Voiko ateisti pitää jumalan/yliluonnollisen olemassaoloa todennäköisenä?
PS. Vastauksesta ilman perusteluja irtoaa tietty nolla bojoo.
PS. Vastauksesta ilman perusteluja irtoaa tietty nolla bojoo.
kysymys
turha
571539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Huonosti muotoillun kysymyksen esittäjänä saat nolla bojoo, sikäli kuin viitsin vaatia korkeampaa tasoa.
Jos haluamme edes pitää jumalan/yliluonnollisen olemassaolon MAHDOLLISUUTTA yhtenä vaihtoehtona, olisi nääritettävä se mitä tiedämme tällä hetkellä. Aistiemme ja mittalaitteitemme todellisuus ei tiettävästi kerro mitään niiden ulottomattomissa olevasta. Toisaalta koko yliluonnollisen/jumalan olemassaolo on redusoitavissa vain kunkin tämän kokemuksen saavan yksilön normaaliin aivotoimintaan. Se on kuitenkin selvästi riippuvaista kyseisen yksilön ympäristöstä. Koska jumalakokemuksen saaneiden yksiköiden kokemus yliluonnollisesta/jumalasta (esim. lupaus ikuisesta elämästä tms.) on ainutkertainen, ja koska näitä hurmoksellisia jumala/yliluonnollis - kokemuksia on olemassa monissa eri kulttuureissa, joissa kulttuurinen ehdollistaminen noudattaa omia omituisia kaavojaan, voimme todeta aika varmasti ettei mitään todistettavasti edes lähellekään yliluonnollista ole toteen esitetty.
Et ilmeisesti ymmärtänyt kysymystäni.
Kysyin voiko ateisti, eli yksilö joka omaa ateistisen elämänkatsomuksen, pitää jumalaa/yliluonnollista todennäköisenä. En kysynyt voiko ateisti uskoa, eli pitää totena - 100% todennäköisenä, jumalan olemassaoloon. En myöskään kysynyt onko päteviä todisteita jumalasta/yliluonnollisesta.
Yksilöllä voi olla henkilökohtaisia todisteita jumalasta, vaikka yleisiä todisteita jumalasta ei ole ikinä esitetty. Voiko ateisti uskoa vain yleisesti todistettuihin asioihin? Pitääkö hänen kieltää omat kokemuksensa?
Ateismi on uskon puutetta, mutta onko usko ja todennäköisenä pitäminen sama asia?
"""Ateismi on uskon puutetta, mutta onko usko ja todennäköisenä pitäminen sama asia? """"
on eri asia...vaikkakaan itse en kyllä suostuisi uskomaan kovin epätodennäköiseen asiaan.
Sanoisin että varsinainen usko on asia jota ei voi itsestään pusertaa, ei edes yleisten todisteiden avulla. Usko on jotain joka sinällään jo on henkilökohtainen todiste Jumalasta.
Usko on merkillisellä tavalla kollektiivinen, yhteisöllinen asia (on joukko ihmisiä joista tiedät varmasti että heihin voi luottaa), ja toisaalta täysin henkilökohtainen = vain sinä itse olet Jumalalle tärkeä ja ainutlaatuinen siinä mielessä kuin juuri sinä olet olemassa => kukaan muu ei voi vakuuttaa/aivopestä sinua uskomaan.
Itselläni, kristillisestä kasvatuksesta huolimatta oli tarve selvittää asia ITSE, ottaen sen riskin että joudun konfliktiin vanhempieni uskonnollisuuden kanssa. Ymmärsin että olisin ihan yhtähyvin voinut syntyä vaikkapa hinduperheeseen. Päätin aloittaa repostelun omasta kulttuuriperinteestä ja lueskelin Daniel Nylundin toimittamia artikkeleita ja tutustuin fiksuihin kristittyihin (oli todella kovat ennakkoluulot ko. porukan suhteen), siinä prosessissa tajusin että usko Jumalaan ei ole tyhmää, Einsteinkin uskoi jonkinlaiseen isolla kirjoitettavaan Jumalaan. Tyhmät uskovaiset eivät todista Jumalaa olemattomaksi.
Sitten luin jälleen kerran Johanneksen evankeliumin ja siitä eteenpäin, Paavalin kääntymyksen jne... Sieltä löysin IHMISEN puhetta -ikäänkuin kuuntelin tekstiä ihmisäänen kertomuksena aikain takaa: joko nuo ihmiset valehtelivat tahallaan (osa jutuista on aika ufoja), tai sitten noiden sanojen takana on todellinen kokemus ja vakuuttuneisuus - pidin valehteluhypoteesia epätodennäköisempänä - ja tein pitkään kiemurreltuani sen kuuluisan empiirisen kokeen: allekirjoitin Raamatun takasivulla olleen kirjallisen lupauksen jossa annoin Jumalalle luvan tulla elämääni. Pelkäsin kait että aivot otetaan pois tms..
Jossain käänteessä vain huomasin että minulla on usko. Ei enää se uskonnollisuuteen kasvamisen kultuurijäänne, vaan jotain joka on juuri minulle annettu ja räätälöity. Koen että kuvani maailmasta on aika koherentti nykyään, en koe mitään elämän tai tiedon aluetta vieraana tai uhkana uskolleni, koska en itse ylläpidä uskoani.
Luulen että "uskonnollista ideologiaa" on paljon liikkeellä ja siitä suunnasta suurin meteli kuuluu kun heidän "uskoaan loukataan" niillä ja näillä asioilla
Jos tämä nyt yhtään selventää kysymystäsi...
"Sanoisin että varsinainen usko on asia jota ei voi itsestään pusertaa, ei edes yleisten todisteiden avulla. Usko on jotain joka sinällään jo on henkilökohtainen todiste Jumalasta."
Olen samaa mieltä, mutta tällä palstalla käsitys uskosta hämärtyy, kun hihhulit keksivät älyttömiä argumenttejaan, kuten "ateisti uskoo, että jumalaa ei ole". Tästä syystä määrittelen uskon asian totena, eli 100% todennäköisenä, pitämiseksi tällä palstalla.
"Usko on merkillisellä tavalla kollektiivinen, yhteisöllinen asia (on joukko ihmisiä joista tiedät varmasti että heihin voi luottaa), ja toisaalta täysin henkilökohtainen = vain sinä itse olet Jumalalle tärkeä ja ainutlaatuinen siinä mielessä kuin juuri sinä olet olemassa => kukaan muu ei voi vakuuttaa/aivopestä sinua uskomaan."
Samoilla linjoilla olen.
