoittaa panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä teknologiaan. Nokia on loistava esimerkki siitä, miten osaamiseen panostamisella voidaan saavuttaa suhteellisen lyhyessä ajassa sellainen liiketoiminnan mitta, että sen liikevaihto ylittää jo Suomen valtion budjetin loppusumman.

Kun Euroopasta tehdään vauras talousalue, se on muun maailman toiminnan keskipisteenä ja vauraus jo sinällään luo alueen sisällä kysyntää. EU:n kautta voidaan myös helpommin sopia ympäristöystävllisestä kestävästä kehityksestä kuin että kansallisvaltiot ajaisivat lyhyen kantaman omia etujaan eikä mistään voitaisi sopia.

Pitää asettaa kysymykset oikealla tavalla. Pitää esimerkiksi kysyä sitä, mitä erityistä voimme voittaa muodollisella jotenkin enemmällä itsenäisyydelle maailmassa, missä emme kuitenkaan voi toimia muista riippumatta. Voimmeko jo silloin jossain suhteessa tehdä Suomen kannalta edullisempia ratkaisuja ja jos voimme, niin miten. Puolan tapainen maa pokkuroi nyt vähän vastahankaan. Silti sekin oli liukkaasti tulossa EU:hun. Jos sille nyt näyettäisiin ovea, nämä johtajaveljekset pantaisiin siellä johonkin kaivoon riippumaan pää alaspäin muutamaksi viikoksi miettimään sanojaan.

veronmaksaja2 kirjoitti:

mikä on oikea tulkinta EU:sta kun siitä tulee oikeushenkilö? Kiitos.

välitäkään. Sen kuitenkin tiedän, että minua se ei tee Brysselin orjaksi. Minä nyt voin vaikuttaa Suomen Eduskuntaan suunnilleen yhtä paljon kuin Europarlamenttiin, enkä ole ollenkaan varma, että olisi syytä vähemmän luottaa Brysselin kuin Helsingin päätöksentekoon.

mielipidepankki kirjoitti:

Tässä kohdin olen kanssasi jyrkästi toista mieltä. EU:n oikeushenkilö-status ei tarkoita vielä mitenkään loppua kansallisvaltioista. Se tarkoittaa vain muodollista vahvistamista sille, että EU voi edustaa jäsenmaitaan niissä tilanteissa, missä jäsenvaltiot antavat EU:lle tällaisen mandaatin.

Itsenäisyyttämme uhkaa paljon syvällisemmin monikansallinen kapitalismi kuin EU:n vankistuminen. Suomalaisen elämään voi olla suuri vaikutus sillä, että Eurooppa ajautuu kansallisvaltioina taantuvaan taloudelliseen kehitykseen. Jo 1990-luvulla koettiin, kuinka helposti markkinavoimat heiluttelivat kansallisvaltioiden valuuttoja ja aiheuttivat siten suunnattomia tappiota. Tällaisen prosessin seurauksena oli lähellä, ettei Meksiko valtiona ajautunut täydelliseen vararikkoon. Myös Suomen markka joutui spekulanttien hyökkäysten kohteeksi. Nämä esimerkit kertovat, kuinka heikoille voi käydä globaalissa taloudessa. EU:n voima on ollut tähän asti siinä, että se on vakauttanut tilanteen. Euroa ei kyetäkään enää markkinavoimien häiriökeinoin heiluttelemaan.

Sen jälkeen, kun EU:n avulla Eurooppa kasvoi vakaan kehityksen alueeksi, on voitu suunnata katsetta jo seuraavaan vaiheeseen. Euroopasta on mahdollista kehittää maailman talouden napa. Euroopan etuna on erinomainen sijainti esim. Yhdysvaltoihin verrattuna. EU voi integroitua halutessaan Venäjän ja Kauko-Aasian talouksiin ja myös tällä hetkellä epävakaat mahdollisesti myöhemmin kehittyvät talousalueet ovat lähellä.

Kysymys on siis siitä, halutaanko Eurooppa nostaa pitkällä aikavälillä koko maapallon keskukseksi vai annetaanko sen taantua pienten kansallisvaltioiden syrjäkyliksi, kun Aasia ja sen vanavedessä USA porskuttaa ohi.

Ei itsenäisyys jonain muodollisena itsemääräämisoikeutena ole erityisen arvokas asia kansalaisille. Toki sillä voi hehkuttaa tunnetasolla ja jalkapallo-otteluissa, mutta leipää se ei tuo pöytään samassa mitassa kuin voimansa yhdistävä Eurooppa.

