Yhdysvaltojen johtama NATO-sotaretki Balkanille 1990-luvulla piti ajaa Venäjä lopullisesti pois Balkanilta. Turkki, Bulgaria ja Romania liittyivät NATO:oon, ja venäläisten veljeskansan serbien johtama Jugoslavia hajotettiin palasiksi. Pitkään Venäjän vaikutusvalta Balkanilla olikin minimaalinen, mutta nyt Venäjä on tullut takaisin: energian muodossa.
Zagrebissa pidettiin tämän kuun alussa kautta aikojen ensimmäinen energiatapaaminen Balkanin alueen valtioiden kesken. Kokoukseen osallistuivat Kroatia, Bosnia, Makedonia, Montenegro, Serbia, Slovenia, Kreikka, Bulgaria, Romania ja Albania. Lisäksi kokoukseen oli kutsuttu yksi ylimääräinen vieras - Venäjän presidentti Vladimir Putin.
Huolimatta Washingtonin jatkuvasta yrityksestä pitää Venäjä pois Balkanilta, Venäjä ei vain suostu menemään pois :)
Putin saapui Zagrebiin merkittävä taloudellinen ja geopoliittinen voitto takataskussaan. Päivää ennen kuin Putin lähti Zagrebiin, ilmoitettiin uudesta sopimuksesta Venäjän ja Italian välillä kaasuputken rakentamisesta, jota Venäjään vihamielisesti suhtautuva Wall Street Journal kuvaili "kaasuputkeksi Euroopan sydämeen". Ilmoitus tuli vain kolme viikkoa sen jälkeen, kun Venäjä ja Itävalta julkaisevat sopimuksen, joka tekee Itävallasta eräänlaisen "hubin" venäläisen kaasun jälleenjakelussa Euroopan eri maihin. Sekä Italia että Itävalta antoivat Gazpromille vastalahjana oikeuden myydä energiaa suoraan kuluttajilleen, joka on energianjakeluketjussa se tuottoisin osa-alue.
Venäjän ja Itävallan sopimus oli kova takaisku Yhdysvalloille ja sen ajamalle Nabucco-projektille, jonka päämäärä on tuoda kaasua Azerbaitshanista Turkin kautta Eurooppaan. Itävallan piti olla "hubi" myös Nabucco-projektissa, mutta nyt Venäjä ehti ensin.
Toinen iso takaisku oli viime toukokuussa solmittu sopimus Venäjän, sekä Turkmenistanin ja Kazakstanin välillä, joka antoi Venäjälle oikeuden toimia ainoana länteen suuntautuvan energianviennin kauttakulkumaana näiden valtioiden osalta. Yhdysvallat halusi Kazakstanin ja Turkmenistanin mukaan Nabucco-projektiin, koska Azerbaitshanin kaasuvarannot eivät ole yksin riittävät tyydyttämään Euroopan energianjanoa. Mutta Venäjä käytti vaikutusvaltaansa Keski-Aasiassa blokaten Yhdysvaltojen aikomukset Turkmenistanin ja Kazakstanin energian suhteen.
Venäjä tulee kuljettamaan maakaasua Keski-Aasiasta omaa kaasuputkiverkostoaan pitkin etelä- ja kaakkois-Eurooppaan uutta ns. "South Stream" -kaasuputkea pitkin, joka rakennetaan Mustan meren alitse Bulgariaan, ja sieltä eri haaroja pitkin Kreikkaan ja Itävaltaan. Hanke muistuttaa hyvin paljon ns. "North Stream" -projektia, jossa rakennetaan putki Itämeren alitse Viipurista Saksaan.
Molemmat projektit ovat varsinkin itäisen Euroopan osalta hyvin sensitiivisiä. South Stream -putken ansiosta Venäjä voi kuljettaa kaasua Eurooppaan ohi Ukrainan. Ukraina on täysin riippuvainen Venäjästä energian suhteen, ja kun Venäjä voi tulevaisuudessa kuljettaa energiaa Eurooppaan ohi Ukrainan kontrollin, voi Venäjän ja Ukrainan energiasuhteista muodostua hyvin yksipuolinen käskytyssuhde, ellei Ukraina kykene nopeasti lisäämään riippumattomuuttaan Venäjästä energian toimittajana. Venäjä haluaa ilman muuta Ukrainan takaisin vaikutusvaltansa alaisuuteen, ja tämä asetelma sopisi sille luonnollisesti hyvin.
