Yhdysvaltojen johtama NATO-sotaretki Balkanille 1990-luvulla piti ajaa Venäjä lopullisesti pois Balkanilta. Turkki, Bulgaria ja Romania liittyivät NATO:oon, ja venäläisten veljeskansan serbien johtama Jugoslavia hajotettiin palasiksi. Pitkään Venäjän vaikutusvalta Balkanilla olikin minimaalinen, mutta nyt Venäjä on tullut takaisin: energian muodossa.
Zagrebissa pidettiin tämän kuun alussa kautta aikojen ensimmäinen energiatapaaminen Balkanin alueen valtioiden kesken. Kokoukseen osallistuivat Kroatia, Bosnia, Makedonia, Montenegro, Serbia, Slovenia, Kreikka, Bulgaria, Romania ja Albania. Lisäksi kokoukseen oli kutsuttu yksi ylimääräinen vieras - Venäjän presidentti Vladimir Putin.
Huolimatta Washingtonin jatkuvasta yrityksestä pitää Venäjä pois Balkanilta, Venäjä ei vain suostu menemään pois :)
Putin saapui Zagrebiin merkittävä taloudellinen ja geopoliittinen voitto takataskussaan. Päivää ennen kuin Putin lähti Zagrebiin, ilmoitettiin uudesta sopimuksesta Venäjän ja Italian välillä kaasuputken rakentamisesta, jota Venäjään vihamielisesti suhtautuva Wall Street Journal kuvaili "kaasuputkeksi Euroopan sydämeen". Ilmoitus tuli vain kolme viikkoa sen jälkeen, kun Venäjä ja Itävalta julkaisevat sopimuksen, joka tekee Itävallasta eräänlaisen "hubin" venäläisen kaasun jälleenjakelussa Euroopan eri maihin. Sekä Italia että Itävalta antoivat Gazpromille vastalahjana oikeuden myydä energiaa suoraan kuluttajilleen, joka on energianjakeluketjussa se tuottoisin osa-alue.
Venäjän ja Itävallan sopimus oli kova takaisku Yhdysvalloille ja sen ajamalle Nabucco-projektille, jonka päämäärä on tuoda kaasua Azerbaitshanista Turkin kautta Eurooppaan. Itävallan piti olla "hubi" myös Nabucco-projektissa, mutta nyt Venäjä ehti ensin.
Toinen iso takaisku oli viime toukokuussa solmittu sopimus Venäjän, sekä Turkmenistanin ja Kazakstanin välillä, joka antoi Venäjälle oikeuden toimia ainoana länteen suuntautuvan energianviennin kauttakulkumaana näiden valtioiden osalta. Yhdysvallat halusi Kazakstanin ja Turkmenistanin mukaan Nabucco-projektiin, koska Azerbaitshanin kaasuvarannot eivät ole yksin riittävät tyydyttämään Euroopan energianjanoa. Mutta Venäjä käytti vaikutusvaltaansa Keski-Aasiassa blokaten Yhdysvaltojen aikomukset Turkmenistanin ja Kazakstanin energian suhteen.
Venäjä tulee kuljettamaan maakaasua Keski-Aasiasta omaa kaasuputkiverkostoaan pitkin etelä- ja kaakkois-Eurooppaan uutta ns. "South Stream" -kaasuputkea pitkin, joka rakennetaan Mustan meren alitse Bulgariaan, ja sieltä eri haaroja pitkin Kreikkaan ja Itävaltaan. Hanke muistuttaa hyvin paljon ns. "North Stream" -projektia, jossa rakennetaan putki Itämeren alitse Viipurista Saksaan.
Molemmat projektit ovat varsinkin itäisen Euroopan osalta hyvin sensitiivisiä. South Stream -putken ansiosta Venäjä voi kuljettaa kaasua Eurooppaan ohi Ukrainan. Ukraina on täysin riippuvainen Venäjästä energian suhteen, ja kun Venäjä voi tulevaisuudessa kuljettaa energiaa Eurooppaan ohi Ukrainan kontrollin, voi Venäjän ja Ukrainan energiasuhteista muodostua hyvin yksipuolinen käskytyssuhde, ellei Ukraina kykene nopeasti lisäämään riippumattomuuttaan Venäjästä energian toimittajana. Venäjä haluaa ilman muuta Ukrainan takaisin vaikutusvaltansa alaisuuteen, ja tämä asetelma sopisi sille luonnollisesti hyvin.
