Jokainen uskonlahko tarvitsee jonkin asian jonka avulla lahkon jäsenet saadaan tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Lisäksi tarvitaan oma "ainoa oikea totuus" jotta erotutaan muista.
Adventisteille se on sapatti, Jehovan todistajille ehkä 1914 oppi ja kaikilla muillakin lahkoilla tietysti omansa.
Uskomaton määrä pelkästään Raamattua ohjenuoranaan käyttäviä lahkoja joilla on se "ainoa oikea totuus" maailmasta löytyy.
Toivottavasti ihminen joskus viisastuu, vaikka rohkenen kyllä epäillä.
Hyvää kesää kaikille!
Adventisteille se on sapatti, Jehovan todistajille ehkä 1914 oppi ja kaikilla muillakin lahkoilla tietysti omansa.
Uskomaton määrä pelkästään Raamattua ohjenuoranaan käyttäviä lahkoja joilla on se "ainoa oikea totuus" maailmasta löytyy.
Toivottavasti ihminen joskus viisastuu, vaikka rohkenen kyllä epäillä.
Hyvää kesää kaikille!
Vastaukset 47
Vanhimmat
Maailmassa ihmisen viisaus on tuonut tuskaa, ahdistusta ja tuo sitä edelleen. Sinne ei voi oikein katsetta luoda.
Seurakunnissa kyllä totuuksia katsellaan puolin ja toisin no, vaikka osoittamaasi sapattia, niin eiköhän se löydy sanasta jokaisen Raamatun joltain sivulta.
Se, että seurakuntia on useita johtuu taas meidän vajavuuksista, mutta silloin on hyvä katsella Kristusta, hän vie kaikkien Häntä tunnustavat kerran perille.
Ehkä sitä voisi katsella kuin puutarhurin työtä, hän istuttaa siemenen ja saa taimet kasvamaan. Kasvun myötä sitten siirtää jopa toiseen purkkiin, eli koulii sinne taivaskotiin.
Armon aurinko täällä paistaa ja antaa kasvun, Pyhä Henki sateellaan kastelee ja sanan mullasta kaikki kasvaa.
Katselee täällä vielä kasvavaa puutarhaa, jossa näitä meissä olevia rikkaviljojakin on joukossa, mutta ajattelee sitä tulevaa.
Annetaan vain taivaan Isän Kristuksessa tehdä työtä niin hyvä tulee. Nostaa katseen aurinkoon, eikä katsele sivulle varjoihin, silloin kasvu on tervettä.
Siunausta kaikille. vmp. Lh.
Ei harhaoppeja pidä mitenkään puolustella, vaan lähteä pois heidän keskeltään. Erota heistä ja pyyhkiä heidän oppiensa pöly pois itsestään. Nuo opilliset seurakunnat, jotka ihmisviisaudella ja kieroudella sitovat ihmisiä kannattaa kiertää kaukaa ja liittyä seurakuntaan, jossa Henki ohjaa ja jossa ihmiset ovat vapautuneita. Esim. helluntaiseurakuntaan.
Olen mielenkiinnolla seurannut miten niinsanottu "menestys teologia" ja torontolaisuus on kulovalkean tavoin levinnyt täällä meilläkin helluntailaispiireihin.
Oma oppinsa helluntailaisilla siinä missä muillakin. Suosittelen kietämään kaikeinlaiset lahkot ja uskonnot mahdollisimman kaukaa.
Kyllä ihminen yksilönä ja myös ihmiskunta on itse oman onnensa seppä.
En ole vielä keksinyt yhtään syytä, miksi minun pitäisi kuulua johonkin uskovaisten joukkoon. Säälien seuraan tuttujen uskovaisten touhuja ja heidän kaikenmaailman rajoituksia. Ihmisen elämä on niin lyhyt, että ei sitä kannata haaskata raamatun tutkiskeluun!
silti kannattaa tutkia, menee se aika joskus turhempaankin. Raamatun tuntemus avaa näkemään, miten eri uskonnot elävät sen mukaan.
Itse olen tullut siihen tulokseen, ettei ole ainuttakaan uskontoa, joka toimii sen mukaisesti, ja siksipä en kuulu enää mihinkään seurakuntaan.
Samalla karistin kaikki ihmisten tekemät taakat, joita seurakunnissa lastataan jäsenien harteille.
Raamattu toteutuu siitäkin huolimatta, sillä Jeesuksen kuorma on KEVYT kantaa.
