kuin muistuttaen lähimpien syntymäpäivästä ja
hänen omasta kuolinpäivästä .Ihmeellistä, aivan
kun hän haluaisi kertoa jotakin.
Onko kokemuksia tällaisesta?
hänen omasta kuolinpäivästä .Ihmeellistä, aivan
kun hän haluaisi kertoa jotakin.
Onko kokemuksia tällaisesta?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ei tuollaista tapausta, mutta eräs tuttumme kuoli aivo-infraktiin, häntä emme kerinneet hyvästellä ja jotain jäi aivan kuin kesken[tietenkin], vaimoni näki selko-unen jossa tuo ystävämme hyvästeli vaimoni ja ilmoitti kaiken olevan bueno, tämä vapautti vaimoni [oli hänen ystävänsä] siitä tuskasta jonka yht'äkkinen pois-meno ja kesken jääneet jutustelut olivat aiheuttaneet.
...
tuntuu,ettet sinä käsitä asiaa
ollenkaan.asia o.k.
Jos on, niin säälin sinua. "hänen omasta kuolinpäivästä" Ihan oikeasti, tuo on surullista. :(
Vaan
ilmestyy unissa elossa olevalle lapselleni.
YMMÄRRÄTKÖ?? Vai putkestako sinulle on väännettävä, että ymmärrät? takertuja !
Mitä jos vain päästäisit irti? Osanotto suureen menetykseesi ja suruusi.
niin tyhjänpäiväinen neuvo kuin olla ja voi. En osaa itsekään vastata aloittajan kysymykseen, mutta siteeraan William Jamesin sanoja "Tieteemme on pisara, epätietoisuutemme meri". Siis maailma on niin käsittämätön paikka, että en yhtään ihmettele noita elossa olevasi lapsen kokemuksia. Myös meidän suvussamme on ollut noita kokemuksia, joista nimimerkki cybo-ceronimo-gabriel-61 mainitsi.
sehän on sama asia, kun
antaisin aivopestä itseni tunteista.Eihän minusta
jäisi enää kuin täysin tunteeton ihminen.
Koska elävä lapsesi kaipaa häntä. Etkö itse näe koskaan unia hmisistä jotka ovat tai ovat olleet tärkeitä sinulle? Tuo elossa olevan lapsi tietää nuo päivänmäärät kyllä, ja osaa ainakin alitajuisesti yhdistää asioita toisiinsa. Mikäli kuvittelet että asiassa olisi jotain yliluonnollista, voit luottaa siihen että unireaktiot läheisen kuolemaan ovat hyvin normaaleja ja positiivisia asioita, uneksija saa noilla kokemuksilla käsiteltyä trauman osaltaan paremmin ja seliää menetyksestä helpommin.
Kuten tuossa joku mainitsi vaimonsa saaneen asiansa päätökseen kuolleen kanssa, ja rauhan epävarmuudesta. En sano että mikään on suoraan mahdotonta, mutta selkein selitys tälle tosiaankin on se että uneksijan mieli luo hänelle unessa olosuhteet joissa hän saa ajatuksensa tasapainoon, toisin sanoen näyttää hänelle sen mitä hän tahtoo nähdä.
Elossa oleva lapsesi myös todennäköisesti tietää saavansa huomiosi ja ihailusi sillä että sanoo nähneensä kuolleen (sisaruksen?) unessa. Sekin palvelee hänen tarkoitustaan. Olethan muistanut ekskittyä häneen enemmän kuin menneeseen?
irti päästäminen ei tarkoita unohtamista, vaan surusta luopumista. Suremisesta ei ole hyötyä kenellekään, sillä ei saavuta mitään, Miksi pitää kiinni tunteesta joka on vain vahingollinen?
***
"Elossa oleva lapsesi myös todennäköisesti tietää saavansa huomiosi ja ihailusi sillä että sanoo nähneensä kuolleen (sisaruksen?) unessa. Sekin palvelee hänen tarkoitustaan. Olethan muistanut ekskittyä häneen enemmän kuin menneeseen?"
Miten niin? Kuulostipa kyyniseltä.
Lapsilla on vielä kyky muistaa esim entiset elämänsä ja he myös usein näkevät henkiä, enkeleitä tai oppaita. Se on heille ihan normaalia ja häipyy kun joku "viisas" aikuinen sanoo heille ettei sellaista ole.
