esim.
1. Joh. 3:9 "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt."
Koko perisynti- ideahan on keksitty keskiajalla kun munkit ym. papit halusivat kerätä itselleen/kirkolle rahaa ---> "kun kolikko kirstuun kilahtaa niin sielu taivaaseen vilahtaa" --> kirkko rikastui ja kansa pelkäsi
1. Joh. 3:9 "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt."
Koko perisynti- ideahan on keksitty keskiajalla kun munkit ym. papit halusivat kerätä itselleen/kirkolle rahaa ---> "kun kolikko kirstuun kilahtaa niin sielu taivaaseen vilahtaa" --> kirkko rikastui ja kansa pelkäsi
Vastaukset 17
Vanhimmat
-hieman huono käännös, alkuperäisteksti on; "Ei yksikään Jumalasta syntynyt harjoita syntiä, eikä hän saata syntiä harjoittaa, sillä hän on Jumalasta syntynyt." >>
- Syntiä harjoittaa - sanat tarkoittaa, että ei voi tahallaan jatkaa synnin tekemistä siinä tietoisuudessa, että tekeminen on väärin.
Harjoitus -sana tarkoittaa jatkuvuutta, kuin esim. liikkeenharjoittaja.
Tässä synnin selitystä:
Synti
Synnin sisäinen olemus on epäuskoa, «Joh. 16:9»; se ilmenee siinä, että ihminen on irrottautunut Jumalasta ja sen sijaan, että eläisi kokonaan hänen yhteydessään, elää omaa itsekästä elämäänsä. Kaikki synti on siis ennen kaikkea syntiä Jumalaa vastaan. Ihmisen tarkoituksena on elää elämää, jonka määrää kokonaan Jumalan pyhä rakkaus, «Matt. 22:37»; «Mark. 12:30». Synti on tämän elämän täydellinen vastakohta. Ihmisen sydän on luopunut Jumalasta, «1. Moos. 6:5»; «1. Moos. 8:21»; «Ps. 51:7-12»; «Hes. 11:19», ja sydämen luopumus ilmenee tottelemattomuutena Jumalan ilmoittamaa tahtoa kohtaan, «Mark. 7:21» syntinä.
Kysymys synnin alkuperästä on kaikkina aikoina askarruttanut ajattelijoita. Monet Jumalan ominaisuudet jäisivät ilmenemättä, ellei syntiä olisi, «Room. 9:22», «Room. 9:23». Jumala sallii synninn, voidakseen osoittaa oikeutta sen rankaisemisessa ja armoa sen anteeksiantamisessa. Johannes, «1. Joh. 3:8», sanoo perkeleen tehneen syntiä alusta asti ja Jeesus sanoo häntä valheen isäksi, «Joh. 8:44». Joka tapauksessa on sillä ilmoituksen opilla, että pahan alkusyynä ei ole ihminen, vaan "perkele, joka eksytti heidät", «Ilm. 20:10», ihmiskunnan kannalta tärkeä merkitys.
Luomisen perusteella ihmisen tuli olla Jumalan kuva ja elää hänen lapsenaan. Synti merkitsee ennen kaikkea tämän perustilan järkyttämistä. Kertomus lankeemuksesta, «1. Moos. 3», on tyypillinen. Kiusaaja tahtoo ensin käyttää hyväkseen muistin heikkoutta, hyökkää sitten Jumalan sanan luotettavuutta vastaan ja houkuttelee lopulta ylpeyteen. Synti on niin kauttaaltaan valhetta ja ylpeyttä, että sen yksityiset ilmaukset, teko-synnit, voidaan aina todeta näiden sen ominaisuuksien ilmauksiksi. "Ken tahansa syntyy, syntyy Aadamina, tuomittuna tuomittujen joukossa, ja huonon elämän johdosta hän tulee vielä huonommaksi Aadamiksi" (Augustinus).
