Moni on jo kasvatettu moniarvoiseen yhteiskuntaan. Historia kertoo kyllä torpparin tarinaa, mutta pienten ja keskikokoisten talojen lapset esikoisen jälkeen ovat kasvatuksellisia köyhiä. Perintö osuus piti luovuttaa taloon jäävälle siskokselle, talo ei muuten kannata.
Siirtyessään palkkatyöläiseksi muut sisarukset käsittelivät rahaa kuukausi tai urakkapalkan verran kuukausittain.
Maalle jääneelle sisarukselle tämä oli ainainen ymmärtämättömyys.
Palkasta ostettiin perunat lihat ja marjat, vuokrattiin asunto ja ostettiin lämmityspuut. Silloin, kun ei rahalla tarvitse ostaa ruokaansa, eikä maksaa asuntolainoja tai vuokraa on toimeentulotuki taskurahaa.
Veli “peri” kotitilan kaikkiaan 10 h peltoa, lisäksi metsää ja rantaa sekä hakamaata toinen samanlainen.
Myi nyt talon ja viljelyksistä 6 hehtaaria sai 270 000 € vielä jätti 4 h pelto hakamaat ja rannan itselleen. Rakennutti uuden talon avaimet käteen, tilan päärakennus *1962 jäi huoltamatta ja rapistui hoitamattomana, uudessa elelee ilman korjailu tarvetta.
EU liittymisen jälkeen, tilallinen nosti tukina vuosittain saman verran kuin sisarukset sai palkkaa palkkatyöstään, erona. Muut tekivät työtä 40 tuntia/ viikko vuositulonsa eteen, veli venyi kotitilalla. Talvella ei pellot kysele, kesällä kuunnellaan kasvua.
Työtunnit maamies vastaan palkkatyöläinen: Maamies kyntö kylvö ja korjuu työtä; koko vuodelle jonkun 3 kk.
Palkkatyöläisen työstä 40 tuntia 52 viikkona vuodesta.
Työstä tiedän; kyntö äestys kylvö myrkytykset. Korjuu puimurointi kuivaus ja myynti. Tilan työ; noina 3kk olisi tunneiksi muunnettuna siinä 300 tuntia. Ruokapalkanapulaisena kuljin maksamassa verenperintöä aputyöläisenä, yleensä äestin ja kuljetin viljan kuivuriin.
Palkkatyöläisenä tein samaan ansioon siis 2040 tuntia vuodessa apuhommat veljelleni.
Olen maksanut veljen tukimarkat veroina valtiolle ja kunnalle ja sukuperimä veron työllä. Asunto lainaa sain pankista vasta 12 vuotta sitten, kun oli esittää vakaa työnantaja kaupunki. (tulot ja perheen koko esti aiemmin)
Olemme nyt kumpikin 60 vuotiaita, Herran armosta.
Minulla 58 neliötä asunto-osake josta vielä muutama tuhannen euroa velkaa, historiassa palkkatyötä 42 vuotta.
Veljellä uusi omakotitalo omalla tontilla, tilaa n. 6 h jossa rantaa ja saunamökki, sekä pankkitilillä 150 000 €.
Minulla kolme aikuistapoikaa ja poijanpoika. Veli lapseton.
Kumpi on köyhä?
Sanoisin näin taloudellisesta näkökulmasta minä.
Mutta elämästä vuorovaikutuksineen kokemuksineen ja omine lapsineen veli on kuin Spitaalinen kerjäläinen. http://www.tohtori.fi/?page=6625671&search=Spitaali&x=5&y=6
“leprabakteerin aiheuttama, kehitysmaissa esiintyvä pitkäaikainen tauti, oireina täpliä, kyhmyjä, rakkuloita ja haavaumia sekä hermostovaurioita”
Siirtyessään palkkatyöläiseksi muut sisarukset käsittelivät rahaa kuukausi tai urakkapalkan verran kuukausittain.
Maalle jääneelle sisarukselle tämä oli ainainen ymmärtämättömyys.
Palkasta ostettiin perunat lihat ja marjat, vuokrattiin asunto ja ostettiin lämmityspuut. Silloin, kun ei rahalla tarvitse ostaa ruokaansa, eikä maksaa asuntolainoja tai vuokraa on toimeentulotuki taskurahaa.
Veli “peri” kotitilan kaikkiaan 10 h peltoa, lisäksi metsää ja rantaa sekä hakamaata toinen samanlainen.
Myi nyt talon ja viljelyksistä 6 hehtaaria sai 270 000 € vielä jätti 4 h pelto hakamaat ja rannan itselleen. Rakennutti uuden talon avaimet käteen, tilan päärakennus *1962 jäi huoltamatta ja rapistui hoitamattomana, uudessa elelee ilman korjailu tarvetta.
EU liittymisen jälkeen, tilallinen nosti tukina vuosittain saman verran kuin sisarukset sai palkkaa palkkatyöstään, erona. Muut tekivät työtä 40 tuntia/ viikko vuositulonsa eteen, veli venyi kotitilalla. Talvella ei pellot kysele, kesällä kuunnellaan kasvua.