North Stream -projekti on yhtä sensitiivinen Valko-Venäjän, Liettuan ja Puolan suhteen, jotka hyötyvät kovasti asemastaan venäläisen kaasun kauttakulkumaana Saksaan. Ne maksavat Gazpromille kaasusta markkinahintaa alhaisempaa hintaa ja lisäksi perivät siltä kauttakulkumaksuja.
60% Puolan käyttämästä kaikesta energiasta on venäläistä. Valko-Venäjän riippuvuus Venäjästä on vielä suurempi. Kun ottaa huomioon Varsovan ja Moskovan jäiset suhteet, ei ole ihme että Puolassa on haukuttu North Stream -projektia kovin sanakääntein, jopa kutsumalla projektia uudeksi Molotov-Ribbentrop -sopimukseksi Venäjän ja Saksan välillä. Kun Venäjä voi myydä energiaa Saksaan markkinahintaan Itämeren ali kulkevan putken ansiosta, ei se enää ole riippuvainen Puolasta kaasun kauttakulkumaana. Pakottava syy myydä Puolalle energiaa halvalla samalla poistuu, jolloin Puolankin on kiltisti maksettava siitä markkinahinta. Samalla Puolan, kuten Ukrainankin tapauksessa, riippuvuussuhde Moskovaan muodostuu yksipuoliseksi, ellei Puola kykene löytämään nopeasti uusia energianlähteitä.
Venäjä on lyhyessä ajassa saavuttanut Euraasian energiamarkkinoilla monta voittoa. Gazprom on saavuttanut Keski-Aasian kaasun jälleenmyynnissä länteen monopoliaseman. Kazakkien ja turkmeenien kaasu tulee virtaamaan länteen pitkään vain Gazpromin putkiverkostoa pitkin. North Stream- ja South Stream -projektit tulevat antamaan Venäjälle tilaisuuden myydä energiaa länteen riippumattomasti hankalista naapureista, ja samalla sitoa nämä valtiot tiukemmin Venäjän vaikutusvallan alaisuuteen. Gazprom on saanut uusien sopimusten myötä myös oikeuden osallistua energian loppujakeluun kuluttajille rahakkailla länsimarkkinoilla, kuten juuri Itävallassa ja Italiassa. Kaiken lisäksi Yhdysvaltojen voimakkaasti tukema Nabucco -projekti näyttää saaneen ratkaisevan kuoliniskun, sillä Nabuccolla ei ole nyt pääsyä Keski-Aasian kaasukentille, ja South Stream -putken avulla Venäjä voi myydä kaasua suoraan niille valtioille, joille Nabuccon piti myydä kaasua.
Eräs amerikkalainen asiantuntija kuvasi nykytilannetta seuraavasti:
"Läntinen energiastrategia Euraasiassa on romahtanut vuonna 2007. Tämän kuukauden aikana Venäjä on ratkaisevasti tuhonnut jokaisen lännen (tarkoittaen Yhdysvaltoja ja Euroopasta lähinnä Britanniaa) tukeman projektin tuoda öljyä ja kaasua Keski-Aasiasta suoraan Eurooppaan... Toukokuussa solmitut sopimukset merkitsevät strategista tappiota kymmenen vuotta vanhalle Yhdysvaltojen poliittiselle tavoitteelle luoda suora ja välitön Venäjästä riippumaton yhteys lännen ja Keski-Aasian energiareservien välillä. Samalla venäläiset ovat hajottaneet EU:n keskinäisen yhtenäisyyden ja tavoitteen riippumattomuuteen venäläisestä energiasta."
Miten näin on päässyt käymään? Miksi länsi epäonnistui hegemoniapyrkimyksissään Keski-Aasian energian suhteen, ja miksi yhä useampi valtio Euroopassa lisää riippuvuuttaan Venäjästä energian toimittajana? Onko EU:n kannalta vahingollista, että North Stream- ja South Stream -projektien kaltaiset projektit toteutetaan, joiden vaikutukset ovat selvästi varsinkin monien uusien EU-maiden etujen vastaisia?
