Arkaluontoinen asia, mutta haluan tään kirjoittaa. Olen kunnollinen uskova tyttö. Olen seurustellut muutaman pojan kanssa ja seurustelumme on ollut platonista laatua. Koskaan ei ole tullut mieleenkään, että minulle kävisi näin. Tutustuin uskomattomaan kaveriin, rakastuin. Suhde eteni pikkuhiljaa. En pystynyt pitämään enää moraalisäännöistä kiinni.
Nyt kaduttaa,koska suhteemme kariutui lähinnä arvomaailmoidemme erilaisuuteen.
Antaako Jumalakaan enää anteeksi tätä hairahdustani?
Nyt kaduttaa,koska suhteemme kariutui lähinnä arvomaailmoidemme erilaisuuteen.
Antaako Jumalakaan enää anteeksi tätä hairahdustani?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Rakastit siis jumalaa enemmän kuin poikaystävääsi? Kysy itseltäsi kumpi heistä olisi voinut tuoda itsellesi suurempaa onnea ja laske erotus.
En osaa vastata ateistina antaisiko jumala anteeksi, mutta tärkeämpi kysymys on; antaisitko itsellesi anteeksi? Oliko ero sen arvoista?
jos kadut ja pyydät nöyrimmästi anteeksi niin olet saava anteeksi.
"En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee."
Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.
Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
Jumalaa varmaan kiinnostaa moni muu seikka enemmän kuin se onko joku teinityttö jaksanut pitää pöksyt jalassaan.
Toisaalta kun Jumalaa ei edes kiinnostanut se kidutus ja teurastus mitä esim. II maailmansodassa harrastettiin, tai ydinpommit Japanissa, niin kyllä ne sinun pöksysi ovat yksi kärpäsenkakki siinä läjässä!
jos jäät rypemään tähän "syntiisi".
Mene eteenpäin ja ole armollinen itsellesi -:)