Raiskauksestani on kulunut vasta vähän aikaa ja nyt jo mietin, että miten minun pitäisi raiskaajaani suhtautua.
Vihaan häntä sydämmestäni, mutta kuitenkin olen valmis menemään sovitteluunkin jutun osalta. Yritänkö siis turhaan leikkiä laupiasta samarialaista tunteitteni kustannuksella?
Viha on kuulemma syntiä. Minun pitäisi kääntää raiskaajalleni toinen poskeni, jos Raamattua tulkittaisi kirjaimellisesti, mutta miten muka voi antaa anteeksi sellaista, mikä on loukannut syvästi?
En ole eläessäni ollut kovin uskonnollinen, mutta tämän jutun vuoksi myös uskonnolliset asiat ovat käyneet mielessäni...
Ja typerää, mutta miten Jumala suhtautuu raiskattuihin?
Kiitos!
Vihaan häntä sydämmestäni, mutta kuitenkin olen valmis menemään sovitteluunkin jutun osalta. Yritänkö siis turhaan leikkiä laupiasta samarialaista tunteitteni kustannuksella?
Viha on kuulemma syntiä. Minun pitäisi kääntää raiskaajalleni toinen poskeni, jos Raamattua tulkittaisi kirjaimellisesti, mutta miten muka voi antaa anteeksi sellaista, mikä on loukannut syvästi?
En ole eläessäni ollut kovin uskonnollinen, mutta tämän jutun vuoksi myös uskonnolliset asiat ovat käyneet mielessäni...
Ja typerää, mutta miten Jumala suhtautuu raiskattuihin?
Kiitos!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kuulehan ihminen. Viha ei ole syntiä, vaan ihan normaali reaktio tilanteessasi. Jumala on antanut käyttöömme koko tunteiden arsenaalin. Käytä sitä. Kuka sinua vaatii antamaan anteeksi? Mistä olet saanut päähäsi tuon anteeksi annon? Raamattu sanoo, Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Sinä olet tässä raiskaus asiassa se viaton osapuoli. Saat tuntea vihaa. Oikeastaan sinun pitääkin tuntea vihaa, jotta pääset asiasta edes jotenkin yli. Jos patoat asian itseesi sairastut henkisesti. Kun vihaat ja raivoat tarpeeksi, huomaat eräänä päivänä, että helpottaa. Älä todellakaan rupea leikkimään laupiasta samarialaista, jos raiskauksesta on vasta vähän aikaa. Ketä kuvittelet huijaavasi? Anteeksi antaminen vaatii todella pitkän prosessin. Jonakin päivänä saatat huomata olevasi vapaa. Mutta älä rupea leikkimään sitä leikkiä, ennenkuin olet valmis siihen. Jos minut raiskattaisiin, etsisin hemmon käsiini ja viiltelisin siltä sukukalleudet irti. Tämän tekisin siitä huolimatta, että olen kristitty. Tällainen nainen minä olen. Kysyt miten Jumala suhtautuu raiskattuihin? Miten sinä luulet hänen suhtautuvan? Hänestä sinä olet ihana ihminen, lahjoinesi ja puutteinesi. Sanotaan, että Jumala kantoi syntimme ja sairautemme. Hän tietää, miltä sinusta tuntuu. Älä siis kanna yksin mielessäsi tuota tekoa. Sen voit antaa 100% Jumalalle. Tekoa ei sillä saa tekemättömäksi, mutta koska Jumala sen kantaa et sorru sen alle. En tiedä oliko mitään apua sinulle, mutta pakko yrittää...
Siis raamatun mukaan? Mitä luulet pääsetkö raamatun mukaan taivaaseen jos surmaat jonkun viiltelemällä hänen sukukalleutensa irti? "
Jos minut raiskattaisiin, etsisin hemmon käsiini ja viiltelisin siltä sukukalleudet irti. Tämän tekisin siitä huolimatta, että olen kristitty. Tällainen nainen minä olen."
Mitä sinä tarkoitit tuolla että tälläinen minä olen. Olet siis uskovainen joka toimii raamatun mukaan ainoastaan silloin kun itselle sopii? Vai elätkö siinä toivossa että kyllä sinä sen varmana anteeksi saisit kun sen kerran vihoissasi teit?
Tuskin autoit mitenkään jutun aloittajaa, vaan sekoitit enemmän.