Työtunnit maamies vastaan palkkatyöläinen: Maamies kyntö kylvö ja korjuu työtä; koko vuodelle jonkun 3 kk.
Palkkatyöläisen työstä 40 tuntia 52 viikkona vuodesta.
Työstä tiedän; kyntö äestys kylvö myrkytykset. Korjuu puimurointi kuivaus ja myynti. Tilan työ; noina 3kk olisi tunneiksi muunnettuna siinä 300 tuntia. Ruokapalkanapulaisena kuljin maksamassa verenperintöä aputyöläisenä, yleensä äestin ja kuljetin viljan kuivuriin.
Palkkatyöläisenä tein samaan ansioon siis 2040 tuntia vuodessa apuhommat veljelleni.
Olen maksanut veljen tukimarkat veroina valtiolle ja kunnalle ja sukuperimä veron työllä. Asunto lainaa sain pankista vasta 12 vuotta sitten, kun oli esittää vakaa työnantaja kaupunki. (tulot ja perheen koko esti aiemmin)
Olemme nyt kumpikin 60 vuotiaita, Herran armosta.
Minulla 58 neliötä asunto-osake josta vielä muutama tuhannen euroa velkaa, historiassa palkkatyötä 42 vuotta.
Veljellä uusi omakotitalo omalla tontilla, tilaa n. 6 h jossa rantaa ja saunamökki, sekä pankkitilillä 150 000 €.
Minulla kolme aikuistapoikaa ja poijanpoika. Veli lapseton.
Kumpi on köyhä?
Sanoisin näin taloudellisesta näkökulmasta minä.
Mutta elämästä vuorovaikutuksineen kokemuksineen ja omine lapsineen veli on kuin Spitaalinen kerjäläinen. http://www.tohtori.fi/?page=6625671&search=Spitaali&x=5&y=6
“leprabakteerin aiheuttama, kehitysmaissa esiintyvä pitkäaikainen tauti, oireina täpliä, kyhmyjä, rakkuloita ja haavaumia sekä hermostovaurioita”
Vastaukset 6
Vanhimmat
No ihan oma vikasi, jos 'luovutit vanhempiesi kuoltua oman osuutesi'.
Perintö jaetaan tasan lasten kesken. Jos näin ei tehty, on kyse omasta tyhmyydestänne, sorry vaan.
Tila siirtyi ilman perintöveroa lahjaveroa ja lakiosuuksien jakoa "kaupalla" jossa tila myytiin syyntinkillä vanhemmille ja silloisilla veloilla uudelle isännälle, velat olivat 55 000 mk.
Perintöveroa maksavat vain tyhmät. Samalla periaateela siirtyi 105 h metsää 4-vuotiaalle pikkuveljelle; hintana hallinta ja käyttöoikeus vanhemmilla pojan täysi-ikäisyyteen asti.
Muut sisarukset olivat tyttöjä viisi. Kaupat tulivat esiin vasta vanhempien kuoltua ja kaupan valitus aikaraja 20 vuotta oli ylitetty.
Tila siirtyi ilman perintöveroa lahjaveroa ja lakiosuuksien jakoa "kaupalla" jossa tila myytiin syyntinkillä vanhemmille (kirjattiin kauppakirjaan) ja silloisten velkojen siirrolla uudelle isännälle. Velat olivat 55 000 mk, ei edes päärakennuksen silloista hintaa 250 neliötä 4 vuotta rakentamisesta.
Perintöveroa maksavat vain tyhmät. Samalla kaupalla sai 4-vuotias poika 105 h metsää hintana hallinta ja käyttöoikeus vanhemmilla pojan täysi-ikäisyyteen asti.
Yleisemmin syynä luottaminen juuri vanhempiinsa ja usko velvollisuuksiin tehdä työtä "köyhälle" maatalousväestölle.
Köyhä saa olla, jos ei tee työtä; omaisuus ei pidä olla tulojen tae tulonsiirtoina tuloveroja maksaneilta varsinkin kun tuet eivät ole verollisia.
Business sijoittaa pääoman ja kasvattaa omaisuuttaan näin rehellisesti, maatalous ryöstää muilta kansalaisilta laillisesti.
Oli myös hyvin tavallista; tehtaisiin siirtyneet tyttölapset saivat perintönä vapaa-ajan tontin, johon ei tehtaan palkoilla koskaan kyetty rakentamaan. Asunto oli oltava työn, lasten hoitopaikan ja koulun luona, tuo tontti oli useimmiten myös http://fi.wikipedia.org/wiki/Maanmittaus päätalosta irrottamaton, siis nimellinen tontti.
Tontti oli se napanuora jolla tehtaan väestö kerättiin maanviljelystyöhön ruokapalkalla, lomillaan ja viikonloppuina.
se ei kuulu kummallekkaan!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lappalaiset_suomalaisessa_kansanperinteessä