Suomen itsemäärimisasema voidaan säilyttää parhaiten siten, että tehdään Suomesta sellainen osa Eurooppaa, joka edesauttaa EU:n kokonaiskehitystä. Tämä tarkoittaa panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä teknologiaan. Nokia on loistava esimerkki siitä, miten osaamiseen panostamisella voidaan saavuttaa suhteellisen lyhyessä ajassa sellainen liiketoiminnan mitta, että sen liikevaihto ylittää jo Suomen valtion budjetin loppusumman.

Kun Euroopasta tehdään vauras talousalue, se on muun maailman toiminnan keskipisteenä ja vauraus jo sinällään luo alueen sisällä kysyntää. EU:n kautta voidaan myös helpommin sopia ympäristöystävllisestä kestävästä kehityksestä kuin että kansallisvaltiot ajaisivat lyhyen kantaman omia etujaan eikä mistään voitaisi sopia.

Pitää asettaa kysymykset oikealla tavalla. Pitää esimerkiksi kysyä sitä, mitä erityistä voimme voittaa muodollisella jotenkin enemmällä itsenäisyydelle maailmassa, missä emme kuitenkaan voi toimia muista riippumatta. Voimmeko jo silloin jossain suhteessa tehdä Suomen kannalta edullisempia ratkaisuja ja jos voimme, niin miten. Puolan tapainen maa pokkuroi nyt vähän vastahankaan. Silti sekin oli liukkaasti tulossa EU:hun. Jos sille nyt näyettäisiin ovea, nämä johtajaveljekset pantaisiin siellä johonkin kaivoon riippumaan pää alaspäin muutamaksi viikoksi miettimään sanojaan.

mutta kerropa miksi näin ei ajatella muualla EU:ssa? Kuka italialainen olisi kiinnostunut Suomen eduista? Italia ei anna EU:lle mitään, ne ajattelee itseään. Suomen ei pidä olla joku hyväntekijä Euroopalle.

mielipidepankki kirjoitti:

Tässä kohdin olen kanssasi jyrkästi toista mieltä. EU:n oikeushenkilö-status ei tarkoita vielä mitenkään loppua kansallisvaltioista. Se tarkoittaa vain muodollista vahvistamista sille, että EU voi edustaa jäsenmaitaan niissä tilanteissa, missä jäsenvaltiot antavat EU:lle tällaisen mandaatin.

Itsenäisyyttämme uhkaa paljon syvällisemmin monikansallinen kapitalismi kuin EU:n vankistuminen. Suomalaisen elämään voi olla suuri vaikutus sillä, että Eurooppa ajautuu kansallisvaltioina taantuvaan taloudelliseen kehitykseen. Jo 1990-luvulla koettiin, kuinka helposti markkinavoimat heiluttelivat kansallisvaltioiden valuuttoja ja aiheuttivat siten suunnattomia tappiota. Tällaisen prosessin seurauksena oli lähellä, ettei Meksiko valtiona ajautunut täydelliseen vararikkoon. Myös Suomen markka joutui spekulanttien hyökkäysten kohteeksi. Nämä esimerkit kertovat, kuinka heikoille voi käydä globaalissa taloudessa. EU:n voima on ollut tähän asti siinä, että se on vakauttanut tilanteen. Euroa ei kyetäkään enää markkinavoimien häiriökeinoin heiluttelemaan.

Sen jälkeen, kun EU:n avulla Eurooppa kasvoi vakaan kehityksen alueeksi, on voitu suunnata katsetta jo seuraavaan vaiheeseen. Euroopasta on mahdollista kehittää maailman talouden napa. Euroopan etuna on erinomainen sijainti esim. Yhdysvaltoihin verrattuna. EU voi integroitua halutessaan Venäjän ja Kauko-Aasian talouksiin ja myös tällä hetkellä epävakaat mahdollisesti myöhemmin kehittyvät talousalueet ovat lähellä.

Kysymys on siis siitä, halutaanko Eurooppa nostaa pitkällä aikavälillä koko maapallon keskukseksi vai annetaanko sen taantua pienten kansallisvaltioiden syrjäkyliksi, kun Aasia ja sen vanavedessä USA porskuttaa ohi.

Ei itsenäisyys jonain muodollisena itsemääräämisoikeutena ole erityisen arvokas asia kansalaisille. Toki sillä voi hehkuttaa tunnetasolla ja jalkapallo-otteluissa, mutta leipää se ei tuo pöytään samassa mitassa kuin voimansa yhdistävä Eurooppa.

