Miten suhtaudutte

Monissa muissakin vähemmistökulttuureissa tuntuu olevan vähän samaa vikaa, ainakin täällä Suomessa. Tämä on hyvin kurjaa.

vastauksestasi kirjoitti:

Monissa muissakin vähemmistökulttuureissa tuntuu olevan vähän samaa vikaa, ainakin täällä Suomessa. Tämä on hyvin kurjaa.

pidän saamelaisina sellaisia jotka kotonaan on saamen oppineet.

joilla sekä isä että äiti on saamelaisia, emme asu Lapissa, emmekä puhu saamea, emmekä noudata monia kulttuuriin kuuluvia asioitakaan. Ulkoiseti monikaan ei tiedä että olemme saamelaisia, itse sen kyllä hyvin sydämessämme tiedämme. Et tule kyllä minulle sanomaan etten ole saamelainen. Häpeä!

meitäkin kirjoitti:

joilla sekä isä että äiti on saamelaisia, emme asu Lapissa, emmekä puhu saamea, emmekä noudata monia kulttuuriin kuuluvia asioitakaan. Ulkoiseti monikaan ei tiedä että olemme saamelaisia, itse sen kyllä hyvin sydämessämme tiedämme. Et tule kyllä minulle sanomaan etten ole saamelainen. Häpeä!

Lue lisää

Vaikka menisin naimisiin jonkun muun kuin saamelaisen kanssa ja lapseni tai hänen lapsenlapsensa kokisi olevansa saamelainen, mikäs sinä olet hänelle sanomaan että näin ei ole. Saamelaisuus on ihmisellä sisimmässään, tai sitten sitä ei ole.

edellinen.... kirjoitti:

Vaikka menisin naimisiin jonkun muun kuin saamelaisen kanssa ja lapseni tai hänen lapsenlapsensa kokisi olevansa saamelainen, mikäs sinä olet hänelle sanomaan että näin ei ole. Saamelaisuus on ihmisellä sisimmässään, tai sitten sitä ei ole.

Lue lisää

Lue tarkemmin.""..tai jolla olisi ollut mahdollisuus oppia se äidinkielenään,mutta vanhemmat valinneet toisin"

Idjaloddi kirjoitti:

Lue tarkemmin.""..tai jolla olisi ollut mahdollisuus oppia se äidinkielenään,mutta vanhemmat valinneet toisin"

tilanne oli se että mies seisoi lapinlakki päässä ja sanoi kaverilleen: "Aion alkaa saamelaiseksi".
- Et voi ethän ole saamelainen.
" Kyllä voin isoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisäni oli poro"
- Et siltikään voi
" Voin. Ostin jo lakinkin"

mirtoi kirjoitti:

tilanne oli se että mies seisoi lapinlakki päässä ja sanoi kaverilleen: "Aion alkaa saamelaiseksi".
- Et voi ethän ole saamelainen.
" Kyllä voin isoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisoisäni oli poro"
- Et siltikään voi
" Voin. Ostin jo lakinkin"

Lue lisää

Mutta wagnerhan on syntyjäänki lapista. Se on vissiin Lismalaisia.Sen oikia nimi on joku tage tai taage tai jotain.

Moi,
Mun isovanhemmat oli kansainvälistä porukkaa: yksi saamelainen, yksi puolan juutalainen, yksi unkarin romani ja yksi suomalainen.

Olisi mielenkiintoista tietää mikä on sinun käsityksesi siitä, mikä minä oikein olen identiteetiltäni? Miten luulet näiden kulttuurin edustajien minuun suhtautuvan?

meitäkin kirjoitti:

joilla sekä isä että äiti on saamelaisia, emme asu Lapissa, emmekä puhu saamea, emmekä noudata monia kulttuuriin kuuluvia asioitakaan. Ulkoiseti monikaan ei tiedä että olemme saamelaisia, itse sen kyllä hyvin sydämessämme tiedämme. Et tule kyllä minulle sanomaan etten ole saamelainen. Häpeä!

Lue lisää

Identiteetiltään ihminen on se, minkä tuntee olevansa. Olet täysin oikeassa, ettei kukaan ulkopuolinen voi tulla sanomaan mikä tunnet olevasi. Vähemmistöryhmillä, joihin myös saamelaiset etnisenä ryhmänä kuuluvat, on kuitenkin oikeus määritellä ryhmänsä rajat. Ei ole oikein, että Suomen eduskunta eli valtaväestö on saanut määritellä saamelaismääritelmän eli sen, kenellä on oikeus äänestää Saamelaiskäräjien vaaleissa.

