Rohkenin poimia Rainerin erinomaisen jutun ja laittaa sen tänne kaikkien luettavaksi, siinä on ajattelemisen aihetta kaikille!
Selaan päivittäin lehtiä: sotaa, sodan uhkia, terrrorismia, nälänhätää, taloudellista eriarvoisuutta, syrjäytyneisyyttä, perheiden hajoamista, masennusta, työttömyyttä, kodittomuutta, talouden hiipumista, syvää pelkoa tulevaisuudesta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tosiasiaksi jää, että suurella osalla maailman väestöstä on paha olla.
Harvoin tulemme ajatelleeksi, että pelkkä mielen pitäminen vastaanottavaisena potitiivisille asiolle vaatii paljon voimia. Meiltä on hävinnyt ”luonnollinen” usko mailman ja ihmisen hyvyyteen. Pahuus maailmassa on sellainen suvereniteetti, että miltei huomaamatta pidämme sitä ”luonnollisena” maailmaan kuuluvana voimana.
Muutuisiko maailma edes hivenen paremmaksi, jos jokainen ihminen kurkottaisi nuttunsa sisään ja myöntäisi mahdollisesti olevansa itsekäs, joskus jopa paha? Tällaiset kysymykset eivät tietenkään sovi nykyajan menoon, koska maailmassa on keskityttävä oman elämänsä parantamiseen tai jää luu kouraan.
Eettisesti ja humaanisti asenoituvia ihmisiä pidetään vähän tyhminä haihattelijoina, jotka eivät kuulu tämän päivän yhteiskuntaan ja maailmaan. Mutta entä jos kuitenkin. Voisimmeko omalta osaltamme muuttaa vaikka vain lähipiiriämme onnellisemmaksi? Olisiko siihen tehtävä paljon työtä? Itse olen joutunut miettimään näitä kysymyksiä viime aikoina paljonkin eräiden asioiden vuoksi.
Makrotasolla maailman muuttuaminen paremmaksi tuntuu täysin mielettömältä ajatuksenakin. Kuilu yksilön ja oman yhteiskunnankin välillä on jo revennyt toivottoman suureksi, miten sitten maailman tasolla. Ainakin minä olen alistunut ylivoiman edessä. En näe juuri mitään mahdollisuuksia, että maailma tulevaisuudessa muuttuisi paremmaksi, pikemminkin päivastoin.
Niin kauan kuin ihmiset eivät tunnusta omaa pahuuttaan ja ala taistella sitä vastaan, maailma raa’istuu entisestään. Vain harva ihminen on todella tajunnut kuinka ylpeä ja vaarallinen ihminen on. Illuusiot ihmisen hyvyydestä, kunhan vain esteet sen esiintuloon havaitaan ovat pelottavan typeriä ja sokeita. Siinähän etsitään pahuutta ja sen voittamista ihmisen ulkopuolelta.
Kaikkein vaarallisimpia ovat ihmiset jotka näkevät, eivätkä silti näe. Heitä on miljardeja.
Selaan päivittäin lehtiä: sotaa, sodan uhkia, terrrorismia, nälänhätää, taloudellista eriarvoisuutta, syrjäytyneisyyttä, perheiden hajoamista, masennusta, työttömyyttä, kodittomuutta, talouden hiipumista, syvää pelkoa tulevaisuudesta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tosiasiaksi jää, että suurella osalla maailman väestöstä on paha olla.
Harvoin tulemme ajatelleeksi, että pelkkä mielen pitäminen vastaanottavaisena potitiivisille asiolle vaatii paljon voimia. Meiltä on hävinnyt ”luonnollinen” usko mailman ja ihmisen hyvyyteen. Pahuus maailmassa on sellainen suvereniteetti, että miltei huomaamatta pidämme sitä ”luonnollisena” maailmaan kuuluvana voimana.
Muutuisiko maailma edes hivenen paremmaksi, jos jokainen ihminen kurkottaisi nuttunsa sisään ja myöntäisi mahdollisesti olevansa itsekäs, joskus jopa paha? Tällaiset kysymykset eivät tietenkään sovi nykyajan menoon, koska maailmassa on keskityttävä oman elämänsä parantamiseen tai jää luu kouraan.
Eettisesti ja humaanisti asenoituvia ihmisiä pidetään vähän tyhminä haihattelijoina, jotka eivät kuulu tämän päivän yhteiskuntaan ja maailmaan. Mutta entä jos kuitenkin. Voisimmeko omalta osaltamme muuttaa vaikka vain lähipiiriämme onnellisemmaksi? Olisiko siihen tehtävä paljon työtä? Itse olen joutunut miettimään näitä kysymyksiä viime aikoina paljonkin eräiden asioiden vuoksi.
Makrotasolla maailman muuttuaminen paremmaksi tuntuu täysin mielettömältä ajatuksenakin. Kuilu yksilön ja oman yhteiskunnankin välillä on jo revennyt toivottoman suureksi, miten sitten maailman tasolla. Ainakin minä olen alistunut ylivoiman edessä. En näe juuri mitään mahdollisuuksia, että maailma tulevaisuudessa muuttuisi paremmaksi, pikemminkin päivastoin.
Niin kauan kuin ihmiset eivät tunnusta omaa pahuuttaan ja ala taistella sitä vastaan, maailma raa’istuu entisestään. Vain harva ihminen on todella tajunnut kuinka ylpeä ja vaarallinen ihminen on. Illuusiot ihmisen hyvyydestä, kunhan vain esteet sen esiintuloon havaitaan ovat pelottavan typeriä ja sokeita. Siinähän etsitään pahuutta ja sen voittamista ihmisen ulkopuolelta.
Kaikkein vaarallisimpia ovat ihmiset jotka näkevät, eivätkä silti näe. Heitä on miljardeja.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Hyväähän ei voi sinänsä määritellä käsitteellisesti. Voidaan kuitenkin kuvata hyvää, mutta se kuvaa vain jotain mitä olemme havainneet, se ei siis kerro mitään tulevasta hyvästä.
