Onko nyt todellakin itsemurha ainut ratkaisu?
Ihmiset eivät todellakaan kestä vaikeata juuttumistani. Joudun tästä paljon kärsimään ja minun takiani kärsivät muut...
Juuttuminen kestää minulla vuosia, moni ei kykene todella sitä ymmärtämään, miltä todella se tuntuu...
Ihmiset eivät todellakaan kestä vaikeata juuttumistani. Joudun tästä paljon kärsimään ja minun takiani kärsivät muut...
Juuttuminen kestää minulla vuosia, moni ei kykene todella sitä ymmärtämään, miltä todella se tuntuu...
Vastaukset 14
Vanhimmat
ihan itsekkäistä syistä: pidän kirjoituksistasi tällä palstalla, as-palstalla ja aiemmin addi-palstalla. Jospa me muut assit ymmärtäisimme juuttumistasi? Kerro meille.
riittää joka lähtöön. Turha siis hikeentyä, jos ei kaikki ajattele kuin sinä. Se on tietysti assille vaikea oppia. Ainakin oli minulle. Joskus kyullä tuntuu hyvältä ihan jättää nämä keskustelufoorumit... muutenkin voi ilmaista itseään - vaikkapa kirjoittamalla omaan blogiin...
Olen juuttunut ADHD:hen pian viisi vuotta, joskus olin juuttunut suomen kieleen ja historiaan noin kaksi vuotta.
Kärsin kovasti yksinäisyydestä, lisäksi moni foorumi on ainut paikka jossa voin ilmaista itseäni...
Moni ei ehkä sitäkään kykene käsittämään...
mitään pahaa, että olet juuttunut noihin asioihin? Ei minusta, eihän se vahingoita ketään, lisäksi sinun on hyvä tietää adhd:stä, historia ja suomen kieli myös hyödyllisiä.
Itsemurha ei ole hyvä vaihtoehto. Se on turhaa. Ihmisellä on aina itsensä, vaikka onkin yksinäinen. Ymmärrän sen, millaista on olla yksinäinen. Aikoinaan olin kirjaimellisesti vuosikausia ihan yksin, ei ollut ketään. Olin myös nuori, kuten sinä. Mutta jos ajattelee kymmenen vuotta eteenpäin, tilanne voi olla ihan eri. Joten odottaa ja katsoo, kyllä kannattaa.
Vaikutat mukavalta ihmiseltä. Toivon, että löydät jonkun tärkeän!
Itsemurha voi olla ainoa ratkaisu juuttumiseen. Ehkä toi juuttuminen tulee seuraamaan sua koko elämän. Mutta jos tapat ittes niin ei o enää juuttumisia. Mä toivon että alkaisit voida paremmin ja että elämääsi tulisi kivoja asioita niin että elämä ei olis sulle niin helvetillistä. Masentunut luulee aina että aiheuttaa muille paljon kärsimystä mutta se ei o totta. Kärsimyksesi ovat sun kärsimyksiä, eikä ainakaan tuntemattomat tai tutut mitenkään kärsi sun ongelmistas, mitä nyt ehkä ihmettelevät ja turhautuvat seurassas. Ja rakkailles sä et o pelkkä riesa, vaikka ehkä tuntuu siltä, oothan sä vähän muutakin kuin vain sun ongelmas.
Totuus on se että niin törkeää ja röyhkeää kuin onkin, kirjotan tänne vaikkei mulla tai kellään mun perheessä ole mitään adhd/autismi-diagnoosia. Satuin jotenkin vahingossa eksymään tänne ja silmiin osu toi sun otsikkos. Mä oon ite paininut ton kysymyksen kanssa pikkulapsesta asti, ja neljä vuotta sitten melkein onnistuin tappamaan itteni. Mutta se on eri juttu, en halua jauhaa omista jutuistani kun tilanne on ainakin tällä hetkellä se että sulla on asiat paljon huonommin kuin mulla. Eikä mun pidä väärällä palstalla puhua omista jutuistani. Mutta haluaisin kysyä, koska mua kiinnostaa sun tilantees: mitä se juuttuminen on? Onko se sitä että jostain asiasta syntyy pakkomielle? Mul ei o mitään hajua. Kiitos jos jaksat vastata mutta ymmärrän jos et jaksa.