Minä olen kaiketi näitä ns. ½-saamelaisia. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta oppia saamenkieltä ensimmäisenä kielenä, eikä viettää elämääni saamelaisten keskuudessa. Se ei ole ollut oma valintani. Tunnen silti olevani saamelainen... sanoi muut mitä vain. Haaveenani on vielä joskus opetella kieltä. Itse kunnioitan "kunnon" saamelaisia kovasti ja toivon, että se on vastavuoroista, vaikka en aivan 100% saamelainen voi sanoa olevani.
Toivon, että vielä joskus saisin mahdollisuuden olla osa saamelaista elämää ja kulttuuria....

Jokainen ihminen on osa jotakin kulttuuria. Kulttuuri on kokoelma kaikkea sitä, mitä ihmiset ja kansat ovat oppineet olemassaolonsa aikana tekemään ja arvostamaan, mihin uskomaan ja mistä nauttimaan. Kulttuuri on tapa tuntea, ajatella ja reagoida. Se on elämäntapa, joka koostuu niistä tiedoista, uskomuksista, moraalikäsityksistä, laeista, tavoista ja tottumuksista, jotka ovat opittuja. Kulttuuri vaikuttaa havaintoihimme, tunteisiimme, käyttäytymiseemme, uskomuksiimme, perherakenteisiimme ja –suhteisiimme, monesti myös uskontoomme ja kieleemme,. Nämä tavat on opittu ja seuraaville sukupolville niitä siirretään lähinnä symbolien muodossa. Olennainen osa kulttuurissa koostuu kuitenkin perinteisistä mielipiteistä, ajatuksista ja varsinkin niihin liittyvistä arvoista.

Joku viisas on joskus sanonut että kulttuuri koostuu tuhansista arkielämän kirjoittamattomista säännöistä ja toimintatavoista jotka yleensä tulevat huomatuksi vasta sitten kun toimimme vastoin näitä kirjoittamattomia sääntöjä, tilanteeseen tai paikkaan nähden sopimattomasti, jolloin meidät leimataan nopeasti esim. ulkomaalaisiksi, humalaisiksi, hulluiksi tai muutoin erilaisiksi.

Jokainen ihminen kuuluu johonkin etniseen ryhmään joko fyysisesti ja/tai psyykkisesti. Ryhmään kuulumista voidaan määrittää esimerkiksi ulkonaisesti havaittavien piirteiden mukaan: polveutuminen tai yhteinen alkuperä, biologiset tekijät (fyysiset ominaisuudet, ihonväri, jne.), kieli, uskonto tai yhteiset kulttuuripiirteet. Ryhmään kuulumista voidaan määrittää myös siten, että ihminen tuntee kuuluvansa johonkin tiettyyn ryhmään vaikka ulkoisesti yhdistäviä piirteitä ei olisikaan. Itse-identifikaatiota pidetään yhtenä etnisyyden määrittäjistä esimerkiksi silloin, kun henkilön juuret ovat useassa etnisyydessä.

Yleensä ihmisillä ei ole vain yhtä etnistä identiteettiä, vaan lukeudumme samanaikaisesti moniin limittäisiin etnisiin ryhmiin. Yksilö voi olla yhtä aikaa esimerkiksi hämäläinen, suomalainen, pohjoismaalainen ja eurooppalainen.

Etniseen kulttuuriin kasvaminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Lapsi oppii noudattamaan tiettyjä käyttäytymistapoja ja odottaa niitä myös muilta. Kulttuurin uskotaan vaikuttavan vahvasti yksilön persoonallisuuteen. Eri kulttuureilla on taipumus muokata tai vahvistaa erilaisia persoonallisuuden piirteitä. Etnisyys on siis toisaalta meille annettu ominaisuus, sillä emme voi itse valita vanhempiamme ja syntyperäämme. Voimme kuitenkin itse päättää mikä merkitys näillä annetuilla ominaisuuksilla on meille itse kullekin. Identiteetti muotoutuu vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ja edellyttää muilta saatavaa palautetta ja tulkintaa. Tällöin joko hyväksytään tai hylätään muiden ihmisten näkemykset itsestä. Identiteetin muotoutumisessa negatiivisella palautteella on keskeinen rooli. Kielteisten palautteiden hylkääminen on mahdollista vain, jos yksilön identiteetti on kehittynyt vahvaksi.