Sanot-
>>>Olen mielenkiinnolla seurannut miten niinsanottu "menestys teologia" ja torontolaisuus on kulovalkean tavoin levinnyt täällä meilläkin helluntailaispiireihin.
sinun liima-aine ystäviisi?
En tarvitse mitään uskontoliimaa saadakseni ystäviä.
Ystävyys pitää ansaita. Oikeaa ystävyyttä ei voi ostaa liittymällä johonkin lahkoon.
Jumalan ystävyys.
Se on enemmän kuin ihmisten mielipiteet.
Olemattoman kanssa ei ainakaan tule riitaa. =D
Helluntalaisuus on hienoa vapaata kristillisyyttä. Siinä saa sapattina ja sunnuntainakin sytyttää leirinuotion. Ja silti aivan tavallisia ihmisiä he ovat. Eivät mitään jenkkikopioita. Kadulla hekin kävelevät.
amerikkalaista?
Mistä se on kotoisin?
Helluntaiherätys sai alkunsa 1900 alkupuolella Kansasissa ja Los Angelesissa.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/teemat1g.htm
Kannattaa myös lukea wikipediasta samasta aiheesta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helluntailaisuus
väärällä palstalla kettuilemassa?
Todistahan sitten puheeni valheeksi jos olet eri mieltä. Miksi en saisi tälle palstalle kirjoitella?
mitään todista.
Miksi kirjoittelet tänne?
Onko sulla joku motivaatio siihen, muu kuin herjailun ylläpitäminen?
Ketäs olen nyt sitten herjannut? Jos tuollaisen väitteen esittää, se pitää sitten myös perustella.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001692&posting=22000000027437373
Tulet uskovien palstalle herjaamaan.
Voisit pysyä siellä ateistipalstalla keskustelemassa kavereittesi kanssa, eikö niin?
Mitäs herjaamista tosiasioiden kertominen on? Lupaan jättää samana päivänä tämän palstan rauhaan kun uskonnon tuputtaminen uskovaisten toimesta loppuu ateistien palstalla. Eikös tämä ole varsin kohtuullinen ajatus?
Et voi yksin adventistien syyksi laittaa kirjoituksia kotipalstallasi, eikö se olisi lapsellista?
Minä en ole ikinä kirjoitellut ateisti-palstalla yhtään kommenttia, en edes ole lukenut sieltä mitään.
Lupaan tehdä niin myös jatkossa.
Onhan helluntalaisuus hienoa vapataa kristillisyyttä. Niinhän sitä sanotaan että vapaat suunnat kun puhutaan muista kuin valtionkirkoista. Helarit kuuluvat niihin, koska he voivat sapattina ja sunnuntainakin tehdä tulen ja grillata makkaraa. Sekä lapset voivat niinä päivänä leikkiä iloisesti ulkona. Ja kaiken lisäksi Raamattua ei tarvitse heidän lukea nurinpäin.
Olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta jätän väliin.
Mutta aika tuo näkyviin myös uutta jokaiselle omasta pesästään.
Vapauden määritykselläkin on monta eri puolta ja mikä on hienoa, voi toiselle olla vähän muuta helluntailaisuuden sisällä helluntalaisellekin.
Kivahan se varmasti on nuotion äärellä makkaroita paistella, ole siunattu siinä asiassasi.
Minun ystävieni ei tarvitse ansaita ystävyyttäni. Puhun heille ystävällisesti, en puhu heitä pahaa, autan heitä, kun apua tarvitsevat ja toimin heidän parhaakseen. Tätä Jumala meiltä odottaa, "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
Jumalakin rakastaa minua tällaisenaan, miksi minä odottaisin, että joku ansaitsisi ystävyyteni tai ystävällisyyteni, tai minä joutuisin ansaitsemaan hänen ystävyytensä. Jumalakin jakaa rakkauttaan rahatta ja hinnatta.
Olen jo aika pitkällä elämässäni, enkä ole aina saanut lähimmäisiltäni vastakaikua ystävyydelleni, mutta en silti ala heitä siirtämään sivuunkaan. Syyt ovat olleet moninaiset, olemme pettyneet molemmin puolin, mutta silti he ovat ja tulevat olemaan ystäviäni. Tekisin väärin, jos jättäisin ihmiset oman onnensa nojaan, ja Jumala löytäisi heidät minun jäljiltäni, kuten Hes. 16:6 sanoo, "verissäsi":
"Mutta minä(=Jumala) kuljin ohitsesi ja näin sinut, kun sätkyttelit verissäsi."