Ihmisillä on patologisia tarpeita, kuten syöminen, nukkuminen jne., nämä tarpeet täytyy täyttää, jotkut ovat niistä toisia tärkeämpiä ja edellyttävät toisten toteutumista. Nämä asiat ovat siis sellaisia yhteisiä asioita, joita tarvitaan välttämättä.
Sitten on olemassa periaatteita, jotka ovat näiden patologisten tarpeiden yläpuolella, ne ovat yksilön oman tahdon määrittämiä päämääriä, jotka kuitenkin voivat toteutua vasta kun patologiset tarpeet on toteutettu, korkeampi taso on siis riippuvainen inhottavista patologisista tarpeista, yäk. Nämäkin päämäärät voidaan jaotella, vaikka puhtaasti itsekkäisiin päämääriin(hedonismi) eli lähinnä toimintaa ohjaa (ei-välttämättömät) patologiset tarpeet kuten seksin tarve, muita huomioon ottaviin päämääriin (altruismi) sekä tahdon tietoinen (tai väkivaltainen) alistamiseen yhteisten kollektiivisien päämäärien toteuttamiselle (korkein moraali). Jaottelu ei siis kertoo vain mitä voi tehdä, valinta on ihan vapaa.
Voidaan kuitenkin kysyä onko olemassa mitään pyyteettömiä ei-itsekkäitä tekoja? Miten voisi olla, kun kysymys selkeästi esitettynä tarkoittaa että voiko ihminen tehdä ilman omaa tahtoansa tekoja, eli kaikki tahdon teot ovat sen omien patologisten velvoitteiden ohjaama ainakin jollain tasolla, korkeimmat päämäärät eivät ole koskaan vapaita patologisista vaikuttimista, iik, joten tahto ei ole koskaan vapaa. Korkeimmat päämäärät kuitenkin ovat kaipuuta vapauteen näistä patologisista ja velvoittavista päämääristä, sillä ne ovat inhottavia!
>>>Jaottelu ei siis kertoo vain mitä voi tehdä, valinta on ihan vapaa.
että katsoit sivistyssanakirjasta oikealta kohdalta? Ettei mennyt esim. etologinen ja patologinen sekaisin?
Ihminen on miljoonien vuosien evoluution tulos. Ei ihmisen geeniperimää saa hetkessä muutetuksi. Siksi tuntuu turhalta taistella sitä vastaan jonkinlaisen valistuksen avulla. Tosin ihminen kyllä oppii ja omaksuu aika nopeastikin uusia asioita ja ottaa e omiksensa. Tällainen valistusfilosofia on esim. kristinusko. Koko länsimainen etiikka pohjautuu pitkälti tähän filosofiaan. Pahan torjunta perustuu pelkoon kadottaa ikuisen elämän mahdollisuus. Se estää meitä toimimasta täysin halujemme ja geeniperimämme mukaisesti. Ihmiselle on myös suotu järkeä toimintojen ohjaamiseen. Pahan välttäminen voi olla järjen avulla vältettävissä sitä kautta, että se lisää riskiä joutua itsekin tuhon omaksi. Ihmisen luonnollinen pyrkimys hyvään voi olla kyseenalaista. Hyvä on ensinnäkin määritelmäkysymys. Toiseksi ihminen on petoeläin, joka saalistaa luonnostaan elääkseen. Ehkä on luontevampaa se, että ihminen erottaa hyvän ja pahan yhtä tarkasti kuin leijona.
Elämä on ehkä jonkilaista etujen ja niiden saavuttamiseksi uhrattavien tekijöiden, riskien punnintaa. Maailman mitassa se tarkoittaa esim. sitä, että USA uskalsi hyökätä Irakin kimppuun, mutta ei uskaltaisi käydä Venäjän kimppuun, koska oma tuhotuminen olisi silloin mahdollista. Riskiarviot ovat Irakin ja Venäjän osalta täysin erilaiset.
Jos ihmistä evoluution tuotteena ei voi oikein muuttaa, mitä voitaisiin tehdä. Pitäisin ainoa mahdollisuutena sitä, että luodaan järjestelmiä, joissa paha torjutaan ennakolta. Tämä ei tarkoita USAn nykyistä puolustusdoktriinia. Yrityksiä voittaa paha voisi kuvata tilannelähestymistavaksi. Pyritään estämään sellaisten tilanteiden syntyä, jotka johtavat esim. väkivaltaan. Tällaisia järjestelmiä tai tavoitteita voivat olla päätöksentekodemokratia, taloudellinen tasa-arvo ja elintason kohottaminen. Länsimaissa tämä malli näyttäisi ainakin vielä toimivan suhteellisen hyvin, USAta lukuunottamatta. On luotu europpalaista tasa-arvoa ja EU-järjestelmä, joka korostaa taloudellista hyvinvointia koko Euroopalle. Näin keskinäinen kilpailu ja kyräily on muutettu yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Elintason kohoamisen myötä taloudelliset arvot muuttuvat myös niin suuriksi, että niitä ei haluta helposti uhrata tuholle. Riskiarvion palikat muuttuvat.
Kun sodan jälkeen solmitaan rauhaa ja jälleenrakennetaan, pitäisi pohtia ensisijaisesti sitä, millä estetään uuden konfliktin syntyminen. Irak on tästä ajankohatinen esimerkki. Voi helposti käydä niin, että Irakista tällä sodalla tehtiin Lähi-idän uusi ruutitynnyri. Herätettiin henkiin eri ryhmien poljetut oikeudet. Kaikkihan muistavat Versaillesin häpeärauhan. Siinä sanottiin jo olleen uuden sodan siemen. YK on yksi esimerkki tilannetorjunnasta. Se on aika jähmeä, hidasliikkeinen ja päättämätön suurissa kysymyksissä. Mutta se voi ollakin siinä juuri etu. Voitetaan aikaa ja annetaan mahdollisuus oikaista asiat oma-aloitteisesti tai vähemmällä painostuksella.