Olet saanut elää helpon elämän. Et tiedä, mitä on todella syvältä lähtevä jäätävä viha. Tiedät ihan hyvin, mitä tarkoitin. Kuvitteletko sinä, että kristityn naisen raiskaaminen olisi jotenkin helpompi keissi, kuin ei kristityn. Että kristitty nainen antaa heti periksi ja sanoo, että otetaanpa vaan uudemman kerran! Idiootti! En tiedä yhtäkään naista, joka ei tuollaisessa tilanteessa laittaisi kampoihin kaikin keinoin. Jos nainen saa siinä käsiinsä jotakin kättä pitempää hän iskee äijää ohimoon, että humahtaa! Katsos siinä tilanteessa on ihmisellä hätä, eikä hän kykene kovin analyyttiseen ajatteluun. Keskustellaan myöhemmin siitä kuka on syyllinen ja kuka menee vankilaan? Älä ole yksinkertainen. Vihan tunne on sallittua tuollaisessa tilanteessa. En voi sietää tuollaista hurskastelua. En ole missään kohtaa, en kirjoitetuissa riveissä, enkä rivien väleissä väittänyt olevani hyvä ihminen. Olen inhimillinen nainen, jolla ihan taatusti leikkaa kiinni joutuessani väkivallan teon kohteeksi. Joka muuta väittää valehtelee. Jumala on minut sovittanut. Se on fakta. Sen turvin elän joka päivä. Joka toinen päivä vähintään lankean suurempaan tai pienmpään syntiin. Valitettavasti. On kurjaa, jos en kyennyt mitenkään auttamaan jutun aloittajaa. Kuvittelen, että hän on sen verran aikuinen ihminen, että tajuaa, ettei ensisijainen ratkaisu olevaan ongelmaan ole miehen sukukalleuksien saalistaminen. Ensisijaista on päästä sopuun oman itsensä kanssa. Sinulla on kumman nynny kuva kristitystä naisesta. Ole rehellinen ja vastaa itsellesi kysymykseen; jos sinut raiskataan oletko vapaa koston ajatuksista?
uskovaiset toimivat. Pomivat Raamatusta itselle sopiva palat. Ei seole edes vaikeaa, koska sieltä löytyy jokaiselle jotain. Joka teolle löytyy oikeutus jos vain osaa hakea ja "tulkita", kuten niin kätevästi tehdään.
Olet oikeassa. Näinhän sitä tehdään. Valitaan ne totuudet, jotka itseä miellyttävät. Se on niin helppoa. Kukapa ei siihen syyllistyisi. Sitten on vielä nämä "oppineet" sananselittäjät, jotka kääntävät mustan valkeaksi ja valkean mustaksi. Mutta kyllä se myös on totta, että jos olemme Jumalan lapsia saamme luottaa siihen, että Jumalan Henki meitä johdattaa ihan konkreettisesti. Esim. itseni otettiin nyt kiinni sanomisistani. Tuolla aikaisemmin uhosin tuosta "miehen sukukalleuksien leikkaamisesta". Eipä tullut mieleenikään, että joku ottaa sanani aivan konkreettisesti.Tapanani on puhua värikkäästi ja tarkoitus oli vain kuvata sitä raivoa, joka raiskatun naisen mielessä velloo. Omaa (uskon) elämäänsä ei kannatakaan rakentaa sen varaan, mitä muut puhuvat vaan mitä Jumalan Henki meille opettaa. Raamattu on sen verran ristiriitainen kirja, että poimimalla sieltä lauseen sieltä ja toisen täältä, saa syntymään vaikka minkälaista tarinaa. Pelastus sanoman suhteen se sensijaan on suoraviivainen ja yksinkertainen. Siihen ei ole mitään lisäämistä, eikä sitä asiaa voi sanaleikeillä muuttaa suuntaan eikä toiseen. Jumala on sanassaan muuttumaton, mutta voi meitä ihmisparkoja, jotka pyrimme sitä totuutta muuttelemaan. Täydellinen ei ole kukaan ihminen. Kun katsoo ihmiseen joutuu aina pettymään. Jumala kyllä jaksaa seistä sanojensa ja lupaustensa takana.
Morjens. Heitän tähän nyt jotain mitä tuli mieleen kun luin postisi.
"Ja typerää, mutta miten Jumala suhtautuu raiskattuihin?"