Omalta puoleltani yritän parhaani olla Herran ja lähimmisteni ystävä ja tarvittaessa myös palvelija.
Olen muutaman vuoden tutustunut myös uskoon hurahtaneiden elämään. Niin adventisteihin kuin myös hyvin läheltä Jehovan todistajiin.
Kaikkein kateellisimmat, itserakkaimmat ja teennäisimmät olen tavannut juuri näissä piireissä.
Ehkä joskus sinäkin ymmärrät mitä tarkoitetaan ystävyyden ansaitsemisella. Viimeistään sitten kun ymmärrät mitä tarkoittaa lähimmäisen rakkaus. Uskonnon sokaisema ihminen tuskin ikinä pystyy kokemaan tai antamaan aitoa lähimmäisenrakkautta.
Uskova ihminen näennäisrakastaa lähimmäistään koska Raamattu käskee näin tekemään. Uskova kerää sillä itselleen lisäpisteitä taivaspaikkaa varten ja kasvattaa oman hurskautensa statusta jolla voi sitten kerskua toisille uskoville.
Ateisti rakastaa lähimmäistään vain ja ainoastaan koska hänen sydämensä pyytää niin tekemään.
Tämä on tietysti karkea yleistys eikä kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Niin usein olen tähän kuitenkin törmännyt, että uskallan sen täällä ääneen sanoa.
Vai olisiko tulkittavissa, että uskova rakastaa lähimmäistä, kun on saanut kosketuksen Jumalan rakkaudesta sydämeensä, eli todellisen rakkauden.
Se saa aikaiseksi kasvamaan Jumalallisen hyvyyden sisällään hedelmänä toista ihmistä kohtaan.
Kyllä ihmisen liha on niin itsekäs, että tekemällä se ei saa aikaiseksi pyyteettömän rakkauden hedelmiä. Eli elämänlähde ihmisen sisältä tähän tekemiseen kumpuaa muualta ja nimetään se nyt Jumalan antamaksi rakkauden hedelmäksi.
Ateistisen rakkauden hedelmät on aika vähissä, ettei niillä kannata kerskailla. Ainakin sen äärellä hedelmät on aika harvoissa tertuissa nautittavissa.
Enemmän uskon kadunmiehen näkevän sen todellisuudessakin, harvemmin agabe--rakkaudessa tömäytetään nokkaan, kontataan kotiin, riehutaan humeeteissa jne.
onko meillä niin hapero usko jeesukseen,että se murtuu jos joku esittää vastakommenttia?kaikki jotka vilpittömästi etsivät saavat vastauksen tavalla tai toisella.sitä vaa kysyisin kadunmieheltä,että mitä ajattelet siitä,kun jumala on pyhä,emmekä me ihmiset omista samaa pyhyyttä,(joten ei päästä jumalan yhteyteen)vaan tarvitsemme vastaanottajaa jeesuksen.hän kuoli ristillä ja otti rangaistuksen päälleen,joten voimme lähestyä jumalaa ja kutsua Häntä Isäksi.ja entä sitten kaikki pahuus maailmassa?mistä se mielestäsi on tullut?miks ihmiset ylipäätään etsivät hyvää elämää,ei-uskovainenkin,esim.saadakseen rikkautta ja onnellisuutta?uskovaiset taas ajattelevat,että onni on olla jumalaa lähellä,ja hän täyttää tarpeita.mielestäni usko jeesukseen ja katsomalla historiallisestikin raamatun luotettavuutta,antaa painoarvon jumalalle.Hän elää,hän etsii syntistä ihmistä yhteyteensä.siunausta sinulle,kadunmies!T:liiza
Uskonnon, myös kristinuskon nimissä on teurastettu niin paljon ihmisiä, että en oikein jaksa uskoa uskovaisten ylivertaiseen lähimmäisenrakkauteen.
Voisin esittää vastakysymyksenä miksi tämä kaikkivaltias Jumala sallii niin paljon pahuutta maailmassa?
Tässä on merkittävä ero uskovan ja ateistin ajatusmaailmassa. Uskova uskoo pahuuden johtuvan saatanasta. Uskova myös uskoo, että ainoastaan Jumala pystyy poistamaan pahuuden maailmasta.