Zagrebissa pidettiin tämän kuun alussa kautta aikojen ensimmäinen energiatapaaminen Balkanin alueen valtioiden kesken. Kokoukseen osallistuivat Kroatia, Bosnia, Makedonia, Montenegro, Serbia, Slovenia, Kreikka, Bulgaria, Romania ja Albania. Lisäksi kokoukseen oli kutsuttu yksi ylimääräinen vieras - Venäjän presidentti Vladimir Putin.
Huolimatta Washingtonin jatkuvasta yrityksestä pitää Venäjä pois Balkanilta, Venäjä ei vain suostu menemään pois :)
Putin saapui Zagrebiin merkittävä taloudellinen ja geopoliittinen voitto takataskussaan. Päivää ennen kuin Putin lähti Zagrebiin, ilmoitettiin uudesta sopimuksesta Venäjän ja Italian välillä kaasuputken rakentamisesta, jota Venäjään vihamielisesti suhtautuva Wall Street Journal kuvaili "kaasuputkeksi Euroopan sydämeen". Ilmoitus tuli vain kolme viikkoa sen jälkeen, kun Venäjä ja Itävalta julkaisevat sopimuksen, joka tekee Itävallasta eräänlaisen "hubin" venäläisen kaasun jälleenjakelussa Euroopan eri maihin. Sekä Italia että Itävalta antoivat Gazpromille vastalahjana oikeuden myydä energiaa suoraan kuluttajilleen, joka on energianjakeluketjussa se tuottoisin osa-alue.
Venäjän ja Itävallan sopimus oli kova takaisku Yhdysvalloille ja sen ajamalle Nabucco-projektille, jonka päämäärä on tuoda kaasua Azerbaitshanista Turkin kautta Eurooppaan. Itävallan piti olla "hubi" myös Nabucco-projektissa, mutta nyt Venäjä ehti ensin.
Toinen iso takaisku oli viime toukokuussa solmittu sopimus Venäjän, sekä Turkmenistanin ja Kazakstanin välillä, joka antoi Venäjälle oikeuden toimia ainoana länteen suuntautuvan energianviennin kauttakulkumaana näiden valtioiden osalta. Yhdysvallat halusi Kazakstanin ja Turkmenistanin mukaan Nabucco-projektiin, koska Azerbaitshanin kaasuvarannot eivät ole yksin riittävät tyydyttämään Euroopan energianjanoa. Mutta Venäjä käytti vaikutusvaltaansa Keski-Aasiassa blokaten Yhdysvaltojen aikomukset Turkmenistanin ja Kazakstanin energian suhteen.
Venäjä tulee kuljettamaan maakaasua Keski-Aasiasta omaa kaasuputkiverkostoaan pitkin etelä- ja kaakkois-Eurooppaan uutta ns. "South Stream" -kaasuputkea pitkin, joka rakennetaan Mustan meren alitse Bulgariaan, ja sieltä eri haaroja pitkin Kreikkaan ja Itävaltaan. Hanke muistuttaa hyvin paljon ns. "North Stream" -projektia, jossa rakennetaan putki Itämeren alitse Viipurista Saksaan.
Molemmat projektit ovat varsinkin itäisen Euroopan osalta hyvin sensitiivisiä. South Stream -putken ansiosta Venäjä voi kuljettaa kaasua Eurooppaan ohi Ukrainan. Ukraina on täysin riippuvainen Venäjästä energian suhteen, ja kun Venäjä voi tulevaisuudessa kuljettaa energiaa Eurooppaan ohi Ukrainan kontrollin, voi Venäjän ja Ukrainan energiasuhteista muodostua hyvin yksipuolinen käskytyssuhde, ellei Ukraina kykene nopeasti lisäämään riippumattomuuttaan Venäjästä energian toimittajana. Venäjä haluaa ilman muuta Ukrainan takaisin vaikutusvaltansa alaisuuteen, ja tämä asetelma sopisi sille luonnollisesti hyvin.
North Stream -projekti on yhtä sensitiivinen Valko-Venäjän, Liettuan ja Puolan suhteen, jotka hyötyvät kovasti asemastaan venäläisen kaasun kauttakulkumaana Saksaan. Ne maksavat Gazpromille kaasusta markkinahintaa alhaisempaa hintaa ja lisäksi perivät siltä kauttakulkumaksuja.