Suomen itsemäärimisasema voidaan säilyttää parhaiten siten, että tehdään Suomesta sellainen osa Eurooppaa, joka edesauttaa EU:n kokonaiskehitystä. Tämä tarkoittaa panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä teknologiaan. Nokia on loistava esimerkki siitä, miten osaamiseen panostamisella voidaan saavuttaa suhteellisen lyhyessä ajassa sellainen liiketoiminnan mitta, että sen liikevaihto ylittää jo Suomen valtion budjetin loppusumman.

Kun Euroopasta tehdään vauras talousalue, se on muun maailman toiminnan keskipisteenä ja vauraus jo sinällään luo alueen sisällä kysyntää. EU:n kautta voidaan myös helpommin sopia ympäristöystävllisestä kestävästä kehityksestä kuin että kansallisvaltiot ajaisivat lyhyen kantaman omia etujaan eikä mistään voitaisi sopia.

Pitää asettaa kysymykset oikealla tavalla. Pitää esimerkiksi kysyä sitä, mitä erityistä voimme voittaa muodollisella jotenkin enemmällä itsenäisyydelle maailmassa, missä emme kuitenkaan voi toimia muista riippumatta. Voimmeko jo silloin jossain suhteessa tehdä Suomen kannalta edullisempia ratkaisuja ja jos voimme, niin miten. Puolan tapainen maa pokkuroi nyt vähän vastahankaan. Silti sekin oli liukkaasti tulossa EU:hun. Jos sille nyt näyettäisiin ovea, nämä johtajaveljekset pantaisiin siellä johonkin kaivoon riippumaan pää alaspäin muutamaksi viikoksi miettimään sanojaan.

kansainvälinen kapitalismi on aina keskuudessamme. Minä kuitenkin uskon, että yleinen mielipide ja kuluttajien valinnat voivat siihen vaikuttaa ja vaikuttavat pikku hiljaa. Sen näkee esimerkiksi Suomen metsien hoidon kehittämisessä. Työväentalonenät eivät vain oikein haista kehityksen suuntaa ja sehän nähtiin jo vaaleissa.

mielipidepankki kirjoitti:

Tässä kohdin olen kanssasi jyrkästi toista mieltä. EU:n oikeushenkilö-status ei tarkoita vielä mitenkään loppua kansallisvaltioista. Se tarkoittaa vain muodollista vahvistamista sille, että EU voi edustaa jäsenmaitaan niissä tilanteissa, missä jäsenvaltiot antavat EU:lle tällaisen mandaatin.

Itsenäisyyttämme uhkaa paljon syvällisemmin monikansallinen kapitalismi kuin EU:n vankistuminen. Suomalaisen elämään voi olla suuri vaikutus sillä, että Eurooppa ajautuu kansallisvaltioina taantuvaan taloudelliseen kehitykseen. Jo 1990-luvulla koettiin, kuinka helposti markkinavoimat heiluttelivat kansallisvaltioiden valuuttoja ja aiheuttivat siten suunnattomia tappiota. Tällaisen prosessin seurauksena oli lähellä, ettei Meksiko valtiona ajautunut täydelliseen vararikkoon. Myös Suomen markka joutui spekulanttien hyökkäysten kohteeksi. Nämä esimerkit kertovat, kuinka heikoille voi käydä globaalissa taloudessa. EU:n voima on ollut tähän asti siinä, että se on vakauttanut tilanteen. Euroa ei kyetäkään enää markkinavoimien häiriökeinoin heiluttelemaan.

Sen jälkeen, kun EU:n avulla Eurooppa kasvoi vakaan kehityksen alueeksi, on voitu suunnata katsetta jo seuraavaan vaiheeseen. Euroopasta on mahdollista kehittää maailman talouden napa. Euroopan etuna on erinomainen sijainti esim. Yhdysvaltoihin verrattuna. EU voi integroitua halutessaan Venäjän ja Kauko-Aasian talouksiin ja myös tällä hetkellä epävakaat mahdollisesti myöhemmin kehittyvät talousalueet ovat lähellä.

Kysymys on siis siitä, halutaanko Eurooppa nostaa pitkällä aikavälillä koko maapallon keskukseksi vai annetaanko sen taantua pienten kansallisvaltioiden syrjäkyliksi, kun Aasia ja sen vanavedessä USA porskuttaa ohi.