"Kuolleet" perheenjäsenet haluavat näyttäytyä entiselle perheelleen siksi että voisivat näyttää voivansa hyvin ja todistaakseen ettei kuolemaa ole. Lapsi näyttäytyy mielellään sisaruksilleen koska tietää että he näkevät.
Lyödäänkö vetoa että sinä et pysty perustelemaan millään tapaa uskottavasti sitä uskomustasi että on joko kolemnajälkeistä elämää tai että yksilön tahto jotenkin säilyy kuoleman yli? Sinä vain uskot niin.
Ja saahan sitä uskoa. Mutta kyyniseltä vaikka se kuulostaisikin, tällä ihmisen tietämyksellä tuo sanomani on täysin totta. Lapse mieli toimii niin, että hän toteuttaa sen mmitä aikuinen (etenkin oma vanhempi) häneltä toivoo. Kyynistä tai ei.
Sinä siis sanot että kuollut lapsi hihhuloi jossain "tuonpuoleisesa" ja näyttäytyy aika ajoin sisarukselleen, ihan vain huvikseen? Ihme ettei äidille näyttäydy, eikö? Ainiin, mutta äitihän on ajatteleva aikuinen ihminen, hänellä ei ole "kykyä" nähdä olemattomia... itse asiassa tuo "kyky" on myös hyvin useilla aikuisilla, katso mitä tahansa uskontokuntaa. Katos itseäsi. Uskot jotain mistä sinulla ei ole todisteen hävivääkään, vain koska se tuntuu mukavalta ja palkitsee siua jotenkin.
Kerrohan, mikä sinun pakkiosi on? Ikuinen elämä? Ylimaallinen viisaus? Jonkin jumalolennon arvostus?
***
en pysty todistamaan tätä niin kuin et sinäkään omaa kantaasi. Sinäkin vain uskot että kuoleman jälkeistä elämää ei ole. Minä uskon että kuolemaa ei ole.
Ja saahan sitä uskoa, niin, mutta lapsensa menettäneelle ihmiselle ei pidä olla kyyninen. Hän uskoo lapsensa jatkuvaan elämään ja sitten tulee joku, niin kuin sinä, ja pudottaa hänet "maanpinnalle". Et sinä voi tietää onko tapahtunut totta vai ei.
Kyllä minä uskon että tämä lapsi on ns tuolla puolen ja näyttäytyy sisarelleen koska sisar voi hänet nähdä. Aikuisilla ei ole sitä kykyä enää kokonaan. Paitsi meedioilla. Ja tietenkin melkein kuka tahansa voi sitä kehittää paremmaksi.
"Kerrohan, mikä sinun pakkiosi on? Ikuinen elämä? Ylimaallinen viisaus? Jonkin jumalolennon arvostus?"
Mistä minä saisin palkkion? :-) Kaikilla meillä on jo ikuinen elämä vaikka ei sitä haluaisikaan. Siitä ei pääse kirveelläkään (hah) eroon. Ylimaallinen viisaus? Sekin on meillä mutta unohduksissa. Jonkin jumalolennon arvostus? Itse olemme jumalolentoja ja tärkeintä on että itse arvostamme itseämme. Siihen ei tarvita jumalia.
sinä kuulostat niin onnelliselta että pelottaa :D aika ihanaa itse asiassa.
Lapsen olen menettänyt itsekin ja tunnen varsin hyvin sen tarpeen uskoa että hänen elämänsä jatkuu jossian muualla, mutta se on todellisuuspakoa ja vie äidin huomion kaikkein tärkeimmästä, siitä mikä jäi jälkeen. Kokeeko eloon jäänyt lapsi olevansa tärkeintä äidin maailmassa vai onko äiti surunsa keskellä tavoittamattomsisa? Tuossa mielessä haihattelu on helkkarin vaarallista.
Ja itse asiassa, nykyinen fysiikan tutkimus tukee minun kantaani, minulla On kuin onkin takanani tieteellisten faktojen armeija, ja mikään, toistan EI MIKÄÄN kerro sinun uskosi oikeellisuudesta. Muu kuin oma subjektiivinen kokemuksesi.