- Olet Jumalan luomus, (oletan sun olevan nainen) ja sellaisena sulla on aivan sama arvo kuin jollakin, joka ei ole kokenut mitään traagista.
Vaikka joku ihminen tekisi/sanoisi sulle mitä, se ei muuta tosiasioita - sun ihmisarvoa Jumalan silmissä - miksikään. Olet hänelle aivan sama henkilö, ainutkertainen ja arvokas luomus kuin ennen tapausta.
Siis Jumalan suunnitelmaan?
Leikitkö älykköä? Pahoja asioita tapahtuu tässä maailmassa kaiken aikaa. Emme tiedä syytä niihin. Jos sinua ihan aidosti kiinnostaa, mikä kuuluu Jumalan suunnitelmaan avaa raamattusi ja lukaise sieltä vaikka tuo Johanneksen evankeliumi. Tiedät sen jälkeen vähän enemmän.
Terve vaan sullekin!
Kirjoitat kauniisti. Raiskattu ihminen tuntee olevansa saastainen, likainen, syyllinen, tahrattu, ruma, viallinen ja ties mitä.
Jumalan silmissä hän saa olla puhdas,kaunis, ihana, täydellinen ja viaton.
Totta!
Parasta on, että kun Jumala katsoo häntä tällä lailla rakastavasti ja hyväksyen, kovia kokenut ihminenki alkaa ennen pitkää nähdä itsensä samalla lailla. Se on ihme.
Taas tää ihanin ja maailman vanhoin klishee-neuvo, "Katso Raamattua! Vastaus löytyy sieltä!". Huoh.
Raamattu on tehty niin, että sieltä löytyy vastaus kaikkeen. Koska kysy on puhtaista tarinoista ja lorunpätkistä, voi tulkitseminen tapahtua mitä kautta vain!
Sinäpä sen sanoit; raamatusta löytyy vastaus kaikkeen. Ei muuta kuin lukemaan ja viisastumaan!
Jospa vastaisin nyt aloittamaani ketjuun, niin jos raiskaukseni kuului Jumalan suunnitelmaan, niin aika kovia keinoja hän käyttää lapseensa. Ja mikä lie sitten "suunnitelman" tarkoituksena ollutkaan, niin en tule sitä koskaan ymmärtämään.
Kiitos monista kauniista sanoista, joita muutamat olivat laittaneet!
Jonkin verran olen Raamattua itsekin lueskellut, mutta koskaan en ole löytänyt kohtaa, jossa puhuttaisi vihan ja raivon oikeellisuudesta. Puhutaan vain anteeksi annosta ja armosta.
No, ehkä olenkin lukenut Raamattua liiankin kirjaimellisesti, kuten piru Raamattua.
Että tässä syy alkuperäiseen kysymykseeni.
Tuosta sukukalleuksien viiltelystä mieleeni tuli, että jos nyt näkisin raiskaajani, niin en voisi vastata seurauksista. Todennäköisesti poistuisin paikalta, mutta voisin myös hyökätä nyrkein päälle.
En näkisi reaktiossa mitään väärää. Rehellisyys omille tunteille on sittenkin kai se paras keino selvitä järjissä...
En muista kohtaa, mutta evankeliumeissa kerrotaan miten Jeesus suuttui. Herran huoneesta oli tehty markkinpaikka ja Jeesus suuttui siitä. Heitti rahanvaihtajien pöydät pikin mäkiä. Monta kertaa myös Jeesuksen sanat olivat aika kovia ja loukkaviakin. Hän osasi myös lohduttaa. Raamatussa kerrotaan myös miten Jeesus itki ja tunsi myötätuntoa. Kaikella on oma aikansa. On aika raivota, on aika vihata ja on aika antaa anteeksi.
En omista raamattua, kerro sinä esimerkkejä.
Ei Jumala laiskoja ruoki! heh! Ota se biblia ihan omiin pikku kätösiisi ja rupea tutkimaan.
Ei sinulla ole velvollisuutta antaa anteeksi. Raiskaus on sen verran rankka väkivallan muoto, ettei ole perusteltua olettaa raiskatun kykenevän anteeksiantoon. Eikä sitä edellytä toisen posken kääntäminenkään. Kyseinen lause kun voidaan tulkita paitsi anteeksiannoksi ja nöyrtymiseksi, niin myös äärimmäiseksi uhoamiseksi; "Lyö kerran! anna tulla lisää! ei me kaaduta! ei tunnu missään!!"