"Itselläni, kristillisestä kasvatuksesta huolimatta oli tarve selvittää asia ITSE, ottaen sen riskin että joudun konfliktiin vanhempieni uskonnollisuuden kanssa. Ymmärsin että olisin ihan yhtähyvin voinut syntyä vaikkapa hinduperheeseen. Päätin aloittaa repostelun omasta kulttuuriperinteestä ja lueskelin Daniel Nylundin toimittamia artikkeleita ja tutustuin fiksuihin kristittyihin (oli todella kovat ennakkoluulot ko. porukan suhteen), siinä prosessissa tajusin että usko Jumalaan ei ole tyhmää, Einsteinkin uskoi jonkinlaiseen isolla kirjoitettavaan Jumalaan. Tyhmät uskovaiset eivät todista Jumalaa olemattomaksi."
En oikein ymmärrä miten tämä liittyy aiheeseen. Oletan, että tämä on osa jokaisen hihhulin käännytyslitaniaa, joka on jostain syystä pakko laittaa jokaiseen viestiin ateistien kanssa juteltaessa.
"Sitten luin jälleen kerran Johanneksen evankeliumin ja siitä eteenpäin, Paavalin kääntymyksen jne... Sieltä löysin IHMISEN puhetta -ikäänkuin kuuntelin tekstiä ihmisäänen kertomuksena aikain takaa: joko nuo ihmiset valehtelivat tahallaan (osa jutuista on aika ufoja), tai sitten noiden sanojen takana on todellinen kokemus ja vakuuttuneisuus - pidin valehteluhypoteesia epätodennäköisempänä - ja tein pitkään kiemurreltuani sen kuuluisan empiirisen kokeen: allekirjoitin Raamatun takasivulla olleen kirjallisen lupauksen jossa annoin Jumalalle luvan tulla elämääni. Pelkäsin kait että aivot otetaan pois tms.."
Ja käännytyslitania jatkuuu...
Kerrohan paavali rehellisesti, miten luulet uskoontulosi tai uskontosi eroavan vaikkapa hare krishna -lahkon edustajan uskoontulosta ja uskosta ateistin silmin? Laita vaaleanpunainen elefantti jokaisen viestisi jumala-sanan tilalle niin näet viestisi ateistin silmin, sillä oletuksella, että et usko vaaleanpunaisen elefantin olemassaoloon.
En tarkoittanut tätä jumalan pilkaksi tai herjaksi, vaan yritän auttaa sinua ymmärtämään ihmisiä joita jutuillasi yrität käännyttää.
"Jossain käänteessä vain huomasin että minulla on usko. Ei enää se uskonnollisuuteen kasvamisen kultuurijäänne, vaan jotain joka on juuri minulle annettu ja räätälöity. Koen että kuvani maailmasta on aika koherentti nykyään, en koe mitään elämän tai tiedon aluetta vieraana tai uhkana uskolleni, koska en itse ylläpidä uskoani."
Ja käännytyslitania jatkuu...
Annas puolueeton mielipide, minkä lahkon puoleen kannattaa kääntyä jos haluaa uskoa?
"Jos tämä nyt yhtään selventää kysymystäsi..."
No hieman, vaikka hainkin ateistisen elämänkatsomuksen omaavien vastauksia.
Eikös kyse ollut yleisistä / henkilökohtaisista todisteista uskon suhteen noin ylipäätään? Miksiköhän koet kertomukseni omasta kehityksestäni/taantumuksestani käännytysyritykseksi? Voiko sinut muka käännyttää?
"""Annas puolueeton mielipide, minkä lahkon puoleen kannattaa kääntyä jos haluaa uskoa?"""
Ainoa todennäköinen/järkevä taho on kääntyä sen niinsanotun Luoja- jumalan puoleen suoraan. En usko että ihmisten keksimät ja nimeämät
jumalat ovat todellisia. Uskoisitko sinä?Todistustaakkakin on sen jälkeen siellä suunnalla: En usko että Jumala puuttuu ihmisen elämään vastoin tämän tahtoa.
"""Kerrohan paavali rehellisesti, miten luulet uskoontulosi tai uskontosi eroavan vaikkapa hare krishna -lahkon edustajan uskoontulosta ja uskosta ateistin silmin?"""
Eihän se tietenkään mitenkään eroa ateistin silmissä, miksi niin luulisin?
"""En tarkoittanut tätä jumalan pilkaksi tai herjaksi, vaan yritän auttaa sinua ymmärtämään ihmisiä joita jutuillasi yrität käännyttää. """
Nyt olen pihalla? Nähdäkseni Jumalan pilkka on loogisesti mahdoton yritys. Yritänkö minä käännyttää jutuillani ihmisiä? Jos Jumalasta tai sellaisen puuttumisesta keskustellaan eikö saa sanoa omaa mielipidettään tai kertoa oman näkemyksensä historiasta ilman että lyödään käännyttäjän leima otsaan? Olen kyllä teksteistäsi saanut paljon ymmärrystä ajattelustasi, kiitoksia.
Olen kyllä edelleen sitä mieltä että tästä Jumala-asiasta ei saa selvää ellei tee sitä empiiristä koetta itse... ja tämä on tieteellinen väite eikä käännytysyritys.
"Eikös kyse ollut yleisistä / henkilökohtaisista todisteista uskon suhteen noin ylipäätään?"
Haluan tietää voiko ateisti pitää jumalaa todennäköisenä. Me taisimme selvittää jo, että usko ja todennäköisenä pitäminen eivät ole sama asia. Jos ateisti uskoo jumalaan, hän ei ole ateisti, vaan uskovainen. Ateisti on henkilö joka elää uskon puutteessa, hän voi pitää erilaisia asioita todennäköisenä, mutta onko jumala tai muut uskonasiat niitä?
"Miksiköhän koet kertomukseni omasta kehityksestäni/taantumuksestani käännytysyritykseksi? Voiko sinut muka käännyttää?"
Mielestäni se ei liittynyt asiaan mitenkään, joten oletin, että se oli sitä käännytyslitaniaa.
Tottakai mut voi käännyttää uskomaan vaikka saunatonttuihin, mutta se vaati aika paljon työtä. Ihmisiähän me vain ollaan.
"Ainoa todennäköinen/järkevä taho on kääntyä sen niinsanotun Luoja- jumalan puoleen suoraan. En usko että ihmisten keksimät ja nimeämät
jumalat ovat todellisia. Uskoisitko sinä?Todistustaakkakin on sen jälkeen siellä suunnalla: En usko että Jumala puuttuu ihmisen elämään vastoin tämän tahtoa."
Katos aika hyvä vastaus.