60% Puolan käyttämästä kaikesta energiasta on venäläistä. Valko-Venäjän riippuvuus Venäjästä on vielä suurempi. Kun ottaa huomioon Varsovan ja Moskovan jäiset suhteet, ei ole ihme että Puolassa on haukuttu North Stream -projektia kovin sanakääntein, jopa kutsumalla projektia uudeksi Molotov-Ribbentrop -sopimukseksi Venäjän ja Saksan välillä. Kun Venäjä voi myydä energiaa Saksaan markkinahintaan Itämeren ali kulkevan putken ansiosta, ei se enää ole riippuvainen Puolasta kaasun kauttakulkumaana. Pakottava syy myydä Puolalle energiaa halvalla samalla poistuu, jolloin Puolankin on kiltisti maksettava siitä markkinahinta. Samalla Puolan, kuten Ukrainankin tapauksessa, riippuvuussuhde Moskovaan muodostuu yksipuoliseksi, ellei Puola kykene löytämään nopeasti uusia energianlähteitä.
Venäjä on lyhyessä ajassa saavuttanut Euraasian energiamarkkinoilla monta voittoa. Gazprom on saavuttanut Keski-Aasian kaasun jälleenmyynnissä länteen monopoliaseman. Kazakkien ja turkmeenien kaasu tulee virtaamaan länteen pitkään vain Gazpromin putkiverkostoa pitkin. North Stream- ja South Stream -projektit tulevat antamaan Venäjälle tilaisuuden myydä energiaa länteen riippumattomasti hankalista naapureista, ja samalla sitoa nämä valtiot tiukemmin Venäjän vaikutusvallan alaisuuteen. Gazprom on saanut uusien sopimusten myötä myös oikeuden osallistua energian loppujakeluun kuluttajille rahakkailla länsimarkkinoilla, kuten juuri Itävallassa ja Italiassa. Kaiken lisäksi Yhdysvaltojen voimakkaasti tukema Nabucco -projekti näyttää saaneen ratkaisevan kuoliniskun, sillä Nabuccolla ei ole nyt pääsyä Keski-Aasian kaasukentille, ja South Stream -putken avulla Venäjä voi myydä kaasua suoraan niille valtioille, joille Nabuccon piti myydä kaasua.
Eräs amerikkalainen asiantuntija kuvasi nykytilannetta seuraavasti:
"Läntinen energiastrategia Euraasiassa on romahtanut vuonna 2007. Tämän kuukauden aikana Venäjä on ratkaisevasti tuhonnut jokaisen lännen (tarkoittaen Yhdysvaltoja ja Euroopasta lähinnä Britanniaa) tukeman projektin tuoda öljyä ja kaasua Keski-Aasiasta suoraan Eurooppaan... Toukokuussa solmitut sopimukset merkitsevät strategista tappiota kymmenen vuotta vanhalle Yhdysvaltojen poliittiselle tavoitteelle luoda suora ja välitön Venäjästä riippumaton yhteys lännen ja Keski-Aasian energiareservien välillä. Samalla venäläiset ovat hajottaneet EU:n keskinäisen yhtenäisyyden ja tavoitteen riippumattomuuteen venäläisestä energiasta."
Miten näin on päässyt käymään? Miksi länsi epäonnistui hegemoniapyrkimyksissään Keski-Aasian energian suhteen, ja miksi yhä useampi valtio Euroopassa lisää riippuvuuttaan Venäjästä energian toimittajana? Onko EU:n kannalta vahingollista, että North Stream- ja South Stream -projektien kaltaiset projektit toteutetaan, joiden vaikutukset ovat selvästi varsinkin monien uusien EU-maiden etujen vastaisia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi kirjoitat NATO:n sotaretkestä Balkanille 90-luvulla, kuin se ei olisi ollut YK:n ja EU:n siunaama, kun edellämainitut tahot eivät kyenneet lopettamaan kansanmurhaa Balkanilla.
Olet joko tietämätön, tai sitten vääristelet totuutta tarkoituksella - tai molempia.