Oikeastaan, käännä sovittelussa vain toinen poski; näytä sille paskiaiselle, että ei hän sinua pysyvästi voi vahingoittaa!!!
Raiskaajani saa kyllä piruilla minulle niin paljon kuin haluaa, mutta poskeani hänelle en käännä.
En anna sitä iloa hänelle, että näyttäisin taas pelokkaalta ja alistetulta.
Monien on kai helppo sanoa, miten pitäisi toimia, mutta kun se tulee omalle kohdalle, (Mitä en kenellekään toivo), niin ajatukset yleinsä muuttuvat.
Mutta kiitos kuitenkin ymmärtämyksestä FuusioHKi...
Viimeisimmän viestisi perusteella ei taidakkaan olla kyse fyysisestä raiskauksesta...?
Minä myös koen tulleeni "henkisesti raiskatuksi" äskettäin. Tunne on vähän samantapainen arvottomuuden tunne kuin mitä voisin kuvitella fyysisen raiskauksen uhrin kokevan.
Tätä sinun "ensikertalaisen" on ehkä vaikea ymmärtää, mutta kerron sen silti, jospa löydät jotain lohtua omaan ahdistukseesi.
Olen tavallaan "turtunut" vihan tunteelle. On ihmisiä joita minun "pitäisi" vihata, mutta olen yrittänyt vihaamisen sijaan ymmärtää mistä syystä he ovat toimineet niinkuin ovat. Luulen sen johtuvan siitä, että ihminen ei ymmärrä koko totuutta - harvoin edes yrittää ymmärtää muita kuin itseään. Puolitotuus tekee ihmisistä "petoja", sen olen huomannut. Raiskaajani ovat itsessään "syyttömiä", mutta heidän ymmärtämättömyytensä saa heidät tekemään vääryyttä.
Minä kunnioitan ja hyväksyn "vainoojani" ihmisenä enkä pysty vihaamaan heitä, mutta tulen äärettömän väsyneeksi! Viime syksynä oli kaksi viikkoa(vai oliko kuukausi??), jolloin en muuta tehnyt kuin nukuin yöt ja nukuin päivät, ensimmäisen viikon kovalla lattialla, sitten "alistuin" nukkumaan sängyllä. Kun join kavereiden kanssa kaljaa, kolmasosa kaljasta valui huomaamattani rinnuksille. Pesin vähäiset likapyykkini enkä yksinkertaisesti jaksanut ripustaa niitä kuivumaan mihinkään vaan kaadoin lattialle ja potkin vähän levälleen. Siinäpä ne ehtivät hyvin kuivua sillä aikaa kun nukuin. Sitten parin viikon (vai oliko kuukauden??) kuluttua jaksoin vähitellen alkaa järjestellä muuttokamojani lattialta paikoilleen.
Nyt kesästä minua on alkanut taas väsyttää kauheasti. Homma on sikäli nyt huonompi, että olen kokopäivätyössä ja minua nolottaa kun en pysty täydellä teholla tekemään hommia.
Vaikka pohjimmiltani ymmärtäisin raiskaajaani, silti välillä nousee ylähuuli kun häntä ja hänen tekoaan ajattelen. Sinulla taitaa myös olla se vika, ettet kykene käytännössä sovitteluratkaisuun. Ensimmäinen mutta tehokas askel voisi olla se, että yksinkertaisesti selittäisi omat tunteensa hänelle. Ainakin omalla kohdallani se tuntuu toimivan.
Niin onhan tämä asia helppo teoriassa käydä läpi, mutta...
Niin, "älkää tehkö pahalle vastarintaa", "käännä toinenkin poskesi"
Minä uskon, että Jeesus tarkoitti tällä, ei nöyrtymistä mutta ei myöskään uhittelemista.
Vastapuolen nöyrtyminen näyttää toisesta kuin hän alistuisi(=myöntyisi) syyllisyyteen, mikä saa vastapuolen raivostumaan entisestään. Myös uhittelulla on vastaavia vaikutuksia.
Ihmisten luontainen taipumus ei ole sotia keskenään. Ihminen sotii ymmärryksenpuutteesta. Uskon, että Jeesus tarkoitti posken kääntämisellä sitä, että kun ihminen paljastaa itsensä kokonaisuudessaan viholliselleen, riisuutuu henkisesti, syntyy ymmärtämys, totuuden tila. Ihminen ei halua lyödä veljeään.
