Substrata Uralica
Studies on Finno-Ugrian Substrate in Northern Russian Dialects
Janne Saarikivi
Doctoral dissertation, December 2006.
University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finno-Ugrian Studies.
Väitöstutkimuksen aiheena ovat kuolleiden suomalais-ugrilaisten kielten jäljet pohjoisvenäläisissä murteissa. Sen viidessä artikkelissa pohditaan metodeja, joita voidaan käyttää kuolleiden kielten jälkien selvittämiseksi nykykielissä. Samalla pyritään vastaamaan kysymykseen, keitä olivat historiallisissa lähteissä mainitut, mutta venäläisiin assimiloituneet Pohjois-Venäjän suomalais-ugrilaiset kansat, taipaleentakaiset tšuudit ja bjarmit.
Pohjois-Venäjän nykyisen Arkangelin alueen venäläisasutus syntyi keskiajalla. Tätä ennen ja pitkään samanaikaisesti venäjän kanssa alueella on puhuttu suomelle lähisukuisia itämerensuomalaisia kieliä, jotka katosivat lopullisesti n. 1600-luvulla. Tällaisia kieliä näyttää olleen ainakin kaksi ryhmää, joista toinen on muistuttanut karjalaa, toinen viroa. Lisäksi alueella on puhuttu itämerensuomalaisista kielistä poikkeavia kielimuotoja, jotka ovat muistuttaneet saamea, mutta eronneet nykyisistä saamelaiskielistä eräiden tärkeiden piirteiden osalta.
Tutkimuksen artikkelit osoittavat, että suomelle lähisukuisten kielten puhuma-alue on ollut vielä keskiajalla huomattavasti nykyistä laajempi idässä. Myös suomen lähisukukielten kontaktit permiläisiin kieliin (komiin ja udmurttiin) ovat ilmeisesti olleet aikaisemmin oletettua pitkäkestoisempia ja merkittävämpiä.
Tutkimuksen merkittävimpiä tuloksia ovat havainnot siitä, miten kuolleiden kielten jäljet nykykielissä ilmenevät. Eräät aikaisemmat tutkimukset ovat korostaneet kuolleiden kielten puhujien kielenvaihdon tuloksena syntyvien ns. substraattivaikutusten kohdistuvan kielen äännejärjestelmään ja rakenteisiin. Pohjoisvenäläisissä murteissa substraattivaikutukset ovat kuitenkin ensisijaisesti sanastoa koskevia. Erityisesti paikallisia käsitteitä kuvaava erikoissanasto ja paikannimet ovat lainautuneet kuolleista kielistä venäjään.
Tutkimuksen viimeisessä artikkelissa pyritään muissa artikkeleissa kehiteltyjen metodien pohjalta vastaamaan kysymykseen, onko myös nykyisissä itämerensuomalaisissa ja saamelaiskielissä lainoja kuolleista muinaiskielistä. Saamelaiskielten osalta tällainen vaikutus näyttää varmalta ja itämerensuomalaisten kieltenkin osalta hyvin todennäköiseltä.
21MT http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/suoma/vk/saarikivi/substrat.pdf
Studies on Finno-Ugrian Substrate in Northern Russian Dialects
Janne Saarikivi
Doctoral dissertation, December 2006.
University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finno-Ugrian Studies.
Väitöstutkimuksen aiheena ovat kuolleiden suomalais-ugrilaisten kielten jäljet pohjoisvenäläisissä murteissa. Sen viidessä artikkelissa pohditaan metodeja, joita voidaan käyttää kuolleiden kielten jälkien selvittämiseksi nykykielissä. Samalla pyritään vastaamaan kysymykseen, keitä olivat historiallisissa lähteissä mainitut, mutta venäläisiin assimiloituneet Pohjois-Venäjän suomalais-ugrilaiset kansat, taipaleentakaiset tšuudit ja bjarmit.
