Pelottaa noi tilat, kun laittaa silmät kiinni ja rentoutuu unille, huomaa olevansa jumissa itsessään.
Ajatus pelaa, miettii ja yrittää väkisin saada käsiä tai jalkoja liikutettua, silmiä auki, repäistä itsensä ylös tuosta tilasta.
Kaiken tajuaa, kerkeää miettiä jo kuolemaakin, muttei voi tehdä sille mitään, ei voi liikuttaa mitään kohtaa itsestään, ilman ääntä huutaa vain apua...
Kohta ei uskalla enää rentoutua lainkaan.
Ajatus pelaa, miettii ja yrittää väkisin saada käsiä tai jalkoja liikutettua, silmiä auki, repäistä itsensä ylös tuosta tilasta.
Kaiken tajuaa, kerkeää miettiä jo kuolemaakin, muttei voi tehdä sille mitään, ei voi liikuttaa mitään kohtaa itsestään, ilman ääntä huutaa vain apua...
Kohta ei uskalla enää rentoutua lainkaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo, se on just unihalvaus...mulle sattuu joka päivä. Aikamoinen rentoutumiskeino joo, mut ei se tapa.;)
Ei mikään mukava tunne, pää toimii, mut kroppa ei tottele.
Ehkä niihin tottuu joskus, toivottavasti ei tavaksi jää...
itseltäni 80-luvulla,en tiedä muksi niitä oli mutta sitten ne vain loppuivat .Minulla oli kyllä tuolloin neuroleptejä.
tahdon voimalla siitä sitten on repäistävä itsensä "hereille" ikävä kyllä sekään ei aina onnistu, hirveä tila!
Toi nimimerkki ei ole tarkoitettu sua haukkumaan, vaan sopii hyvin mulle ku yritän herätä.
Mulla toi unihalvaus toteutuu niin että kun haluan herätä niin näen unta, että herään...sitten kun olen nousemassa sängystä, huomaankin että nukun vielä sängyllä ja yritän epätoivoisesti herättää itseäni nousemalla uudestaan ja uudestaan makuuasennosta istumaan...viimeksi eilen kävi noin ja lopuksi jo itkin kun en saanut itseäni hereille ja sitten heräsin...kysyin miesystävältä vielä varmistaakseni että onko tämä unta vai ei...hän tietää että minulle tulee noita juttuja silloin tällöin.
Mulla on alkanu tollanen "käyttäytyminen" sen jälkeen ku oon vuosi sitte ollu umpparileikkaukses niin jotenki "pelkään" unia joista en pysty heti heräämään.