Meillä on yhteiskunnassamme mahdollisuus tehdä mitä tahansa jos joku suostuu sen meritoimaan.
Ne joilla menee hyvin ovat yhteiskunnan lempilapsia ja kellottelevat itsetyytryväisyydessä.
Niille joille yhtiskuntamme näyttää varoitusmerkin ja joille elämä näyttää muuttuvan hiekaksi ei ole odotettavissa kuin nääntyminen sekä hidas tai nopea kuolema.
Kuka tekee kuolemasta tavaramerkin?
Ajatus palvelijasta on ehkä oikea.
Ajatuksissa vain he ovat olemassa joilta pohja pettää.
Mielikuvitusleikki siitä että voi mennä ja kuluttaa hankkiakseen elämisen vaihtoehdon.
Sivusta seuraajat, onnettomien sattumien uhrit, epäonnistujat mikä heille neuvoksi?
Itsnsä tuhoaminen ei ole kovin hauskaa katseltavaa.
Enne tätä he olivat yhteiskunta kelpoisia kansalaisia.
Syntyessään he eivät kyselleet kultalusikkaansa.
Kiittämällä ei kissakaan elä.
Kuoleminen on varmaankin kilpailuvalttina seuraavaksi, elämän pituus.
Terveydenhoidon taso on jo nyt suistanut ihmiset valitsemalleen radalle.
Tulot, lainat, elämänhallinta ja niin edelleen suistaa ja on suistanut radaltaan ihmisiä, elän ja kuoleman radalle.
Ura on unohdettava. Nautintoja supistettava. Unelmat eivät toteudu.
Viidakossa on vahvemmanlaki jolloin syö tai tulet syödyksi toteutuu.
Jokainen on kohta ruokaa toiselle.
Saalistaja odottaa saalistaan, keinot ovat yhä luovempia.
Odotamme vahenemista jolloin nuoriso astuu palvelukseen.
Laumasta eronneet heikoimmat syödään.
Kilpailuvaltit kovenevat, sillä yhä monella on ja tulee sairauksia jotka eivät parane.
Köyhyyteen voi luisia lopullisesti. Yhteiskunta ja työmaailma ei tarvitse rikollista ainesta. Yksinkertaisuus ja tyhmyys eivät anna mahdollisuuksia. Kouluttamattoman on vaikea nousta. Vanhuuskin on riski ja niin edelleen.
Mikä jää tyhjyydessä jäljelle jos on ulkopuolella tai ulostettu.
Hiljaisuus, alistuminen, nöyryys, palvelualttius, kiitollisuus, yksinäisyys, rauha ja kuolema.
Kaikki on niin hyvin että on mahdollisuuksia mutta mihin ja keillä kaikilla?
Ne joilla menee hyvin ovat yhteiskunnan lempilapsia ja kellottelevat itsetyytryväisyydessä.
Niille joille yhtiskuntamme näyttää varoitusmerkin ja joille elämä näyttää muuttuvan hiekaksi ei ole odotettavissa kuin nääntyminen sekä hidas tai nopea kuolema.
Kuka tekee kuolemasta tavaramerkin?
Ajatus palvelijasta on ehkä oikea.
Ajatuksissa vain he ovat olemassa joilta pohja pettää.
Mielikuvitusleikki siitä että voi mennä ja kuluttaa hankkiakseen elämisen vaihtoehdon.
Sivusta seuraajat, onnettomien sattumien uhrit, epäonnistujat mikä heille neuvoksi?
Itsnsä tuhoaminen ei ole kovin hauskaa katseltavaa.
Enne tätä he olivat yhteiskunta kelpoisia kansalaisia.
Syntyessään he eivät kyselleet kultalusikkaansa.
Kiittämällä ei kissakaan elä.
Kuoleminen on varmaankin kilpailuvalttina seuraavaksi, elämän pituus.
Terveydenhoidon taso on jo nyt suistanut ihmiset valitsemalleen radalle.
Tulot, lainat, elämänhallinta ja niin edelleen suistaa ja on suistanut radaltaan ihmisiä, elän ja kuoleman radalle.
Ura on unohdettava. Nautintoja supistettava. Unelmat eivät toteudu.
Viidakossa on vahvemmanlaki jolloin syö tai tulet syödyksi toteutuu.
Jokainen on kohta ruokaa toiselle.
Saalistaja odottaa saalistaan, keinot ovat yhä luovempia.
Odotamme vahenemista jolloin nuoriso astuu palvelukseen.
Laumasta eronneet heikoimmat syödään.
Kilpailuvaltit kovenevat, sillä yhä monella on ja tulee sairauksia jotka eivät parane.
Köyhyyteen voi luisia lopullisesti. Yhteiskunta ja työmaailma ei tarvitse rikollista ainesta. Yksinkertaisuus ja tyhmyys eivät anna mahdollisuuksia. Kouluttamattoman on vaikea nousta. Vanhuuskin on riski ja niin edelleen.
Mikä jää tyhjyydessä jäljelle jos on ulkopuolella tai ulostettu.
Hiljaisuus, alistuminen, nöyryys, palvelualttius, kiitollisuus, yksinäisyys, rauha ja kuolema.
Kaikki on niin hyvin että on mahdollisuuksia mutta mihin ja keillä kaikilla?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.