Olen pienituloinen. Teen pätkätöitä, nipistän murun sieltä toisen täältä. Minulla on kolme lasta.
Varmasti saisin toimeentuloani isommaksi jos ottasin pari kolme suoritustason työpaikkaa ja paiskisin aamusta iltaan hommia, saisivat sitten ala-asteikäiset olla iltoja keskenään ja kukahan hakisi pienimmän päivähoidosta kun äiti juoksisi tukka putkella työpaikasta toiseen.
Hell, no. En rupea. Mieluummin teen niitä pätkiä ja napsin muruja, säästän siinä missä voin; lasten ruuasta ja vaatteista ei ole tarvinnut kummemmin tinkiä kun ei kukaan meistä ole nirso.
Maailmassa on muutakin kuin työ. Onneksi
Varmasti saisin toimeentuloani isommaksi jos ottasin pari kolme suoritustason työpaikkaa ja paiskisin aamusta iltaan hommia, saisivat sitten ala-asteikäiset olla iltoja keskenään ja kukahan hakisi pienimmän päivähoidosta kun äiti juoksisi tukka putkella työpaikasta toiseen.
Hell, no. En rupea. Mieluummin teen niitä pätkiä ja napsin muruja, säästän siinä missä voin; lasten ruuasta ja vaatteista ei ole tarvinnut kummemmin tinkiä kun ei kukaan meistä ole nirso.
Maailmassa on muutakin kuin työ. Onneksi
Vastaukset 3
Vanhimmat
Valinta kysymys.Ei voi edes laskea kuinka arvokasta on aika lasten kanssa.
Olet ymmärtänyt asian aivan oikein. Olen samaa mieltä, ja vaikka itse vaatimattomasta työstäni pidänkin, on monet oikeasti tärkeät asiat muualla. Rahahan on vain väline toteuttaa asioita, ja monet asiat ovat toteutettavissa pienemmällä rahalla tai jopa ilmaiseksi. Ja läheskään kaikki eivät ole välttämättömiä.
Itselläni ei ole punttisalikorttia, autoa eikä minulle tule lehteä, niinpä kävelen tai pyöräilen miltei päivittäin iltalenkin kirjastoon. Enkä välttämättä siihen lähimpään. Tuskin olisin hirveästi onnellisempi jos lukisin lehden kotona ja ajaisin sen jälkeen autolla punttisalille polkemaan kuntopyörää. Tai ehkä olisinkin, mistä sitä tietää - mutten näe tarpeelliseksi edes kokeilla. Saati vaatia että joku muu kustantaisi sen minulle.
Mutta kukin tavallaan, tärkeintä kai on että näkee hieman vaivaa saadakseen elämänsä siihen maallin että on hyvä olla. Aina se jotain uhrauksia vaatii.. Eikä valittaminen auta yhtään mitään.
siis mietin taas otanko enää ikinä mitään pätkätyötä??jos lopettas..olis kortistossa aikansa ja sitten hakis vaikka uuteen ammattiin työvoimakoulutuksena taas..niitä minulla jo 3 ja yksi muu..eli ei kannata työn teko..
Niin se on elämä että kaikkee muutakin elämäs pitää olla kuin työ..