Ei itsenäisyys jonain muodollisena itsemääräämisoikeutena ole erityisen arvokas asia kansalaisille. Toki sillä voi hehkuttaa tunnetasolla ja jalkapallo-otteluissa, mutta leipää se ei tuo pöytään samassa mitassa kuin voimansa yhdistävä Eurooppa.

Suomen itsemäärimisasema voidaan säilyttää parhaiten siten, että tehdään Suomesta sellainen osa Eurooppaa, joka edesauttaa EU:n kokonaiskehitystä. Tämä tarkoittaa panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä teknologiaan. Nokia on loistava esimerkki siitä, miten osaamiseen panostamisella voidaan saavuttaa suhteellisen lyhyessä ajassa sellainen liiketoiminnan mitta, että sen liikevaihto ylittää jo Suomen valtion budjetin loppusumman.

Kun Euroopasta tehdään vauras talousalue, se on muun maailman toiminnan keskipisteenä ja vauraus jo sinällään luo alueen sisällä kysyntää. EU:n kautta voidaan myös helpommin sopia ympäristöystävllisestä kestävästä kehityksestä kuin että kansallisvaltiot ajaisivat lyhyen kantaman omia etujaan eikä mistään voitaisi sopia.

Pitää asettaa kysymykset oikealla tavalla. Pitää esimerkiksi kysyä sitä, mitä erityistä voimme voittaa muodollisella jotenkin enemmällä itsenäisyydelle maailmassa, missä emme kuitenkaan voi toimia muista riippumatta. Voimmeko jo silloin jossain suhteessa tehdä Suomen kannalta edullisempia ratkaisuja ja jos voimme, niin miten. Puolan tapainen maa pokkuroi nyt vähän vastahankaan. Silti sekin oli liukkaasti tulossa EU:hun. Jos sille nyt näyettäisiin ovea, nämä johtajaveljekset pantaisiin siellä johonkin kaivoon riippumaan pää alaspäin muutamaksi viikoksi miettimään sanojaan.

>>Itsenäisyyttämme uhkaa paljon syvällisemmin monikansallinen kapitalismi kuin EU:n vankistuminen.>>

Kuka Euroopassa päättää?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=22000000013276463

toista kirjoitti:

>>Itsenäisyyttämme uhkaa paljon syvällisemmin monikansallinen kapitalismi kuin EU:n vankistuminen.>>

Kuka Euroopassa päättää?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1000000000000008&posting=22000000013276463

sama asia, monikansallinen kapitalismi ja EU.

veronmaksaja2 kirjoitti:

mutta kerropa miksi näin ei ajatella muualla EU:ssa? Kuka italialainen olisi kiinnostunut Suomen eduista? Italia ei anna EU:lle mitään, ne ajattelee itseään. Suomen ei pidä olla joku hyväntekijä Euroopalle.

Satuitpa ottamaan oivan esimerkkimaan eli Italian. Se on ehkä tällä hetkellä suurimmissa vaikeuksissa oleva EU-maa. Italian vaikeudet juontavat juurensa juuri siihen, että se on pyrkinyt ajamaan itsenäistä politiikkaa toisin kuin EU:n mallimaat kuten Suomi, Ruotsi ja Irlanti. Viimeksi mainitut valtiot ovat olleet EU:n parhaiten kehittyneitä alueita.

Italian vaikeudet johtuvat siitä, että sen teollinen rakenne on haluttu väkisin säilyttää vanhakantaisena perheyritystoimintana ja maatalousvaltiona. Uudistusmishalukkuutta ei ole ollut. Nämä eteläisen Euroopan valtiot ovat kepumaisesti johdettuja valtioita. Nyt sitten ollaan tultu Italiassa tilanteeseen, että maa vaatii maatalouden lisäksi suojatulleita ja tukia myös kenkä- ja vaateteollisuuteen, joka on ajatumassa kansainvälisen kilpailun paineessa katastrofin partaalle. Teknologinen kehitys on ollut Italiassa suhteellisen merkityksetöntä. Joku Ferrari voi loistaa autokilpailussa, mutta siinä se sitten melkeinpä onkin. Fiat-merkkiset henkiläautot arvostellaan yleensä aina häntäpäähän kaikissa testeissä. Italian talous on muutenkin kurjassa kunnossa ja se heilutteli heti Romano Prodin johtamaa uutta hallitusta. Silti Prodi antaa tietysti maalle tuhatkertaisia mahdollisuuksia siihen entiseen pelleen verrattuna.