Perinteisten tapojen ja käyttäytymismallien sekä etnisen kielen vähittäistä katoamista on pidetty joskus merkkinä etnisyyden merkityksen häviämisestä. Ihmiset tuntevat kuitenkin yhteenkuuluvuutta etnisin perustein. Siten identiteetistä on tullut keskeinen käsite etnisyyden jatkuvuuden kannalta: vaikka näkyvät kulttuuriset piirteet katoaisivatkin, etninen identiteetti on säilyttänyt merkityksensä yhteisöllisyyden tunteen ylläpitäjänä.

Etnisyyttä ei juuri voi määritellä sen tarkemmin kuin, että etnisen ryhmän jäsenet polveutuvat samoista alkulähteistä, samastuvat ryhmäänsä ja osoittavat tiettyjä yhteisiä kulttuuripiirteitä. Lyhyesti sanottuna etnisyys on tietoisuutta omasta kulttuurista.

Etninen identiteetti on ennen kaikkea subjektiivista kuulumista ja lojaalisuutta omaa etnistä ryhmää kohtaan. Etnisestä identiteetistä tulee identifioitumiskohteena tärkeä silloin, kun se koetaan uhatuksi. Tällainen tyypillinen tilanne on siirtolaisuus. Kulttuuri kuvaa sosiaalisen tai etnisen ryhmän elämäntapaa: tapaa tuntea, toimia tai ajatella, suhdetta luontoon, ihmiseen, tekniikkaan ja taiteeseen. Henkilö voi myös tuntea kuuluvansa kahteen tai useampaan etniseen ryhmään, kuten esimerkiksi silloin, kun henkilö on asunut ulkomailla lähes koko ikänsä, mutta tuntee silti yhteenkuuluvuutta synnyinmaansa asukkaiden kanssa.

Kun näkyvä ja/tai kielellinen etninen kulttuuri on jollain tapaa uhattuna, esimerkiksi kuihtumassa valtakulttuurin varjoon, pyritään luonnollisesti luomaan tiukkoja sääntöjä suhteessa moniin kulttuuria koskettaviin asioihin. Yksinkertaisimmillaan esimerkiksi siihen kuka hyväksyttävästi katsotaan kyseisen kulttuurin edustajaksi ja kuka ei. Tämä on kai jonkinlaista hengissäpysymiskamppailua. Sinänsä kulttuurin säilymisen kannalta taistelu etnisen kulttuurin ”puhtaana pitämisestä” on ymmärrettävää, mikäli kyseessä on rakentava taistelu. Usein sitä kuitenkin tehdään juuri ihmisten kustannuksella.

Hyvin tärkeää olisi syytä muistaa se, että etninen kulttuuri koostuu aina elävistä ja tuntevista ihmisistä. Ja koskapa saman etnisen identiteetin omaavia henkilöitä on hyvin usein myös muualla kuin välittömässä kulttuurin vaikutuspiirissä, on heidän etnisen identiteettinsä vuoksi vaarallista väittää, että he eivät kuulukaan kyseiseen kulttuuriin tai että heitä ei saman perimän omaavien pariin hyväksytä. Sama koskee myös ns. puoliverisiä ja muita osaksi perimältään kyseisen etnisen ryhmän jälkeläisiä silloin, kun nämä itse vahvasti omaavat juuri kyseisen etnisen identiteetin.

