voisi nyt kun tulee jo itsekin toimeen palauttaa ne, kuten alunperin sovittiin.
Että sitten kun menee hyvin, korvataan auttajille. Kuten Suomi auttaa nyt lopultakin ruattia, kun se aikanaan autto sotalapsia ja anto niille banaaneitakin, kun suomessa ei edes osattu kuvitellakaan niistä.
Että sitten kun menee hyvin, korvataan auttajille. Kuten Suomi auttaa nyt lopultakin ruattia, kun se aikanaan autto sotalapsia ja anto niille banaaneitakin, kun suomessa ei edes osattu kuvitellakaan niistä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
suomen valtio vois yrittää saada ne takas kun ei ois koskaan pitäny optiikkoliikeiden kerätä naapurimaahan museotavaraa. Vaikka ajatus oli hyvä.
Jos tarkkaan joku olis asiaa ajatellu, olis varmaan todennu, että kansallisaarteethan siinä vietiin laittomasti maasta pois sen varjolla, että autetaan naapurimaan hätää kärsiviä. Ja nyt sitten museot ovat hätää kärsimässä tai eivät edes tajua, mitä ovat menettäneet hyvöntekeväisyyden nimissä. Mitä me nyt sitten keksittäis. Joku pakettiratkaisu.
kehitysapusilmälaseja eikä sitten jälkikäteen surra, mitä on tullu lahjotettua jonneki mistä ei ikuna takas saa.
Harvoin kukaan on kiitolline jälkeenpäin ja kiitelee auttajaansa, eikä oo alkuperänen ajatuskaan. Autetaan kun apua tarvitaan, eikä kiitosten perään vongata.
Ilmaskos päivän aviisi AL varottelee 30.6. s. A9 ettei vanhoja laseja edes kaivata.
Pitäkää vanhat laatikossa ja ostakaa uudet rinnalle. Vanhoille on käyttöä aina aika ajoin, kuten koulujen kevät- ja joulujuhlanäytelmisä, eiks joulupukin muarila nyt asinakin tarvi olla lasit nenän päällä.
Vaikka saahan ne haplamyymälöistä eli sekatavarakaupoista halvemmalla, ja sellaiset lukulasit, ettei varmasti näe mitään niin sitten höysteeksi tulee mukavaa kompurointia lavalla.