Ihmiset on eläisään mielellään ateisteja, mutta kuoleman hetkellä melkein kaikki tahtoisivat olla uskossa.
Faktaa!
rehti kundi
13675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Elämästä luopuminen ilman jatkoa uskoon on vaikeaa
uskossa kuin voivat olla. Ateistit taas eivät pelkää kuolemaa, vaan elävät elämänsä loppuunasti.
Oletan että olet ateisti.. oletan myös että pelkäät kuolemaa, vaikka kovanaamana väittäisitkin muuta. Lisäksi se olisi helppo osoittaa todeksi.
"Lisäksi se olisi helppo osoittaa todeksi."
Ehkä kannattaisi sitten osoittaa se todeksi, eikä vain esitellä oletuksia muka tosina. (Perustelematon) väite, että jotain on helppo osoittaa todeksi, ei tee siitä totta.
Mistäs repäisit tuon "faktan"?
Juu, olisi tosi kiva, jos kuoltuaan pystyisi jatkamaan seikkailujaan jossain muualla ihan uudessa ja ehdassa kropassa, mutta minkäs teet, kun aikuisen järki (lapsesta asti, siis) sanoo uskonnon tarinoiden olevan pelkkiä toiveikkaiden ja pelokkaiden satuja, puhumattakaan siitä, että uskonnot on alun perin laadittu ihmisjoukkojen hallitsemiskeinoksi?
faktaa, rehti kundi? Mistä olet fakta(?)tietosi poiminut? Eiköhän ole niin, ettei tuollaista voi kukaan varmalla tietää.
Työssäni olen kohdannut (hoitoala) kuolevia ja heidän omaisiaan. Hyvin harvoin on uskonto tai uskonnollisuus tullut viimeisissä keskusteluissa esiin. Äärimmäisen harvoin kutsutaan edes sairaalapappia tai oman seurakunnan pappia paikalle.
Ihminen on kuollessaan omien totuuksiensa edessä ja miettii yleensä omaistensa selviytymistä ja ehkä katuu tekemättä jättämisiään.
Aika ilkeää, että heittelet täällä elämän vakavimmasta hetkestä tyhmää juttuasi. Ole hyvä ja lopeta tuollainen.
Mikä kuolemasta tekee elämän vakavimman hetken ?
kuuluu, että miksi osan ihmisistä on täytynyt keksiä itselleen jumala tehdäkseen siitä vähemmän vakavan? Sinänsä ymmärrettävää, mutta tarpeetonta. En kyllä tiedä, mikä siitä vakavan tekee, en ole vielä kuollut.
Elämän vakavimman hetken siitä tekee se, että siihen hetkeen elämä päättyy.
Ymmärrän, että sinulla on tarve uskoa eläväsi vielä kuoleman jälkeen, ehkä jopa jeesuksen kaverina taivaassa. Mutta se tarve ei sitä todeksi muuta. Mutta sinulla on täysi oikeus uskoa mitä haluat ja mikä vain auttaa sinua jaksamaan.
Tulipa tosiaa rehti vaikutelma, kun kirjoitit tuollaista perustelematonta ja mihinkään faktalähteisiin perustumatonta paskaa.
Mutta niinhän ne "rehdit" uskovaiset tunnetusti tekevät...
Mitenköhän ateismi ja usko sulkevat toisensa pois?
Niin, ja arkisissa tilanteissa ollaan yleensä kielellisesti korrekteja, mutta suuttuessa pääsee kirosanoja.
Mitä aloituksesi oli tarjoitus osoittaa?
Ihmisen aivoihin on rakentunut mekanismi elämän ja toivon ylläpitämistä varten. Se ei tarkoita, että minkäänlainen yliluonnollinen toimija olisi olemassa.
Ja tämä fakta perustuu mihin, mielikuvitukseesi?