Friman antaa itse kullekin aiheen katsoa peiliin -ja saattaa sen myötä kaikki kasvattajat kasvatettaviksi. Näin pitäisi myös tehdä.
Kun Friman puhuu "luonnonmukaisesta", niin
"mielipidepankki" otti lähtökohdakseen ja johti ajatuksensa ilman mitään varauksia ihmiskunnan evoluutiosta. Tästä syntyvää Gordionin solmua ei tässä yhteydessä voi avata, mutta siihen sisältyvään luonnolliseen on syytä
tutustua vähän tarkemmin. Aloitan siitä, miten solmu syntyi:
>Meiltä on hävinnyt ”luonnollinen” usko mailman ja ihmisen hyvyyteen.
>Ihminen on miljoonien vuosien evoluution tulos. Ei ihmisen geeniperimää saa hetkessä muutetuksi. Siksi tuntuu turhalta taistella sitä vastaan jonkinlaisen valistuksen avulla.
Ranskalaisten valitusfilosofien lähtökohtana
oli "luonnomukainen ihminen" (yksilön luonnonmukaiset intressit, tarpeet, pyrkimykset ja niiden toteuttaminen jne)
mutta useimmiten samanaikaisesti myös tämän luonnomukaisen ihmisen "valistaminen"(yksilön fysiologisten tarpeiden järkevä "kaikkien etua" palveleva yhteiskunnallinen kontrolloiminen)
Luontoon ja kulttuuriin kuuluvien vastakohtaisten ainesten käsittelemisestä tai käsittämisestä tulikin em:n filosofien vaikein ja ratkaisemattomaksi jäänyt ongelma. Mutta useimmat heistä näkivät nämä jokaisen ihmisyksilön "sisään" syntyvät persoonallisuuden momentit tai tasot.(Jos muistan oikein niin
vain Rousseau piti kaikkea sivilisaatiota ihmisluontoa turmelevana tekijänä.)
Mielipidepankki jättää meidät evoluutiomme armoille. Frimanin tekstissä persoollisuutemme eri tasojen olemassaolo sen sijaan tiedostetaan seuraavasti:
"Eettisesti ja humaanisti asenoituvia ihmisiä pidetään vähän tyhminä haihattelijoina, jotka eivät kuulu tämän päivän yhteiskuntaan ja maailmaan. Mutta entä jos kuitenkin"
Ajatus on läheistä sukua sille kritiikille, jonka
Denis Diderot kohdisti Helvetiusta vastaan tämän väittäessä, että fyysinen aistimellisuus on esimerkiksi kyntömiehen ainoa liikevoima.
"Uskokaa että kun 20- vuotias Leibnitz sulkeutuu huoneeseen ja viettää 30 vuotta kotitakissa syventyneenä geometrian salaisuuksiin tai uppoutuneena metafysiikan hämärään, niin hän ei ajattele jonkin viran saantia, naisen kanssa makaamista tai vanhan kaapin täyttämistä kullalla sen suuremmalla mielenkiinnolla kuin jos kyse olisi hänen elämänsä viime minuuteista. Tarjotkaa hänelle mitä kauniimpia naisia sillä ehdolla, että hän luopuu ongelmiensa ratkaisemisesta- ja tulette huomaamaan, ettei hän suostu tähän. Ehdottakaa hänelle pääministerin virkaa sillä ehdolla jne. . ." (Tamara Dlugats. Denis Diderot)
Friman kysyy myös:
"Voisimmeko omalta osaltamme muuttaa vaikka vain lähipiiriämme onnellisemmaksi?"
Kun Aristoteles uskoi, että noin voivat menetellä lähinnä vain ne, jotka eivät ole kivunneet korkea-arvoisiin asemiin, niin Diderot näyttää meidän tavallisten pulliaisten lisäksi vihreää valoa myös työtään rakastaville tiedemiehille ja taiteilijoille. Vähäiseksi tämäkin joukko jää, ellei ihmiskunta ala aavistaa, että väkivallan ja voiman käyttö uhkaa nykyisin koko sen olemassaoloa. Tällaisen aavistuksen merkkejä voi joistakin aikamme ilmiöstä ounastella joko jo syntyneen tai ainakin olevan syntymässä.
Ihmisen ns.perusluonne(myös eläimen)säilyy syntymästä kuolemaan lähes samanlaisena.
Niinsanottuun pahuuteen kuuluu keskeisenä luonteenpiirteenä tunnekylmyys.Psykopaatit ovat esimerkkejä tunnekylmistä ja ympäristölleen vaarallisista ihmisistä.Psykopaatiksi ei koskaan opita ,vaan aina synnytään.Tällainen ihminen olisi kuitenkin mahdollista tunnistaa jo nuorena, vaikka hän usein manipuloikin taitavasti esimerkiksi vanhempiaan ja opettajiaan.
Psykopaatin(selkeästi pahaan taipuvaisen ihmisen)
tunnistaminen olisi mielestäni tärkeää, koska he ovat lähes poikkeuksetta erittäin älykkäitä ja onnistuvat usein pääsemään yhteiskunnassa sellaiseen asemaan, jossa saavat aikaan suurta vahinkoa.Psykopaateiksi luokiteltavia ihmisiä on muunmuassa johtavissa viroissa lääkäreinä.
Psykopaatit eivät ole koskaan kovin syvällisiä ajattelijoita ja heidät olisi oppilaitosten pääsykokeissa mahdollista seuloa hakijoiden joukosta.Toivottavasti arvot muuttuvat joskus siihen suuntaan, että tiettyihin oppilaitoksiin tai tiedekuntiin ei oteta psykopaatteja.Nykyisin asia on kutakuinkun päinvastoin ja tiettyjen tiedekuntien pääsyvaatimuksena näyttäisi olevan psykopaattinen luonne.
