Väkivalta
ei lopu koskaan
jos me ajattelemme niin
vai olisiko meillä jo varaa paikkaan
jossa
vihaa ei kielletä
vaan siitä puhutaan avoimesti
anteeksiantoon ei pakoteta
vaan sille tehdään tilaa syntyä
julmuuksia ei kätketä
vaan ne kohdataan kasvoista kasvoihin
Väkivalta
on ratkaisu
jos me uskomme niin
vai olisiko meillä jo aikaa
siihen, että
sinä saat kertoa tarinasi
ja isoäitisikin tarinan
se kutoutuu osaksi minun menneisyyttäni
kipeästi, ja silti parantaen
minun tietämättömyyteni muuttuu
sydämelliseksi uteliaisuudeksi
sinun yhteisöäsi kohtaan
ja leima minun otsassani
sulaa osaksi ihmisyyttäni
sitä jonka osa itsekin olet
väkivalta
saa viimeisen sanan
jos me haluamme niin
vai olisiko meillä jo
kyky
tehdä totuttu toisin
kutsuisimme toisiamme
kulkemaan yhdessä vielä yhden peninkulman
mutta nyt suuntaa muuttaen, tyyliä vaihtaen
toistemme rajoja kunnioittaen koskettaen
houkuttelisimme toisemme huomaamaan
että erilaiset eivät ole vähemmän kuin kaltaisemme
saisimme toisemme tunnustamaan
että muillekin kuin meikäläisille kuuluu reilu kohtelu
hekin ansaitsevat arvokkuutensa
ja täysinäisen ruokalautasen
luopuisimme perustamasta turvallisuutemme
valheisiin, lukkoihin
suljettuihin seurapiireihin ja
sivistyneisiin sortojärjestelmiin
joko olisi uuden tahdon aika
sellaisen, joka
kääntäisi tiemme toiseksi
ennakkoluulomme ajatteluksi
pelkomme haavoittuvuudeksi
armopalamme oikeudenmukaisuudeksi
hurskaat litaniamme tosiksi teoiksi
varmat vastauksemme keskinäiseksi kuuntelemiseksi
hierarkkiset tornimme avoimeksi osallistumiseksi
joko olisi
uudelle tila tulla
Irja Askola
(alkuperäisteksti englanniksi,
Decade to Overcome Violence -tapahtuma,
Tansania 5.-11.10.2001)
ei lopu koskaan
jos me ajattelemme niin
vai olisiko meillä jo varaa paikkaan
jossa
vihaa ei kielletä
vaan siitä puhutaan avoimesti
anteeksiantoon ei pakoteta
vaan sille tehdään tilaa syntyä
julmuuksia ei kätketä
vaan ne kohdataan kasvoista kasvoihin
Väkivalta
on ratkaisu
jos me uskomme niin
vai olisiko meillä jo aikaa
siihen, että
sinä saat kertoa tarinasi
ja isoäitisikin tarinan
se kutoutuu osaksi minun menneisyyttäni
kipeästi, ja silti parantaen
minun tietämättömyyteni muuttuu
sydämelliseksi uteliaisuudeksi
sinun yhteisöäsi kohtaan
ja leima minun otsassani
sulaa osaksi ihmisyyttäni
sitä jonka osa itsekin olet
väkivalta
saa viimeisen sanan
jos me haluamme niin
vai olisiko meillä jo
kyky
tehdä totuttu toisin
kutsuisimme toisiamme
kulkemaan yhdessä vielä yhden peninkulman
mutta nyt suuntaa muuttaen, tyyliä vaihtaen
toistemme rajoja kunnioittaen koskettaen
houkuttelisimme toisemme huomaamaan
että erilaiset eivät ole vähemmän kuin kaltaisemme
saisimme toisemme tunnustamaan
että muillekin kuin meikäläisille kuuluu reilu kohtelu
hekin ansaitsevat arvokkuutensa
ja täysinäisen ruokalautasen
luopuisimme perustamasta turvallisuutemme
valheisiin, lukkoihin
suljettuihin seurapiireihin ja
sivistyneisiin sortojärjestelmiin
joko olisi uuden tahdon aika
sellaisen, joka
kääntäisi tiemme toiseksi
ennakkoluulomme ajatteluksi
pelkomme haavoittuvuudeksi
armopalamme oikeudenmukaisuudeksi
hurskaat litaniamme tosiksi teoiksi
varmat vastauksemme keskinäiseksi kuuntelemiseksi
hierarkkiset tornimme avoimeksi osallistumiseksi
joko olisi
uudelle tila tulla
Irja Askola
(alkuperäisteksti englanniksi,
Decade to Overcome Violence -tapahtuma,
Tansania 5.-11.10.2001)
Vastaukset 3
Vanhimmat
vielä 14-vuotias maitoparta, ja tietää miten maailma pelastuu?
Tai sitten 60-vuotias valkoparta?
en usko, että Irja Askolalla on partaa ensinkään. Kaunis runo joka tapauksessa. Ja niin totta, niin totta.
mukavaa, että vielä valkoparroista löytyy maitopartaista idealismia.