Meidän on hyvä muistaa, että etninen identiteetti ja -kulttuuri on suurimmalta osaltaan sitä mitä meille kullekin on opetettu. Opetus voi tapahtua yhtälailla tuhansienkin kilometrien päässä muiden silmiltä salassa, kuin välittömässä etnisen kulttuurin pääryhmän vaikutuspiirissä. Ei ihmisen etninen identiteetti ole välttämättä nähtävissä hänen vaatetuksestaan, kielestään tai muista ulkonaisista asioista. Se on sisäistä johonkin ryhmään kuulumisen tunnetta. Eikä sitä voi ottaa henkilöltä kukaan pois. Muut ihmiset voivat joko yrittää rohkaista hänen oman etnisen identiteettinsä kehittymistä tai sitten tyrmätä sen. Joko hyväksytään tai sitten ei. Kaikkein pahinta on se, kun ryhmä johon henkilö itse etniseltä identiteetiltään kokee kuuluvansa, tyrmää tai hylkii tätä ulkopuolisena. Tällöin kyse ei ole enää edes rasismista, vaan täydellisestä kyvyttömyydestä välittää muista kuin itsestään.

perillinen... kirjoitti:

Kun näkyvä ja/tai kielellinen etninen kulttuuri on jollain tapaa uhattuna, esimerkiksi kuihtumassa valtakulttuurin varjoon, pyritään luonnollisesti luomaan tiukkoja sääntöjä suhteessa moniin kulttuuria koskettaviin asioihin. Yksinkertaisimmillaan esimerkiksi siihen kuka hyväksyttävästi katsotaan kyseisen kulttuurin edustajaksi ja kuka ei. Tämä on kai jonkinlaista hengissäpysymiskamppailua. Sinänsä kulttuurin säilymisen kannalta taistelu etnisen kulttuurin ”puhtaana pitämisestä” on ymmärrettävää, mikäli kyseessä on rakentava taistelu. Usein sitä kuitenkin tehdään juuri ihmisten kustannuksella.

Hyvin tärkeää olisi syytä muistaa se, että etninen kulttuuri koostuu aina elävistä ja tuntevista ihmisistä. Ja koskapa saman etnisen identiteetin omaavia henkilöitä on hyvin usein myös muualla kuin välittömässä kulttuurin vaikutuspiirissä, on heidän etnisen identiteettinsä vuoksi vaarallista väittää, että he eivät kuulukaan kyseiseen kulttuuriin tai että heitä ei saman perimän omaavien pariin hyväksytä. Sama koskee myös ns. puoliverisiä ja muita osaksi perimältään kyseisen etnisen ryhmän jälkeläisiä silloin, kun nämä itse vahvasti omaavat juuri kyseisen etnisen identiteetin.

Meidän on hyvä muistaa, että etninen identiteetti ja -kulttuuri on suurimmalta osaltaan sitä mitä meille kullekin on opetettu. Opetus voi tapahtua yhtälailla tuhansienkin kilometrien päässä muiden silmiltä salassa, kuin välittömässä etnisen kulttuurin pääryhmän vaikutuspiirissä. Ei ihmisen etninen identiteetti ole välttämättä nähtävissä hänen vaatetuksestaan, kielestään tai muista ulkonaisista asioista. Se on sisäistä johonkin ryhmään kuulumisen tunnetta. Eikä sitä voi ottaa henkilöltä kukaan pois. Muut ihmiset voivat joko yrittää rohkaista hänen oman etnisen identiteettinsä kehittymistä tai sitten tyrmätä sen. Joko hyväksytään tai sitten ei. Kaikkein pahinta on se, kun ryhmä johon henkilö itse etniseltä identiteetiltään kokee kuuluvansa, tyrmää tai hylkii tätä ulkopuolisena. Tällöin kyse ei ole enää edes rasismista, vaan täydellisestä kyvyttömyydestä välittää muista kuin itsestään.

Lue lisää

Mustalaisillehan kävi niin, että kun ne lähti maailmalle niin nyt kukaan ei pidä niiyä ominaan eikä ne itte halua kuulua mihinkään romaanikansaan. Ovat vaan maattomia mustalaisia.

joutui hukkaan kirjoitti:

Mustalaisillehan kävi niin, että kun ne lähti maailmalle niin nyt kukaan ei pidä niiyä ominaan eikä ne itte halua kuulua mihinkään romaanikansaan. Ovat vaan maattomia mustalaisia.

Lue lisää

Mielenkiintoinen aihe ja keskustelu.

Mie olen juuriltani 3/4 saamelainen, vain toinen isoisistäni on ns. lantalainen. Silti jotenkin lapsuudesta asti olen tuntenut olevani ei niin kovin saamelainen. Varmaankin tämä johtuu kahdesta seikasta: meillä ei ollut poroja eikä puhuttu kotona saamea.