"Eihän se tietenkään mitenkään eroa ateistin silmissä, miksi niin luulisin?"
Luulin, että kyseessä olisi käännytysyritys.
"Nyt olen pihalla? Nähdäkseni Jumalan pilkka on loogisesti mahdoton yritys. Yritänkö minä käännyttää jutuillani ihmisiä? Jos Jumalasta tai sellaisen puuttumisesta keskustellaan eikö saa sanoa omaa mielipidettään tai kertoa oman näkemyksensä historiasta ilman että lyödään käännyttäjän leima otsaan? Olen kyllä teksteistäsi saanut paljon ymmärrystä ajattelustasi, kiitoksia."
Haluan selvittää onko jumalan pitäminen epätodennäköisenä ateismin yksi dogmi vai voiko ateisti pitää jumalaa todennäköisenä, joten kyse ei ole periaatteessa uskosta tai uskon puutteesta. Tässä keskustelussa on noussut myös toinen ateismin mahdollinen dogmi esiin eli ateistin on kiellettävä henkilökohtaiset todisteet, jos hän ei voi niitä yleisesti todistaa.
"Olen kyllä edelleen sitä mieltä että tästä Jumala-asiasta ei saa selvää ellei tee sitä empiiristä koetta itse... ja tämä on tieteellinen väite eikä käännytysyritys."
Jos laitat tieteellisen väitteesi keskusteluun johon se ei kuulu, niin monet saattavat luulla sitä käännytysyritykseksi.
Enivei, koittaisin ihan mielelläni uskoa, mutta se on aika mahdotonta itselleni. Voitko itse heittäytyä uskon puutetteeseen ihan tuosta vaan?
"""Enivei, koittaisin ihan mielelläni uskoa, mutta se on aika mahdotonta itselleni. Voitko itse heittäytyä uskon puutetteeseen ihan tuosta vaan?"""
Totta, koen että en voi nykyään itse päättää siitä uskonko vai en.... Tämä siis siitä huolimatta että ainakin yritän pitää yllä avointa katsetta ja ajatusta kaikkeen uuteen mikä tulee vastaan....
Mielestäni yleisissä ja henkilökohtaisissa asioissa on ihan järkevää painottaa sitä -henkilökohtainen- puolta (tietysti yleisen järkevyyden ja sosiaalisen hulluudenmäärittelyn rajojen sisäpuolella mielellään), meillä kun ei kellään ole muuta kuin se OMA ainutkertainen elämä elettävänä...
"Totta, koen että en voi nykyään itse päättää siitä uskonko vai en.... Tämä siis siitä huolimatta että ainakin yritän pitää yllä avointa katsetta ja ajatusta kaikkeen uuteen mikä tulee vastaan...."
Miten voi siis tehdä empiirisen kokeen, jos aivot ovat lukossa jumalan suhteen?
"""Miten voi siis tehdä empiirisen kokeen, jos aivot ovat lukossa jumalan suhteen? """
Tuoko nyt on sinulla ongelmana? Aivopesty ateistiksi? hmm.... relax, man....
"Tuoko nyt on sinulla ongelmana? Aivopesty ateistiksi? hmm.... relax, man...."
Ei oo ongelmia, eikä tämä liity aiheeseen mitenkään kuten ei suurin osa jutuistasikaan. Ihmettelen vaan miksi pyydät muilta jotain mihin et itse pysty.
Juurihan sanoit, että et voi nykyään päättää uskotko vai et. Miksi luulet, että minä voisin vaihtaa elämänkatsomustani kuin takkia?
"""Miksi luulet, että minä voisin vaihtaa elämänkatsomustani kuin takkia? """
En luule... taitaa olla jutut jo aiheesta ulkona...
Kerro mitä tarkoitat tällä:
"Olen kyllä edelleen sitä mieltä että tästä Jumala-asiasta ei saa selvää ellei tee sitä empiiristä koetta itse..."
Jos haluan saada selvää jumala-asiasta, niin miten minun olisi syytä tehdä tämä koe?
Älä nyt vittuile takaisin, mutta tätähän sinä itse kysyit:
Oletetaan kylmästi että jos Jumala (Luoja) on todella olemassa ja todella "läsnä" kaikkialla koko ajan, niin täysin rehellisesti ja tarkoituksella: Lausut ääneen omin sanoin tälle (kenties todelliselle) Jumalalle että tällä on lupa ilmaista itsensä ja lupa tulla todellisuudeksi sinun elämääsi.
Pointti on siinä että todistustaakka Jumalasta sinun elämässäsi siirretään Jumalalle itselleen. Minulla ei ole harmainta aavistusta mitä sitten ja milloin jotain tapahtuu tai kehittyy... varmaankin jotain juuri sinulle ainutlaatuista.
Jos Jumala ei sitten koskaan (elämä on pitkä) sinulle tule todelliseksi, niin kait sellaista ei sitten ole...
"Oletetaan kylmästi että jos Jumala (Luoja) on todella olemassa ja todella "läsnä" kaikkialla koko ajan, niin täysin rehellisesti ja tarkoituksella: Lausut ääneen omin sanoin tälle (kenties todelliselle) Jumalalle että tällä on lupa ilmaista itsensä ja lupa tulla todellisuudeksi sinun elämääsi."
Tämä kyllä vaatii aika paljon ainakin minulta, vaikka näyttääkin helpolta.
Tästä muistuu mieleeni se kerta kun lapsena olin mennyt nukkumaan, mutta en saanut unta ja päähäni pälkähti, että voisin rukoilla. No siinä sitten kädet ristissä toivoin jumalalta terveyttä perheelleni ja jotain muuta mitä en muista, täysin rehellisesti. Kun olin lopettanut, mietin mitä olin juuri tehnyt ja motiivejani aloin nauramaan itselleni. Se siitä rukouksesta.
Uskovainen minun tilanteessani sanoisi, että rukoukseni kävi toteen, joten en ole ateisti katkeruudesta tai pettymyksestä.
Tämä oli muistaakseni ainut kerta, kun rehellisesti yritin ottaa yhteyttä jumalaan. En usko, että nyt aikuisena pystyisin rehellisesti rukoilemaan jos en hyväuskoisena lapsena siihen pystynyt yhtä kertaa enempää. Taisi muuten rukoilukerta tapahtua samoihin aikoihin kun olin vielä uskon-opetuksessa ala-asteella, josta sain tämän kummallisen päähänpiston.
"Pointti on siinä että todistustaakka Jumalasta sinun elämässäsi siirretään Jumalalle itselleen. Minulla ei ole harmainta aavistusta mitä sitten ja milloin jotain tapahtuu tai kehittyy... varmaankin jotain juuri sinulle ainutlaatuista."