Ateisti etsii pahuuden syitä ihmisestä itsestään ja pyrkii rakentamaan tätä maailmaa paremmaksi ja turvallisemmaksi paikaksi elää.
Mitä taas tuohon Jeesuksen välittäjän rooliin tulee, niin se kuulostaa minun korvassani vähintäänkin kornilta.
Ensin Jumala luo niin epätäydellisen luomuksen, että tämä lankeaa syntiin. Sitten Jumala tappaa itsensä (Jeesuksen) noiden syntien anteeksiantamiseksi. Sitten tarvitaan jälleen palanen tuota samaa Jumalaa (pyhäkenki) jotta voidaan olla "oikeassa" uskossa ja pelastua. Toisaalta miksi kaikkivoipa Jumala loi niin epätäydellisiä henkiolentoja (enkeleitä), että niistä 1/3 osa lankesi. Jumalahan siis loi myös kaiken pahuuden (saatanan ja tämän apuvoimat). Ei tuossa minusta ole järjen häivää.
itsevalita joko hyvän tai pahan Jumala ei pakoita meitä, vaan meillä on valinta vapaus, niinkuin oli niillä langenneilla enkeilläkin, ja he valitsivat sen tien joka johtaa ikuiseen kuolemaan, niin saamme mekin valita joko ikuisen elämän tai ikuisen kadotuksen.
Jumala on rakkaus Hän haluaisi että kaikki me perisimme iankaikkisen elämän.
Adamin ja Evan eläessä paratiisissa kaikki oli täydellistä ja hyvää. Näinhän voimme Raamatusta lukea ja silti lankeemus tapahtui. Taivaassa enkeleillä todennäköisesti oli myös täydellisen hyvät oltavat ja silti osa lankesi.
Entäpä sitten kun uskovat seuraavan kerran pääsevät sinne taivaaseen. Olisi varsin loogista ajatella, että he lankeavat ennemmin tai myöhemmin taas uudestaan jos heillä edelleen on se vapaa tahto. Tuleeko senjälkeen taas seuraava Jeesus pelastamaan?
Ei tuossa edelleenkään ole minusta oikein minkäänlaista järjenhäivää.
kadunmies,kiitos siitä!se laittaa meidät jotka uskoa tunnustamme miettimään,kuinka vastata.toki usko jumalaan ja ristintyö näyttää joltainkantilta järjettömältä.hulluudelta,jopa!sitä mieltä olivat raamatussa juutalaiset ja kreikkalaisetkin,joten varmasti tänään osa ihmisistä nytkin niin kokee.
Mutta siinäpä se onkin;jumala saarnauttamansa "hullutuksen kautta" pyrkiikin etsimään heitä,jotka kyselevät totuutta.Mikä on totuus?kysyi Pilatuskin Jeesuksen ollessa hänen edessä.
Joku totuus on,-joko Jumala,tai ei.Niin kauan kuin vilpittömästi sydämmessämme tahdomme löytää vastauksia,Jumala varmasti tulee vastaamaan.Toiset ihmiset eivät vastauksia tai uskoa pysty siirtämään toiselle.
Toivon,että jatkat kyselyjä ja ristiriitojen esittämistä ihan avoimesti.Sellaista ei Jumala katso ylen.T:liiza
Jeesukselle joka kyllä näkee oletko vilpittömästi kiinnostunu totuudesta:näytä minulle,oletko olemassa?kuka olet,johdata totuuteen!
Meillä kun on sellainen JUmala joka kuulee ja näkee kaikke,ja sydämen sisimpään hän näkee paljon paremmin kuin muut.Uskallampa arvata,että kadunmies voi ola jossakin määrin rehellisempi mietteissään kuin osa kristityistä.Meisän tulee nimittäin tutkia asioita raamatusta onko asia näin,kuten joku esim sanoo.
Minä uskon Jeesukseen,että Jeesus omasta tahdostaan valitsi rakkaudessaan ristin tien,pelastaakseen minut.Ja että on olemassa saatana.estäjä,kaiken hyvän vihollinen,joka hävitetään aikojen lopussa kuten nekin,jotka eivät ole ottaneet vastaan totuutta pelastuakseen.
t:liiza
Miten voit sanoa, että jotkut eivät ota totuutta vastaan pelastuakseen? Luuletko sinä löytäväsi totuuden adventistien avustuksella? Jos viettää sapattia, onko silloin löytänyt totuuden ja uskon sapatin pelastavaan vaikutukseen? Raamatussa on niin paljon ristiriitaisuuksia, että sieltä ei ainakaan löydy minkäänlaista totuutta.
etsi...Jumala on totuus,raamattu on totuus.se ei avaudu ihmiselle,joka ei arvosta sitä kirjaa..jatka etsimistä sinustakin voi tulla hyvä todistaja herrasta!