Nyt kun olen etelässä vietettyjen (ja edelleen vietettävien) vuosien jälkeen alkanut tutustua juuriini (niinhän se on että pitää joskus mennä kauas että näkee lähelle) niin olen alkanut pikku hiljaa ymmärtää että kyllä minun juuret on melkosen vahvasti saamelaiset vaikka yksi suuri osa sitä identtiteettiä - kieli on jäänyt puuttumaan.


Kielen puuttumiseen on monta syytä yksi niistä esimerkiksi se että vanhempieni ollessa lapsia saamelaisia lapsia kasvatettiin suomalaisiksi eli koulussa opetetettiin suomen kieltä ja kulttuuria ja joissakin paikoissa oli jopa rangaistuksen paikka puhua saamea!!!

Toinen syy on se ettei mun lapsuudessa ollut niin muodikasta opetella koulussa saamea vaikka se oli täysin mahdollista, nythän on mielestäni hieno renessanssi saamen kielellä ja kulttuurilla menossa !

Valtaväestöllähän on yksi stereotyyppinen kuva saamelaisuudesta ja se on ns. porosaamelaisuutta. Tämä on vain yksi saaamelaisuuden muoto, mutta jostain syystä se on noussut vallitsevaksi ja näkyvimmäksi käsitteeksi saamelaisuudesta kielen ohella.

Meillä ei ollut poroja isoisäni suomalaisesta taustasta johtuen.. ei ollut siis isoisän eikä sitä myöden mun isän kotona sitä saamelaista miestä joka jatkais poronhoidon perinnettä.

No, nyt kuitenki ymmärrän että meillä kotona on niin iso liuta näitä kulttuurillisia pieniä juttuja mitkä kuitenki tekee minusta enempi saamelaisen kuin suomalaisen. Tai ehkä kuitenkin cross-cultural mixin ;) eli suomalais-saamelaisen.

Näistähän joku tässä threadissa ylempänä puhuikin, ne on sellaisia tapoja, sanoja, yms mitkä periytyy perheissä, suvuissa ja kylissä vahvasti vaikkei niitä ikinä mihinkään ees kirjattaisi.

Meillä yksi isoin juttu mikä on periytynyt on kalassa kulkemisen perinne. Inarin ympäristössä asuneet saamelaisethan olivat perinteisesti kalasaamelaisia, jotka saivat saivat elantonsa kalastamalla ja pitivät samalla jonkin verran myös poroja. Sama homma kolttasaamelaisilla..


Vielä semmoinen homma että nokkimisjärjestys on kaikissa yhteisöissä eläimistä ihmisiin fakta. Kyllä eri saamelaisillakin on ollut keskenään tietynlaista käsityksiä siitä mitä saamelaisia pidettiin ns. parempina kuin toisia. Tämä varmaan johtaa siihen miten saamelaiset arvostavat itsejään ja toisiaan. Plus siihen vielä valtaväestön eli suomalaisten suhtautuminen.


Täytyy kuitenki sanoa, että nyt tuntuu todellakin olevan menossa aikakausi, kun aletaan ymmärtää kulttuurillisten perinteiden todelliset arvot ja säilyttää niitä.

diipadaapaa kirjoitti:

Mielenkiintoinen aihe ja keskustelu.

Mie olen juuriltani 3/4 saamelainen, vain toinen isoisistäni on ns. lantalainen. Silti jotenkin lapsuudesta asti olen tuntenut olevani ei niin kovin saamelainen. Varmaankin tämä johtuu kahdesta seikasta: meillä ei ollut poroja eikä puhuttu kotona saamea.

Nyt kun olen etelässä vietettyjen (ja edelleen vietettävien) vuosien jälkeen alkanut tutustua juuriini (niinhän se on että pitää joskus mennä kauas että näkee lähelle) niin olen alkanut pikku hiljaa ymmärtää että kyllä minun juuret on melkosen vahvasti saamelaiset vaikka yksi suuri osa sitä identtiteettiä - kieli on jäänyt puuttumaan.


Kielen puuttumiseen on monta syytä yksi niistä esimerkiksi se että vanhempieni ollessa lapsia saamelaisia lapsia kasvatettiin suomalaisiksi eli koulussa opetetettiin suomen kieltä ja kulttuuria ja joissakin paikoissa oli jopa rangaistuksen paikka puhua saamea!!!

