Ilman sarvia tai hampaita,katsokaa tämä ohjelma,kyllä kaikkien kunnon kommunistien pitää tietää totuus mikä oli Neuvostoliittoon siirtyneitten Suomalaisten kohtalo.Sirtolaisia saapui Amerikasta jonne ensin olivat muuttaneet,että myös suoraan rajan yli,kuinka heille kävi?
Karl Ahon pitkään elämään on liittynyt paljon tuskaa ja pettymyksiä, mutta uskoaan parempaan huomiseen hän ei ole koskaan menettänyt. Isä Oskari oli poliittisesti aktiivinen ja hän asettui vuonna 1930 ehdokkaaksi, muttei päässyt eduskuntaan. Perhe asui tuolloin Oulun läänin Pyhäjärvellä. Naapurin isäntä, joka oli suojeluskuntalainen, tuli vaalien jälkeen sanomaan, että "lähde Oskari pakoon, lapualaiset ovat tulossa ja heillä on pahat mielessä". Vanhemmat lähtivät heti samana päivänä. Ja niin Karl Ahon perhe hajosi.
Vanhemmat saivat turvapaikan Neuvostoliitosta ja pyysivät Kallea tulemaan sinne. Viranomaiset eivät antaneet matkustuslupaa, niinpä 18-vuotias Kalle päätti loikata Suojärven kautta Petroskoihin, vanhempiensa uuteen kotiin. Mitään poliittista syytä loikkaamiseen hänellä ei ollut. Elettiin vuotta 1931. Karl Ahon tuskien taival alkoi Stalinin vankileirillä. Pakkotyöleiri kesti kaksi vuotta Karjalassa ja sen jälkeen hän oli Kirovin alueella sijaitsevalla vankileirillä sekä karkotettuna, aikaa kului yhteensä noin 11 vuotta. Vilu, nälkä ja sairaudet sekä pelko selviytymisestä olivat Kallen jatkuvina kumppaneina noina raskaina aikoina. Mielen valtasi syvä masennus, alakulo ja katkeruus, elämä oli kovin ankeata. Kehenkään ei voinut luottaa, Petroskoin kadulla ei vangitsemisen pelossa uskaltanut puhua suomea. Vapauduttuaan Karl Aho jatkoi opiskeluaan, valmistui biologiksi ja kemian opettajaksi, hän sai arvostetun aseman neuvostokarjalan maataloushallinnossa. Karl Aho julistettiin syyttömäksi vuonna 1957. Koti-ikävä vaivasi alituiseen ja Aho kirjoitti salaisen kirjeen presidentti Mauno Koivistolle, jossa pyysi ymmärrystä ja apua, että hän pääsisi muuttamaan Suomeen. Kesäkuussa 1990 Ahon perhe pääsi muuttamaan vanhaan kotimaahansa. Matka kotiin oli kestänyt 59 vuotta.
http://www.telkku.com/tiedot?oid=27339363
http://www.telkku.com/telkku?tila=hakutulokset
Karl Ahon pitkään elämään on liittynyt paljon tuskaa ja pettymyksiä, mutta uskoaan parempaan huomiseen hän ei ole koskaan menettänyt. Isä Oskari oli poliittisesti aktiivinen ja hän asettui vuonna 1930 ehdokkaaksi, muttei päässyt eduskuntaan. Perhe asui tuolloin Oulun läänin Pyhäjärvellä. Naapurin isäntä, joka oli suojeluskuntalainen, tuli vaalien jälkeen sanomaan, että "lähde Oskari pakoon, lapualaiset ovat tulossa ja heillä on pahat mielessä". Vanhemmat lähtivät heti samana päivänä. Ja niin Karl Ahon perhe hajosi.