Niin, mikä niistä on lihassa tehty ja mikä ei.
Näyttää siltä, että lihassa toteutettu rakkaus on samanlaista niin kuin kommunismivainoissa on tehty hirvittävät kansanmurhat.
Luulisin, että todellisen rakkauden lähettiläät ovat olleet siinä rovion tulen nielemänä, ts. paremminkin kohteena kuin vainoajana.
Se nimisyys sitten on sydämen asenne, tänäänkin.
Kaikkina aikajakoina mitta on sama kaikille.
Ihmistä ei kannata katsoa, vaan olla itse se uskonpuhdistaja sydämessään. Siitäpä sitä tiliä raavitaan, mutta ei miekka kädessä, ennemmin tarjottava leipäpala.
Kun luodaan tämä taivas ja maa uudelleen, niin ketkä sitä asuttaavat on täällä arpensa saaneet ihmiset.
Hedelmät tunnetaan ja nyt ei sitten kun tiedetään hyvä ja paha niin ei enää maisteta väärää hedelmää uudessa maassa.
Luulisi jo ajassakin väistävän paikkaa, missä maksumäärä on turhan kova suoritettavaksi.
Tuohon Jeesuksen kuolemaan, se on ihmisen työn jälki.
Ihminen rakensi ristin, ihminen naulasi Kristuksen ristille, eli Jumala suostuu osoittamaan meidän pahuutemme mitan loppuun asti, eli juo sen maljan.
Meidän pitää nähdä itsemme ei Jumalaa tekemässä ristiinnaulitsemistyötä.
Jeesuksella olisi ollut valta jäädä tästä osuudesta pois, olisihan hän voinut Getsemanen puutarhaan pyytää enkelit, tahi osoittaa voimansa.
Myös sinua odotellessa pahuus toimii, mutta kun ovet suljetaan kenen kohdalla missäkin vaiheessa, niin aika on loppunut.
Valinta on nyt hetkessä ja uskossa vastaanotettavana. Usko ymmärtää pahuutensa mitan ja hinnan juuri ristin, eli tekemänsä ristin tähden. Sitä ei tehdä uudelleen, ja näin uudessa maassa Jumalan tahdon ominaisuus ja voima saa lopullisesti aikaseksi rauhan. Sen Hän voi asettaa milloin vain, mutta se on tuomion aika, ajan päätös. Raja, uuden ja vanhan välissä.
Mutta tämän hyvän ja pahantiedon puun hedelmä on minä itte, ja rakentuu kipujen kautta ymmärrys hyvään joka suostumuksestamme lopulta kumartuu Luojan puoleen armahdettavaksi.
Minulla vaan on se ongelma, kun uskon enemmän Horukseen kuin Jeesukseen. Olihan Horus paljon ennen Jeesusta. Tuntuu kuin Jeesus olisi halpa kopio Horuksesta, niin ovat samanlaisia veljekset.
Uskovien pelote on helvetti ja ateistin pelote eläessään vankila tai jopa kuolemantuomio. Ei pelko rangaistuksesta saa ihmistä elämään siivosti kun on se vapaa tahto. En jaksa uskoa, että kaikki taivaassakaan tyytyisivät osaansa. Vapaa tahto saa toiset siirtymään rikoksen tielle. Uskova tietysti väittää saatanan villitsevän ihmisiä täällä maan päällä. Mielestäni kuitenkin vapaa tahto ja ikuinen onni taivaassa ovat mahdoton yhtälö. Se varmaan sopii osalle, mutta en usko, että kaikille.
Toisaalta moni ateisti on elänyt hurskaamman elämän Raamatunkin mittapuilla mitattunna kuin suurin osa uskovista konsanaan. Tästä löytyy kyllä tarvittaessa historiasta useitakin esimerkkejä.
Olen törmännyt tilanteeseen jossa usko madaltaa väärintekemisen kynnystä koska se tarjoaa rajoittamattoman anteeksiannon,
Raamatun ympärille on rakennettu kymmeniä, ellei satoja ainoita oikeita totuuksia. Jos keneltä tahansa heistä kysyt miksi heidän totuutensa on se ainoa oikea, he kertovat pyhän hengen johdatuksen selventäneen heille mikä se oikea Raamatun tulkinta on.
