Mitä mieltä ateisti on buddhalaisuudesta?
Minusta fiksu uskonto, osaa olla ottamatta kantaa siihen onko jumalia olemassa; eihän kukaan voi ihan oikeasti tietää, kaikella kunnioituksella nyt niitä kohtaan jotka luulevat tietävänsä, suuntaan tai toiseen :)
Minusta fiksu uskonto, osaa olla ottamatta kantaa siihen onko jumalia olemassa; eihän kukaan voi ihan oikeasti tietää, kaikella kunnioituksella nyt niitä kohtaan jotka luulevat tietävänsä, suuntaan tai toiseen :)
Vastaukset 27
Vanhimmat
Todellisuudesta vieraantunut uskonto joka ei perustu mihinkään faktoihin ja suoltaa melkein yhtä elämää vihaavaa dogmaa kuin kristinusko. Kuitenkin monta luokkaa monoteistisiä uskontoja parempi, mutta muistakaa: pienempi paha on silti paha.
Kuinka syvällisesti sitä on kyseiseen oppiin tutustuttu?
Myönnetään, etten ole hirveän tarkasti kyseisen uskonnon syvempiin nuansseihin tutustunut. Lähinnä sen minkä koulussa opin ja wikipediasta luin. Melkoista hengellistä jauhamista se jo niiden tietojen perusteella on.
uskontohan se. Hyvin harmiton verrattuna esim. Lähi-Idän uskotoihin. Itse asiassa tietääkseni buddhismissa ei uskota jumaliin..(?) Olen samaa mieltä siitä, ettei kukaan voi oikesti tietää täydellä varmuudella jumalan olemassaolosta, mutta totuus on, ettei siitä ole YHTÄKÄÄN todistetta. Subjektiiviset kokemukset eivät ole todisteita.
Ihan kiva, mutta todistamattomissa oleva perusidea, jonka käytännön toteutus ontuu sairaasti.
Buddhalaisuuden mahtimaissa Nepalissa ja Tiibetissä elinolot kurjistuivat radikaalisti kolmanneksen miespuolisesta väestöstä oltua buddhalaisia munkkeja. Maista toisessa riehuu nyt naapuri ja toisessa naapurin ylläpitämät terroristit ja sissit.
Ihan kiva, mutta todistamattomissa oleva perusidea, jonka käytännön toteutus ontuu sairaasti.
Buddhalaisuuden mahtimaissa Nepalissa ja Tiibetissä elinolot kurjistuivat radikaalisti kolmanneksen miespuolisesta väestöstä oltua buddhalaisia munkkeja. Maista toisessa riehuu nyt naapuri ja toisessa naapurin ylläpitämät terroristit ja sissit.
"eihän kukaan voi ihan oikeasti tietää, kaikella kunnioituksella nyt niitä kohtaan jotka luulevat tietävänsä, suuntaan tai toiseen :)"
Minä en tiedä onko jumalaa tai jumalia olemassa, mutta tiedän että yksikään ihmisen keksimistä jumalista ei ole olemassa.
On oikeastaan melko hassua kuinka uskikset usein heittävät tuon "argumentin" keskusteluun:"Ei kukaan voi tietää onko jumlaa olemassa, joten lopeta sinä ateisti tuo jumalan olemattomuuden todistelu!" Eikö sama päde myös jumalan olemassaolon todisteluun?:D Ei uskisten milestä.
Kukaan ei voi tietää onko jumalaa, mutta jos joku väittää tietävänsä ja esittää kaupan päälle millainen tämä jumala on, voimme testata sopiiko tämä jumalkäsitys reaalimaailman kanssa yhteen.
Ja buddhalaisuudesta vielä: parempi kuin kristinusko tai islam, huonompi kuin totaalinen pidättäytyminen taikauskosta.
kiinnostunut olet kaikesta uskomiseen liittyvistä asioista. Minä taas en tunne yhtäkään jumalaa, jonka ihminen olisi keksinyt. Ihmiseen on pantu jumal´ikävä, se etsii oman paikkansa, kunnes löytää rauhan sisinpäänsä.
Mietin, olenko laiska, kun en halua tutustua muuhun kuin ev.lut.uskoon, lukuunottamatta ortodoksista uskoa, jota kunnioitan. Kaikki Suomen herätysliikkeet ovat tuttuja, mutta niiden sisin sanoma on sama, eivätkä ne minuun vaikuta hämmentäviltä. Kotoisuus on myös uskomisessa tärkeää.
"Ja silti niin kiinnostunut olet kaikesta uskomiseen liittyvistä asioista."
Täh? Miten niin "ja silti"?
"Ihmiseen on pantu jumal´ikävä, se etsii oman paikkansa, kunnes löytää rauhan sisinpäänsä."
Tarkoitatko että ihmisellä on luonnostaan jumal-ikävä? Jos tarkoitat näin, voin kertoa että olet väärässä. Jumal-ikävä on kulttuureissa omaksuttu ajattelutapa, joka tarttuu toiselta ihmiseltä toiselle. Mikään geenien mukana tuleva ominaisuus se ei ole. Kyseinen ominaisuus iskostetaan ihmisiin toisten ihmisten toimesta.
"Mietin, olenko laiska, kun en halua tutustua muuhun kuin ev.lut.uskoon,"
Olet todennäköisesti liian itsekeskeinen nähdäksesi maailmaa muun kuin oman kulttuurisi omaksumien myyttien läpi. Ei se laiskuutta ole, itsekeskeisyyttä kylläkin.
"Kotoisuus on myös uskomisessa tärkeää."
Sepä se tuossa hihhuloinnissanne on nimenomaan se keskeisin ongelma. Teidän maailmankuvanne rakentuu hyvin suppealle alustalle, kun luotatte vain kotoisiin myytteihin.
Tieteellisesti ajattelevalla ateistilla on selkärankaa näyttää persettä typerille kulttuurisidonnaisille myyteille. Me valitsemme totuudet, oli ne sitten kuinka karuja tahansa, mukavian satujen sijaan. Siksi ateistit ovat keskimäärin paljon kunniallisempia ja jalompia ihmisiä.
Olen uskonnoton siinä merkityksessä, että en harjoita mitään tunnettua uskontoa eikä minulla ole sellaiseen mitään mielenkiintoa. Uskonto ilmiönä on toki silti mielenkiintoinen, eikä sitä kannata sivuutta vain siksi, että useimpien uskontojen kansanomaiset muodot ovat enemmän tai vähemmän korneja.
Ateistikin lienen, siis ei-teisti. En usko Jahveen, Ukko Ylijumalaan enkä Zeukseen. Enkä mihinkään muuhunkaan jonkin tietyn uskonnon jumalaan. Jumalan käsite toisaalta on hyvinkin mielenkiintoinen. Ihmisen mieli on siten rakentunut, että mm. jumalan käsite on ajattelussa lähes välttämätön. Tästä lähemmin, ks. Ilkka Pyysiäinen, Jumalan selitys. Uskontotieteilijän selväjärkistä ja -kielistä tekstiä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen. Käsittelee myös buddhalaisuutta.
Buddhalaisuutta on joskus sanottu ateistiseksi uskonnoksi, tai ei uskonnoksi ollenkaan vaan elämäntavaksi tai mielenhallintatekniikaksi. Joka tapauksessa buddhalaisuudessa jumalan olemassaolo on epäolennaista, evvk, sikäli kuin olen ymmärtänyt. Tämähän ei tietenkään estä sitä, että buddhalaisuuden kansanomaiset muodot ovat, no kauniisti sanottuna vähemmän filosofisia. Sama pätee idän uskontoihin ja oppeihin yleisemminkin: toisaalta löytyy erittäin korkeatasoista ja äärimmäisen abstraktia pohdintaa mielestä, olemassaolosta ja ns. vapautumisesta, toisaalta on sitten kansanomainen taikausko - saman uskonnon sisällä.
Buddhalaisuus kiinnostaa minua teoreettisesti, zen varsinkin (ja tähän zen-guru tietysti sanoisi, että unohda koko juttu, teoria on syvältä - ja nauraisi räkäisesti).
Buddhalaisuudesta voi löytää aika paljon samaa kuin joistakin psykoterapiamuodoista. Etsippä netistä asiaa vaikka sanoilla 'tarkkaileva havainnointi' tai 'mindfullness' niin alkaa löytyä.
Kuten sanoin, buddhalaisuus (kuten muutkin uskonnot) kiinnostaa minua teoreettisesti. Siksipä näkemykseni on tietysti värittynyt. Kun en tiedä, oletko perehtynyt buddhalaisuuteen enemmän kuin koulun uskontotunnilla opetetaan, annan pari kirjavinkkiä:
Alan W. Watts : Zen
Alan W. Watts : Psykoterapiaa idästä ja lännestä
Noista et löydä mitään julistusta, vaan tiukkaa asiaa. Ei todellakaan mitään hihhulointia. Jos olet nuori, voi olla että jää ymmärtämättä. Lue uudestaan muutaman vuoden välein.
