Gleiwitzin iskua ei koskaan tehty

Vandaali kirjoitti:

Historiakirjoissa väitetään Hitlerin perustelleen Puolan sotaa lavastamallaan iskulla Gleiwitzin radiolähetinasemalle.

Gleiwitzin provokaatiosta ei kuitenkaan puhuta mitään missään Hitlerin tai muidenkaan natsijohtajien puheessa. Siitä ei puhuta mitään Völkischer Beobachterin missään numerossa. Ei missään muussakaan julkaisussa. Koko juttu on vain yksi maininta 44 muun puolalaisten väitetyn rajaloukkauksen joukossa (Wehrmachtin arkisto tuntee vain viisi oikeaa rajavälikohtausta 30.8.-1.9.1939). Ei vaikuta siltä, että isku olisi ollut niin tärkeä, miksi voittajat sen tekivät Nürnbergin oikeudenkäynnissä. Ilmeisesti vain jokin tärkeysaste enemmän kuin aivan keksityllä rajavälikohtauksella, sillä siitä uutisoitiin radiossa. Tai sitten oli pakko, kun asema oli 7 km päässä rajalta. Mitään muita viitteitä ei ole tapaukseen, paitsi oikeusjuttu sodan jälkeen. Siinä väitettiin Sturmbannführer Alfred Naujocksin Heydrichin käskystä hyökänneen Gleiwitzin radioasemalle puolalaisissa univormuissa, ammuskelleen ja lukeneen puolankielisen jutun radioon, tappaneen mukanaan kuljettamansa rikollisen ja lähtenee pois. Tätä olisi suunniteltu jo elokuun alusta.

Koko juttu taitaa olla kuitenkin taas yksi Nürnbergin oikeudenkäynnin lavastuksista, kuten monet ovat selvityksissään päätelleet. Omitusta ja tuskin selitettävissä on se, että

1. Naujocks ei esittänyt 1945 SS-sotilasarvoaan, palveluspaikkaansa, eikä kuulumistaan SD:n osastoon VI.
2. Miksi Heydrich oli valinnut tehtävään juuri hänet, Naujocks ei koskaan kertonut.
3. Heydrich muka otti suoraan yhteyttä ohi alempien portaiden Naujocksiin ja antoi suullisesti ja puhelimitse käskyn, mistä ei ole jäänyt todisteeksi mitään paperia.
4. Yksikään SD-viranomainen alueella ja Naujocksin esimies ei tiennyt mitään asiasta.
5. Naujocksille ei toimitettu mitään aluekuvausta
6. Naujocks ei kyennyt nimeämään yhtään osastonsa miestä eikä heitä koskaan ole tunnistettu.
7. Naujocksin mukaan he eivät olleet SD-ihmisiä osastoista II ja VI, vaan erinäisiä Heydrich-viranomaisia.
8. Saksalainen propaganda ei maininnut mitään iskusta, vaan vain Valkoinen kirja sotaa edeltäneistä tapahtumista mainitsee tapauksen vain yhtenä 44 puolalaisesta rajaloukkauksesta.
9. Puolalainen lehdistö ei koskaan käsitellyt tapausta eikä pyrkinyt kiistämään sitä ja kertomaan asian oikeasta laadusta.
10. Gleiwitzin lähettimen työntekijät kertovat tapauksesta aivan eri tavoin ennen ja jälkeen 1945.
11. Gleiwitzin poliisipäällikköä Schadea ei kuultu Nürnbergin oikeudessa, vaikka häntä oli kuulusteltu monta kertaa N-liiton ja amerikkalaisten toimesta. Hänet tapettiin pian puolalaisella keskitysleirillä.
12. Kukaan syytetyistä Nürnbergissä ei tuntenut tapausta.
13. Spiegel-haastattelussa 13.11.1963 s.71 Naujocks väitti, että osaston miehet olivat itse kirjoittaneet tekstin, joka radiossa luettiin, koska siitä ei ollut tullut mitään ohjetta.
14. Paikalla olleet eivät olleet kuulleet ammuntaa.
15. Naujocksia ei rangaistu millään tavoin, vaan hänet vapautettiin 1945.
16. Naujocksia ei ole koskaan viety tilille myöskään Saksan Liittotasavallassa.

Vuonna 1991 saatiin tietää, että alueen paramilitääristen joukkojen rajavahtipäälliköstä, Otto Radekista. Lähetin oli vain 7 km päässä rajasta, jota Radek vartioi. Kun hän kuuli iskusta Breslaun radion uutisista, hän riensi oitis lähettimelle. Siellä kaikki oli rauhallista. Kukaan siellä ei tiennyt mitään laukauksista. Vahtimiehet olivat kertoneet vain siviilipukuisista ss-miehistä, jotka olivat asianmukaisesti esittäneet ohjeensa. He olivat menneet lähettimelle ja pitäneet saksankielisen ja puolankielisen puheharjoituksen. Sitten he olivat poistuneet korrektisti. Alueen asukkaat eivät olleet havainneet mitään.

Kun Naujocks oli vankileirillä 1945, hän sanoi vankitoverien mukaan, että huomenna hän lähtee Etelä-Amerikkaan. Seuraavana päivänä hän lähti eikä hän palannut vankilaan.

Kun Naujocks antoi valaehtoisen lausunnon Nürnbergin oikeudelle, hänen asuinpaikkansa jätettiin kertomatta pöytäkirjaan. Häntä ei kuitenkaan pyydetty koskaan oikeuden istuntoon, vaan hän vain jätti valaehtoisen kirjelmän sen käsiteltäväksi. Kun hän tuli taas Saksaan, hän eli elämänsä loppuun asti rauhassa ja yllättävän vauraasti.

Vuonna 1995 Werner Woltersdorf julkaisi kirjan, jossa hän kertoi Naujocksin tapaamisesta 1966. He alkoivat puhua Gleiwitzistä. Naujocks odotti pidättyvänä, mitä häneltä kysyttäisiin. WW snoi, että oikeudenkäynneissä teloitettiin tai sai elinkautisen pienistäkin rikkeistä. WW ihmetteli, miksi mies, joka koulukirjojen mukaan oli valinnut keskitysleiriltä ihmisiä ja pukenut puolalaisiin univormuihin ja murhannut heidät (useissa historiakirjoissa tapahtumasarja on vielä näin dramaattinen, samoin tuolloisissa koulukirjoissa), kuitenkaan mieheltä ei oltu katkaistu hiustakaan. WW halusi tietää, miten tämän voi selittää. Naujocks vastasi: ”Te näette, että minä elän vielä, jopa hyvin; ja se on minulle pääasia”.

WW pätteli muiden keskustelussa mukana olleiden tapaan, että Naujocks on pelastanut henkensä allekirjoittamalla valheellisen tunnustuksen ja palkittu teoistaan Saksan mustamaalaamiseksi vapaudella ja ehkä rahallakin. Samaan suuntaan ajattelee myös Rolf Kosiek (Kirjoitus lyhennelmä hänen jutustaan kirjassa Der Grosse Wendig 1 ss. 679-683).

Länsivallat ovat luoneet siten ilmeisesti natsien propagandassaan ohimennen sepittämästä jutusta oman satunsa Saksaa mustatakseen. Historiankirjoitus haluaa uskoa siihen, kuten kaikkiinmuihinkin Nürnbergin valheisiin Saksaa vastaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä