Olen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva 40 nainen. Talouteni on ajautunut tilanteeseen, jossa joudun asioimaan kuukausittain sos.toimessa ja minulle jää tuo 373 € elämiseen/kk.
Sairaudestani johtuen en selviydy esim. tarjouksissa kiertämisestä, ruoanlaitosta yms., joten jo aivan perustarpeiden tyydyttäminen alkaa olla tiukassa.
Moraalini eri asioissa on ollut koko ikäni korkea, mutta huomaan nyt, että ajatukseni alkavat paatua. - Miksi en tekisi jotain mikä helpottaisi taloudellista tilannettani edes hetkeksi? Mitä väliä mahdollisilla seurauksilla? - Saattaisinko päästä helpommalla esim. vankilassa (ainoa vain, että ensikertalaisen ei taitaisi olla kovinkaan helppoa päästä sinne).
En varmasti ole ainoa, jolla on ko. tilanne. Miten te selviätte siitä?
Sairaudestani johtuen en selviydy esim. tarjouksissa kiertämisestä, ruoanlaitosta yms., joten jo aivan perustarpeiden tyydyttäminen alkaa olla tiukassa.
Moraalini eri asioissa on ollut koko ikäni korkea, mutta huomaan nyt, että ajatukseni alkavat paatua. - Miksi en tekisi jotain mikä helpottaisi taloudellista tilannettani edes hetkeksi? Mitä väliä mahdollisilla seurauksilla? - Saattaisinko päästä helpommalla esim. vankilassa (ainoa vain, että ensikertalaisen ei taitaisi olla kovinkaan helppoa päästä sinne).
En varmasti ole ainoa, jolla on ko. tilanne. Miten te selviätte siitä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
käytettävissä pakollisten (asuminen, puhelin, netti, sähkö ym) kulujen jälkeen. Jos on, se on aika
paljon.
Jos taas siitä maksat edellälueteltuja kuluja, eihän sinulle jää mitään.
Et suinkaan suunnittele mitään vähemmän laillisia rahanteko tms. konsteja?
Minulla on tuloina pelkkä työmarkkinatuki, josta maksan kaikki kuluni. Köyhää on siis mullakin.
Summa on asumisen ja sähkön jälkeen.
Ongelmani onkin se, etten invalidisoivan sairauteni takia (masennus ja siitä aiheutuva toimintakyvyttömyys) ole kykenevä tarjousten yms käyttämiseen, ruoan laittoon yms., joten joudun käyttämään mm. valmisruokia.
Minulla voi olla viikkoja, jolloin en "pysty" menemään käytännössä lainkaan ihmisten ilmoille.
pakollisia, onhan ymmärrettävää, että jollain konstin ihmisen on pidettävä yhteyttä ystäviin tai ainakin virastoihin.
Varsinkin kun sinulla on tuollainen sairaus, joka estää sinua liikkumasta ihmisten ilmoilla pitkiin aikoihin.
Sinulle ainakin puhelin on välttämättömyys.
minulla rajoittava sairaus on nykyään lähinnä fyysistä laatua, vaikka masennuksestakin on kokemusta. Ainakaan toistaiseksi en saa apua esim. siivoukseen tai matkakuluihin, joten en sitten siivoa enkä myöskään käy missään muualla kuin lääkärissä. En yksinkertaisesti pysty. Sossuun en mene, ellei ole ihan pakko, vaikka sieltä jotain varmaan saisinkin, kun pakollisten menojen eli vuokran, sähkön, isojen lääke- ja sairaanhoitokulujen (eivät ole ilmaisia, vaikka sellainen käsitys tuntuu monella olevan) ei jää käteen tuotakaan summaa mikä sinulla.
Entistä kotona tehtävää freelancetyötäni voisin silloin tällöin jaksaa pienten lisätulojen saamiseksi tehdä, ja mielelläni tekisinkin, mutta sepä ei olekaan niin yksinkertaista. Kela ei nimittäin suostu antamaan arviota työmäärästä (summasta), jonka mahdollisesti saisin tehdä, ja kun en kuitenkaan pysty tekemään työtä säännöllisesti, eläkettä ei ole varaa menettää. Ammatinharjoittaja, vaikka kuinka osa-aikainen ja pienituloinen, katsotaan nimittäin yleensä Kelassa yrittäjäksi, eikä yrittäjälle makseta työttömyystukea. Jos siis eläke menisi eivätkä ammatinharjoittamisen tulot riittäisi elämiseen, kuten eivät riittäisi, en saisi edes soviteltua työttömyystukea. Tukea saadakseen ammatinharjoittajan on tehtävä ilmoitus toiminnan lopettamisesta, vasta sitten voi karenssin jälkeen saada korvausta. Työtä ei siis saa tehdä ollenkaan. Luulisi, että olisi kaikkien etu, jos itsensä työllistäväkin voisi saada tukea siinä tapauksessa, että tulot eivät riitä, eikö? Tuloista maksetaan kuitenkin veroa, ja valtion maksettavaksi jäävät tuet ovat pienemmät. Puhumattakaan sitten siitä paljon puhutusta aktivoitumisesta.
Ymmärrän siis hyvin, miltä sinusta tuntuu. Jos kuitenkin pystyt tekemään vähän jotakin sellaista työtä, mitä Kela viisaudessaan ei katso yritystoiminnaksi, niin työkyvyttömyyseläkkeellä saat sitä jonkin verran tehdä. Kannattaa ottaa yhteyttä Kelaan tai eläkevakuutusyhtiöön, sillä tiedän joidenkin saaneen arvion sallitusta tulon määrästä, vaikken itse sellaista saanutkaan. Tsemppiä!
on vilkas mielikuvitus. Totta, on ihan mukavakin leikitellä ajatuksella siitä, miten voisi korjata taloudellista tilannettaan. Kun leikittelee ajatuksella eri mahdollisuuksista, lopputulos on kuitenkin se, että kyllä rehellinen köyhä sitten on parempi vaihtoehto kuin epärehellinen köyhä. Pysyy ainakin hirarkian portaissa askelta ylempänä, jos ei muuta.
Sinulla jää TODELLA paljon rahaa käyttöön, jos tuo 375€/kk jää elämiseen.
kolarin jälkeen ei jalka koskaan normaali ja petyin viranomaisiin jo silloin kun piti pärjätä itse. Pyörätuolilla en päässyt edes ulos itse...
Apua ei sossust kukaan tarjonnut ja selitys oli "he luuli että pärjään". Tiesivät tilanteeni kyllä. Onneksi oli edes yksi ihminen joka auttoi, muuten olisin kuollut nälkään, ihan sossun luvalla.
Enää en kunnioita mitään virastoa, en myöskään valtiota joka ajaa eläkeläiset miettimään rikollista jotta on RUOKAA!
ruoan kotiinkuljetuksena kaupasta vai käykö joku ystäväsi kauppareissut? Molemmissa tapauksissa voi pyytää alennustuotteita, myös valmisruokia alennetaan kait joka kaupassa 25-50 %. Mutta kyllä ruokalasku silti on eri luokkaa, jos itse pystyisi tekemään. Voisiko joku ystäväsi hoitaa sen puolen, tehdä ruokia valmiiksi pakkaseen vaikka yhtenä päivänä viikossa?
Netti ja/tai puhelin ovat minusta välttämättömiä jos on liikuntarajoitteinen (ja vaikkei olisikaan), täytyyhän ihmisen pystyä pitämään yhteyttä muihin ja esim. hälyttämään apua jos tarpeen.
Hoidan kaupassa käynnit, silloin kun kykenen. Pyrinkin aina ostamaan pakastimeen valmiiksi pahojen päivien varalle. Sellaisia ystäviä ei ole, joilta voisin pyytää ko. apua.
Sosiaalivirkailijallani on periaatteena tasa-arvoisuus. Tarkoittaen sitä, että kaikille tehdään samat päätökset.
Surkuhupaisinta ja karmeinta oli se, että perhejuhlista (häät, isot tasamerkkivuodet, hautajaiset) puhuttaessa, kysyin miten niihin vieraaksi pääsemisen taloudellinen tukeminen on.
Vastaukseksi sain, että perhejuhlat harkitaan. Toimeentulotukiasiakkaan hautajaisiin saa "kunnan arkun", kuljetuksen ja arkkuunpanovaatteet", 420 €. Tottahan se on, että elävänä tulen kalliimmaksi.
mietin, eikö sos.virkailija pystyisi järjestämään ketään (kodinhoitajaa tms.) tekemään ruokaa, eikö se kuulu kodinhoitajan tehtäviin? Ja useilla paikkakunnilla työttömillä on erilaista toimintaa, minusta tällainen ruoanlaitto sairaille olisi ihan paikallaan. Voisivat tehdä sitä keskitetysti jossain kunnan osoittamassa paikassa, koska kaikki eivät halua ”vierasta työtöntä” kotiinsa. Yhtenä päivänä yhden asiakkaan aineksista, toisena päivänä toisen. Mutta taitaa olla päättäjille liian vaivalloista järjestää asia.
Työssäkäyvälle lähiomaisen hautajaiset taitaa olla ainoa perhetapaus, josta saa palkallista vapaata. Sosiaalipuolella lienee samoin, että lähiomaisen hautajaisiin saa jotain tukea, kuljetuksen tms., tuskin muihin perhetapahtumiin.
Kodinhoitajia ei taida olla enää missään muissa hommissa kuin vanhuspalvelussa. Ruokaakaan ei tehdä enää kenenkään kotona vaan monissa kunnissa on ateriapalvelu, joka tuo keskuskeittiön ruuat kotiin 1-2 kertaa päivässä ja siitä saa itse lämmittää. Tuon ateriapalvelun perään voi kysyä, en tiedä minkälaisia todistuksia siihen tarvitaan ja mitä se maksaa. Epäilen vähän että ihminen joka periaatteessa pystyy jollain lailla hoitamaan tuon ruokapuolen, ei saisi ateriapalvelua.
Jos kuluu kirkkoon, kannattaa kysyä sieltä onko heillä jonkinlaista diakoniapalvelua. Samoin SPR:n vapaaehtoistyön ystäväpalvelu voisi ehkä auttaa.
Sinänsä mikroateriat taitavat maksaa vain 3-4 €/kpl jos ei ihan kalleimmasta päästä osta ja jos ostaa sen lisäksi jotain muuta kohtalaisen säilyvää ja täyttävää ruokaa (esim. litran jogurttipurkki, ruisleipä, pullapitko, hedelmiä ym.), niin eiköhän silläkin aika hyvin pitäisi pärjätä.
"maksaa vain 3-4 €/kpl" kuukaudessa on n. 30 ateriaa ostettava, eikä se riitä!
30x4€=120€ kuukaudessa!
hit**
noin paljon maksa, 400 g paketti jotain kiusausta on pari euroa ja usein allekin (just oli tarjous 1,29 /pkt). Siihen alennuslappu 25-50 % niin ei tule kovin kalliiksi. Maku ei aina ole parhaasta päästä, mausteilla voi vähän parannella. :)
pakastin, vaan taidan olla sitten tosi köyhä, kun ei ole sitäkään... :-( Sinne voisi haalia tarjousruokia ja muutenkin isompia eriä kerrallaan, silloin harvoin kun pääsee itse kauppaan (eli joku ystävällinen sielu vie).