Intiasta löytyy jo edesmenneitä buddhalaisväritteisiä kovan luokan guruja (tai ei-guruja, mielestään eivät ole guruja), nimittäin J. Krishnamurti ja Sri Nisargadatta Maharaj. Lue heidän koko tuotantonsa, ja pääset ehkä jyvälle mistä tässä ns. vapautumisessa on kysymys.
Jaa, näyttää menevän vain kirjavinkkien antamiseksi. No minusta esim. nuo edellämainitut ovat hyvinkin lukemisen arvoisia kirjoja paatuneimmallekin ateistille. Se täytyy kyllä sanoa, että kokemukseni mukaan em. kirjoissa kuvattu buddhalainen tai muu itämainen ajattelutapa on sellainen joko/tai-juttu. Jotkut lukijat saavat ahaa-elämyksen ('tässä on jotain olennaista'), useimmat eivät ('tämä on puutaheinää'). Jos et ymmärrä lukemaasi, mieti voisiko vika olla sittenkin sinussa.
Minustakin buddhalaisuus on fiksu uskonto, ehdottomasti fiksuimmasta päästä opillisesti, ainakin siten kuin minä olen sen ymmärtänyt. Uskomaan en siihen kuitenkaan ala. Ja jos alkaisin, niin... mihin minä oikeastaan uskoisin?! Jos olet esim. zeniin tutustunut, niin se on kyllä aika käytännönläheistä ilman opillista hihhulointia. Istut ja tuijotat seinää. Siinä on kyllä tyyliä.
"Alan W. Watts : Zen"
Kuinkas sattuikaan, selailin tuota kirjaa noin varttia ennen kun luin tämän :) Ollu hyllyssä varmaan kymmenisen vuotta. Hyvin valaiseva kirja, suosittelen myös.
suosittelen ehdottomasti myös tuota Pyysiäisen kirjaa. Löytynee hyvinvarustetusta kirjastosta, kirjakaupasta tuskin kun on jo kymmenen vuotta vanha.
Itse luin tuon Wattsin Zen-kirjan ensimmäisen kerran lähes parikymmentä vuotta sitten, ja sittemmin muutaman kerran uudestaan. Kuinka ollakaan, kolme viikkoa sitten se sattui pehmytkantisena silmiini kirjakaupassa: pakko-ostos.
Wattsin toinen kirja (Psykoterapiaa...) on ehkä vieläkin parempi. Buddhalaisuudesta sekin kertoo. Sen olen lukenut - monesti. Ärsyttää kun kirja on valaiseva, muttei aivan niin valaiseva, että lukija valaistuisi. ;-)
Joskus harvoin löytää tältäkin palstalta jotain lukemisen arvoista.
Semisepän lisäksi siis :)
T:jumalaton ateisti, Seemos
...että jos suomeksi haluat lukea, niin etsipä netistä basambooks
Nimittäin, aiotko pitää moottoripyöräsi kunnossa?
Ks. Pirsig.
se huomio,että kun ateistit puhuu Jumalasta ja kristinuskosta, he eivät ymmärrä hölökäsen pölökäystä koko asiasta. Ovat vain tietävinään. Se on sama juttu, kuin että lapseton on omasta mielestään paras lastenkasvattaja. Hengestä syntymätön ei voikaan ymmärtää hengellisisä asioita, koska ne on tutkittava hengellisesti. Siinä heidän ongelmansa. He puuttuvat sellaiseen asiaan, jota heidän ymmärryksensä ei pysty käsittelemään. Hengellisten asioiden selvitteleminen ei onnistu maallisen viisauden kautta. Se vaatii sen uskon oven aukaisemisen, jonka aavaimenreiästä he yrtittävät nähdä henegnmaailöman huoneeseen sisälle. Ei avaimenreiästä paljoa näe! Ateistit pitävät Jeesukseen Kristukseen uskovia sokeina, tosiasiassa uskovat näkevät valtavan paljon laajemmalle, kuin ateistit.
On näköjään päässyt taas avohoitoon :(
Otahan lääkkeesi.
Kun sekopää puhuu paskaa omien harhojensa pohjalta, Kyse on uskonnosta.
Kuulostaako tutulta?
Sama siis lyhyesti suomeksi:
Olen oikeassa, tämä on totuus, sinä et saa sitä kritisoida kun et siitä mitään tajua. Ei, en kuuntele vastaväitteitä! Sen sijaan minä saan sanoa totuuksia sinun kohtalostasi, ajatuksistasi ja paikastasi maailmassa.