North Stream -projekti on yhtä sensitiivinen Valko-Venäjän, Liettuan ja Puolan suhteen, jotka hyötyvät kovasti asemastaan venäläisen kaasun kauttakulkumaana Saksaan. Ne maksavat Gazpromille kaasusta markkinahintaa alhaisempaa hintaa ja lisäksi perivät siltä kauttakulkumaksuja.
60% Puolan käyttämästä kaikesta energiasta on venäläistä. Valko-Venäjän riippuvuus Venäjästä on vielä suurempi. Kun ottaa huomioon Varsovan ja Moskovan jäiset suhteet, ei ole ihme että Puolassa on haukuttu North Stream -projektia kovin sanakääntein, jopa kutsumalla projektia uudeksi Molotov-Ribbentrop -sopimukseksi Venäjän ja Saksan välillä. Kun Venäjä voi myydä energiaa Saksaan markkinahintaan Itämeren ali kulkevan putken ansiosta, ei se enää ole riippuvainen Puolasta kaasun kauttakulkumaana. Pakottava syy myydä Puolalle energiaa halvalla samalla poistuu, jolloin Puolankin on kiltisti maksettava siitä markkinahinta. Samalla Puolan, kuten Ukrainankin tapauksessa, riippuvuussuhde Moskovaan muodostuu yksipuoliseksi, ellei Puola kykene löytämään nopeasti uusia energianlähteitä.
Venäjä on lyhyessä ajassa saavuttanut Euraasian energiamarkkinoilla monta voittoa. Gazprom on saavuttanut Keski-Aasian kaasun jälleenmyynnissä länteen monopoliaseman. Kazakkien ja turkmeenien kaasu tulee virtaamaan länteen pitkään vain Gazpromin putkiverkostoa pitkin. North Stream- ja South Stream -projektit tulevat antamaan Venäjälle tilaisuuden myydä energiaa länteen riippumattomasti hankalista naapureista, ja samalla sitoa nämä valtiot tiukemmin Venäjän vaikutusvallan alaisuuteen. Gazprom on saanut uusien sopimusten myötä myös oikeuden osallistua energian loppujakeluun kuluttajille rahakkailla länsimarkkinoilla, kuten juuri Itävallassa ja Italiassa. Kaiken lisäksi Yhdysvaltojen voimakkaasti tukema Nabucco -projekti näyttää saaneen ratkaisevan kuoliniskun, sillä Nabuccolla ei ole nyt pääsyä Keski-Aasian kaasukentille, ja South Stream -putken avulla Venäjä voi myydä kaasua suoraan niille valtioille, joille Nabuccon piti myydä kaasua.
Eräs amerikkalainen asiantuntija kuvasi nykytilannetta seuraavasti:
"Läntinen energiastrategia Euraasiassa on romahtanut vuonna 2007. Tämän kuukauden aikana Venäjä on ratkaisevasti tuhonnut jokaisen lännen (tarkoittaen Yhdysvaltoja ja Euroopasta lähinnä Britanniaa) tukeman projektin tuoda öljyä ja kaasua Keski-Aasiasta suoraan Eurooppaan... Toukokuussa solmitut sopimukset merkitsevät strategista tappiota kymmenen vuotta vanhalle Yhdysvaltojen poliittiselle tavoitteelle luoda suora ja välitön Venäjästä riippumaton yhteys lännen ja Keski-Aasian energiareservien välillä. Samalla venäläiset ovat hajottaneet EU:n keskinäisen yhtenäisyyden ja tavoitteen riippumattomuuteen venäläisestä energiasta."
Miten näin on päässyt käymään? Miksi länsi epäonnistui hegemoniapyrkimyksissään Keski-Aasian energian suhteen, ja miksi yhä useampi valtio Euroopassa lisää riippuvuuttaan Venäjästä energian toimittajana? Onko EU:n kannalta vahingollista, että North Stream- ja South Stream -projektien kaltaiset projektit toteutetaan, joiden vaikutukset ovat selvästi varsinkin monien uusien EU-maiden etujen vastaisia?