On toi todistustaakan siirtäminen kyllä järkevää, täytyy myöntää. Vieläku itse pystyisi siihen.
Kai mut on sitte aivopesty jossain vaiheessa, vaikka mitään muistikuvaa asiasta ei ole, ja en muista vanhempieni ikinä puhuneen uskosta tai uskon puutteesta. Nojoo, eipähän muutkaan aivopestyt muista tulleensa aivopestyksi.
Tämä ei siis ollut vittuilua, joten ymmärsit väärin jos niin luulit.
"""Tämä kyllä vaatii aika paljon ainakin minulta, vaikka näyttääkin helpolta."""
Tiedän tunteen... itse taisin vatvoa asiaa monta vuotta, ei tuollaista ihan kevyesti mene tosissaan lupailemaan.
Aivopesu voisi tietysti olla hyvä siinä merkityksessä että olisi sitten blancko kaali, eli ilman ennakkoluuloja mistään ;-)
....Hyvää jatkoa sinulle!
Hyviä jatkoja sinulle myös.
Täytyy miettii tota "emppirististä koetta" vähän tarkemmin. Kiitos mielenkiitoisista ajatuksista.
Ateisti uskoo, ettei mitään yliluonnollista ole olemassa. Agnostikko ei ole asiasta varma, mutta saattaa pitää Jumalaa todennäköisenä tai epätodennäköisenä.
Millä perusteilla ateisti uskoo, ettei Jumalaa
ole olemassa ?
Onko ateisti nähnyt, kuullut,tuntenut vai haistanut, ettei Jumalaa ole olemassa ?
Millä perusteilla Vaisnava uskoo, että Jumala
on olemassa ?
Vaisnava kenties on nähnyt ja kuullut todennäköisesti myös tuntenut, että Jumala on olemassa ?
Ateisti ei nyt usko sinun horinoitasi ja kutsuu
sinua hihhuliksi. Nyt teistin kurjuus kaipaa
seuraa ja haluaa väittää, että myös ateisti
on hihhuli, ja vieläpä pahimmanlaatuinen
skitsohihhuli, kun uskoo aivan ilman perusteita
että Suurhihhulia ei ole olemassa.
Turhan kysymykseen vastaan, että todennäköisesti
Jumala on olemassa ja luonnonvalinta on harhakuvitelma, koska luonnonvalinta olisi
karsinut Vaisnavan kaltaiset jo alkurajahdyksessä.
Jumala on luonut Vaisnavat vittuillakseen
ateisteille.
Vastaan tämän ateistin ominaisuudessa paitsi
että minä en enää tiedä mitä ateismi on.
Ateismi: käsitys, joka kieltää Jumalan tai jumalien olemassaolon ja heidän persoonallisen vaikutuksensa maailmaan.
Teismi = käsitys, jonka mukaan jumala tai jumalia on olemassa.
Ateismi = ylläolevan puuttuminen.
Tästä on turha tehdä eipäs/juupas väittelyä. Eiköhän ateistit itse tiedä mihin uskovat ja mitä kieltävät, vai mitä?
En ymmärrä, mitä väittelemistä tässä olisikaan. Sanoit juuri eri sanoin sen, mitä minä jo sanoin. Teisti uskoo Jumaluuteen, ateisti ei. Teisti kieltää ateistin maailmankuvan ja ateisti teistin.
"En ymmärrä, mitä väittelemistä tässä olisikaan. Sanoit juuri eri sanoin sen, mitä minä jo sanoin. Teisti uskoo Jumaluuteen, ateisti ei. Teisti kieltää ateistin maailmankuvan ja ateisti teistin."
No se on selvä ettet ymmärrä. Kirjoitan isolla seuraavan, jotta löytäisit pointtini kaikkien näiden kirjainten joukosta. TEISMI ON KÄSITYS, JONKA MUKAAN JUMALA ON OLEMASSA. ATEISMI TARKOITTAA TEISMIN PUUTTUMISTA, ELI ATEISTILTA PUUTTUU USKO JUMALAN OLEMASSAOLOON. ATEISTI EI KIELLÄ MITÄÄN, ATEISTI EI VAAN USKO JUMALAAN. Selkiskö?
No ei varmaan joo. Annas kun pyöräytän sulle esimerkin. Pitäisköhän samantien piirtää kuva? Koitetaa esimerkillä ensin.
En ole varma miten värisokeus tarkalleen toimii, mutta olen käsittänyt että he eivät pysty erottaa punaista vihreästä. Värisokealta siis PUUTTUU kyky erottaa vihreä punaisesta. Värisokea EI KIELLÄ punaisen tai vihreän olemassaoloa vaikka pitääkin niitä yhtenä värinä, kahden sijaan.
Aivan samoin ateistilta PUUTTUU usko jumalaan. Ateisti EI KIELLÄ jumalaa, vaikka ei usko siihen.
Väännetääs seuraavaa vielä hihhuliks, josko siten paremmin ymmärtäisit.
Aivan samoin saatanan johdattamalta ateistilta puuttuu kyky nähdä vapahtaja, meidän kaikkien luoja. Ateisti ei kiellä kristusta, vaikka sokeudessaan ei usko siihen.
Täytyy kait alkaa piirtää sitä kuvaa sulle.
Äänekkäimmät ateistit julistavat kiihkeimpien kristillisen saarnamiesten tyylillä, ettei Jumalaa ole. Minulla on kokemusta heidänlaisistaan, sinä olet sitten varmaan toisenlainen ateisti?
Enkä ole kristitty, joten viimeisin esimerkkisi ei ollut minun kieltäni. Muutenkin käytät sen verran rumaa ja äänekästä kieltä, ettei käsitykseni ateisteista sinun myötäsi ole ainakaan parantunut.
"Äänekkäimmät ateistit julistavat kiihkeimpien kristillisen saarnamiesten tyylillä, ettei Jumalaa ole."
Minä määrittelisin ihmisen joka kieltää tai pitää totena asian, josta ei ole todisteita, ennemminkin uskovaiseksi kuin ateistiksi.
Kuinka kovaa mun pitää huutaa, et sä tajuut että ateisti ei usko jumalaan, muttei kiellä sitä?
"Minulla on kokemusta heidänlaisistaan, sinä olet sitten varmaan toisenlainen ateisti?"
Jep, nyt sul on kokemusta toisenlaisista ateisteista, eikä pelkästään hihhuliateisteista.
"Enkä ole kristitty, joten viimeisin esimerkkisi ei ollut minun kieltäni. Muutenkin käytät sen verran rumaa ja äänekästä kieltä, ettei käsitykseni ateisteista sinun myötäsi ole ainakaan parantunut."