Ihmisen synnynnäistä pahaa taipumusta nimitetään perisynniksi. Se ei johdu yksityisen ihmisen omasta tahdonpäätöksestä, vaan perustuu yksityisen yhteyteen koko ihmissuvun kanssa, vrt. «Room. 5:12» ss. "Tässä meidän täytyy tunnustaa, kuten Paavali «Room. 5:12»:ssa sanoo, että synti on saanut alkunsa yhdestä ihmisestä, Aadamista, jonka tottelemattomuuden kautta kaikki ihmiset ovat tulleet syntisiksi, kuoleman ja perkeleen alaisiksi. Tätä sanotaan perisynniksi tai pääsynniksi. Tällaisen synnin hedelmiä ovat sitten ne pahat teot, jotka kymmenessä käskyssä ovat kielletyt, kuten epäusko, väärä usko, epäjumalisuus, elämä ilman jumalanpelkoa, röyhkeys, epätoivo, sokeus ja sanalla sanoen, ettei tunneta eikä kunnioiteta Jumalaa. Edelleen valhe, Jumalan nimen kautta vannominen, rukouksen ja avuksihuutamisen laiminlyöminen, Jumalan sanan halveksiminen, tottelemattomuus vanhempia kohtaan, murha, siveettömyys, varkaus, petos jne. Sellainen perisynti on niin syvä ja paha luonnon turmelus, ettei sitä tunne mikään järki, vaan se täytyy uskoa Raamatun ilmoituksen perustuksella" (Schmalkaldenin kappaleet).
Synti; on ennen kaikkea yleistila. Valheessa ja ylpeydessä, «Ap. t. 7:51-53», ihmiset elävät itselleen, «2. Kor. 5:15», etsivät omaansa, «1. Kor. 10:24», ja asettavat luodun Luojan tilalle, «Room. 1:25». Maailma on kaiken luodun yleiskäsite, ja siksi maailman rakkauteen sisältyy kaikki, mikä ei ole Jumalan rakkautta, «Ef. 2:3». Syntiin sisältyy aina aistillinen nautinto, niinkin henkisiin s:eihin kuin vihaan, kateuteen ja ylpeyteen. Aistillisuuden valta ihmisessä on hirvittävä demoninen voima, joka tuli sisälle maailmaan Aadamin lankeemuksessa ja joka siitä saakka on hallinnut ihmisiä vastustamattomalla voimalla samoin kuin kuolemakin, «Room. 3:9»; «Room. 5:12-21». S. tuo myös mukanaan velan, «Matt. 6:12»; «Matt. 18:23» ss.; «Room. 3:19», so. velvollisuuden kärsiä rangaistus. "Velka ilmentää sitä suhdetta, johon ihminen s:n kautta joutuu Jumalaan nähden, kun hän nimittäin joutuu Jumalan vihan alaiseksi". Velan ja rangaistuksen yhteys käy ilmi jo lankeemuskertomuksessa, «1. Moos. 3». Synnin rangaistus on a) ihmisen ja Jumalan välisen elämänyhteyden katkeaminen (hengellinen kuolema), b) muuttunut asennoituminen luontoon, joka saavuttaa huippunsa tuskassa ja kuolemassa, «1. Moos. 3:17-19», c) iankaikkinen kuolema, kun ihminen heitetään iankaikkisesti pois Jumalan luota ja jätetään niiden pahojen voimien valtaan, jotka hän itse on valinnut Jumalan valtakunnan hyvien ja pyhien voimien sijaan. Kaikki, mikä on yhteydessä synnin rangaistuksen kanssa, voidaan yhdistää tähän yhteen ainoaan käsitteeseen "kuolema", «Room. 6:23».
Synnin voima on laki, «1. Kor. 15:56», joka saa aikaan syyllisyyden tunteen, «Joh. 8:9»; «Room. 3:19». Synti on omaa syytämme, koska tahtomme on siinä mukana. Kaikki luottamus häviää elämästä, jollemme tinkimättä tunnusta vastuutamme. Eikä tämä koske vain yksilöitä. Kokonainen suku, kansa, jopa aikakausi voi olla syyllinen. Jollei se syyllisyyttään tunnusta, niin se tuomitaan paatuneena, «1. Moos. 6:11-13»; «1. Moos. 7:10-23». Profeettain julistus Juudalle ja Israelille on näiden ajatusten kertaamista ja Jeesuksen murhe Jerusalemista, «Luuk. 19:44», kohottaa tämän näkemyksen tylyn lain piiristä kärsivän rakkauden piiriin. Synti ja syyllisyys on käynyt täydellisesti ilmi Jeesuksen kautta, jotta maailma hänen kauttaan pelastuisi, «Joh. 3:17»; «Room. 11:32». Synti voidaan vain Jumalasta päin parantaa, «Matt. 6:12». Siksi syyllisyyden tunne on Jumalan lahja ja kuuluu pelastuksen perusteisiin, «Luuk. 15:18».
Vaskikäärme, «4. Moos. 21:9», on vertauskuva tuomitusta synnistä, kuvaten Jumalan meidän puolestamme synniksi tekemää Kristusta, «Joh. 3:14», «Joh. 3:15»; «2. Kor. 5:21»; «Matt. 27:46». Ks. , .
Kirjallisuutta:
Antti J. Pietilä, Synnin hätä ja Jumalan rauha (10. p. 1964);
sama, Jeesuksen siveysoppi ja nykyaika (1935);
Eino Sormunen, Etsivä armo (1933);
sama, Lutherin siveysoppi ja nykyaika (1936);
sama, Kansankirkkomme ja luterilaisuuden henki (1936);
Osmo Tiililä, Anteeksiantamukseen perustuva uskonnollinen turvallisuustila (1934);
Karl Heim, Jeesus ja maailmanhistoria (1962).
Kavaluus, hyväuskoisuus, pettäminen, pettyminen, kirous, kosto.
Jumala ei syystä tai toisesta antanut virheen tehneelle ihmiselle anteeksi, vaan kirosi ihmisen.
Jumala kirosi ja siunasi kenet tahtoi. Ihmiset eivät olleet samalla viivalla. Ja tätä esimerkkiä sitten ihmiset alkoivat toisiaan kohtaan noudattaa.Todella epäreilua.
Vasta Jeesuksen kautta ihmiset pääsivät samalle viivalle.
Mutta silti lähtökohdat ihmisillä ovat edelleen valitettavan erilaiset. Perusturva, rakkaus ja hyvät rajat ovat vanhempien fiksuuden varassa.
Jos lapsi ei saa kasvaa turvallisessa ympäristössä , niin kyky ja halu tulla tuntemaan Jumala, on vaikeaa.
Rukoilen lasten ja nuorten puolesta, että Jumala olisi heitä kohtaan reilumpi, varjelisi pahasta ja kärsimyksistä.
täällä. Rukoillaan mainitsemiasi asioita Jeesuksen Kristuksen nimessä! Jumala on hyvä! Hyvää Kesää ja siunausta!
No jos Raamattu olisi Jumalan sanaa niin luulisi hänen tienneen että eri kielille käännettäessä saattaa tulla käännösvirheitä ym. ja siten varmistaneen että niitä ei tule. Eikö?
Mielestäni mitään lukemaansa ei pidä ottaa _liian_ kirjaimellisesti koska ihminen on aina viestin antajan ja lopullisen tekstin välikädessä
***-hieman huono käännös, alkuperäisteksti on; "Ei yksikään Jumalasta syntynyt harjoita syntiä, eikä hän saata syntiä harjoittaa, sillä hän on Jumalasta syntynyt." **
Eli myönnetään että Raamatussa on puutteelisuuksia ja että se on tulkinnanvarainen.