Zagrebissa pidettiin tämän kuun alussa kautta aikojen ensimmäinen energiatapaaminen Balkanin alueen valtioiden kesken. Kokoukseen osallistuivat Kroatia, Bosnia, Makedonia, Montenegro, Serbia, Slovenia, Kreikka, Bulgaria, Romania ja Albania. Lisäksi kokoukseen oli kutsuttu yksi ylimääräinen vieras - Venäjän presidentti Vladimir Putin.
Huolimatta Washingtonin jatkuvasta yrityksestä pitää Venäjä pois Balkanilta, Venäjä ei vain suostu menemään pois :)
Putin saapui Zagrebiin merkittävä taloudellinen ja geopoliittinen voitto takataskussaan. Päivää ennen kuin Putin lähti Zagrebiin, ilmoitettiin uudesta sopimuksesta Venäjän ja Italian välillä kaasuputken rakentamisesta, jota Venäjään vihamielisesti suhtautuva Wall Street Journal kuvaili "kaasuputkeksi Euroopan sydämeen". Ilmoitus tuli vain kolme viikkoa sen jälkeen, kun Venäjä ja Itävalta julkaisevat sopimuksen, joka tekee Itävallasta eräänlaisen "hubin" venäläisen kaasun jälleenjakelussa Euroopan eri maihin. Sekä Italia että Itävalta antoivat Gazpromille vastalahjana oikeuden myydä energiaa suoraan kuluttajilleen, joka on energianjakeluketjussa se tuottoisin osa-alue.
Venäjän ja Itävallan sopimus oli kova takaisku Yhdysvalloille ja sen ajamalle Nabucco-projektille, jonka päämäärä on tuoda kaasua Azerbaitshanista Turkin kautta Eurooppaan. Itävallan piti olla "hubi" myös Nabucco-projektissa, mutta nyt Venäjä ehti ensin.
Toinen iso takaisku oli viime toukokuussa solmittu sopimus Venäjän, sekä Turkmenistanin ja Kazakstanin välillä, joka antoi Venäjälle oikeuden toimia ainoana länteen suuntautuvan energianviennin kauttakulkumaana näiden valtioiden osalta. Yhdysvallat halusi Kazakstanin ja Turkmenistanin mukaan Nabucco-projektiin, koska Azerbaitshanin kaasuvarannot eivät ole yksin riittävät tyydyttämään Euroopan energianjanoa. Mutta Venäjä käytti vaikutusvaltaansa Keski-Aasiassa blokaten Yhdysvaltojen aikomukset Turkmenistanin ja Kazakstanin energian suhteen.
Venäjä tulee kuljettamaan maakaasua Keski-Aasiasta omaa kaasuputkiverkostoaan pitkin etelä- ja kaakkois-Eurooppaan uutta ns. "South Stream" -kaasuputkea pitkin, joka rakennetaan Mustan meren alitse Bulgariaan, ja sieltä eri haaroja pitkin Kreikkaan ja Itävaltaan. Hanke muistuttaa hyvin paljon ns. "North Stream" -projektia, jossa rakennetaan putki Itämeren alitse Viipurista Saksaan.
Molemmat projektit ovat varsinkin itäisen Euroopan osalta hyvin sensitiivisiä. South Stream -putken ansiosta Venäjä voi kuljettaa kaasua Eurooppaan ohi Ukrainan. Ukraina on täysin riippuvainen Venäjästä energian suhteen, ja kun Venäjä voi tulevaisuudessa kuljettaa energiaa Eurooppaan ohi Ukrainan kontrollin, voi Venäjän ja Ukrainan energiasuhteista muodostua hyvin yksipuolinen käskytyssuhde, ellei Ukraina kykene nopeasti lisäämään riippumattomuuttaan Venäjästä energian toimittajana. Venäjä haluaa ilman muuta Ukrainan takaisin vaikutusvaltansa alaisuuteen, ja tämä asetelma sopisi sille luonnollisesti hyvin.