Ehkäpä se on perkele joka minua koettelee, mutta se tuntui lämpimältä pyhyyden tunteelta, jollaisia en juurikaan enää tunne, ymmärtäessäni yhtäkkiä perjantaina autoa ajaessani että kaikessa rakkaudessa on kyse siitä, että pyritään nimenomaan ymmärtämään toista henkisesti. Ihmisten keskinäinen toverillinen rakkaus edellyttää, että halutaan tuntea toinen henkisesti. Elämänkumppanien välinen rakkaus on rakkautta vasta kun kumppanit tuntevat samanlaista rakkaudentunnetta. Ainakin minusta sellainen parisuhde, jossa osapuolet tuntevat erilaista rakkautta toisiaan kohtaan, on petosta, ei rakkautta.
Olkoon kukin mitä mieltä haluaa, minusta ei ole olemassa erillistä rikosta nimeltä raiskaus, pedofilia, aviorikos tahi kulissisuhde, ne kaikki ovat yksi: petos rakkaudessa. Samaistan tuon vääristyneen rakkaudentunteen tappamiseen, sillä tappaminen siinä missä tuo petos rakkauden kohdalla on aina ehdottomasti väärin, ne eivät ole käskyjä vaan määräyksiä: Rakkaus, joka ei halua ymmärtää, ei ole rakkautta.
'Raiskattu'...etsi totuutta tuossa asiassa. Minulla on tapana ajatella "jos ostaa kaksi kertaa samanlaisen makkarapaketin, elää turhaan".
Noh, ajattelen miten ajattelen...
Kiitos hyvistä ajatuksistasi!
Ei raiskaajani ainakaan toteuttanut lähinmäisenrakkautta. Hänellä oli joko sairaaloinen tarve pönkittää huonoa itsetuntoaan makaamalla minut väkisin ja saada siitä hetkellistä tyydytystä itselleen.
Hän näki, että olen helposti kontrolloitavissa, eikä hän jättänyt käyttämättä hyväksi hyväuskoisuuttani.
Tai sitten hän kosti sillä omat traumaattiset kokemuksensa ja käytti minua koston välikappaleena.
Kuka pirun tietää...?
...älä ihmeessä vedä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä makkarapakettijutusta.... minulla on oikeasti ollut tapana ostaa - ja ajatella - niin, että vaikka uusi ja tuntematon (ruoka) näyttäisi huonommalta kuin vanha, sitä kannattaa kokeilla, koska vain niin voi saada selville sen, kumpi on todellisuudessa hyvää. Tavallaan haluan "testata" vanhoja uskomuksia että "joo, toi HK:n kylmäsavukinkku on PARASTA..."
Moni ihminen tulee väärin ymmärretyksi uskomusten ja pinttymien kautta, moni. Jospa sinäkin ihan itseäsi kiusataksesi kokeilisit miettiä muita selityksiä "raiskauksellesi" - ehkäpä se on puolitotuus, joka sinua kyykyttää?
Onpas lennokasta juttua! Ymmärrän ja en ymmärrä alkuunkaan. Miten ihmeessä HK:N sininen ja raiskaaminen iskevat yhteen?
Tietysti elämässä on oikein kyseenalaistaa omia käytäntöjään,tapojaan ja uskomuksiaan. Elämä on aika yksiviivaista, jos ei koskaan uskalla kokeilla mitään uutta. Mutta kun on aikansa syönyt ulkomaan hai-kaloja ja forelleja, maistuu suomalainen makkarasoosi ylettömän hyvälle. Pitäisikö se kokonaan hylätä, kun sitä nyt on tullut maisteltua ennenkin, kerran jos toisenkin.
Sama pätee ihmisen elämään muutenkin.Koskee myös ihmisen seksuaalisuutta. Eikö nykyaika ole juuri tällaista, että mikään ei riitä. Etsitään äärimmäisyyskokemuksia hinnalla millä hyvänsä, kun mikään tavanomainen ei riitä. Eikö ihmisten tyytymättömyys elämästä johdu paljolti siitä, että ei osata iloita siitä lauantaimakkara paketista, johon minulla on varaa, kun pitää aina saada jotakin parempaa.. Ei osata iloita arjesta, jota nyt herra paratkoon suurin osa ihmisen elämää on.