Ei Italian tarvitsekaan olla kiinnostunut Suomen eduista. Riittää, jos se olisi EU:n mallimaiden mukaisesti kiinnostunut koko Euroopan eduista, koska silloin etua valuu parhaiten myös jokaisen jäsenmaan suuntaan.

Ennen muuta EU:ta olisi tarvis kehittää siten, ettei se olisi enää mikään maatalousliitto kuten nyt. En näkisi suurena vahinkona sitä, että maatalouspainotteisuudesta päästäisiin ja lisättäisiin panoksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen kuten Britannia on kaiken aikaa esittänyt. EU on kuitenkin ollut Suomelle hyväksi myös siinä, ettei maataloustukiamme ole annettu paisua aivan järjettömiin mittoihin, mikä olisi muuten tapahtunut. Maatitilojen määrä ei olisi puolittunut meillä, mutta tuet olisi nostettu kaksinkertaisiksi ilman EU:ta.

mielipidepankki kirjoitti:

Tässä kohdin olen kanssasi jyrkästi toista mieltä. EU:n oikeushenkilö-status ei tarkoita vielä mitenkään loppua kansallisvaltioista. Se tarkoittaa vain muodollista vahvistamista sille, että EU voi edustaa jäsenmaitaan niissä tilanteissa, missä jäsenvaltiot antavat EU:lle tällaisen mandaatin.

Itsenäisyyttämme uhkaa paljon syvällisemmin monikansallinen kapitalismi kuin EU:n vankistuminen. Suomalaisen elämään voi olla suuri vaikutus sillä, että Eurooppa ajautuu kansallisvaltioina taantuvaan taloudelliseen kehitykseen. Jo 1990-luvulla koettiin, kuinka helposti markkinavoimat heiluttelivat kansallisvaltioiden valuuttoja ja aiheuttivat siten suunnattomia tappiota. Tällaisen prosessin seurauksena oli lähellä, ettei Meksiko valtiona ajautunut täydelliseen vararikkoon. Myös Suomen markka joutui spekulanttien hyökkäysten kohteeksi. Nämä esimerkit kertovat, kuinka heikoille voi käydä globaalissa taloudessa. EU:n voima on ollut tähän asti siinä, että se on vakauttanut tilanteen. Euroa ei kyetäkään enää markkinavoimien häiriökeinoin heiluttelemaan.

Sen jälkeen, kun EU:n avulla Eurooppa kasvoi vakaan kehityksen alueeksi, on voitu suunnata katsetta jo seuraavaan vaiheeseen. Euroopasta on mahdollista kehittää maailman talouden napa. Euroopan etuna on erinomainen sijainti esim. Yhdysvaltoihin verrattuna. EU voi integroitua halutessaan Venäjän ja Kauko-Aasian talouksiin ja myös tällä hetkellä epävakaat mahdollisesti myöhemmin kehittyvät talousalueet ovat lähellä.

Kysymys on siis siitä, halutaanko Eurooppa nostaa pitkällä aikavälillä koko maapallon keskukseksi vai annetaanko sen taantua pienten kansallisvaltioiden syrjäkyliksi, kun Aasia ja sen vanavedessä USA porskuttaa ohi.

Ei itsenäisyys jonain muodollisena itsemääräämisoikeutena ole erityisen arvokas asia kansalaisille. Toki sillä voi hehkuttaa tunnetasolla ja jalkapallo-otteluissa, mutta leipää se ei tuo pöytään samassa mitassa kuin voimansa yhdistävä Eurooppa.

Suomen itsemäärimisasema voidaan säilyttää parhaiten siten, että tehdään Suomesta sellainen osa Eurooppaa, joka edesauttaa EU:n kokonaiskehitystä. Tämä tarkoittaa panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä teknologiaan. Nokia on loistava esimerkki siitä, miten osaamiseen panostamisella voidaan saavuttaa suhteellisen lyhyessä ajassa sellainen liiketoiminnan mitta, että sen liikevaihto ylittää jo Suomen valtion budjetin loppusumman.

Kun Euroopasta tehdään vauras talousalue, se on muun maailman toiminnan keskipisteenä ja vauraus jo sinällään luo alueen sisällä kysyntää. EU:n kautta voidaan myös helpommin sopia ympäristöystävllisestä kestävästä kehityksestä kuin että kansallisvaltiot ajaisivat lyhyen kantaman omia etujaan eikä mistään voitaisi sopia.