Se sanottuna, jos uskosi tekee sinut onnelliseksi, olet siitä rikkaampi. Erittäin hienoa. Niin kauan kuin siitä on sinulle hyötyä etkä vahingoita uskosi nimessä mitään, se on vain ja asinoastaan positiivinen asia. Siitä tuhoavasta vaikutuksesta minä olen huolissani (vainajanpalvontakultit eivät ole kaukana menetyksen kokeneen äidin surusta, siinä jää laimin lyödyksi koko muu elämä ja kaikki muut ihmiset, siihen kannustaminen ON vahingon tuottamista)
Pyydän myös anteeksi jos vaikutan hyökkäävältä, minä turhaudun kun subjektiivinen kokemus yleistetään koskevaksi koko ihmiskuntaa vailla mitään pohjaa.
***
elävä lapseni(20v.)kaipaa sisartaan ja
minä myös.Mutta kuollut lapseni ei ilmesty minulle unissani.(outoa)
Vetoa ei kannata laittaa mistään.Kuoleman
jälkeinen elämä on kuin meri täynnä
kysymysmerkkejä.
Kaikesta huolimatta uskon, että tämä
kaikki ei pääty tähän maalliseen vaan se jatkuu
eri muodossa. Ja kaikkihan riippuu vain siitä mihin itse uskoo ja haluaa uskoa ja on oma
oikeus uskoa..
että jos uskon kokee hyväksi asiaksi ja uskoa on, usko olkoon. Loppuun voidaan taas todeta että jos sinä olet oikeassa, meillä on näpeissämme hyvin hyvin pitkä keskustelu sitten joskus, ja jos minä olen oikeassa, kukaan ei stä koskaan tule tietämään.
***
hyökkääviin kristittyihin. :-)
Kuulostanko minä onnelliselta? Sepä hyvä. En tiennyt sitä itse. Luuletko että minä elän vaaleanpunaisten pilvien päällä? Elämäni on ihan normaalia elämää. En käy missään henkisissä tapahtumissa hoilaamassa ja palvomassa jumalia. Kaikki mitä "uskon" tiedän sisimmässäni. Tiedot tulevat montaa eri tietä mutta sisimpäni sitten erottelee akanat jyvistä.
Minä olin lähellä menettää lapseni ja heti sen jälkeen veljeni lapsi kuoli. Silloin en vielä tiennyt mihin uskoisin, mutta tapahtumat herättivät minut ja tuota tietoa alkoi tulla luokseni joka puolelta.
"Tuossa mielessä haihattelu on helkkarin vaarallista."
Kerropa millä tavoin vaarallista.
Tiedän esim että fysiikan tutkimus ei tiedä oikeastaan mitään. Se tietää miten ihmisen ruumis toimii mutta se ei voi selittää ihmisen tietoisuutta. Tieteellä ei voi selittää ns yliluonnollisia asioita. Siitä huolimatta ne ovat olemassa ja ne kuuluvat luonnollisiin asioihin.
"toistan EI MIKÄÄN kerro sinun uskosi oikeellisuudesta. Muu kuin oma subjektiivinen kokemuksesi."
Minun mielestäni kyllä on todisteita elämän jatkuvuudesta mutta skeptikko ei niihin usko vaikka näkisi.
"Se sanottuna, jos uskosi tekee sinut onnelliseksi, olet siitä rikkaampi. Erittäin hienoa. Niin kauan kuin siitä on sinulle hyötyä etkä vahingoita uskosi nimessä mitään, se on vain ja asinoastaan positiivinen asia."
Millähän tavoin sitä sitten voi vahingoittaa ihmisiä kun tietää että kuolemaa ei ole? Vainajia kun ei palvota. En minä ainakaan enkä tiedä ketään muutakaan joka niin tekisi. Minusta on aika selvä asia että läheisemme jatkavat elämäänsä jossain muussa ulottuvuudessa. Ei heitä pidä surra ja vetää takaisin tänne. He ovat onnellisia siellä missä ovat, mutta joskus he haluavat tuoda sanoman meille elämän jatkuvuudesta. Moni on sen kokenut.
Minä myös turhaudun kun ihmisten kokemukset mitätöidään heti kerralla selityksin että kun ei kerran tiede pysty niitä näyttämään todeksi niin niitä ei sitten ole. Voin sanoa että kyllä on. Ei sinun silti tarvitse hikeentyä jos et usko mihinkään. Kaikki aikanaan.
en ole uskovainen vaan minulla on
omat uskomukseni ja ne pidän eikä
niistä kannata alkaa inttämään.Turha
inttää siitä, kun se ei muutu enää
inttämisen jälkeen.Jokainen uskoo, mitä uskoo.
Olen kristittyjen lempiriistaa itsekin :D
Todella kuulostat onnelliselta, siltäe ttä uskomuksesi vastaavat tarpeitasi täydellisesti, ja sehän on koko homman pointtikin. Se myös ekrtoo siitäe ttä sinä olet rakentanut uskomusrakenteesi pääosin itse, et minkään valmiin järjestelmän dogman ajamana. Se on ehdottoman positiivinen asia, minun näkökannaltani.
Onnellisuus ei tarkoita vaaleanpunaisten pilvien päällä elämistä, vaan normaalia elämää jossa tavoitteet täyttyvät ja haasteisiin vastataan. Mielestäni vaaleanpunaisissa pilvissä hyvin harva olisi todella onnellinen :D jotain puuttuisi aina.
Haihattelun vaara on siinä että kun tragedian vaurioittamalle ihmiselle syötetään vakaa usko siitä että kuolemanjälekeinen elämä on totuus, hän alkaa elää sitä varten. Vaarana on mieleltään jo vaihingoittuneen yksilön vajoaminen kviteltuun maailmaan joka rakentuu sen koetun menetyksen, ei tdellisuuden, ympärille. Kohde itse menettää paitsi elämänhalunsa, myös kontaktin muihin ja todellisuudentajunsa ja pahimmillaan tuloksena on psykoositila, hänen perheenjäsenensä ja ystävänsä menettävät tuon ihmisekin varsin helposti kokonaan. Siksi suruun uppoaminen ja kuolemanjälkseisen maailman todistelu ovat joillekin vaarallisia. Siitä voi niin helposti tulla koko elämä, ja elämä jää elämättä.
"Tieteellä ei voi selittää ns yliluonnollisia asioita. Siitä huolimatta ne ovat olemassa ja ne kuuluvat luonnollisiin asioihin. "
Annatko minulle esimerkin ns. yliluonnollisesta asiasta joka ei ole tieteen selitettävissä? Koska käsittääkseni kukaan muu ei ole sellaista vielä keksinyt, selitys löytyy Aina joko ympäristöstä tai ihmisestä tisestään. Toki on asioita joita aivan maallikko ei osaa selittää, mutta huikan enemmän fysikaalisiin ilmiöihin perehtynyt osaa. Keksitkö mitään selittämätöntä?
"Minun mielestäni kyllä on todisteita elämän jatkuvuudesta mutta skeptikko ei niihin usko vaikka näkisi. "
Todiste on siitä hassu sana että se tarkoittaa todistetta. Ei jotain minkä voi tulkita, minkä voi joko uskoa tai olla uskomatta vaan kiistämätöntä faktaa. Todiste ei ole uskomisen tai uskomatta jättämisen asia, siksi sanon että todisteita ei ole.
Se että yksilö ei tiedä ajanmukaisesta fysiikan tutkimuksesta jotain, ei tarkoita etteikö tutkimus itse olisi sinne saakka yltänyt :D
"Minä myös turhaudun kun ihmisten kokemukset mitätöidään heti kerralla selityksin että kun ei kerran tiede pysty niitä näyttämään todeksi niin niitä ei sitten ole. "
Voin uskoa sen :D oman varman tuntemuksen mitätöinti toisen puolelta on äärimmäisen raivostuttavaa ja pyydän anteeksi, loukkaaminen ei ole tarkoituskeni, vaan keskustelu ja kyseenalaistaminen. Aina. Silti ei päästä mihinkään siitä että ne kokemukset joista puhut, ovat subjektiivisia. Eivät todennettavissa kenellekään muulle.
En ole tiedeuskoinen, vaan mieleni on avoin. Ole tarpeeksi kauan elämästäni viettänyt uskomalla epäuskottavia asioita, myös tämä "yliluonnollisen" argumentointi on minulle tuttua, onhan minulla itsellänikin varmasti keskivertoa enemmän kokemuksia "yliluonnollisesta" kuin toisella kaduntallaajalla. Hörhöily on hauskaa. Mikäs siinä. Mutta niitä täysin naurettavia uskomusviritelmiä näkee ja kuulee niin usein että täytyy ihmetellä, ovatko ihmiset vetäytyneet päättelemään todellisuutta omien korviensa väliin käyttäen vain subjektiivista kokemusta totuuden lähteenä? Mitä tapahtui kriittiselle ajattelulle ja tosiasioille??