Tietysti elämä menee eteenpäin juuri tämän ihmisen luonteenpiirteen varassa, että ei tyydytä jo saavutettuun tilanteeseen.
En kyllä oikein ymmärrä, mitä tällä on tekemistä ihmisen raiskaamisen kanssa? Mielestäsi pitää siis miettiä teolle muita selityksiä? Anteeksi siis mitä? Raiskatun tehtävä ei ole ruveta omalla henkisellä kapasiteetillaan psykologisoimaan ja ymmärtämään raiskaajaa.Raiskatun ihmisen voimavarat eivät siihen riitä. Mitä ihmettä sinä oikein tarkoitat?
Suurin osa esim. pedofiileistä on itse lapsena raiskattuja. Kaamea kohtalo, mutta se ei mitenkään tee hyväksyttäväksi sitä, että he itse jatkavat ja tekevät pahaa muille.
Puolitotuuksiin ei kannata tyytyä, mutta päteekö se tässä raiskaus asiassa. Koitatko esittää, että esim nainen itse provosoi pukeutumisellaan ja siten on vain "ymmärrettävää", että käy niin kuin käy. Onko mielestäsi oikein, että kun seksielämässä on koettu kaikki, pitää kokeilla myös raiskaamista? Jos se nyt vaikka maistuisi paremmalta? Niin mistäs sitä tietää ennen kuin on kokeillut? Pitääkö hypätä kerrostalon kahdeksannesta kerroksesta ennen kuin tajuaa, että siinä käy huonosti? Jos sinut itsesi raiskataan, mietitkö silloin puoli-ja koko totuuksia. Olen sitä mieltä, että raiskaaminen on aina väärin. Olenko ymmärtänyt jotakin väärin? Lisäkommentteja, kiitos!
Tekstistäsi päätellen ymmärsit mitä tarkoitan...
oletko koskaan miettinyt niinkin lapsellista asiaa kuin että miten ihminen pystyy lukemaan toisen ihmisen käsin kirjoittamaa (kauno-)kirjoitusta?
Siis erilaisia koukeroita sikin sokin. Niissä on kuitenkin joitain yhtäläisyyksiä - lenkkejä, kaaria, pisteitä, viivoja - joiden perusteella tunnistamme, että "ahaa, kyse on juuri TUOSTA kirjaimesta..." Omassa kesätyössäni toisinaan joudun käsittelemään esineitä, jotka muistuttavat hyvin pitkälti toisiaan, mutta joita siitä huolimatta käytetään täysin erilaisissa yhteyksissä. Toisinaan olen huomannut "tunnistavani" esineitä ristiin: nimitän jonkun kategorian (esim. metallista) esinettä toiseen kategoriaan kuuluvan samanoloisen (mutta esim. muovisen) esineen nimityksellä, vaikka kysehän on täysin eri jutusta.
Tämä ei ole mikään kummallinen ilmiö, sillä tälläkin sekunnilla kun luet tämän, maailmassa tehdään miljardeja samanlaisia kategoriointeja.
Yhdestä asiasta on olemassa miljardeja eri todellisuuksia, mutta vain yksi totuus.
Tunnen tytön, joka raiskattiin, ja toisen, joka joutui jo tilanteeseen mutta onnistui pakenemaan. Se jättää syvät arvet, jo se että on joutunut sellaiseen tilanteeseen, eikä kukaan odota että ne arvet paranevat heti. Ne voivat olla jäljellä vielä vuosien päästä.
On täysin inhimillistä vihata ja on täysin inhimillistä ettet voi antaa anteeksi. Toisen alistaminen, nöyryyttäminen ja häpäiseminen tällä tavalla on sairasta. Sinä olet uhri, eikä sinulla ole mitään häpeämistä: raiskaajasi puolestaan saa rangaistuksen, tuskin hänen äitinsä ja perheensä, saatikka ystävänsä, voivat enää katsoa häntä silmiin ja sanoa "Minä kunnioitan sinua, olet hieno ihminen." Raiskaajasi joutuu käymään asian läpi omalla tahollaan, häpeämään ja katumaan, jos on millään tavalla normaali ihminen.
Olet arvokas ihminen, eikä väkivallanteko jonka kohteeksi jouduit muuta sitä kuinka paljon läheisesi sinua rakastavat. Sympatiat kokonaan sinulle.