Älykkyys/pinnallisuus/pahuus = Vaarallinen yhdistelmä.
>Älykkyys/pinnallisuus/pahuus = Vaarallinen yhdistelmä.
Yhtä vaarallisia yhdistelmiä ovat esimerkiksi:
Tyhmyys/kvasitieteellisyys/julistamisenhalu
Pelkuruus/taikauskoisuus/viisastelunhalu
jne.
Psykologia ei ole hääppöinen tiede, mutta se joka on vähänkin tutustunut niihin tiedonmurusiin, mitä siitä voi saada, ei puhu sen enempää vastasyntyneen luonteesta, perusluonteesta kuin persoonallisuudestakaan.
Ainoa asia, joka kvasitieteellisessä liirum laarumissasi pitää tietyissä rajoissa paikkansa on puheesi psykoppaattien tunnekylmyydestä. Kaikki muu on sitten puhdasta huuhaata
>Yhtä vaarallisia yhdistelmiä ovat esimerkiksi:
Tyhmyys/kvasitieteellisyys/julistamisenhalu
Pelkuruus/taikauskoisuus/viisastelunhalu
jne.
Esitit juuri julistamisen- ja viisatelunhalua.
niin, mutta täytinkö kaikki esillä olleet "vaarallisen yhdistelmän" vaatimukset?
(Älykkyys/pinnallisuus/
Tyhmyys/kvasitieteellisyys
Pelkuruus/taikauskoisuus)
jne ?
olit positivistis-meristisessä suhtautumisesasi psykologiaan tieteenä.
"Psykologia ei ole hääppöinen tiede, mutta se joka on vähänkin tutustunut niihin tiedonmurusiin, mitä siitä voi saada, ei puhu sen enempää vastasyntyneen luonteesta, perusluonteesta kuin persoonallisuudestakaan".
Kommentti:
Ihmisellä on synnynnäisesti tietyt, läpi elämän lähes muuttumattomana pysyvät henkiset ominaisuudet.Tunneherkkyys (todellinen ei teeskennelty)on esimerkiksi tällainen henkinen ominaisuus.En tiedä mitä psykologia tai tiede asiasta sanoo, mutta tämä on tosiasia.
suhtautumistapa kuulunee jonkin upouuden huippupsykologian spesiaalialaan (tutustuin koko termiin vasta nyt) Entisenä psykologina ja nykyisenä eläkeläisenä totesin ja voi todeta näin ollen edelleen vain seuraavaa:
>se joka on vähänkin tutustunut niihin tiedonmurusiin, mitä siitä voi saada, ei puhu sen enempää vastasyntyneen luonteesta, perusluonteesta kuin persoonallisuudestakaan.
>Ihmisellä on synnynnäisesti tietyt, läpi elämän lähes muuttumattomana pysyvät henkiset ominaisuudet.Tunneherkkyys (todellinen ei teeskennelty)on esimerkiksi tällainen henkinen ominaisuus.En tiedä mitä psykologia tai tiede asiasta sanoo, mutta tämä on tosiasia
Vastasyntyneellä on siis tosiasiassa muuttumattomia henkisiä ominaisuuksia, jotka tekee tosiasiallisiksi se, että sinä tiedät ne toisiasioiksi
Kun en tiedä pitäisikö minun itkeä tai nauraa niin totean, että hallelujaa
..synnynnäisesti ei SYNTYESSÄÄN.
paranee: ne ominaisuudet, jotka G.H:n mukaan ovat ihmisellä synnynäisesti ja säilyvät koko elämän ajan muutumattomina EIVÄT KUULUKAAN VASTASYNTYNEELLE ( mihin hittoon tämä ne pystyy kadottamaan?)
...asiasta.
Selvyyden vuoksi kuitenkin:
Vastasyntyneellä on toki henki/sielu omine ominaispiirteineen, mutta niin pienen lapsen ollessa kyseessä hänen synnynnäisiä taipumuksiaan ei voida vielä todeta.
siis voidaan todeta. Kerropa nyt miten se sielu voidaan todeta mutta synnynnäisiä taipumuksia ei? Jatka tästä jankuttamista ja "paskan jauhamista".
...meni jo tuolla aiemmassa puheenvuorossa, jossa kerrot olevasi entinen psykologi ja nykyinen eläkeläinen.Saatat toki ollakin, mutta se ei kuulu tähän asiaan.Sanottavaa sinulla näyttää entiseksi psykologiksi olevan kovin vähän ja asenne sellainen ,että toivotan:
Hyvää yötä!
uskon eivätkä sinun määrittelemäsi uskottavuudenkaan kysymyksiä. Nuku rauhassa, sitä mitä tässä yhteydessä saatoin sanoin, et joko lukenut tai ymmärätnyt
Mitä on luonnollinen
Kirjoittanut: ohikulkija, 29.4.2003 klo 14.38
Friman antaa itse kullekin aiheen katsoa peiliin -ja saattaa sen myötä kaikki kasvattajat kasvatettaviksi. Näin pitäisi myös tehdä.
Kun Friman puhuu "luonnonmukaisesta", niin
"mielipidepankki" otti lähtökohdakseen ja johti ajatuksensa ilman mitään varauksia ihmiskunnan evoluutiosta. Tästä syntyvää Gordionin solmua ei tässä yhteydessä voi avata, mutta siihen sisältyvään luonnolliseen on syytä
tutustua vähän tarkemmin. Aloitan siitä, miten solmu syntyi:
>Meiltä on hävinnyt ”luonnollinen” usko mailman ja ihmisen hyvyyteen.
>Ihminen on miljoonien vuosien evoluution tulos. Ei ihmisen geeniperimää saa hetkessä muutetuksi. Siksi tuntuu turhalta taistella sitä vastaan jonkinlaisen valistuksen avulla.