Voi harmi!! Miten mä voin nyt käännyttää sut ateistiks, ku sä oot saanu noin huonon kuvan meistä?! Ainiin, mua ei vois vähempää kiinnostaa mitä sä ajattelet musta tai mun lahkosta.
Ateisti ei kiellä jumalaa, koska ei usko siihen todisteiden puutteessa. Uskovainen kieltää tai pitää totena jumalan, koska hänellä on todisteita jumalasta.
Jätä jumalan kieltämiset uskovaisille, ateisteilla ei riitä usko siihen. Tottakai sä voit puhuu mitä tykkäät ja yleistää kuinka paljon tahansa, mut älä ihmettele jos joku huomauttaa et sä puhut paljon paskaa ja vähän asiaa.
Auta tyhmää ateistii, joka ei osaa ku soomee ja sitäki huonosti, ja kerro mitä "haista paska" ois latinaks?
Ei voi. Ateismi on dogmaattinen uskonto.
Heitäs muutama ateismin dogmi.
Jumalaa ei ole olemassa.
(tämä on se tosiasiallinen dogmi koskapa Jumalan olemassaololle vaaditaan todiste: samalla kuitenkin todetaan että asiaa ei voi todistaa = asiasta esitetyt lukuisat klassiset todisteet ja henkilötodisteet eivät kelpaa)
Jos yksilöllisiä todisteita pidettäisiin pätevinä, miljoonia erilaisia jumalia olisi olemassa ja ufot sieppaavat tuhansia ihmisiä päivittäin. Uskotko minua jos minä vannon ja vakuutan sinulle että harmaat miehet sieppasivat minut viime yönä ja tekivät kokeita? Tämä on yksi äärettömän monista yksilöllisistä todisteista, joilla ei ole todistusarvoa kenellekkään muulle kuin yksilölle itselleen.
Kerro joku muu kuin henkilökohtainen todiste, jonka ateismi sivuuttaa?
--Uskotko minua jos minä vannon ja vakuutan sinulle että harmaat miehet sieppasivat minut viime yönä ja tekivät kokeita?--
Jos tuhat miljoonaa ihmistä todistaisi tuosta samasta asiasta olisi kait syytä hieman miettiä josko siinä jotain perää olisi?
Kristittyjä on kait yli kaksituhattamiljoonaa. Mikä on heidän todistuksessaan yhteistä kaikista eroista huolimatta? Olisiko siinä jotain todellista takana?
"Jos tuhat miljoonaa ihmistä todistaisi tuosta samasta asiasta olisi kait syytä hieman miettiä josko siinä jotain perää olisi?"
5000 vuotta sitten varmaan 99% ihmisistä piti salamoita ja auringonpimennyksiä jumalan tekoina. Oliko siinä mitään perää?
Ei sata miljoonaa kärpästä voi olla väärässä - paska on hyvää.
"Kristittyjä on kait yli kaksituhattamiljoonaa. Mikä on heidän todistuksessaan yhteistä kaikista eroista huolimatta? Olisiko siinä jotain todellista takana?"
Tapakristittyjä on aika suuri osa niistä. Entäs sitten kun islam menee ohi määrässä? Ovatko he sitten oikeassa ja muut väärässä? Käännytkö sitten allahin puoleen?
Yksilölliset todisteet ovat yksilöllisiä todisteita. Niillä ei ole todistusarvoa kenellekkään muulle kuin yksilölle itselleen.
En tietenkään tarkoittanut että oma harkinta korvattaisiin matemaattisella kaavalla...
Sinä olet juuri se yksilö sinulle itsellesi. Lisäksi olet sitä vain kerran. Se kerta on nyt juuri meneillään...
"En tietenkään tarkoittanut että oma harkinta korvattaisiin matemaattisella kaavalla..."
Mitä sitten tarkoitit? Jumalaa ei voi ymmärrettävästi selittää, siihen täytyy vain luottaa?
Kyllä sitä voi käyttää harkintaa sen suhteen mihin suuntaan suunnistaa vaikka täsmällistä kohteen koordinaattia ei tuntisikaan...
Sitäpaitsi lähempää näkee tarkemmin.... jos on mitään nähtävää
"Kyllä sitä voi käyttää harkintaa sen suhteen mihin suuntaan suunnistaa vaikka täsmällistä kohteen koordinaattia ei tuntisikaan..."
Jaahas, eli jumalaa voi etsiä, vaikka ei ole mitään hajua mistä? Kyllä saunatonttuakin voi etsiä, vaikka uimahallin saunasta, mutta uskoa ko. olennon olemassaoloon täytyy olla, että aloittaisi etsinnän.
"Sitäpaitsi lähempää näkee tarkemmin.... jos on mitään nähtävää"
Miten voit päästä lähemmäksi ei mitään tai jotain jonka koordinaateista sinulla ei ole hajuakaan?
Ihmisellä on aika vahva taju monista asioista ennekuin ne pulpahtavat arkitajuntaan: intuitio, inspiraatio, aavistus, fiilis, seikkailunhalu, tiedonjano, yms.
Miksi jäädä paikalleen ihmettelemään? Jos ei mitää etsi ei mitään myöskää löydä. Miksi luulet että asiat todella itsessään lopulta ovat sellaisia kuin olet kuvitellut niiden olevan. Yleensä sitä kyllä yllättyy....
Jumalan suhteen voi aina kirkua ja kiroilla siihen suuntaan, miten muutenkaan? Saunatontuista en tiedä...
Jos lähdetään oletuksesta, että todisteita jumalasta ei voi hankkia, on todennäköisyys helppo laskea. Satunnaisen määritelmän todennäköisyys on yksi jaettuna mahdollisten määritelmien lukumäärällä.
En ole keksinyt mitään mahdollisten määritelmien lukumäärää rajoittavaa seikkaa, joten nimittäjä lähestyy ääretöntä ja osamäärä nollaa. Todennäköisyys ei matemaattisista syistä ole nolla, mutta se on mielivaltaisen lähellä sitä. Jos asiaa pitää tätä todennäköisempänä, se vaatii uskoa ja sitähän ateisteilla ei tunnetusti ole.
Jotta voisin ottaa kantaa yliluonnolliseen, sinun pitäisi ensin se määritellä. Oma mielipiteeni: jos joku asia on aivan oikeasti olemassa, on se täysin luonnollista.
"Jos lähdetään oletuksesta, että todisteita jumalasta ei voi hankkia, on todennäköisyys helppo laskea. Satunnaisen määritelmän todennäköisyys on yksi jaettuna mahdollisten määritelmien lukumäärällä."