Jos mukaan otetaan lahkoihin kuulumattomat Raamattuun uskovat, niin oikeiden totuuksien määrä kasvaa todella suureksi.
Jos pyhä henki todellakin toimisi uskovien keskuudessa, niin kyllä jokin totuus pakostakin nousisi muita korkeammalle pelkästään siihen uskovien lukumäärään peilaamalla.
Jeesus sanoi palaavansa aikalaistensa elinaikana, silloin kait vielä oli se yksi ja ainoa totuus. Paljon on maailma muuttunut sen 2000 vuoden aikana joka tuosta hetkestä on jo kulunut.
Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi. Siihen eivät ateistit pysty.
Olemattomalla ei tietenkään voi olla poikaakaan. Itse en usko Jeesukseen edes historiallisena henkilönä. Perustelen tämän ensinnäkin sillä, että varhaiskristityt Paavali mukaanlukien eivät näytä tietävän käytännössä mitään Jeesuksen elämästä ja näinollen eivät siitä kerro teksteissään.
Toisaalta kyseiseltä ajanjaksolta ei löydy käytännössä mitään aikalaisten muistiinpanoja. Evankeliumit ovat oikeastaan ainoat jossa Jeesuksen elämästä kerrotaan ja niistä varhaisinkin on kirjoitettu muistaakseni 30v Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Jos noin suuriin ihmetekoihin yltänyt ihminen todella olisi elänyt, niin hänestä pitäisi löytyä suuri määrä sekä kristittyjen, että uskontoja tunnustaneiden aikalaisten kirjoituksia.
Yhdeksän käskyn uskonnot, ei vaikka maistuis kuinka hyvältä tahansa.
KADULLAHAN SE VIISAUS HUUTAA - TOSIN TURHAAN
Taisi olla Siirakin kirjassa se kuvaus, että viisaus ajetaan kadulle huutamaa, mutta kukaan ei sielläkään kuuntele. Jeesus totesi, että lasten ja imeväisten suusta tulee totuus. Järkeily ja järkeisopit ovat Jumalalle kauhistus. Sillä niillä pyritään vain peittämään sydämen kovuus; ulkoinen hurskaus vaaditaan noteeraamaan.
Lapsenomaiesti ajattelemalla, sydämellään, ihminen löytää totuuden. Viisailta se pysyy salattuna ja tällä Sana tarkoittaa viisastelevia järkeisoppien noudattajia. Jeesus ei ole opissa vaan sydämessä.
Van ei opeille antautuneiden sisimmässä.
Luuk. 10:21
Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
Kyllähän tämän tapainen keskustelu on aika turhaa. Kun puhutaan uskonasioista ei järjelle, logiikalle tai edes totuudelle ole siinä keskustelussa sijaa.
On kuitenkin ateistille ihan hyödyllistä lukea näitä palstoja. Huvittaa vain, miten riitaisia ihmisiä uskovat ovat. Tämäkin palsta on täynnä niin pahoja solvauksia, että oikein pahaa tekee. Minusta kannattaisi jättää oppikysymyksistä tappeleminen hieman vähemmälle ja keskittyä vaikkapa armon käsitteeseen tai siihen miten usko näkyy jokapäiväisessä elämässä ihan vain pari esimerkkiä mainitakseni.
Kyllähän ihmiset pahuuden tietävät toitottamattakin. Mutta toivon sanoma, joka tekojen kera vahvistetaan - niin sitähän Jeesus sanoikin, että menkää ja tehkää, jotta maailma uskoisi. Ja olkaa yhtä, että maailma uskoisi, että Isä ja Minä olemme todellakin yhtä.
Ei tyhjiin puheisiin pidäkään uskoa. Me uskovaiset olemme pahassa pulassa, vaikka Mestarimme on väkevä.Eihän se mitään uutta ole, se että pallo on hukassa. Jeesus on ihan tyrmistynyt, kun apu ei kelpaa edes hänen omilleen. Kuinkas sitten muu maailma voisi uskoa.
Jer. 14:9
Minkätähden sinä olet kuin tyrmistynyt mies, kuin sankari, joka ei voi auttaa? Ja kuitenkin sinä olet meidän keskellämme, Herra, ja me olemme otetut sinun nimiisi; älä meitä jätä.