Ranskalaisten valitusfilosofien lähtökohtana
oli "luonnomukainen ihminen" (yksilön luonnonmukaiset intressit, tarpeet, pyrkimykset ja niiden toteuttaminen jne)
mutta useimmiten samanaikaisesti myös tämän luonnomukaisen ihmisen "valistaminen"(yksilön fysiologisten tarpeiden järkevä "kaikkien etua" palveleva yhteiskunnallinen kontrolloiminen)
Luontoon ja kulttuuriin kuuluvien vastakohtaisten ainesten käsittelemisestä tai käsittämisestä tulikin em:n filosofien vaikein ja ratkaisemattomaksi jäänyt ongelma. Mutta useimmat heistä näkivät nämä jokaisen ihmisyksilön "sisään" syntyvät persoonallisuuden momentit tai tasot.(Jos muistan oikein niin
vain Rousseau piti kaikkea sivilisaatiota ihmisluontoa turmelevana tekijänä.)
Mielipidepankki jättää meidät evoluutiomme armoille. Frimanin tekstissä persoollisuutemme eri tasojen olemassaolo sen sijaan tiedostetaan seuraavasti:
"Eettisesti ja humaanisti asenoituvia ihmisiä pidetään vähän tyhminä haihattelijoina, jotka eivät kuulu tämän päivän yhteiskuntaan ja maailmaan. Mutta entä jos kuitenkin"
Ajatus on läheistä sukua sille kritiikille, jonka
Denis Diderot kohdisti Helvetiusta vastaan tämän väittäessä, että fyysinen aistimellisuus on esimerkiksi kyntömiehen ainoa liikevoima.
"Uskokaa että kun 20- vuotias Leibnitz sulkeutuu huoneeseen ja viettää 30 vuotta kotitakissa syventyneenä geometrian salaisuuksiin tai uppoutuneena metafysiikan hämärään, niin hän ei ajattele jonkin viran saantia, naisen kanssa makaamista tai vanhan kaapin täyttämistä kullalla sen suuremmalla mielenkiinnolla kuin jos kyse olisi hänen elämänsä viime minuuteista. Tarjotkaa hänelle mitä kauniimpia naisia sillä ehdolla, että hän luopuu ongelmiensa ratkaisemisesta- ja tulette huomaamaan, ettei hän suostu tähän. Ehdottakaa hänelle pääministerin virkaa sillä ehdolla jne. . ." (Tamara Dlugats. Denis Diderot)
Friman kysyy myös:
"Voisimmeko omalta osaltamme muuttaa vaikka vain lähipiiriämme onnellisemmaksi?"
Kun Aristoteles uskoi, että noin voivat menetellä lähinnä vain ne, jotka eivät ole kivunneet korkea-arvoisiin asemiin, niin Diderot näyttää meidän tavallisten pulliaisten lisäksi vihreää valoa myös työtään rakastaville tiedemiehille ja taiteilijoille. Vähäiseksi tämäkin joukko jää, ellei ihmiskunta ala aavistaa, että väkivallan ja voiman käyttö uhkaa nykyisin koko sen olemassaoloa. Tällaisen aavistuksen merkkejä voi joistakin aikamme ilmiöstä ounastella joko jo syntyneen tai ainakin olevan syntymässä
Tuossa olisi ehkä enemmänkin pohdittavaa, mutta
ehdin juuri nyt nyt kommentoimaan vain viimeistä kappaletta.
"Friman kysyy myös:Voisimmeko omalta osaltamme muuttaa vaikka vain lähipiiriämme onnellisemmaksi?
Kun Aristoteles uskoi, että noin voivat menetellä lähinnä vain ne, jotka eivät ole kivunneet korkeisiin yhteiskunnallisiin asemiin, niin Diderot näyttää..."
Kommentti:Filosofien siteeraaminen muistuttaa JOSKUS uskovaisten tapaa siteerata raamattua ja Jeesuksen puheita.
Frimanin kysymykseen on kuitenkin helppo vastata: KYLLÄ, tavallisesti voisimme.
>Filosofien siteeraaminen muistuttaa JOSKUS uskovaisten tapaa siteerata raamattua ja Jeesuksen puheita.
Tapa siteerata ei vain muistuta, vaan on täysin sama eli lainataan jonkun toisen ajatuksia. Tämän lisäksi uskonnollisten opettajien ja filosofien ajatuksissa on yhtymäkohtia. Suhtatumistapojemme eroon palaan seuraavien lainausten jälkeen, siis viestini lopussa
HYVÄN ELÄMÄN EDELLYTYKSISTÄ
Itse kukin tarvitsee myös ulkoisten olosuhteiden suosiota. Luontomme ei ole itseriittävä suhteessa mietiskelyyn, vaan ruumiin tulee olla sitä varten terve ja sen tulee saada ruokaa ja muuta hoitoa. Mutta jos ihminen ei voikaan olla onnellinen ilman ulkoista hyvää, ei pidä ajatella, että onnellinen tarvitsisi sitä paljon ja monenmoista. Riippumattomuuteen ja toimintaan ei tarvita liikaa. Voimme tehdä jaloja tekoja, vaikka emme hallitsekaan maata ja merta. Vaatimattomin edellytyksin voi toimia hyveellisesti. Tämä on selvää, sillä yksityisten ihmisten ajatellaan tekevän hyviä tekoja yhtä hyvin kuin hallitsijoiden - ja itseasiassa enemmän.