Yksilö oli kysymykseni subjekti, joten miksi lähtisimme hakemaan yleisiä todisteita? Se on selvä, että yksilöllisiä todisteita löytyy saunatontuista vaaleanpunaisiin elefantteihin. Voiko ateisti hyväksyä vain yleiset todisteet todennäköisyyslaskennassaan ja kieltää omat henkilökohtaiset todisteet, joita hän ei voi yleisesti osoittaa oikeiksi?
Esimerkki: Jos jumala ilmestyy ateistille, pitääkö hänen kyseenalaistaa mielenterveytensä, ennemin kuin muuttaa jumalan olemassaolon todennäköisyyttä päässään?
"En ole keksinyt mitään mahdollisten määritelmien lukumäärää rajoittavaa seikkaa, joten nimittäjä lähestyy ääretöntä ja osamäärä nollaa. Todennäköisyys ei matemaattisista syistä ole nolla, mutta se on mielivaltaisen lähellä sitä. Jos asiaa pitää tätä todennäköisempänä, se vaatii uskoa ja sitähän ateisteilla ei tunnetusti ole."
Tämä funktio on perustettu sille oletukselle, että yleisiä todisteita jumalasta ei voi hankkia. Kysymykseni pointti on juuri siinä: onko ateisti naimisissa yleisien todisteiden kanssa; eikö hän saa uskoa omia silmiään, jos hän ei pysty näkemäänsä muille todistamaan?
Olenko ainoa joka näkee tässä ongelman?
"Jotta voisin ottaa kantaa yliluonnolliseen, sinun pitäisi ensin se määritellä. Oma mielipiteeni: jos joku asia on aivan oikeasti olemassa, on se täysin luonnollista."
No näinhän se oikeasti on. Ajattelin yliluonnolisella ufoja, aaveita, saunatonttuja ja muita "uskon asioita".
"""Esimerkki: Jos jumala ilmestyy ateistille, pitääkö hänen kyseenalaistaa mielenterveytensä, ennemin kuin muuttaa jumalan olemassaolon todennäköisyyttä päässään? """
Kylläkai kunnon ateisti hakeutuu tuolloin hoitoon..;-)
Mielestäni Jumala kyllä kuuluu kategoriaan "luonnollinen" ihan samalla tavalla kuin esim. matematiikka tai lumokvarkki... Ei meidän tietomme tai tietämättömyytemme niistä muuta niitä yliluonnollisiksi. Ymmärtämämme luonto on pikemminkin aliluonnollinen (toki koko ajan laajeneva) osajoukko "luonnollisesta"...
"Kylläkai kunnon ateisti hakeutuu tuolloin hoitoon..;-)"
Vaikka toteamuksesi oli sarkasmia, täytyy myöntää, että menisin ensin kysymään psykiatrilta neuvoa, riippuen tietenkin kokemuksen laadusta, jos henkiolentoja alkaisi ilmestyä minulle.
"Mielestäni Jumala kyllä kuuluu kategoriaan "luonnollinen" ihan samalla tavalla kuin esim. matematiikka tai lumokvarkki... Ei meidän tietomme tai tietämättömyytemme niistä muuta niitä yliluonnollisiksi. Ymmärtämämme luonto on pikemminkin aliluonnollinen (toki koko ajan laajeneva) osajoukko "luonnollisesta"..."
Mielipide on kuin per... Ateismi-palstalla jumalaa kuitenkin pidetään yliluonnollisena. Turha tätä sinulle on kertoa, sinullahan on se ainoa ja oikea totuus joten sinun ei tarvitse kunnioittaa muiden totuuksia. Eikö niin?
"""Mielipide on kuin per... Ateismi-palstalla jumalaa kuitenkin pidetään yliluonnollisena. Turha tätä sinulle on kertoa, sinullahan on se ainoa ja oikea totuus joten sinun ei tarvitse kunnioittaa muiden totuuksia. Eikö niin? """
Ei minulla ole mitään omaa totuutta. Katselen todellisuutta kykyni mukaan ja tajuan selvästi että tietomme siitä on vajavainen, joskin koko ajan laajentuva. Olisi typerää kuvitella että nykyinen tietomme luonnosta olisi "luonnollista" ja se mitä tiedetään 1000 vuoden kuluttua olisi muka "yliluonnolista".... Jos koikkaroisit helikopterilla antiikín Roomaan saisit varmaan yliluonnollisen kohtelun... Miksi Jumala olisi "yliluonnollinen" vaikka olisikin luontomme "luoja"? Ehkä todellisuutemme on vain kosminen AI -näytösäästäjä Jumalan hehtaarin kokoisella kuvaruudulla? Miten se muuttaisi tilannettamme mitenkään? Yliluonnollinen on kätevä termi kun halutaan siirtää joku asia huuhaan puolelle.
Vaikka näkisit edessäsi 100% varman tieteellisen ja matemaattisen todistuksen Jumalasta et sitä kuitenkaan voisi sen perusteella välttämättä uskoa koska et sitä kykenisi ihmisen järjelläsi sitä ymmärtämään...
Usko ei ole totuutta vaan luottamista. Mitähän minunkin mielipiteeni kosmoksen todellisuuteen muka vaikuttaa?
"Ei minulla ole mitään omaa totuutta. Katselen todellisuutta kykyni mukaan ja tajuan selvästi että tietomme siitä on vajavainen, joskin koko ajan laajentuva. Olisi typerää kuvitella että nykyinen tietomme luonnosta olisi "luonnollista" ja se mitä tiedetään 1000 vuoden kuluttua olisi muka "yliluonnolista".... Jos koikkaroisit helikopterilla antiikín Roomaan saisit varmaan yliluonnollisen kohtelun... Miksi Jumala olisi "yliluonnollinen" vaikka olisikin luontomme "luoja"? Ehkä todellisuutemme on vain kosminen AI -näytösäästäjä Jumalan hehtaarin kokoisella kuvaruudulla? Miten se muuttaisi tilannettamme mitenkään? Yliluonnollinen on kätevä termi kun halutaan siirtää joku asia huuhaan puolelle."
Olen aivan samaa mieltä kanssasi, mutta et voi kiistää että jumala ei olisi yliluonnollinen nykytietämyksemme mukaan. Tietämyksessämme on edelleen äärettömästi aukkoja, mutta se ei ole todiste jumalasta.
Jos ihmisille olisi aina riittänyt jumala selitykseksi asioille joita ihminen ei ymmärrä, eläisimme edelleen luolissa ja metsästäisimme hirviä keihäillä.