Toinen syy on se ettei mun lapsuudessa ollut niin muodikasta opetella koulussa saamea vaikka se oli täysin mahdollista, nythän on mielestäni hieno renessanssi saamen kielellä ja kulttuurilla menossa !

Valtaväestöllähän on yksi stereotyyppinen kuva saamelaisuudesta ja se on ns. porosaamelaisuutta. Tämä on vain yksi saaamelaisuuden muoto, mutta jostain syystä se on noussut vallitsevaksi ja näkyvimmäksi käsitteeksi saamelaisuudesta kielen ohella.

Meillä ei ollut poroja isoisäni suomalaisesta taustasta johtuen.. ei ollut siis isoisän eikä sitä myöden mun isän kotona sitä saamelaista miestä joka jatkais poronhoidon perinnettä.

No, nyt kuitenki ymmärrän että meillä kotona on niin iso liuta näitä kulttuurillisia pieniä juttuja mitkä kuitenki tekee minusta enempi saamelaisen kuin suomalaisen. Tai ehkä kuitenkin cross-cultural mixin ;) eli suomalais-saamelaisen.

Näistähän joku tässä threadissa ylempänä puhuikin, ne on sellaisia tapoja, sanoja, yms mitkä periytyy perheissä, suvuissa ja kylissä vahvasti vaikkei niitä ikinä mihinkään ees kirjattaisi.

Meillä yksi isoin juttu mikä on periytynyt on kalassa kulkemisen perinne. Inarin ympäristössä asuneet saamelaisethan olivat perinteisesti kalasaamelaisia, jotka saivat saivat elantonsa kalastamalla ja pitivät samalla jonkin verran myös poroja. Sama homma kolttasaamelaisilla..


Vielä semmoinen homma että nokkimisjärjestys on kaikissa yhteisöissä eläimistä ihmisiin fakta. Kyllä eri saamelaisillakin on ollut keskenään tietynlaista käsityksiä siitä mitä saamelaisia pidettiin ns. parempina kuin toisia. Tämä varmaan johtaa siihen miten saamelaiset arvostavat itsejään ja toisiaan. Plus siihen vielä valtaväestön eli suomalaisten suhtautuminen.


Täytyy kuitenki sanoa, että nyt tuntuu todellakin olevan menossa aikakausi, kun aletaan ymmärtää kulttuurillisten perinteiden todelliset arvot ja säilyttää niitä.

Lue lisää

Yhdyn edelliseen mielipiteeseen: todella mielenkiintoinen aihe ja keskustelu.

Kuten edellinen kirjoittaja jo totesikin, monien saamea puhuvien on täytynyt sulautua kielellisesti valtaväestöön. Näin on käynyt myös esim. Espanjassa, jossa Galician alueen gallegon kielen sekä Katalonian alueen katalaanin puhuminen julkisilla paikoilla oli Francon diktatuurin aikaan kiellettyä. Nyt näillä samaisilla alueilla paikallinen kieli on kokenut todellisen renessanssin ja esim. kouluopetus on osittain tai kokonaan paikallisilla kielillä. Tämä kielellisen identiteetin vahvistuminen on suurelta osin myös median ansiota. Toivoisinkin, että Suomessakin saame ja saamelaisuus saisivat enemmän medianäkyvyyttä ja ansaitsemaansa arvostusta.

Itse koen, että minussa on pisara saamelaista verta. Äidin puoleisella isoäidilläni oli saamelaiset juuret, mutta valitettavasti saamelaisuus ei ole jälkipolviin periytynyt kuin korkeintaan ulkonäössä. Minua on kuitenkin aina kiehtonut saamelainen kulttuuri. Koulussa olisin halunnut oppia edes saamen alkeet, mutta valitettavasti siihen ei ollut mahdollisuutta.
En ajatellut ”alkaa saamelaiseksi” kuten joku täällä aikaisemmin kirjoitti. Mielelläni kuitenkin perehtyisin kultuuriin ja opettelisin kieltä, jotta joskus tulevaisuudessa voisin välittää tätä arvokasta kulttuuriperintöä lapsilleni.

100% eurooppalainen kirjoitti:

Yhdyn edelliseen mielipiteeseen: todella mielenkiintoinen aihe ja keskustelu.

