en yhtään tiedä miten jatkaa tästä.. en oo kyllä ennenkään tienny.. Aina oon ajatellu, että huomista ei välttämättä tule, mutta aina se on tullut. Mun pää on niin totaalisesti sekaisin, en saa mitään selvää mun ajatuksista. Välillä nauran onnesta, välillä taas käperryn peiton alle ja itken pääni tyhjäksi..
Aina kun mä nään hänet niin mä ajattelen, että joo hyi vittu, ei toi mua edes ansaitsis.. Mutta sit kun hän katoaa näkyvistäni niin kyynel vierähtää mun silmäkulmaan.. Miksi mä en pysty olla ajattelematta sitä??? Mikä siin on niin hyvää, että se pyörii koko ajan mun päässä?? Miksi mä en muka pysty unohtamaan sitä....?
Tää on ehkä tätä teinivalitusta, mutta mitä pahaa mä oon tehny.. Multa on kuukauden sisään kuollu kaks tosi läheistä ihmistä.. Ja sit toi idiootti rupes viel leikkiin mun tunteilla.. Mä tiedän että mä oon säälittävä, ei kenenkään tarvitse sitä mulle enään erikseen sanoa.. Mutta jos mä oon säälittävä niin onko se kenenkään muun päänsärky?
Itsemurha... Ei tule kysymykseenkään! Tää maailma on kuitenkin niin kaunis ja elämä elämisen arvoinen, etten halua jäädä paitsi mistään.. Mä lähden sitten kun mun aika tulee, en mä haluu ottaa kohtaloa omiin käsiini ja aiheuttaa läheisille sitä suurta surua, jonka mun eno meille aiheutti..
Kaikille, jotka erehty lukeen tän valituksen niin kaikkee hyvää teille... Toivottavasti te kaikki elätte pitkän, onnen ja rakkauden täyteisen elämän.. Samaa toivon itselleni..
*ryhdistäytyy ja pyytää anteeksi tätä tekstiä*
Aina kun mä nään hänet niin mä ajattelen, että joo hyi vittu, ei toi mua edes ansaitsis.. Mutta sit kun hän katoaa näkyvistäni niin kyynel vierähtää mun silmäkulmaan.. Miksi mä en pysty olla ajattelematta sitä??? Mikä siin on niin hyvää, että se pyörii koko ajan mun päässä?? Miksi mä en muka pysty unohtamaan sitä....?
Tää on ehkä tätä teinivalitusta, mutta mitä pahaa mä oon tehny.. Multa on kuukauden sisään kuollu kaks tosi läheistä ihmistä.. Ja sit toi idiootti rupes viel leikkiin mun tunteilla.. Mä tiedän että mä oon säälittävä, ei kenenkään tarvitse sitä mulle enään erikseen sanoa.. Mutta jos mä oon säälittävä niin onko se kenenkään muun päänsärky?
Itsemurha... Ei tule kysymykseenkään! Tää maailma on kuitenkin niin kaunis ja elämä elämisen arvoinen, etten halua jäädä paitsi mistään.. Mä lähden sitten kun mun aika tulee, en mä haluu ottaa kohtaloa omiin käsiini ja aiheuttaa läheisille sitä suurta surua, jonka mun eno meille aiheutti..
Kaikille, jotka erehty lukeen tän valituksen niin kaikkee hyvää teille... Toivottavasti te kaikki elätte pitkän, onnen ja rakkauden täyteisen elämän.. Samaa toivon itselleni..
*ryhdistäytyy ja pyytää anteeksi tätä tekstiä*
Vastaukset 2
Vanhimmat
mennä jutteleen tuosta asiasta heti ihan ulkopuoliselle elikä ammattaiauttajalle elikä tuonne terveyskeskukseen vaikka ensin tai jos siellä on psykiatrinen poliklinikka niinsinne jos olet teini-ikäinen alle 18 mene vaikka koulun terveydenhoitajalle tai sitte nuorisopsyk.poliklinikalle juttelemaan
Tai voithan soittaa vaikka kriisipuhelimeen ja jutella tuosta asiasta neuvovat sua sitte ja helpottaa kun voit puhua ja on mahdollissta saada ihan apua siihen tilanteeseesi että pääset eteenpäin .Älä jää yksin asiaa miettimään tulee vain vaikeammaksi apua sinulle on olemassa
Ei ei, et sä oo säälittävä, et siis silleen negatiivisella tavalla. On täysn ymmärrettävää jos oot masentunut, kun on kaikkee kamalaa tapahtunut. Voi parkaa .. :(!
..en mä muuta oikeen osaa sanoo, tyhmä kun oon.