**- Syntiä harjoittaa - sanat tarkoittaa, että ei voi tahallaan jatkaa synnin tekemistä siinä tietoisuudessa, että tekeminen on väärin.
Harjoitus -sana tarkoittaa jatkuvuutta, kuin esim. liikkeenharjoittaja. **
Saivartelua ja pilkun viilaamista. Tuo on melko helppo kikka perustella suomennosvirheillä ja eri Raamatunpainosten eroilla. Vähän niin kuin viimeinen ässä hihassa kun muut keinot on käytetty, mutta paistaa läpi.
ei saata elää synnissä.
#-hieman huono käännös, alkuperäisteksti on; "Ei yksikään Jumalasta syntynyt harjoita syntiä, eikä hän saata syntiä harjoittaa, sillä hän on Jumalasta syntynyt." >>#
Näin on näreet. Siis ei ole syntiä.
...mutta onhan oikeaa ja väärää
?
kuin sellaista joka toimii ja sellaista joka ei toimi.
Tuo kohta ei tarkoita ihmistä, sillä ihminen itse on synti, samoin tietenkin ihmisen tekijä.
Jumalan[kutsutaan vaikka nyt näin]'siemen' Holy Henki ei ole ilmennyt alku-tekoina, eikä ilmentänyt Itseään[sanotaan nyt ihmismäisesti näin] alku-teoilla, mutta kun Ajatus tuli alunperin esiin, se mahdollisti 'synnin' oli siis 'synnin' alku---> eli ero Kokonaisuudesta--->moninaisuuden mahdollistaja/Kokonaisuuden pilkkoja.
sitten ihminen on tullut tai syntynyt jollei Jumalasta? Luomiskertomuksessakin sanotaan että Jumala loi Attamin ja sitten Eevan.
Juuri näin.
Itse en ole uskovainen, kirkkoon kuulun ainakin vielä, joskus ylä-asteella uskonnon tunnilla luettiin Raamattua ja mielestäni se oli melko..no soopaa.
Mietin vain tätä uskovaisten logiikkaa (eli sokea uskominen ilman omaa ajattelua suoraan sanottuna) eli vaikka Raamatussa jostain asiasta olisi ilmaistu vastakkaiset 'mielipiteet' niin silti se kirja oteteaan NIIN kirjaimellisesti ja KAIKKI ulkopuolinen on 'hapatusta'.
Niin kuin nyt vaikka tämä tapaus: jossain kohdissa lukee että ihminen on 'syntinen' (perisynti sanaa ei taida löytyä ollenkaan sieltä kirjasta) toisaalla että ei ole. Sitten se perusteltiin niin että aloitusviestissä ei puhuta ihmisistä (puhuttiin Jumalan luomista).. eikö Jumala luonut ihmisen joten täten hän osana Jumalaa EI VOI olla syntinen. Miksi se lause sitten lukee sielä Raamatussa ollenkaan?
Sitten tuli sellainen mieleen, että kaikkia kiihkouskovaisia voi olla helpompi aivopestä ja perustella Raamatun kohdilla, sillä kuinkakohan moni on sen teoksen lukenut kannesta kanteen? Onhan se hyvä johtajien etsiä jokin kohta omiin tarkoitusperiin sopivaksi ja sanoa sitten että: "katsokaa, se lukee täällä" ja jättää kertomatta että toisessa kohtaa sanotaan ihan päinvastoin.
Varsinkin lapsille on helppo iskostaa asioita mieleen kun eivät osaa nähdä asioita kriittisesti ja objektiivisesti (ei kyllä kaikki aikuisetkaan osaa). Ja tuskin kukaan lapsi on sitä raamattua kokonaan lukenut ja ymmärtänyt, onko edes papit?