Pitää asettaa kysymykset oikealla tavalla. Pitää esimerkiksi kysyä sitä, mitä erityistä voimme voittaa muodollisella jotenkin enemmällä itsenäisyydelle maailmassa, missä emme kuitenkaan voi toimia muista riippumatta. Voimmeko jo silloin jossain suhteessa tehdä Suomen kannalta edullisempia ratkaisuja ja jos voimme, niin miten. Puolan tapainen maa pokkuroi nyt vähän vastahankaan. Silti sekin oli liukkaasti tulossa EU:hun. Jos sille nyt näyettäisiin ovea, nämä johtajaveljekset pantaisiin siellä johonkin kaivoon riippumaan pää alaspäin muutamaksi viikoksi miettimään sanojaan.

on erittäin hyvä. Allekirjoitan hänen näkemyksensä täysin.

mielipidepankki kirjoitti:

Satuitpa ottamaan oivan esimerkkimaan eli Italian. Se on ehkä tällä hetkellä suurimmissa vaikeuksissa oleva EU-maa. Italian vaikeudet juontavat juurensa juuri siihen, että se on pyrkinyt ajamaan itsenäistä politiikkaa toisin kuin EU:n mallimaat kuten Suomi, Ruotsi ja Irlanti. Viimeksi mainitut valtiot ovat olleet EU:n parhaiten kehittyneitä alueita.

Italian vaikeudet johtuvat siitä, että sen teollinen rakenne on haluttu väkisin säilyttää vanhakantaisena perheyritystoimintana ja maatalousvaltiona. Uudistusmishalukkuutta ei ole ollut. Nämä eteläisen Euroopan valtiot ovat kepumaisesti johdettuja valtioita. Nyt sitten ollaan tultu Italiassa tilanteeseen, että maa vaatii maatalouden lisäksi suojatulleita ja tukia myös kenkä- ja vaateteollisuuteen, joka on ajatumassa kansainvälisen kilpailun paineessa katastrofin partaalle. Teknologinen kehitys on ollut Italiassa suhteellisen merkityksetöntä. Joku Ferrari voi loistaa autokilpailussa, mutta siinä se sitten melkeinpä onkin. Fiat-merkkiset henkiläautot arvostellaan yleensä aina häntäpäähän kaikissa testeissä. Italian talous on muutenkin kurjassa kunnossa ja se heilutteli heti Romano Prodin johtamaa uutta hallitusta. Silti Prodi antaa tietysti maalle tuhatkertaisia mahdollisuuksia siihen entiseen pelleen verrattuna.

Ei Italian tarvitsekaan olla kiinnostunut Suomen eduista. Riittää, jos se olisi EU:n mallimaiden mukaisesti kiinnostunut koko Euroopan eduista, koska silloin etua valuu parhaiten myös jokaisen jäsenmaan suuntaan.

Ennen muuta EU:ta olisi tarvis kehittää siten, ettei se olisi enää mikään maatalousliitto kuten nyt. En näkisi suurena vahinkona sitä, että maatalouspainotteisuudesta päästäisiin ja lisättäisiin panoksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen kuten Britannia on kaiken aikaa esittänyt. EU on kuitenkin ollut Suomelle hyväksi myös siinä, ettei maataloustukiamme ole annettu paisua aivan järjettömiin mittoihin, mikä olisi muuten tapahtunut. Maatitilojen määrä ei olisi puolittunut meillä, mutta tuet olisi nostettu kaksinkertaisiksi ilman EU:ta.

on uhrattava yhteisen Euroopan alttarille? Onhan se hyvä, että suuret jäsenmaat tekevät päätökset puolestamme ettei meidän päättäjiemme tarvitse muuta kuin panna ne täytäntöön. Jos päätökset eivät miellytä kansaa, niin päättäjät voivat levitellä käsiään ja siirtää vastuun vaikkapa Ranskalle ja Saksalle.

Onneksi Suomen nettomaksajan rooli säilyy, vaikka päätösvalta väheneekin.

veronmaksaja2 kirjoitti:

Suomen etuja ei enää puolusta kukaan, eikä niitä edes voi puolustaa kun oikeushenkilönä EU tekee myös Suomea sitovia sopimuksia. Näin se menee, kepu johdattaa suomalaiset EU-liittovaltioon, jossa pieni Suomi kansallisvaltiona lakkaa lopullisesti olemasta. Uskon, että olemme menossa Brysselin orjiksi.

Tässä ei ole lisättävää, sillä meillä on täysin sama näkemys liittovaltiosta. Kyllä EU-Suomi joutuu Brysselin orjaksi, kuten mainitsit. Kepu ja Kokoomus saavat syyttää itseään.

Puhut puolesta kirjoitti:

Tässä ei ole lisättävää, sillä meillä on täysin sama näkemys liittovaltiosta. Kyllä EU-Suomi joutuu Brysselin orjaksi, kuten mainitsit. Kepu ja Kokoomus saavat syyttää itseään.

Onnittelevat ennemmin. Noiden maanpetturipuolueiden jäsenet eivät ajattele kuin omaa etuaan törkeästi koko muun yhteiskunnan vakavan vahingon kustannuksella. Ymmärtäkää jo lopultakin, että osa ihmisistä on omasta valinnastaan oikeasti pahoja. Demarit myös.

mielipidepankki kirjoitti:

Satuitpa ottamaan oivan esimerkkimaan eli Italian. Se on ehkä tällä hetkellä suurimmissa vaikeuksissa oleva EU-maa. Italian vaikeudet juontavat juurensa juuri siihen, että se on pyrkinyt ajamaan itsenäistä politiikkaa toisin kuin EU:n mallimaat kuten Suomi, Ruotsi ja Irlanti. Viimeksi mainitut valtiot ovat olleet EU:n parhaiten kehittyneitä alueita.

Italian vaikeudet johtuvat siitä, että sen teollinen rakenne on haluttu väkisin säilyttää vanhakantaisena perheyritystoimintana ja maatalousvaltiona. Uudistusmishalukkuutta ei ole ollut. Nämä eteläisen Euroopan valtiot ovat kepumaisesti johdettuja valtioita. Nyt sitten ollaan tultu Italiassa tilanteeseen, että maa vaatii maatalouden lisäksi suojatulleita ja tukia myös kenkä- ja vaateteollisuuteen, joka on ajatumassa kansainvälisen kilpailun paineessa katastrofin partaalle. Teknologinen kehitys on ollut Italiassa suhteellisen merkityksetöntä. Joku Ferrari voi loistaa autokilpailussa, mutta siinä se sitten melkeinpä onkin. Fiat-merkkiset henkiläautot arvostellaan yleensä aina häntäpäähän kaikissa testeissä. Italian talous on muutenkin kurjassa kunnossa ja se heilutteli heti Romano Prodin johtamaa uutta hallitusta. Silti Prodi antaa tietysti maalle tuhatkertaisia mahdollisuuksia siihen entiseen pelleen verrattuna.

Ei Italian tarvitsekaan olla kiinnostunut Suomen eduista. Riittää, jos se olisi EU:n mallimaiden mukaisesti kiinnostunut koko Euroopan eduista, koska silloin etua valuu parhaiten myös jokaisen jäsenmaan suuntaan.

Ennen muuta EU:ta olisi tarvis kehittää siten, ettei se olisi enää mikään maatalousliitto kuten nyt. En näkisi suurena vahinkona sitä, että maatalouspainotteisuudesta päästäisiin ja lisättäisiin panoksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen kuten Britannia on kaiken aikaa esittänyt. EU on kuitenkin ollut Suomelle hyväksi myös siinä, ettei maataloustukiamme ole annettu paisua aivan järjettömiin mittoihin, mikä olisi muuten tapahtunut. Maatitilojen määrä ei olisi puolittunut meillä, mutta tuet olisi nostettu kaksinkertaisiksi ilman EU:ta.

pidät Suomea mallimaan ja esim. Italiaa kepumaisesti johdettuna maana. Kuitenkin kepu on aika usein ollut vetovastuussa maamme kehityksestä.

Jokin ei täsmää :)

On kiva syyllistää :):)

mielipidepankki kirjoitti:

Tässä kohdin olen kanssasi jyrkästi toista mieltä. EU:n oikeushenkilö-status ei tarkoita vielä mitenkään loppua kansallisvaltioista. Se tarkoittaa vain muodollista vahvistamista sille, että EU voi edustaa jäsenmaitaan niissä tilanteissa, missä jäsenvaltiot antavat EU:lle tällaisen mandaatin.

Itsenäisyyttämme uhkaa paljon syvällisemmin monikansallinen kapitalismi kuin EU:n vankistuminen. Suomalaisen elämään voi olla suuri vaikutus sillä, että Eurooppa ajautuu kansallisvaltioina taantuvaan taloudelliseen kehitykseen. Jo 1990-luvulla koettiin, kuinka helposti markkinavoimat heiluttelivat kansallisvaltioiden valuuttoja ja aiheuttivat siten suunnattomia tappiota. Tällaisen prosessin seurauksena oli lähellä, ettei Meksiko valtiona ajautunut täydelliseen vararikkoon. Myös Suomen markka joutui spekulanttien hyökkäysten kohteeksi. Nämä esimerkit kertovat, kuinka heikoille voi käydä globaalissa taloudessa. EU:n voima on ollut tähän asti siinä, että se on vakauttanut tilanteen. Euroa ei kyetäkään enää markkinavoimien häiriökeinoin heiluttelemaan.