Pohjois-Venäjän nykyisen Arkangelin alueen venäläisasutus syntyi keskiajalla. Tätä ennen ja pitkään samanaikaisesti venäjän kanssa alueella on puhuttu suomelle lähisukuisia itämerensuomalaisia kieliä, jotka katosivat lopullisesti n. 1600-luvulla. Tällaisia kieliä näyttää olleen ainakin kaksi ryhmää, joista toinen on muistuttanut karjalaa, toinen viroa. Lisäksi alueella on puhuttu itämerensuomalaisista kielistä poikkeavia kielimuotoja, jotka ovat muistuttaneet saamea, mutta eronneet nykyisistä saamelaiskielistä eräiden tärkeiden piirteiden osalta.
Tutkimuksen artikkelit osoittavat, että suomelle lähisukuisten kielten puhuma-alue on ollut vielä keskiajalla huomattavasti nykyistä laajempi idässä. Myös suomen lähisukukielten kontaktit permiläisiin kieliin (komiin ja udmurttiin) ovat ilmeisesti olleet aikaisemmin oletettua pitkäkestoisempia ja merkittävämpiä.
Tutkimuksen merkittävimpiä tuloksia ovat havainnot siitä, miten kuolleiden kielten jäljet nykykielissä ilmenevät. Eräät aikaisemmat tutkimukset ovat korostaneet kuolleiden kielten puhujien kielenvaihdon tuloksena syntyvien ns. substraattivaikutusten kohdistuvan kielen äännejärjestelmään ja rakenteisiin. Pohjoisvenäläisissä murteissa substraattivaikutukset ovat kuitenkin ensisijaisesti sanastoa koskevia. Erityisesti paikallisia käsitteitä kuvaava erikoissanasto ja paikannimet ovat lainautuneet kuolleista kielistä venäjään.
Tutkimuksen viimeisessä artikkelissa pyritään muissa artikkeleissa kehiteltyjen metodien pohjalta vastaamaan kysymykseen, onko myös nykyisissä itämerensuomalaisissa ja saamelaiskielissä lainoja kuolleista muinaiskielistä. Saamelaiskielten osalta tällainen vaikutus näyttää varmalta ja itämerensuomalaisten kieltenkin osalta hyvin todennäköiseltä.
21MT http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/suoma/vk/saarikivi/substrat.pdf
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Tutkimuksen viimeisessä artikkelissa pyritään muissa artikkeleissa kehiteltyjen metodien pohjalta vastaamaan kysymykseen, onko myös nykyisissä itämerensuomalaisissa ja saamelaiskielissä lainoja kuolleista muinaiskielistä. Saamelaiskielten osalta tällainen vaikutus näyttää varmalta ja itämerensuomalaisten kieltenkin osalta hyvin todennäköiseltä. "
Suomenhan piti olla Euroopan vanhin kieli ja alkuperäinen kieli Suomessa. Kuinkas nyt suu pannaan, nettinationalistit? ;-)
Entä jos odetaan löytyykö lainaa kuolleista kielistä? SU-kantakieli on arvioitu noin vuodelle 4000 eaa, jota ennen Suomi oli jo asuttu. Jotain kieltä he puhuivat.
Saamelaiskielissä onkin todennäköistä, että vanhan kuolleen kielen vaikutusta on, koska ovat ilmeisesti vaihtaneet su-kieleen.
Geenitutkimukset osoittavat, että saamelaiset ovat Länsi-Euroopasta.
Uralilaisen kantakielen ajoitus on pahasti pielessä. Kanta-arjalaisten lainasanojen laaja levikki uralilaisissa kielessä paljastaa tämän vääjäämättä. Kanta-suomiugria puhuttiin joskus vuoden 1500 eaa paikkeilla. Taitaa suurin osa suomalaisista olla kieltään vaihtaneita indoeuroja.
" Kanta-arjalaisten lainasanojen laaja levikki uralilaisissa kielessä paljastaa tämän vääjäämättä. Kanta-suomiugria puhuttiin joskus vuoden 1500 eaa paikkeilla."
Mitens kanta-arjalaisuus niin myöhään?
http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2006_2.pdf
Oleppa hyvä Esi-JUUTTI
Indoeurooppalaisten kielten leviäminen Kaspian aroilta länteen Eurooppaan tapahtui kovin myöhään ja prosesi tunnetaan riittävän hyvin.