En yritä siirtää mitään huuhaan puolelle. Salamoita ja auringonpimennyksiä on varmasti aikanaan pidetty yliluonnollisena aivan samoin kuin jumalaa, aaveita ja saunatonttuja. Tietämyksemme kasvaessa monista yliluonnollisista asioista on tullut luonnollisia, mutta suurimmasta osasta ei. Kun tietämyksemme kasvaa edelleen jumalakin saattaa muuttua luonnolliseksi, mutta ei vielä.
"Vaikka näkisit edessäsi 100% varman tieteellisen ja matemaattisen todistuksen Jumalasta et sitä kuitenkaan voisi sen perusteella välttämättä uskoa koska et sitä kykenisi ihmisen järjelläsi sitä ymmärtämään..."
En usko absoluuttiseen totuuteen joten minulle se olisi vain teoria, mutta olet oikeassa, en voisi muuttaa jumalan todennäköisyyttä päässäni jos en pystyisi tätä teoriaa ymmärtämään. Tämä ei kuitenkaan ole todiste jumalasta.
Jos saunatontun olemassaolosta tehtäisiin 100% varma tieteellinen ja matemaattinen todiste, tuskin kovinkaan moni edelleenkään uskoisi saunatonttuun vaikka ymmärtäisi todisteen.
"Usko ei ole totuutta vaan luottamista. Mitähän minunkin mielipiteeni kosmoksen todellisuuteen muka vaikuttaa?"
Hieno määritelmä uskosta.
Sinun mielipiteesi vaikuttaa suuresti kosmoksen todellisuuteen päässäsi.
"""Sinun mielipiteesi vaikuttaa suuresti kosmoksen todellisuuteen päässäsi"""
Mutta ei pätkääkään itse todellisuudessa.
"""Jos ihmisille olisi aina riittänyt jumala selitykseksi asioille joita ihminen ei ymmärrä, eläisimme edelleen luolissa ja metsästäisimme hirviä keihäillä."""
Eikös koko länsimaisen tieteen nykyinen määrä ja laatu (=tutkimisen traditio ja massa) perustu ajatukselle että luomakunta on Jumalan töinä tutkimisen arvoinen ja tiedon saaminen siitä periaatteessa mahdollista? Tällainen tieteenhistorian käsitys on nähdäkseni aika laajalti hyväksytty selitys sille miksi tiede on kehittynyt juuri kristillisestä kulttuurista eikä esim. niistä monista vanhemmista ja muuten hyvin pitkälle kehittyneistä...
"Mutta ei pätkääkään itse todellisuudessa."
Kuka meistä ihmisistä tietää siitä ainoasta ja oikeasta todellisuudesta jotain? Eikö todellisuus päässäsi ole todellisuutta sinulle?
"Eikös koko länsimaisen tieteen nykyinen määrä ja laatu (=tutkimisen traditio ja massa) perustu ajatukselle että luomakunta on Jumalan töinä tutkimisen arvoinen ja tiedon saaminen siitä periaatteessa mahdollista? Tällainen tieteenhistorian käsitys on nähdäkseni aika laajalti hyväksytty selitys sille miksi tiede on kehittynyt juuri kristillisestä kulttuurista eikä esim. niistä monista vanhemmista ja muuten hyvin pitkälle kehittyneistä..."
Saattaa olla, mutta tämä ajatus tuli kristittyjen päähän vasta muutama sata vuotta sitten. Sitä ennen mm. kiina ja lähi-itä olivat tieteessä eurooppaa huimasti edelle. Varmaan muistat historian tunneilta, että kirkko ei suosinut tieteen tekoa, päinvastoin oli pistämässä kapuloita rattaisiin jos se jotenkin kapinoi kristinuskon maailmankuvaa vastaan.
Jos uskot jumalan ilmestyneen sinulle, se nostaa jumalan olemassaolon todennäköisyyttä juuri saman verran kuin jos uskot jumalan ilmestyneen jollekin muulle. Hallusinaatioiden olemassaolosta on varsin luotettavaa todistusaineistoa toisin kuin jumalasta.
Näin siis objektiivisesti ajatellen, mutta jumalan ilmestyminen voi tehdä objektiivisestä ajattelusta ylivoimaisen vaikeaa. Aivan kuten näillä palstoilla usein näkee.
"Jos uskot jumalan ilmestyneen sinulle, se nostaa jumalan olemassaolon todennäköisyyttä juuri saman verran kuin jos uskot jumalan ilmestyneen jollekin muulle. Hallusinaatioiden olemassaolosta on varsin luotettavaa todistusaineistoa toisin kuin jumalasta."
Ateisti on patikoimassa yksin Lapin tuntureilla ja huomaa lautasen muotoisen ufo:n laskeutuvan metsikköön. Ateisti menee lähemmäs ja näkee selvästi E.T.:t jotka rantautuvat aluksesta. Sitten ne lähtevät pois yhtä nopeasti kuin olivat tulleet.
Ateisti menee katsomaan ufo:n laskeutumispaikkaa, eikä huomaa muutamaa taittunutta oksaa lukuunottamatta mitään todistetta heidän käynnistään.
Pitääkö ateistin ajatella objektiivisesti ja kieltää henkilökohtaiset todisteensa ufoista jos muita todisteita niistä ei ole?
Hallusinaatioiden olemassaolosta on varsin luotettavaa todistusaineistoa toisin kuin ufoista. Eikö niin?
Henkilökohtaisten todisteiden hyväksyminen vaatii uskoa ja sitä ateisteilla ei ole. Ei kokemusta kannata kuitenkaan täysin sivuuttaa. Asiaa kannattaa tutkia ja verrata muiden vastaaviin havaintoihin. Merkittäviä ovat seikat, joista et ole tiennyt etukäteen esim. herra af Grannin ohjelmista.
"Henkilökohtaisten todisteiden hyväksyminen vaatii uskoa ja sitä ateisteilla ei ole."
Väitätkö ettet pitäisi ufojen, eli maassa käyneiden alienien, olemassaoloa todennäköisenä tai todennäköisempänä kuin pidät niiden mahdollisuutta nyt jos itse havaitsisit selvästi niiden olemassaolon? Usko ja todennäköisenä pitäminenhän ovat jokseenkin eri asioita.
Ateistin muuttaessa maailmankuvaansa, ei hän voi mielestäni kieltää omia henkilökohtaisia todisteita yksilöllisinä todisteina, koska hän on rakentanut maailmankuvansa itse päättelemällä kokemuksistaan ja suodattamastaan tiedosta ympäristöstään. Minä ainakin pidän todennäköisenä näkemääni ja todennäköisempänä kuin muiden näkemää, vaikka en usko sataprosenttisesti edes omiin silmiini.
