-päiväkirjaa. No, tässä tulee taas pätkä ;-))) (Löytyy muuten dc :sta melkoinen määrä näitä hupa juttuja)
JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA - OTTEITA OSASTA 1
Maanantai 6.4.1998
Heräsin yöllä mystiseen ääneen, ikään kuin joku olisi soittanut Ikkunani takana haitarilla säkkijärvenpolkkaa. Aina kun nostin päätäni, soitto lakkasi kuin seinään. Asun neljännessä kerroksessa, joten soittajan täytyi olla nostolava-autolla liikenteessä. Heti kun suljin silmäni, soitto alkoi uudestaan. Myöhemmin kuulin selvästi, kuinka ikkunani takana supatettiin eestiä. Pelotti niin helvetisti, että singahdin hakemaan keittiöstä kaulimen ja kipusin kuin orava takaisin parvelle. Yritin nukkua kaulin kädessä. Päätin, että nyt saa dokaaminen jäädä.
Vihaan edelleen eniten maailmassa säikähtämällä heräämistä. Heräsin omaan huutooni, kun kaulin putosi parvelta suoraan lattialle. En saanut enää unta. Kurkistin ikkunasta, mutta nostolava-auto oli jo lähtenyt. Epäilen kyllä, että kuulin harhoja. En kehdannut kysyä naapureilta, että kuuntelivatko he säkkijärvenpolkkaa viime yönä nostolava-auton lavalta.
Päivällä aloin hämärästi muistaa edellispäivän kauhukokemusta. Heräsin hirvittävässä tokkurassa ovikellon rämpyttämiseen. Kompuroin ovelle ja kurkistin ovisilmästä, mutta en nähnyt ketään rapussa. Päätin kuitenkin tarkistaa, että oliko kyseessä taas vaihteeksi kuuloharha vai oliko oven takana todella joku. Avasin oven ja näin koko rapputasanteen täynnä pieniä noitia, jotka huusivat kuorossa:
- Virvon varvon, tuoreeks terveeks, rikkahaks rakkahaks, vitsa sulle, palkka mulle...
Rääkäisin kauhusta ja paiskasin oven kiinni. Vittu se mikään kuuloharha ollut, se olikin näköharha. Olin pimeässä vaatekomerossa koko iltapäivän ja tärisin. Aiemmin olin joskus nähnyt pikku-ukkoja, mutta rappu täynnä pieniä noitia oli liikaa. Nyt saa kurlaaminen jäädä. Tästä päivästä alkaen alan höperehtiä selvää.
Tiistai 7.4
Ei netissä
Keskiviikko 8.4
Viime yönä nukuin jo vartin. Kylläpä oli levännyt olo. Sarveiskalvoni olivat niin väsyneet, että näin jo keinutuolinkin kiikkuvan itsekseen. En tiedä mikä ihmeen kennel alitajunnassani on. Näin unta, että ovikello soi. Menin avaamaan ja ovesta marssi pitkäkarvaisia saksanpaimenkoiria sisään yllään norjalaiset kalastajavillapaidat. Aluksi koirat käyttäytyivät ihan asiallisesti, mutta aikansa kämppääni nuuskuteltuaan ne kaikki hyökkäsivät yhtäaikaa kimppuuni ja alkoivat repiä mua kappaleiksi. Heräsin omaan ulinaani. Kun on selvinpäin, ei ole päivisin muuta tekemistä kuin miettiä uniaan. Tulee neuroottinen olo.
JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA - OTTEITA OSASTA 1
Maanantai 6.4.1998
Heräsin yöllä mystiseen ääneen, ikään kuin joku olisi soittanut Ikkunani takana haitarilla säkkijärvenpolkkaa. Aina kun nostin päätäni, soitto lakkasi kuin seinään. Asun neljännessä kerroksessa, joten soittajan täytyi olla nostolava-autolla liikenteessä. Heti kun suljin silmäni, soitto alkoi uudestaan. Myöhemmin kuulin selvästi, kuinka ikkunani takana supatettiin eestiä. Pelotti niin helvetisti, että singahdin hakemaan keittiöstä kaulimen ja kipusin kuin orava takaisin parvelle. Yritin nukkua kaulin kädessä. Päätin, että nyt saa dokaaminen jäädä.
Vihaan edelleen eniten maailmassa säikähtämällä heräämistä. Heräsin omaan huutooni, kun kaulin putosi parvelta suoraan lattialle. En saanut enää unta. Kurkistin ikkunasta, mutta nostolava-auto oli jo lähtenyt. Epäilen kyllä, että kuulin harhoja. En kehdannut kysyä naapureilta, että kuuntelivatko he säkkijärvenpolkkaa viime yönä nostolava-auton lavalta.
Päivällä aloin hämärästi muistaa edellispäivän kauhukokemusta. Heräsin hirvittävässä tokkurassa ovikellon rämpyttämiseen. Kompuroin ovelle ja kurkistin ovisilmästä, mutta en nähnyt ketään rapussa. Päätin kuitenkin tarkistaa, että oliko kyseessä taas vaihteeksi kuuloharha vai oliko oven takana todella joku. Avasin oven ja näin koko rapputasanteen täynnä pieniä noitia, jotka huusivat kuorossa:
- Virvon varvon, tuoreeks terveeks, rikkahaks rakkahaks, vitsa sulle, palkka mulle...
Rääkäisin kauhusta ja paiskasin oven kiinni. Vittu se mikään kuuloharha ollut, se olikin näköharha. Olin pimeässä vaatekomerossa koko iltapäivän ja tärisin. Aiemmin olin joskus nähnyt pikku-ukkoja, mutta rappu täynnä pieniä noitia oli liikaa. Nyt saa kurlaaminen jäädä. Tästä päivästä alkaen alan höperehtiä selvää.