(Aristoteles, Nikomakhoksen etiikka. ss. 199-200)
ILOSTA
Olen itse vakuuttunut seuraavasta ajatuksesta: Millekään jumaluudelle tai kenelle muullekaan, kateellista lukuunottamatta, ei koidu iloa heikkoudestani, eikä vaivoistani, eikä hän lue hyveiksi kyyneleitä, nyyhkeitä, pelkoa, eikä muutakaan sellaista, mikä on mielen heikkouden merkki. Päinvastoin, mitä suurempi ilo meidät valtaa, sitä täydellisemmiksi tulemme, toisin sanoen sitä enemmän olemme osallisia jumalallisessa luonnossa. Siksi viisaan ihmisen osa on iloita niin paljon kuin mahdollista siitä, mikä meitä kohtaa. Sanon, että viisaan ihmisen osa on ravita ja virkistää itseään kohtuullisella ja miellyttävällä ruoalla ja juomalla, ja myös tuoksuilla, vihreiden kasvien suloisella kauneudella, viehättävillä koruilla, musiikilla, urheiluleikeillä, teatteriesityksillä ja muilla sellaisilla asioilla, joista voi nauttia aiheuttamatta lähimmäiselle haittaa.- Elämänilo ei voi olla liiallista vaan se on aina hyvää.
(Pietarinen, Ilon filosofia.
Spinozan käsitys aktiivisesta ihmisestä. ss. 44-45, 51)
Suhtautumistapamme eroaa siinä, että sinä uskot ihmisen synnynnäisiin muuttumattomiin ominaisuuksiin. Minä taas väitän, ettei mikään ole maailmassa muuttumatonta. Kun "Kaspar Hauseriksi" nimetty elävä olento, joka oli viettänyt vain eläinten joukossa koko lapsuutensa löydettiin, niin synnynnäisiltä ominaisuuksiltaa hän oli ihmisyksilö mutta häneltä puuttuivat kaikki ihmisyksilön ominaispiirteet. Vasta vuosikausien järjestelmällinan kasvatus sai hänet oppimaan joitakin yksinkertaisia inhimillisiä toimintoja eli tuotti niitä sinun uskosi mukaisia pysyviä ominaisuuksiasi. Eikä Kaspar Hauser ole ainoa vastaava tapaus.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat(viimeisessä kappaleessa).
Synnynnäisillä ja elämän aikana LÄHES muuttumattomina pysyvillä ominaisuuksilla tarkoitin tietysti vain TIETTYJÄ ominaisuuksia.
Ihmisen tunneherkkyys tai tunnevoima kuuluu niihin ominaisuuksiin.Taiteellinen LAHJAKKUUS ja luovuus esimerkiksi on kokonaan synnynnäistä.
Mielenkiintoinen kysymys pohdittavaksi voisi olla esimerkiksi se, miksi psykopaateiksi luokiteltavat henkilöt eivät yleensä ole kovin luovia tai syvällisiä ajattelijoita.
Psykopaatti ei yleensä piittaa toimintansa vahingollisista seurauksista ympäristölleen, mutta hän ei myöskään NÄE toimintansa vahingollisia seurauksia itselleen.Psykopatia on siis viisaudenpuutetta.
Ihmisiä ei tietenkään voi luokitella mustavalkoisesti psykopaatteihin ja "ei-luonnehäiriöisiin".
mieltä - muusta en.
>Ihmisiä ei tietenkään voi luokitella mustavalkoisesti psykopaatteihin ja "ei-luonnehäiriöisiin".
Mutta nyt on kiire parturiin, jatkan sieltä palauttuani Tsehovin ja muiden synnynnäisesti lahjakkaiden taiteilijoiden tutkiskelulla.
”Me emme ole humpuukimaakarteita, vaan sanomme täysin selkeästi, että tässä maailmassa ei mihinkään saa selvyyttä. Vain typerykset ja humpuukimaakarit tietävät ja ymmärtävät kaiken.” (Tsehov)
...saa selvyyttä?
"Me emme ole humpuukimaakareita, vaan sanomme täysin selkeästi, että tässä maailmassa ei mihinkään saa selvyyttä.Vain typerykset ja humpuukimaakarit ymmärtävät kaiken(Tsehov)".
Miten niin mihinkään ei saa selvyyttä(oletan, että olet lainaamasi Tsehovin kanssa asiasta samaa mieltä)?
ja aihekin aivan toinen, mutta vastataan nyt sinullekin. Tsehov sanoi sekä sen, mihin tartuit mutta myös tämän: "vain typerykset ja humpuukimaakarit ymmärtävät kaiken".
Kuka hän oli ja miksi hän ajatteli noin - siitä vähän suraavassa (Ja tämä liittyy tavalaan myös G.H:n kanssa käymääni keskusteluun taiteellisen lahjakkuuden "synnynnäisyydestä")
Tsehov Anton (1860-1904)
Venäläinen lääkäri ja kirjailija. Novellin ja näytelmäkirjallisuuden mestari. Näytelmät: Lokki, Kolme sisarta, Vanja-eno ja Kirsikka puisto.
LAPSUUDESTA
Taganrogin kymnaasin ensimmäisen luokan oppilas, vasta yhdeksän täyttänyt pikku Anton Tsehov yritti keskittää huomionsa latinan kielioppiin, joka oli avattuna kynttilän valossa hänen edessään. Tuon tuostakin hänen ajatuksensa kuitenkin irtaantuivat painetulta sivulta ja lennähtivät kohti ”isoa huonetta”, missä hänen isänsä, pelättävä Pavel Jegorovits varmaan tapansa mukaan oli harjoittamassa hartautta. Äärimmäinen hurskaus korosti merkillisesti Pavel Jegorovitsin kotityranni-taipumusta. Hän alisti perheen raudanlujaan kuriin ja uskoi vakaasti aina toimivansa Jumalan tahdon mukaan.