(Joku voisi sanoa tuollaista ylimielisyydeksi. Tiedä sitten, onko se ns. synti.)
että ateisti eivoi käsittää hengellisiä asioita. Ei se minun mielstäni ole ylimielisyyttä, vaan selvä asia vain ja ymmärrettävä!
Väitteesi on lyhennetyssäkin muodossaan typerää luulottelua. Ateisti voi käsittää hengellisiä asioita. Jos vetoat siihen, että ateisti ei koe uskovaisen hengellisiä asioita, niin voin valaista sinulle, että on olemassa lukemattomia ateisteja, jotka ovat ennen olleet uskovia ja vielä kaikenlaisia sellaisia. Väitteeltäsi siis putoaa pohja tai sitten hengellisiä asioita ei voi ymmärtää lähes kukaan. Ylimielistä on kuvitella, että oma ajattelu ja hengelliset kokemukset olisivat niitä ainoita oikeita ja todellisia.
Mitä hengellä takoitetaan.
Buddhalaisuus opettaa, mielestäni aivan oikein, että onnemme on itsestämme kiinni, siitä, miten elämään ja itseemme suhtaudumme.
Se myös tarjoaa menetelmiä, joita ihminen voi halutessaan käyttää oppiakseen tuntemaan itsensä paremmin. Toisille ne sopivat - toisille eivät. Minusta ei ainakaan olisi istumaan tuntitolkulla tyynyn päällä, riippumatta siitä onko kasvot seinään päin vai pois päin. Joku muu taas löytää tuolla rauhan. Jollekin kolmannelle sillä kasvojen suunnalla voi jopa olla merkitystä.
Lisättäköön vielä, että buddhalainen etiikka on minusta hyvin tervettä, eikä buddhalaisuuden nimissä tietääkseni ole koskaan ketään tapettu, mitä ei valitettavasti voi sanoa monista muista uskoista.
No sen vuoksi minäkin buddhalaisuutta arvostan. Ei ole kirjoituksissa verta, rapaa ja maksankappaleita. Yksi parhaista buddhalaisista elämänohjeista on Dalai Laman joskus sanoma: "Viha, ylpeys ja kilpailunhalu ovat pahimpia vihollisiamme."
Buddhalaisuudessa odotetaan ihmiseltä paljon, ja jotkut ajatukset ovat aika vaikeasti tajuttavia. Varmaan juuri sen vuoksi buddhalaisuus minua kiinnostaakin. Tiibetiläinen kuolleiden kirja, (suuren kuulemisen tuoma vapautus kuoleman bardossa), on minun suosikkini. Kuolema ei tässä yhteydessä tarkoita pelkästään fyysistä kuolemaa, vaan luopumista tai jonkun vaiheen loppua, joita elämässä tulee eteen. Olen yrittänyt tajuta kirjan juttuja symbolisella tasolla erilaisissa siirtymäviheissa (bardotiloissa). Tiedä häntä, kuinka paljon tajuan, mutta yritän kuitenkin. Se asian osittainen ymmärtäminen ja toisaalta yli hilseen meno pitää mielenkiintoa yllä.
Se kyllä kuullostaa aika paksulta, että seuraavassa elämässä voisin loikkia vaikka jäniksenä metsässä. Tosin eihän buddhalaisuudessa mikään persoonallinen olemus jatka seuraavaan elämään.
buddhalaismunkit antavat lottonumerovihjeitä.
Aika kaukana valaistumisesta. Ainakin minun mielestäni.
Ennustaminen on ollut alunperin kiellettyä puuhaa buddhalaisuudessa. En tiedä perusteita, mutta olisikohan ihmisten harhaan johtaminen ja siitä hyötyminen. Ennustamisen ideanahan on usein oikotien etsiminen ongelmaan, joka pitäisi itse ratkaista. Astrologiaa ei kai kuitenkaan pidetä ennustamisena.
Mahajanassa, joka on kai buddhalaisuuden suosituin muoto, on säädetty alkuperäistä oppia helpompaan suuntaan, tyyliin: jo valaistuneet auttavat, ja buddhakin jeesaa jostain toisesta todellisuudesta käsin. Alunperinhän jokainen oli itse vastuussa teoistaan ja kehityksestään ilman oikoteitä.
on omat rappioilmiönsä. Buddhalaisuus vakavasti otettuna lienee henkisesti ja älyllisestikin aika vaativaa.