Olet myöskin unohtanut Venäjän politiikan, joka perustui ja perustuu energialla kiristämiseen. Kirjoitat nykyisistä suunnitelmista, kuin mainitsemasi maat eivät muka muistaisi Venäjän todellisia kasvoja. Venäjä on ollut aina eräänlainen 'januskasvo' ulkopolitiikassaan.
Autuaan onnellisena et näe sitä tosiseikkaa, että Venäjähän tässä on todellisuudessa saarroksissa niin energian viennin suhteen, kuin myöskin sotilaallisesti.
Kauppapoliittinen vaikutusvalta on siten näennäistä, kun Venäjän energialinjat kulkevat kuitenkin pääsääntöisesti joko NATO-maiden kautta, tai Venäjän nyky politiikkaan kielteisesti suhtautuvien maiden läpi - kääntäen totuus onkin näin; ei Venäjän vaikutusvalta kasva, vaan näiden mainitsemiesi maiden vaikutus Venäjän talouteen kasvaa, ja myöskin Venäjän harjoittamaan politiikkaan. So: Venäjä ei vie kuutiotakaan kaasuaan, tai barreliakaan öljyään näiden maiden kautta Länteen, jollei nämä maat sitä halua. Joten kenen vaikutusvallan kasvusta onkaan todellisuudessa kyse - keiden maiden merkitys kasvaakaan Venäjälle, siitähän tässä on kyse.
Venäjähän tässä on antamassa periksi, eikä mainitsemasi valtiot USA mukaan lukien. Tästähän kertonee "North Stream" osaltaankin. Yksin Viro ja Puola voi estää tämän Itämeren hankkeen. Ja Viro on nyt laajentamassa aluevesirajaansa, joten Venäjän on PAKKO hakea energialleen myös uusia reittejä - joskin olisi hakenut muutoinkin.
Siis. Alkaako Venäjä vihdoinkin oppia kansainvälisen kaupan säännöt, ja lopettaa energialla politikoimisen, -kiristämisen sekä palaa nöyrästi siihen pöytään, jossa USA ja muukin vapaa ja demokraattinen maailma jo on kaupankin suhteen - ja jonne Venäjällä on pitkä matka ilman ihmisoikeuksia sekä -demokratiaa.
Nyt SergeiM, lue uudemman kerran otsakekirjoitukseni ...
Keskustele sen kanssa jostain, jostain "synnistä" mitä Venäjä on tehnyt.
Tulet huomaamaan ettei hän tiedä siitä mitään tai yrittää kieltää sen.
Katsos kun venäläisten mielestä "Venäjä ei ole koskaa hyökännyt tahi murhannut ketään, he ovat vain vapauttanet"
Nytkin SergeiM näkee Venäjän kaupan puhtoisena, vaikka koko Venäjä-, ja sen kauppa perustuukin korruptioon, kiristykseen, murhiin ja jopa sotiin.
Ei kaupankäynnissä maailmalla mikään valtio ole puhdas, ja jos olisikin pyrkimys sellaiseen, niin ajanmittaa tulisivat huomaamaan rahan vallan, sekä ihmisten ja valtioiden itsekkyyden, joka on tavallaan luonnollistakin ja eräin osin hyväksyttävääkin.
Ei Suomikaan tee tässä poikkeusta. Venäjän tapa käydä kauppaa on niin brutaalia ja alkeellistakin, ettei sitä voi olla huomaamatta samalla tavoin, kuin esim. länsimaiden kaupankäynti, missä on sentään jotkin pelisäännöt, periaatteet sekä lait.
NATOn sotaretkellä EI ollut YK:n siunausta missään muodossa. Sen lisäksi, että turvallisuusneuvostosta ei siunausta herunut, myös YK:n pääsihteeri henkilökohtaisesti tuomitsi NATOn hyökkäyksen.
Miksi vääristelet totuutta?
Kenties hyväksyisit tulevaisuudessa vaikkapa sellaisenkin, että Arabiliitto tulisi siihen tulokseen, että Israel on syyllinen ihmisoikeusrikkomuksiin palestiinalaisalueilla ja siksi päättäisi hyökätä Israeliin ilman YK:n siunausta? Tätähän ajattelusi tukee.