North Stream -projekti on yhtä sensitiivinen Valko-Venäjän, Liettuan ja Puolan suhteen, jotka hyötyvät kovasti asemastaan venäläisen kaasun kauttakulkumaana Saksaan. Ne maksavat Gazpromille kaasusta markkinahintaa alhaisempaa hintaa ja lisäksi perivät siltä kauttakulkumaksuja.
60% Puolan käyttämästä kaikesta energiasta on venäläistä. Valko-Venäjän riippuvuus Venäjästä on vielä suurempi. Kun ottaa huomioon Varsovan ja Moskovan jäiset suhteet, ei ole ihme että Puolassa on haukuttu North Stream -projektia kovin sanakääntein, jopa kutsumalla projektia uudeksi Molotov-Ribbentrop -sopimukseksi Venäjän ja Saksan välillä. Kun Venäjä voi myydä energiaa Saksaan markkinahintaan Itämeren ali kulkevan putken ansiosta, ei se enää ole riippuvainen Puolasta kaasun kauttakulkumaana. Pakottava syy myydä Puolalle energiaa halvalla samalla poistuu, jolloin Puolankin on kiltisti maksettava siitä markkinahinta. Samalla Puolan, kuten Ukrainankin tapauksessa, riippuvuussuhde Moskovaan muodostuu yksipuoliseksi, ellei Puola kykene löytämään nopeasti uusia energianlähteitä.
Venäjä on lyhyessä ajassa saavuttanut Euraasian energiamarkkinoilla monta voittoa. Gazprom on saavuttanut Keski-Aasian kaasun jälleenmyynnissä länteen monopoliaseman. Kazakkien ja turkmeenien kaasu tulee virtaamaan länteen pitkään vain Gazpromin putkiverkostoa pitkin. North Stream- ja South Stream -projektit tulevat antamaan Venäjälle tilaisuuden myydä energiaa länteen riippumattomasti hankalista naapureista, ja samalla sitoa nämä valtiot tiukemmin Venäjän vaikutusvallan alaisuuteen. Gazprom on saanut uusien sopimusten myötä myös oikeuden osallistua energian loppujakeluun kuluttajille rahakkailla länsimarkkinoilla, kuten juuri Itävallassa ja Italiassa. Kaiken lisäksi Yhdysvaltojen voimakkaasti tukema Nabucco -projekti näyttää saaneen ratkaisevan kuoliniskun, sillä Nabuccolla ei ole nyt pääsyä Keski-Aasian kaasukentille, ja South Stream -putken avulla Venäjä voi myydä kaasua suoraan niille valtioille, joille Nabuccon piti myydä kaasua.
Eräs amerikkalainen asiantuntija kuvasi nykytilannetta seuraavasti:
"Läntinen energiastrategia Euraasiassa on romahtanut vuonna 2007. Tämän kuukauden aikana Venäjä on ratkaisevasti tuhonnut jokaisen lännen (tarkoittaen Yhdysvaltoja ja Euroopasta lähinnä Britanniaa) tukeman projektin tuoda öljyä ja kaasua Keski-Aasiasta suoraan Eurooppaan... Toukokuussa solmitut sopimukset merkitsevät strategista tappiota kymmenen vuotta vanhalle Yhdysvaltojen poliittiselle tavoitteelle luoda suora ja välitön Venäjästä riippumaton yhteys lännen ja Keski-Aasian energiareservien välillä. Samalla venäläiset ovat hajottaneet EU:n keskinäisen yhtenäisyyden ja tavoitteen riippumattomuuteen venäläisestä energiasta."
Miten näin on päässyt käymään? Miksi länsi epäonnistui hegemoniapyrkimyksissään Keski-Aasian energian suhteen, ja miksi yhä useampi valtio Euroopassa lisää riippuvuuttaan Venäjästä energian toimittajana? Onko EU:n kannalta vahingollista, että North Stream- ja South Stream -projektien kaltaiset projektit toteutetaan, joiden vaikutukset ovat selvästi varsinkin monien uusien EU-maiden etujen vastaisia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Venäjä on taantunut energiantoimittajaksi. Lännellä on vaihtoehtoja: Jos venäjä alkaa ryppyillä, otetaan käyttöön nesteytetty kaasu tankkereilla toimitettuna. Kyllä Japanikin pärjää sillä ja hyvin menee taloudessa...