Suomalaiset olivat läheisessä kontaktissa Ie-kielisiin baltteihin (baltoslaavisen kielen puhujiin) vasta nuorakeramiikan (vasakirveet, ym.) tullessa Itämeren itärannoille. Tällöin suomen kieleen omaksuttiin lainasanoja, jotka siis siirtyivät IE-kielestä nykyisen Suomen ja Viron etc. alueella puhuttuun suomensukuiseen kieleen. Ymmärsitkös?
Kalevi Wiik olettaa, että nuorakeraamisen kulttuurin pienkarjanhoitajat tulivat Suomenlahden pohjoispuolellekin kantabalttia puhuen, ja vasta täällä sulautuivat itämerensuomea puhuviin kanta-asukkaisiin ja jättivät kieleen nämä lainasanat. Tämä sulautuminen on voinut myös tapahtua jo eteläisessä Baltiassa, mutta Wiik olettaa näin.
Wiik olettaa läntisessä Suomessa puhutun "suomenbalttia" joka siis hävisi sulautumalla. Osa suomalaisista saattaa siis olla indoeurooppalaisten suomeen kielensä vaihtaneiden balttien jälkeläisiä.
Myöhemmin Suomeen on tullut useita peräkkäisiä pienehköjä muuttoaaltoja mm. Gotlannista ja Manner-Ruotsista, jotka ovat kaikki menettäneet oman kielensä ja heidän jälkeläisensä ovat siis satoja/tuhansia vuosia puhuneet suomea. Tässä mielessä nykyisissä suomalaisissa on kielenvaihtajia.
Itämeren länsipuolella on puhuttu itämerensuomalaista kieltä niin kauan kun sellaista on ollut olemassa. Varsin suuri osa ruotsalaisista omaa siten suomalaiset juuret. "Suomalainen" asutus "Ruotsissa" on yhtä vanhaa kuin Suomessakin.
Ketä yrität hämätä?
Aina alkaa vittuilemaan heti, eikä edes lukea linkkejä.
Tämä malli toki edellyttää, että kantauralia olisi puhuttu Sejma-Turbino-ilmiön syntysijoilla
Kaman ja Uralin alueella15 vielä niin myöhään kuin noin vuonna 2000 eKr. Vaikka
ajoitus saattaa järkyttää useimpia uralisteja arkeologeista puhumattakaan, se sopisi silti
paremmin yhteen lainasanaevidenssin kanssa, koska laajalevikkiset kanta-arjalaiset lainasanat
olisi nyt omaksuttu kantauraliin sen yhä sijaitessa verrattain suppealla alueella aivan
kanta-arjan naapurissa ja koska luoteisgermaaniset lainasanat olisi myös paremmin
ehditty omaksua ennen itämerensuomelle ja saamelle ominaisia äänteenmuutoksia
Kun indoeurooppalaisen kantakielen hajoamisprosessi tunnetaan nykyisin riittävän tarkkaan, ja IEkk:sta Uralilaiseen kantakieleen (Ukk) siirtyneet sanat ajoittavat Ukk:n ja IEkk:n samanaikaisiksi. Tästä on lähdettävä.
Voidaan toki olettaa uralilaisen/suom.ugrilaisen kantakielen olleen koossa vielä 2-1½ tuhatta vuotta myöhemmin Volgan itäisen sivuhaaran Kaman varrella, mutta silloin monet seikat jäävät selittämättä. Tämä oletus tuo enemmän ongelmia kuin se ratkaisee.
Seiman turbojunteilla ei oo kuule jakoo tässä jutussa.
Kanta-arjaa puhuttiin muistaakseni n. 3000 - 2200 eKr. Ala-Volgan ja Etelä-Uralin välimaastossa, Poltavkinon kulttuurissa. Suomensukuiset olivat tosiaan heti siinä metsän/aron rajan pohjoispuolella, ja kanta-arjalaiset lainasanat ovat siirtyneet tällöin.
Mutta kerrotko mitä nämä sanat ovat ja mikä on niiden levikki?
Mille SU-kantakielen kehitysvaiheelle l. tasolle ne on omaksuttu?
Kanta-Arjan lainasanat on täytynyt omaksua proto-uraliin koska niiden levikki kattaa kaikki uralilaiset kielet, ml. samojedit.