Kuten edellinen kirjoittaja jo totesikin, monien saamea puhuvien on täytynyt sulautua kielellisesti valtaväestöön. Näin on käynyt myös esim. Espanjassa, jossa Galician alueen gallegon kielen sekä Katalonian alueen katalaanin puhuminen julkisilla paikoilla oli Francon diktatuurin aikaan kiellettyä. Nyt näillä samaisilla alueilla paikallinen kieli on kokenut todellisen renessanssin ja esim. kouluopetus on osittain tai kokonaan paikallisilla kielillä. Tämä kielellisen identiteetin vahvistuminen on suurelta osin myös median ansiota. Toivoisinkin, että Suomessakin saame ja saamelaisuus saisivat enemmän medianäkyvyyttä ja ansaitsemaansa arvostusta.

Itse koen, että minussa on pisara saamelaista verta. Äidin puoleisella isoäidilläni oli saamelaiset juuret, mutta valitettavasti saamelaisuus ei ole jälkipolviin periytynyt kuin korkeintaan ulkonäössä. Minua on kuitenkin aina kiehtonut saamelainen kulttuuri. Koulussa olisin halunnut oppia edes saamen alkeet, mutta valitettavasti siihen ei ollut mahdollisuutta.
En ajatellut ”alkaa saamelaiseksi” kuten joku täällä aikaisemmin kirjoitti. Mielelläni kuitenkin perehtyisin kultuuriin ja opettelisin kieltä, jotta joskus tulevaisuudessa voisin välittää tätä arvokasta kulttuuriperintöä lapsilleni.

Lue lisää

ihmiset jotka ovat ikänsä vaikka hesassa asuneet alkavat itseänsä saamelaiseksi sanomaan sen takia,että niiden esi-äiti 300 vuotta sitten ollut oikea saamelainen voivat puskea saamelaisuutensa hanuriin,

jos me kirjoitti:

ihmiset jotka ovat ikänsä vaikka hesassa asuneet alkavat itseänsä saamelaiseksi sanomaan sen takia,että niiden esi-äiti 300 vuotta sitten ollut oikea saamelainen voivat puskea saamelaisuutensa hanuriin,

Lue lisää

on sellaisesta mitään puhunutkaan.

Vaikkakin, täytyy sanoa että sairaalloisen ahdasmielinen kannanottosi on, mistähän johtuu?

tässä ketjussa kirjoitti:

on sellaisesta mitään puhunutkaan.

Vaikkakin, täytyy sanoa että sairaalloisen ahdasmielinen kannanottosi on, mistähän johtuu?

niin että saamelainen ku saamelainen. Ei mikään puolisaamelainen.

se on kirjoitti:

niin että saamelainen ku saamelainen. Ei mikään puolisaamelainen.

lapsiani siten, ettei heistä kasva mitään puoli- tai neljäsosa saamelaisia. Vaan saamelaisia. Siten vältetään identiteettisotkut.

meitäkin kirjoitti:

joilla sekä isä että äiti on saamelaisia, emme asu Lapissa, emmekä puhu saamea, emmekä noudata monia kulttuuriin kuuluvia asioitakaan. Ulkoiseti monikaan ei tiedä että olemme saamelaisia, itse sen kyllä hyvin sydämessämme tiedämme. Et tule kyllä minulle sanomaan etten ole saamelainen. Häpeä!

Lue lisää

monikaan tuon määritelmän mukaan ei ole "oikea" saamelainen enää nykyään. Voi olla että mummo puhuu äidinkielenään saamea, mutta se ei tarkoita että tämä saamelainen olisi kielen itse kotona oppinut.

se on kirjoitti:

niin että saamelainen ku saamelainen. Ei mikään puolisaamelainen.

vaikka vanhemmat on tojistettu saamelaisiksi, ylläpiän saamelaiskulttuuria kaikin mahollisin tavoin (käsityöt, porohommat) ja puhun saamea niin minua ei tunnusteta saamelaiseksi? =) Ite en ota asiasta ahistusta, mutta muita tämä äänestyskysymys tuntuu vaivaavan. olen saamelainen ja ite tiiän sen.

sitä suurempi annos mitä itäisemmän tai pohjoisemman Savon savolainen otetaan tarkasteluun, että sieltä on tainnut tulla mutkan kautta samantapaista tavaraa.