Sen jälkeen, kun EU:n avulla Eurooppa kasvoi vakaan kehityksen alueeksi, on voitu suunnata katsetta jo seuraavaan vaiheeseen. Euroopasta on mahdollista kehittää maailman talouden napa. Euroopan etuna on erinomainen sijainti esim. Yhdysvaltoihin verrattuna. EU voi integroitua halutessaan Venäjän ja Kauko-Aasian talouksiin ja myös tällä hetkellä epävakaat mahdollisesti myöhemmin kehittyvät talousalueet ovat lähellä.

Kysymys on siis siitä, halutaanko Eurooppa nostaa pitkällä aikavälillä koko maapallon keskukseksi vai annetaanko sen taantua pienten kansallisvaltioiden syrjäkyliksi, kun Aasia ja sen vanavedessä USA porskuttaa ohi.

Ei itsenäisyys jonain muodollisena itsemääräämisoikeutena ole erityisen arvokas asia kansalaisille. Toki sillä voi hehkuttaa tunnetasolla ja jalkapallo-otteluissa, mutta leipää se ei tuo pöytään samassa mitassa kuin voimansa yhdistävä Eurooppa.

Suomen itsemäärimisasema voidaan säilyttää parhaiten siten, että tehdään Suomesta sellainen osa Eurooppaa, joka edesauttaa EU:n kokonaiskehitystä. Tämä tarkoittaa panostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä teknologiaan. Nokia on loistava esimerkki siitä, miten osaamiseen panostamisella voidaan saavuttaa suhteellisen lyhyessä ajassa sellainen liiketoiminnan mitta, että sen liikevaihto ylittää jo Suomen valtion budjetin loppusumman.

Kun Euroopasta tehdään vauras talousalue, se on muun maailman toiminnan keskipisteenä ja vauraus jo sinällään luo alueen sisällä kysyntää. EU:n kautta voidaan myös helpommin sopia ympäristöystävllisestä kestävästä kehityksestä kuin että kansallisvaltiot ajaisivat lyhyen kantaman omia etujaan eikä mistään voitaisi sopia.

Pitää asettaa kysymykset oikealla tavalla. Pitää esimerkiksi kysyä sitä, mitä erityistä voimme voittaa muodollisella jotenkin enemmällä itsenäisyydelle maailmassa, missä emme kuitenkaan voi toimia muista riippumatta. Voimmeko jo silloin jossain suhteessa tehdä Suomen kannalta edullisempia ratkaisuja ja jos voimme, niin miten. Puolan tapainen maa pokkuroi nyt vähän vastahankaan. Silti sekin oli liukkaasti tulossa EU:hun. Jos sille nyt näyettäisiin ovea, nämä johtajaveljekset pantaisiin siellä johonkin kaivoon riippumaan pää alaspäin muutamaksi viikoksi miettimään sanojaan.

EU:ssa on niin monenkkerroksen väkeä. Suuret valtiot joiden yläpuolella Atlantin takaa ohjaillut Englanti ja Puola. Sitten pikkuvaltiot häntäpäässään Suomi jolta odotetaan lähinnä tykinruokaa NATO-sotiin. Suomalaisten nöyrä luonne ja historiasta juontava sotilaitten tottuneisuus vieraaseen komentokieleen on tämän maan valtti.

tiedä enkä kirjoitti:

välitäkään. Sen kuitenkin tiedän, että minua se ei tee Brysselin orjaksi. Minä nyt voin vaikuttaa Suomen Eduskuntaan suunnilleen yhtä paljon kuin Europarlamenttiin, enkä ole ollenkaan varma, että olisi syytä vähemmän luottaa Brysselin kuin Helsingin päätöksentekoon.

henkiöä asuu EU:ssa. Oikeudessa niistä oleskelee oikeushenkilöinä vain pieni osa kerrallaan.
Pykälikön suunalla oikeushenkilö merkinnee sitä, että voidaan tehdä laillisia päätöksiä k.o. instituutin eli EU:n nimissä ?

että takana vaikuttavat sellaiset voimat, jolla Matti on tehty tahdottomaksi