"Miksi kirjoitat NATO:n sotaretkestä Balkanille 90-luvulla, kuin se ei olisi ollut YK:n ja EU:n siunaama, kun edellämainitut tahot eivät kyenneet lopettamaan kansanmurhaa Balkanilla."
Grustnij vastasikin jo tähän.
"Olet myöskin unohtanut Venäjän politiikan, joka perustui ja perustuu energialla kiristämiseen."
Tämä väite vaatii perusteluja. Ketä Venäjä kiristää energialla, ja millä tavalla?
"Kirjoitat nykyisistä suunnitelmista, kuin mainitsemasi maat eivät muka muistaisi Venäjän todellisia kasvoja."
South Stream -projekti on fakta, ei vain omaa kuvitelmaani. Bulgaria, Unkari, Itävalta, Italia, Kreikka ja Romania ovat valmiit tekemään energiayhteistyötä Venäjän kanssa. Eihän tuota putkea muuten rakennettaisi.
"Autuaan onnellisena et näe sitä tosiseikkaa, että Venäjähän tässä on todellisuudessa saarroksissa niin energian viennin suhteen, kuin myöskin sotilaallisesti."
Naurettava väite. Mitä enemmän vaihtoehtoisia kulkureittejä Venäjällä on viedä energiaa länteen, sitä parempi Venäjän kannalta. Silloin Venäjä ei ole riippuvainen vain yhdestä tai kahdesta kauttakulkumaasta.
Nord Stream -putken ansiosta Venäjä voi viedä kaasua suoraan hyvin maksaville saksalaisille sen sijaan, että se joutuisi viemään kaasun Saksaan Valko-Venäjän, Liettuan ja Puolan kautta, jotka kaikki verottavat Venäjää kauttakulkumaksuilla. Miten tämä voi olla Venäjän edun vastaista?
"Kauppapoliittinen vaikutusvalta on siten näennäistä, kun Venäjän energialinjat kulkevat kuitenkin pääsääntöisesti joko NATO-maiden kautta"
Miten NATO oikeastaan liittyy koko asiaan? Myös Saksa on NATO-maa, ja silti Saksa on osallisena Nord Stream -hankkeessa huolimatta kanssanatoilijoiden Puolan ja Liettuan eduista. Samoin South Stream -kumppaneista NATO:ssa ovat Bulgaria, Romania, Kreikka ja Italia. Mämä valtiot osallistuvat projektiin huolimatta kanssanatoilijan Yhdysvaltojen vastustuksesta.
South Streamin suurin etu on Ukrainan ohittaminen, jolloin Ukraina on helpompi vetää takaisin Venäjän vaikutuspiiriin.
"ei Venäjän vaikutusvalta kasva, vaan näiden mainitsemiesi maiden vaikutus Venäjän talouteen kasvaa, ja myöskin Venäjän harjoittamaan politiikkaan."
Venäjä on ilman muuta suuri(n) hyötyjä, koska se saa lisää vaihtoehtoisia energian vientireittejä Eurooppaan. Jos yksi maa alkaa ryppyillä esimerkiksi pöllimällä kaasua putkesta omaan käyttöönsä, voi Venäjä sulkea kyseisen putken ja lisätä painetta toisessa.
"Venäjähän tässä on antamassa periksi, eikä mainitsemasi valtiot USA mukaan lukien. "
Kummallista "periksi antamista", kun monet asiantuntijat pitävät esimerkiksi tuota Keski-Aasian sopimusta vuosituhannen suurimpana geopoliittisena voittona Venäjälle.
Miten ihmeessä se, että Keski-Aasian kaasu menee länteen Venäjän eikä Turkin kautta, voi olla Venäjän edun vastaista?
fhx
Että "Venäjänistien" mielestä
*Venäjä ei ole koskaan hyökännyt Gerogiaan
*Tsetseenissa on rauhallista
* Ja että Tsetseeniassa on jopa rauhanprosessi käynissä!
MItä taas tulee USA:han, niin pienikin hyökkäys kuten Panama muistetaan vuosien jälkeenkin ja käytetään propaganda-aseena.
Sitä kutsutaan tekopyhyydeksi.
No senhän te venäläiset osaatte
Ota opiksesi: Et kuulu viisaiden seuraan. Paikkasi on ulkoruokinnassa, tai ole vaiti.