Vähäisinkin kolttonen sai hänet raivon valtaan, hän karjui kirouksia, huitoi, uhkaili ja löi. Korvapuusteja satoi, vakavammissa tapauksissa hän sieppasi piiskan ja kääri hihansa. - ”Isä alkoi kasvattaa eli yksinkertaisesti piestä minua, kun en vielä ollut täyttänyt viittä vuotta”, Tsehov kirjoittaa. ”Joka aamu herätessäni oli ensimmäinen ajatukseni:” Saankohan selkääni tänään?” Hän piti valehtelijana koulutoveriaan, joka sanoi, ettei häntä kotona lyöty koskaan. Sääntönä oli, että pikku Antonin tuli takapuoli vielä rangaistuksesta hellänä suudella isän kättä, joka niin armottomasti oli häntä ojentanut. Itse asiassa Pavel Jegorovits ei rangaissut jälkikasvuaan ilkeydestä eikä juuri vihaisenakaan. Omalla tavallaan hän rakasti lapsiaan ja uskoi toimivansa näiden parhaaksi heitä mukiloidessaan. Kiihkeänä korkeiden periaatteiden miehenä hän ei pystynyt erottamaan moraalia kepistä. Hänen käsityksensä mukaan piti huutaa ja iskeä kovaa juurruttaakseen pyhät totuudet järjettömien kakaroiden mieleen.
”Lapsuudessani minulla ei ollut lapsuutta. Ajattele millainen verenperintö meillä on ja millaiset hermot. Minä pyydän sinua muistamaan” - Tsehov kirjoitti vanhemmalle veljelleen - ”että despotismi ja valhe tuhosivat sinun äitisi nuoruuden. Despotismi ja valhe tärvelivät meidän lapsuutemme niin pahoin, että sen muisteleminen kuvottaa ja hirvittää.”
MUTTA VAIN TYPERYS VÄITTÄISI, ETTÄ TUO KERTOI ANTON PAVOLVITSISTA JO KAIKEN
” Jos minä kohoan korkealle, on se heidän kättensä työtä, noiden hienojen ihmisten, joiden rajaton lapsirakkaus jo yksistään asettaa heidät kaikkien kehujen yläpuolelle, peittää alleen kaikki vajavuudet, joita heissä kurjan elämän jäljiltä saattaa olla.”
Lähde; Henri Troyat, Tsehov.
...sama eli G.H/Excalibur...
Nyt en valitettavasti ehdi paneutumaan vastaukseen tarkemmin, mutta huomenna palaan asiaan.
luovasta lahjakkuudesta ei- synnynnäisenä, vaan omalaatuisten muutosvaiheiden kautta kehittyvänä ominaisuutena
A P TSEHOV
(Erikoisen hyvässä peruskoulussa)
"Kauppansa kurjaan menestykseen pettynyt Pavel Jegorovits päätti eräänä kauniina päivänä, että hänen poikiensa oli päästävä parempaan asemaan. Hän sanoi, että koska rikkaat kreikkalaiset kauppiaat hallitsivat Taganrogia, oli mentävä mukaan heidän peliinsä. Sen sijaan että Anton ja Nikolai olisi pantu venäläiseen kouluun, kuten hänen vaimonsa arasti ehdotti, hän katsoi kunnianhimoisille suunnitelmilleen parhaaksi lähettää heidät kreikkalaiseen kouluun, missä he oppisivat liikealan kielen. Kielitaitonsa ansiosta he myöhemmin saisivat helposti paikan jonkin vienti- ja tuontiliikkeen toimistossa ja kohoaisivat aste asteelta kaikkein korkeimmille portaille.
Joululoman aikana Pavel Jegorovits kutsui muutamia kreikkalaisia ystäviä kylään esitelläkseen heille poikiensa edistymistä Homeroksen kielessä. Valitettavasti ei sen paremmin Nikolai, joka oli saanut opettajaltaan mainesanan ”hurskas”, kuin tämän ”ahkeraksi” kehuma Antonkaan pystynyt lausumaan kolmeakaan sanaa kreikaksi. Vieraittensa edessä naurunalaiseksi joutunut Pavel Jegorovits sai olympolaisen raivokohtauksen. Mutta koska hän oli maksanut tunnit etukäteen, hän lähetti syylliset edelleen Vutsinan kouluun lukuvuoden loppuun asti.
(Yliopistossa)
”Tankkaamme täällä konemaisesti kuin koululaiset ja unohdamme sitten kaiken mahdollisimman nopeasti”, hän kirjoittaa. Pettymyksestään huolimatta hän opiskeli uutterasti. Luennot ja käytännön työt laboratoriossa veivät aamusta kolmeen iltapäivällä. Useimmat professoreista olivat tunnettuja tiedemiehiä. Heitä kuunnellessaan Anton koki oman tietämättömyytensä syvyyden. Hän mietiskeli onnistuisiko koskaan keräämään tarpeeksi tietoja, jotta pystyisi jonain päivänä harjoittamaan valitsemaansa ammattia. Vaikka lääkärin työn ihmisystävällinen puoli olikin hänelle hyvin tärkeä, hän uneksi nyt myös ammattiin kuuluvasta turvallisuudesta ja arvonannosta. Jotta ei enää tarvitsisi hyväksyä työtä mitä tahansa, jotta kykenisi maksamaan vuokran ja saappaiden paikkauksen! Jotta ei enää tarvitsisi hävetä perheen rappiota. Olisi varakas! Voisi hankkia oman talon!
Rahaa hankkiakseen hän yhä lähetti kertomuksia humoristisiin aikakauslehtiin. Päätoimittajien vaatimuksista tarinoiden oli oltava lyhyitä ja hauskoja. Monen epäonnistumisen jälkeen hän sai tammikuun 13. päivänä 1880 Strekoza-lehden ”avointen kirjeiden laatikosta” aloitteleville kirjoittajille tarkoitettujen viestien joukosta sanoman, joka koski häntä:” Ei yhtään hullumpaa. Julkaisemme lähettämänne tekstin. Siunausta tulevalle työllenne.” Vähän myöhemmin hän sai lehden johdolta kirjeen, jossa ilmoitettiin, että hänelle maksettaisiin viisi kopeekkaa riviltä. Mutta hänen oli odotettava kaksi kuukautta ennen kuin hän näki painettuna, musta valkoisella sepustuksensa Kirje oppineelle naapurille. Alla oli nimimerkki ”. . . v” eikä mitään muuta. Lääkärin urasta haaveileva kaksikymmenvuotias Anton ei vielä aavistanut että hänen todellinen uransa oli jo alkanut.