Ei raamattua ajatuksella jaksa lukea monikaan läpi, on se vähän sellaista tekstiä ja tulkinnat muuttuu sitä mukaa suppeimmiksi 'jae-ryöpytyksiksi' mitä tiukempi dogmisto lukijaa ohjaa tai hän haluaa ohjata muita/kuulijoitaan.
//Sitten se perusteltiin niin että aloitusviestissä ei puhuta ihmisistä (puhuttiin Jumalan luomista).. eikö Jumala luonut ihmisen joten täten hän osana Jumalaa EI VOI olla syntinen. Miksi se lause sitten lukee sielä Raamatussa ollenkaan?//
- Se on siellä aivan 'napakkana' ajatuksena--> jos jymmärtää 'sitä sun tätä', uskonnollista kenttää, sen opetuksia, plus että arvo-maailma on itsellä jotenkin kohdillaan.
Sanotaan näin että, jumaluus joka maailman loi on vastuussa siitä mitä teki, ja ihminen 'luoja-jumaluuden' kuvana voi vihjata myös itse luoja-jumaluudesta jotain, eli tuo 'siemen' josta puhutaan synnittömänä ei voi olla samasta lähteestä kuin synnillinen ihminen ja hänen synnillinen tekijänsä [suoranaisesti].
*Ei raamattua ajatuksella jaksa lukea monikaan läpi, on se vähän sellaista tekstiä ja tulkinnat muuttuu sitä mukaa suppeimmiksi 'jae-ryöpytyksiksi' mitä tiukempi dogmisto lukijaa ohjaa tai hän haluaa ohjata muita/kuulijoitaan. *
Fair enough.
*Sanotaan näin että, jumaluus joka maailman loi on vastuussa siitä mitä teki, ja ihminen 'luoja-jumaluuden' kuvana voi vihjata myös itse luoja-jumaluudesta jotain, eli tuo 'siemen' josta puhutaan synnittömänä ei voi olla samasta lähteestä kuin synnillinen ihminen ja hänen synnillinen tekijänsä [suoranaisesti]. *
Tämä kappale ei nyt oikein auennut..
Mutta noin niinkun yleisesti terveen järjen käyttö on sallittua ja kehotan kriittisyyteen aina kun joku taho yrittää ohjata muiden elämää, varsinkin jos se tapahtuu uskonnon kautta.
Jotenkin tämä synti-asia nostattaa kylmät väreet pintaan. Miten ihmiset voivat vieläkin uskoa olevansa syntisiä. Miten pieni vauva joka ei mistään mitään tiedä ja joka ei kellekkään ole mitään tehnyt voisi olla syntinen? Miksi Jumalan rakkaus pitäisi ansaita? Jumala on rakkaus ja olemme kaikki osa Jumalaa, emme edes tarvitse mitään pelastumista. Mistä minun pitäisi pelastua? Kun kerran Jumala on täydellinen, häntä ei voi loukata, suututtaa tai vahingoittaa. Hän vain on.
Minä näen asian niin että kaikki mitä on koskaan ollut, on nyt ja kaikki mitä tulee olemaan = Jumala. En näe Jumalaa irrallisena hahmona jossain miljoonien valovuosien päässä itsestäni, vaan kaikki mitä näen ja koen (luonto, muut ihmiset, eläimet) on Jumala. Siksi en tarvitse pelastumista, en ole koskaan edes ollut irrallani Jumalasta (ihmiskunta vain elää irrallisuuden harhassa), koen Hänet kaikkialla, tässä ja nyt.
Aika paljon samoilla linjoilla ollaan, pieni ratkaiseva ero on se, että pidän 'Kokonaisuuden Kehon' juuri tätä 'osastoa' jota me tälläisella olemassa-olollamme edustamme--> 'syntinä', eli erona tuosta Kokonaisuudesta. 'Me olemme', ja siksi eroitimme itsemme Korkeimmasta ja koemme nyt helvetillisen erillisyyden tunteen/kokemuksen kautta halumme palata 'ruotuun' 'Yhteen'.