Tiistai 7.4
Ei netissä
Keskiviikko 8.4
Viime yönä nukuin jo vartin. Kylläpä oli levännyt olo. Sarveiskalvoni olivat niin väsyneet, että näin jo keinutuolinkin kiikkuvan itsekseen. En tiedä mikä ihmeen kennel alitajunnassani on. Näin unta, että ovikello soi. Menin avaamaan ja ovesta marssi pitkäkarvaisia saksanpaimenkoiria sisään yllään norjalaiset kalastajavillapaidat. Aluksi koirat käyttäytyivät ihan asiallisesti, mutta aikansa kämppääni nuuskuteltuaan ne kaikki hyökkäsivät yhtäaikaa kimppuuni ja alkoivat repiä mua kappaleiksi. Heräsin omaan ulinaani. Kun on selvinpäin, ei ole päivisin muuta tekemistä kuin miettiä uniaan. Tulee neuroottinen olo.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Laita niin usein kun jaksat! ;)
Torstai 9.4
Nukuin viime yönä puoli tuntia. Onneksi koirat eivät tulleet tällä kertaa uniini. Nyt näin unen, jossa hyökkäsimme Richard Geren kanssa kahdestaan Tiibetiin. Olimme aloittaneet kahdestaan vapaustaistelun koko Kiinan armeijaa vastaa. Kun ensimmäiset miljoona kiinalaista hyökkäsivät päällemme yritin ampua ämpäristä tehdyllä aseellani. Minun ”aseestani” lensi mehua ja hiekkaa. Kiinalaiset nauroivat ennenkuin alkoivat tylsällä sirkkelinterällä sahata jurnuttaa päätäni irti. Heräsin polviltani rukoilemasta kiinaksi armoa. Outo fiilis herätä parvelta rukousasennosta latelemassa kiinaksi armonpyyntöjä.
Päivällä soitti serkkuni, josta olin viimeksi kuullut n. 10 vuotta sitten. Hän kysyi, että voiko tuoda Olavin hoitoon. Vastasin, että kaikin mokomin. Ajattelin, että voin tutustua serkun pikkupoikaan ja katsoa telkkaria. Samalla omatkin hermot vähän rauhoittuvat. Iltapäivällä soi ovikello. Arvasin, että serkkuni oli tulossa tuomaan poikaansa hoitoon. Avasin oven ja näin jotain, joka sai minut loikkaamaan suoraan naulakkoon turvaan. Vapisin kauttaaltaan kun serkkuni talutti varmaan yli sata kiloa painavan koiran sisään.
- Olavi, istu! komensi serkkupoika.
Jättiläisperse mäjähti lattiaan. No, ainakin se näytti tottelevan. Jäimme kahden tämän kiltiksi mainitun koiran kanssa. Kävin naapurista lainaamassa koirakirjan, koska halusin tietää, mikä tämä koira mahtoi olla rotuaan. Eniten se muistutti englanninmastiffin kuvaa ja myös paino osui kohdalleen. Jopa yli sata kiloa... Nyt kun kerran löysin Olavin rodun päätin tutkia hieman hänen tietojaan. Kirjassa luki, että ko. rodulle on tyypillistä hyökätä itseään isompien vastustajien kimppuun, sillä se ei pelkää mitään. Lisäksi kirjassa mainittiin, että kyseistä rotua pitää kasvattaa kovalla kädellä muuten siitä tulee vaarallinen ympäristölleen. Aloin nyyhkyttää ääneen, pelotti niin helvetisti. Olavi tuli luokseni ja nuolaisi naamaani hesarinkokoisella kielellään.
Lähdimme kävelylle Olavin kanssa. Nähtävästi jollain nartulla oli juoksut, koska Olavi lähti juoksemaan kuono maassa. Olin pannut Olavin remmin tukevasti ranteeni ympärille, ettei koira varmasti pääsisi karkuun. En ollut harrastanut minkäänlaista liikuntaa yli 15 vuoteen ja hengästyin jopa rappusten nousemisesta. Nyt juoksin pysähtymättä n. 15 kilometriä. Lopetin huutamisen kolmen kilometrin kohdalla, koska tajusin huutamisen vievän lisää voimiani. Kotitaloni edessä Olavi löysi nartun, jolla oli juoksut. Se nuoli kuin idiootti nartun toosaa. Kun sain raahattua kiihottuneen Olavin kämpilleni uskalsin katsoa peiliin. Päälläni olleet nahkatakki, farkut, bootsit ja lippis olivat läpimärkiä niiden alla olevista vaateista puhumattakaan. Luulin, että nahkatakki pitää vettä?
Kävin suihkussa, vaatteet päällä. Kävin suihkussa myös ilman vaatteita. Pulssini oli edelleen jossain 300 - 400 välissä. Tullessani suihkusta ihmettelin olohuoneesta kuuluvaa rytinää. Löysin Olavin panemasta sohvaani. Yritin mennä hätistämään koiraa pois, mutta se alkoi murista uhkaavasti. Katselin illalla lattialla istuen telkkaria, vaikka perse oli juoksemista tosi kipeä. Jouduin pitämään telkkaria täysillä, koska Olavi panna ryskytti koko illan sohvaa, sohvatyynyjä, jokaista tyynyä erikseen ja kaksi kertaa se yritti hypätä minunkin selkääni. Vitutti kun ei ollut tullut hankituksi asetta.