(Troyat, Tsehov. ss. 45-48)
A EINSTEIN
(Lukiolaisena)
Albert pääsi aina ”vuosi ja luokka”. Keskittynyt ja hiljainen poika edistyi koulussa hyvin, joskaan hänen suorituksiaan ei pidetty loistavina. Hänen vastausten täsmällisyys ja syvällisyys jäi huomaamatta, opettajat kun hädin tuskin sietivät Einsteinin hidasta puhetapaa.
Sisäänpäin kääntynyt, kouluelämän huvituksiin välipitämättömästi suhtautunut Einstein ei ollut saanut koulussa läheisiä ystäviä. Perhe taas oli kaukana. Albertissa voimistui halu keskeyttää opintonsa ja lähteä omaistensa luo. Hän oli jo hankkinut lääkärintodistuksenkin, jossa hänen sanottiin tarvitsevan puolen vuoden loman hermojen lepuuttamiseksi. Kymnaasin johto ehätti kuitenkin hänen suunnitelmiensa edelle. Se oli kauan katsonut karsaasti Einsteinia hänen skeptisyytensä ja vapaamielisyytensä takia. Häntä kehotettiin lähtemään kymnaasista vedoten siihen, että hänen läsnäolonsa jäyti oppilaiden kunnioitusta koululaitosta kohtaan. Jäljellä oli enää yksi lukuvuosi kun Einstein jätti kymnaasin ja matkusti omaistensa luo.
(Yliopistossa)
Pakolliset tenttiluvut masensivat häntä:² Tuo pakko vaikutti siinä määrin pelottavasti, että loppututkinnon suoritettuani tunsin koko vuoden vastenmielisyyttä tieteellisten ongelmien mietiskelyä kohtaan. Minun täytyy kuitenkin sanoa, että me Sveitsissä kärsimme moisesta tosi tieteellistä mielensuuntaa kuristavasta pakosta huomattavasti vähemmän kuin siitä kärsivät opiskelijat monissa muissa paikoissa. Oli vain kaksi tutkintoa, muuten saattoi puuhailla suurin piirtein mitä mieli teki. Etenkin sen, jolla kuten minulla oli ystävä, joka kävi kaikilla luennoilla ja teki tarkkoja muistiinpanoja, kelpasi elää. Minulle jäi siten runsaasti omaa aikaa kuukausia ennen tenttejä. Nautin vapaudestani täysin siemauksin; omantunnon kolkutuksia pidin välttämättömänä - ja pienempänä pahana. On oikeastaan miltei ihme, että nykyaikaiset opetusmenetelmät eivät vielä ole tukahduttaneet kokonaan pyhää tutkimusharrastusta, sillä tämä hento kasvi vaatii kannustuksen ohella ennen kaikkea vapautta, jota ilman se väistämättä tuhoutuu.”
(Boris Kuznetsov, Einstein.)
C DARWIN
(a. Lukiosta Edinburgin yliopistoon)
Kun koulunkäynnistäni ei näyttänyt tulevan tulosta, isäni otti viisaasti kyllä minut sieltä pois tavallista nuorempana ja lähetti minut lokakuussa 1825 veljeni kanssa Edinburghin yliopistoon, missä viivyin kaksi lukuvuotta.
(b. Cambridgen yliopistossa)
Mitä akateemisiin opintoihin tulee Cambridgessa viettämäni kolme vuotta valuivat yhtä lailla hiekkaan kuin aikani Edinburghissa ja sitä ennen koulussa. Vaikka kuten jo olen kertonut , elämässäni Cambridgessa oli joitakin myön- teisiäkin piirteitä, aikani hukkaantui siellä surkeasti ja enemmänkin kuin surkeasti.
(Darwin, Elämäni. ss. 27, 33-34, 36)
jonka tein sen parturissa käynnin yms. jälkeen löytyy viestistä "Kolme esimerkkiä"
Koska nykyiset ihanteet ovat itsekeskeisiä ja omaan napaan kohdistuvia. Kun vielä porukoilla on niin suuret luulot ja heikko itsetunto, yhdistelmä on todella vaarallinen!
markkinataloudeksi ja kapitalismiksi, siksi maailma on paha ja ihmisten paha olla. Parempikin voisi olla.
Maailmassa on aivan liikaa tekopyhiä, kritiikittömiä,sivistymättömiä ja pinnallisia (kristin)uskovaisia.
Näille etuoikeutetuille taivaaseen astujille auktoriteetit ovat äärimmäisen tärkeitä.He uskovatkin TAIVAAN ISÄÄN, JOKA RAKASTAA JUURI HEITÄ, koska he uskovat häneen.
Nämä (fundamentalisti)uskovaiset ovat kaiken kaikkiaan pinnallisia ja vähäjärkisiä ja uskovat kyselemättä melkein mitä tahansa, kunhan tieto tulee heille sopivalta auktoriteetilta.Tällainen auktoriteetti voi olla esimerkiksi psykologian oppikirja.He eivät ymmärrä useimmiten edes sitä, että psykologia ei ole varsinainen tieteenala vaan ainoastaan joukko teorioita.Heitä ei kiinnosta TIETÄÄ miten asiat todella ovat, heille on tärkeää, että he uskovat, ja he uskovat tietävänsä , että heidän USKONSA on se oikea.
He uskovat tietävänsä ,mutta eivät tiedä uskovansa.
Upeeta, tekniikka petti jälleen! No, hyvä vaan niin saatiin asiakirjoitus etusivulle!!
Aseita pitää myydä ja panosvarastot saada tyhjiksi!