Vanhemmat saivat turvapaikan Neuvostoliitosta ja pyysivät Kallea tulemaan sinne. Viranomaiset eivät antaneet matkustuslupaa, niinpä 18-vuotias Kalle päätti loikata Suojärven kautta Petroskoihin, vanhempiensa uuteen kotiin. Mitään poliittista syytä loikkaamiseen hänellä ei ollut. Elettiin vuotta 1931. Karl Ahon tuskien taival alkoi Stalinin vankileirillä. Pakkotyöleiri kesti kaksi vuotta Karjalassa ja sen jälkeen hän oli Kirovin alueella sijaitsevalla vankileirillä sekä karkotettuna, aikaa kului yhteensä noin 11 vuotta. Vilu, nälkä ja sairaudet sekä pelko selviytymisestä olivat Kallen jatkuvina kumppaneina noina raskaina aikoina. Mielen valtasi syvä masennus, alakulo ja katkeruus, elämä oli kovin ankeata. Kehenkään ei voinut luottaa, Petroskoin kadulla ei vangitsemisen pelossa uskaltanut puhua suomea. Vapauduttuaan Karl Aho jatkoi opiskeluaan, valmistui biologiksi ja kemian opettajaksi, hän sai arvostetun aseman neuvostokarjalan maataloushallinnossa. Karl Aho julistettiin syyttömäksi vuonna 1957. Koti-ikävä vaivasi alituiseen ja Aho kirjoitti salaisen kirjeen presidentti Mauno Koivistolle, jossa pyysi ymmärrystä ja apua, että hän pääsisi muuttamaan Suomeen. Kesäkuussa 1990 Ahon perhe pääsi muuttamaan vanhaan kotimaahansa. Matka kotiin oli kestänyt 59 vuotta.
http://www.telkku.com/tiedot?oid=27339363
http://www.telkku.com/telkku?tila=hakutulokset
Vastaukset 9
Vanhimmat
...ttuako meni !
Ja kuten tiedät,vieläkään eivät kaikki usko totuutta Stalinin ajan vainoista.Jopa tälläkin palstalla on ajan ihannoijia todistelemassa kommunismin saavutuksia ja paremmuutta.
"valmistui biologiksi ja kemian opettajaksi, hän sai arvostetun aseman neuvostokarjalan maataloushallinnossa" Ei Suomessa työmiehen poika 50-luvulla semmoiseen asemaan päässyt. Niinpä tuli myös aikanaan kovalla ruikutuksella takaisin tulleesta Taisto Huuskosesta siellä kirjailija, oli arvostetussa asemassa hänkin. Sellainen oli Neuvostoliitto - vaikka luvatta menivät ja siitä rangaistuksen kärsivät.
Neuvostoliitossa professoritkin näkivät nälkää ja kulkivat ryysyissä.
ainoastaan ilmiantajia. Vain heistä oli hyötyä bolsevikeille vaikka ilmiantajiakin inhottiin. Näin ovat sotavankeudesta palanneet kertoneet NL:n luhistumisen jälkeen ja venäläiset itsekin sanovat, että pitkä käsi noutaa. Systeemin perusta oli täsmälleen sama kuin Berliinissä keväällä -45 Goebbelsin julistuksissa. Aina piti olla joku kuvitteellinen vihollinen milloin kansanvihollinen tai USA jolla saadaan huomio pois siitä, että muuta ei ole odotettavissa kuin viinaa ja liepuskaa.
Ihmisille jaettiin pellinpala ansiomitalleja Sankarillisen työn ym ym syistä. Kun olisivat rahaa ruokaa ja särvintä tarvinneet.
Olen käynyt ja nähnyt sen että kansalla oli ostovoimaa vaan ei ostettavaa.
Pellinpaloja
Maagikko
Vankileirit pitää tuomita, mutta Aholla meni muuten neukuissa ihan hyvin, ei ihan karmee kohtalo...
"mutta Aholla meni muuten neukuissa ihan hyvin, ei ihan karmee kohtalo..."
No henki säilyi,sitäkö tarkoitat.Stalinin aikoina tapettiin 20 miljoonaa ihmistä,joten HYVINHÄN Aholle loppujenlopuksi kävi.Kaikkein tärkei tapahtui,hän tuli kertomaan meille kohtalostaan jonka luulisi koskettavan pinttyneintäkin kommunistia ja Stalinin ajan silmänsä ummistajia.
Katsoitko muuten tuon ohjelman,veikkaan että et katsonut,muuten en arviotasi ymmärrä.
http://kareliaklubi.com/web-3/21.pdf
1920- ja 1930-luvut olivat Suomessa levottomia aikoja. Suomesta karattiin äärikansallista levottomuutta joka suuntaan. Ruotsiin, Neuvostoliittoon ja Amerikkaan.
Oliko Aholla ja muilla kaltaisillaan vaihtoehtoja, kuin lähteä pakoon, että edes henki säilyisi?
Ei Aho ollut syyllinen mihinkään, hän yritti elää sen ajan "demokratiassa", mutta sitä ei tainnut liiemmin olla olemassa.
1930-luvulla kaikki luvatta Neuvosto-Karjalaan tulleet kokivat vainoa. Ei sinne haluttu ensimmäistäkään suomalaista luvatta muuttavaa, vaikka julkisuudessa onkin muuta väitetty.
Jäin miettimään sitä, miksi Kalle ei saanut matkustuslupaa.