"""Varmaan muistat historian tunneilta, että kirkko ei suosinut tieteen tekoa, päinvastoin oli pistämässä kapuloita rattaisiin jos se jotenkin kapinoi kristinuskon maailmankuvaa vastaan. """
Joo, ne oli niitä kirkon helmassa omaa tiedettään tekeviä tiedemiehiä.... Kätevää kun voi perustella omaa teoriaansa itse mahtavan Jumalan auktoriteetilla... Tavallinen kansa kun ei voinut tuohon aikaan lukea Raamattuakaan itse, kukapa olisi urputtanut vastaan...
Luotat siis itseesi enemmän kuin kehenkään muuhun; se ei kuitenkaan tarkoita että olisit luotettavampi kuin kuka tahansa muu. Ei yhden ihmisen itseluottamus asioiden todennäköisyyksiä miksikään muuta.
Tuo sinun "henkilökohtainen totuus" -määritelmäsi on mielestäni "totuus" -sanan väärinkäyttöä. Parempi olisi esim. henkilökohtainen näkemys.
Henkilökohtaisten todisteiden valossa todennäköisyyksien rukkaaminen vaatii uskoa(luottamista itseensä enemmän kuin muihin).
Loppupeleissä tämäkin on se klassinen empirismin ja rationalismin välinen taistelu. Olet pari pykälää enemmän rationalisti kuin minä.
"Luotat siis itseesi enemmän kuin kehenkään muuhun; se ei kuitenkaan tarkoita että olisit luotettavampi kuin kuka tahansa muu."
No ei omat henkilökohtaiset todisteeni ole tietenkään pätevämpiä yleisesti kuin muiden, mutta minulle ovat ja minun maailmankuvalleni. Miksikö pidän itseäni luotettavampana itselleni kuin ketään muuta, koska olen elämäni tärkein ihminen ja henkilökohtaiset todisteet ovat pätevämpiä minun maailmankatsomukselleni kuin välikäsien kautta saadut.
Tässä on nyt hyvin yksinkertaistettuna miksi pidän omia todisteita muiden todisteita pätevämpinä itselleni.
V = yleinen todennäköisyys että ihminen havaitsi asian oikein, eikä ollut illuusio, hallusinaatio tai jotain muuta havaintoa vääristävää.
X = Kuinka paljon luotan ko. henkilöön, eli todennäköisyys, että ko. henkilö puhuu totta.
Y = Todennäköisyys, että ymmärsin oikein.
Z = Lopullinen todisteen pätevyys minulle, eli todennäköisyys, että todiste on pätevä.
Kaverini kertoo, että hän näki ufon. Lasken todisteen pätevyyden itselleni. (arvot hatusta)
V * X * Y * = Z .98 * .90 * .80 = .71
Minä näen ufon. Lasken todisteen pätevyyden itselleni.
V = Z .98 = .98
"Ei yhden ihmisen itseluottamus asioiden todennäköisyyksiä miksikään muuta."
Tämä väite perustuu ilmeisesti sille oletukselle, että on olemassa ainoa ja oikea todellisuus?
"Tuo sinun "henkilökohtainen totuus" -määritelmäsi on mielestäni "totuus" -sanan väärinkäyttöä. Parempi olisi esim. henkilökohtainen näkemys."
En usko absoluuttiseen totuuteen, joten totuutta ei ole näkemykseni mukaan kenelläkään tai se on kaikilla. Uskovaiset vetävät helpommin herneen nenään näkemys-sanasta kuin totuus-sanasta heidän uskostaan puhuttaessa, joten sen käyttö on jäänyt päälle, mutta mulle sopii ihan kummin päin tahansa.
"Henkilökohtaisten todisteiden valossa todennäköisyyksien rukkaaminen vaatii uskoa(luottamista itseensä enemmän kuin muihin)."
Tuota, jos et pysty muuttamaan maailmankuvaasi henkilökohtaisilla todisteilla, olet täysin sen hetkisen tietämyksen ja yleisesti hyväksyttyjen todisteiden armoilla. Ajatellaan, että eläisit 500 vuotta sitten ja lähtisit yksin matkustamaan itään ja lopulta vuosien kuluttua huomaisit saapuneesi lännestä paikkaan mistä lähdit. Miten suhtautuisit tähän henkilökohtaiseen kokemukseesi? Oletetaan, että olisit saanut koulutuksesi silloisissa kirkon kouluissa ja sinulla ei olisi välineitä kyseenalaistaa senhetkistä tietämystä, henkilökohtaista kokemustasi lukuunottamatta.
"Loppupeleissä tämäkin on se klassinen empirismin ja rationalismin välinen taistelu. Olet pari pykälää enemmän rationalisti kuin minä."
Siltä vaikuttaa, tosin vedän determinismin hihasta jos loppupeleihin joudutaan.
ei voi! Suomen kieli märittelee sanan ateisti sellaiseksi joka ei usko mihinkään yliluonnolliseen, jolloin hän ei pidä sitä todennäköisenä. Muistaakseni agnostikko on sellainen, joka ei varsinaisesti usko, mutta ei kielläkkään yliluonnollista.
"Suomen kieli märittelee sanan ateisti sellaiseksi joka ei usko mihinkään yliluonnolliseen, jolloin hän ei pidä sitä todennäköisenä."
Onko usko ja todennäköisenä pitäminen mielestäsi sama asia? Eikö usko ole asian totena pitämistä, eli ei ole pienintäkään mahdollisuutta, että asia ei olisi totta. Eräänlaista luottamista, että on totta.
"Muistaakseni agnostikko on sellainen, joka ei varsinaisesti usko, mutta ei kielläkkään yliluonnollista."
Olen kuullut agnostikolta sellaisen määritelmän agnostisismistä, että agnostikko uskoo, että jumalasta, jos se on olemassa, ei voi saada todisteita, joten jumalan todennäköisyyteen ei voi ottaa kantaa. Ateisti taas todisteiden puutteessa ei usko jumalaan, mutta useimmat ateistit eivät sitä todisteiden puutteesta johtuen kielläkkään. Eli useimmat ateistit eivät usko, että jumala ei ole olemassa.
Jos ateisti on sellainen joka ei usko mihinkään yliluonnolliseen,niin saatanakaan joka keskusteli Jeesuksen kanssa vuorella kehoittaen häntä hyppäämään alas,ei ollut ateisti.Hän uskoi että hänen edessään seisoi Jeesus itse.Kun uskovainen uskoo,niin hän uskoo että Jeesus on hänen pelastajansa ja lunastajansa.