Juuttuminen on lähes sama asia kuin ylikeskittyminen... Se on kuin pakkomielle, samat ajatukset pyörivät päässä... tai jotain vastaavaa...
Olen ruvennut ajattelemaan itsemurhaa, koska muut eivät kestä juuttumistani eivätkä minua sen takia...
Aspergerin syndroomaan ja ADHD:hen usein voi liittyä juuttumista... AS:aan enemmän kuin ADHD:hen...
niin ymmärrä, että saatat tulkita muita väärin. Se kuuluu myös nuoruuteen... Assi esim. vaikuttaa muista oudolta, mutta ei se ole syy tappaa itseään. Olet masentunut. Älä naura, mutta kannattaisi ottaa muutama ruokalusikallinen kylmäpuristettua rypsiöljyä päivittäin. Siinä on sitä omega3 rasvahappoa. Itselläni esim. Neito-rypsiöljy tehoaa lääkkeenomaisesti masennukseen. (Siis ihan totta, vaikkei uskoisi.)
Äläkä mieti niin paljon MUITA. Ajattele itseäsi, ajattele mitä sinä haluat!
Olin ennen tunnettu ja suosittu, mutta nyt olen vain paskakasa. Yritin auttaa addeja tekemällä monia asioita heidän eteen... Sain paskat niskani päälle... Olin aloittanut enemmän aiheita kuin kukaan muu koskaan ADHD-foorumilla...
Enää minä en astu sille foorumille koskaan...
Addit eivät käsitä, että yhteistyö voi tuoda paljon suuria ja hyviä tuloksia... Kuitenkin jokainen addi ajattelee miten hän vain saa apua ja hoitoa, tämä tulee jatkumaan niin kauan kuin he tajuavat ja rupeavat tekemään asioita yhdessä.
Dexedrineen voi saada KELA-korvausta ehkä jos moni addi allekirjoittaa jonkun adressiin jne...
Assit osaavat pitää puoliansa!
ADHD-foorumilla käy lukematon määrä ihmisiä, jotka minä olin aikoinaan ohjannut foorumille ja tutkimuksiin. He eivät ole vieläkään poistaneet minun saavutuksiani sieltä, aiheet ovat edelleenkin siellä... Kukaan ei tullut pyytämään anteeksi, että sain niskani päälle paskat vaikka yritin kertoa surullisen faktan ADHD-väestön vaikeasta tilanteesta tälläkin palstalla...
Triple-ADHD:sta tiedotetaan jopa foorumin sivun yläreunassa...
maailman palkka. Mutta olet siirtynyt eteenpäin jne. Älä välitä niistä.
Yritän nyt hieman vauhtia pistää AS-palstalle...
AS-palsta on alkeellisempi ulkoasultaan kuin ADHD-foorumi, mutta kirjoitukset ovat paljon järkevämpiä kuin ADHD-foorumilla.
Hyvin monella assilla näyttää olevan samoja kokemuksia kuin minullakin...
P.S: Ensi vuonna juhlin teidän kanssanne autismipäivää! =) Eläköön erilaisuus!
Ei itsemurha todellakaan ole ainut ratkaisu. Jos kuitenkin sen teet, kerrotko sitten, että sujuiko kaikki hyvin.
Eräs mies yritti hirttäytyä mutta köysi katkesi ja hän mätkähti korkealta maahan. Silloin hän tuumasi: "Huonojen vehkeiden kanssa tappaa vielä itsensä".
Katsoitko "Autismin armoilla" dokumentin. Siinäkin lapset hautoivat itsemurhaa - ja miksi, koska eivät pystyneet muuttumaan normaaleiksi. Myöskään rehtorin komennolla ei heistä normaalia saanut.
Miksi minä haluaisin normaaliksi, miksi muut eivät halua erilaisuutta?