***
siitä että nämä "yliluonnolliset" asiat ovat subjektiivisia ja ainakin vielä vaikeita todistaa. Mutta niin moni ihminen on esim nähnyt henkiä, kummituksia tai heillä on ollut NDE:jä että niitä ei voi sivuuttaa vain sillä että ne olisivat kuvittelua tai aivojen häirintätoimintaa. Tai muuta sellaista.
Itsekin olen jonkin verran mediaalinen sillä tavalla että voin nähdä eri asioita. (En kylläkään avaimiani jotka ovat hukassa ja joita olen etsintäkuuluttanut selvännäkijä-palstalla. :-) ) Pystyn myös kommunikoimaan eläinten kanssa vaikka se kyky ei myöskään ole täysin kehittynyt vielä.
Lapseni ovat enemmän mediaalisia ja ovat nähneet kummituksia ja kuulleet niitä.
Minulle "yliluonnollisuus" on aivan normaalia vaikka sitä ei voikaan todistaa tieteellisesti.
Kristityt eivät voi sietää minua siksi kun se mihin minä uskon on heidän mielestään raamatun vastaista. Skeptikot taas hermostuvat muuten. On rasittavaa olla minä keskustelupalstalla. :-) Välillä ihmettelen että miksi olen täällä, mutta minulla on jokin pieni piru olkapäälläni joka käskee jatkaa - ilmeisesti. :-)
Jokatapauksessa ei minulla ole kuolemanpelkoa koska en usko kuolemaan. Ainoa mitä voisin pelätä on se tapa millä kuolee. Ei olisi mitenkään mukavaa maata pakettina sairaalassa tai sitten kärsiä kipuja. Eikä jättää lähimmäisiään suremaan. :-(
Olen ihmetellyt samaa asiaa, miksi täällä oikein pyöriä väittelemässä? Se on se pieni piru... ja ikuinen uteliaisuus ja tiedonhalu. Eikö ole mieletöntä joskus lukea jonkun kirjoitusta ja saada yhtäkkinen ahaa-elämys "tietenkin!", tia todeta taas oppineensa jotain uutta? Addiktoivaa, mokoma...
Samaa pointtia siinä olen taivutellut, että yliluonnollista ei olekaan, vain luonnollisisa asioita. Kaikki on täyisn selitettävissä, mutta nuo selitykset eivät ole ehkä tiedossa vielä :D otetaan vaikkapa avaruudentutkimus aiheesi. On selvää että ilmiöitä, kuten ns. madonreikiä tms. on olemassa, mutta niiden toimintamekanismeja ja mahdollisuuksia ei vielä tunneta, vaan tukimus etenee jatkuvasti.
Selvännäöstä tms. en ole enne kuullut käytettävän sanaa mediaalinen. Jännittävää. Eläinten aknssa kommunikointi kysyy intuitiota ja ymmärrystä (vaikka alitajuista) eläimen toiminnasta. En sanoisi yliluonnolliseksi :D vaan kehitettäväksi ominaisuudeksi joka intutitiiviselta yksilöltä luonnistuu ja harjoittelemalla vahvistuu.
"Mutta niin moni ihminen on esim nähnyt henkiä, kummituksia tai heillä on ollut NDE:jä että niitä ei voi sivuuttaa vain sillä että ne olisivat kuvittelua tai aivojen häirintätoimintaa."
Kun niin moni ihminen seuraa esimerkiksi kristinuskon oppeja, onko siitä pääteltävissä että jumala on todellakin olemassa? Vai että noissa ihmisen kirjoittamissa opeissa on jotain perää ja mainonta toimii? Se että moni ihminen kokee ilmiön, ei tee siitä sen todistettavampaa, jos jokainen ei pysty sitä kokemaan. Joukkohallusinaatiotkaan eivät ole niin harvinaisia, omakohtaisista nyt puhumattakaan.
Olen minäkn kummituksia nähnyt, henkiä ja muita lilliäisiä, mutta vielä toistaiseksi mikään ei ole vakuuttanut minua siitä etteivät ne olisi oman mieleni tuotoksia. Mikä sinut vakuutti?
Raamattuväen höpinät täytyy enää kuitata olankohautuksella, pahimmat solvaukset ja suorat hyökkäykset tulevat siitä leiristä. Toisaalta, on niitä keskusteluun kykeneviäkin olemassa. Yksi omista parhaista ystävistäni on valmistumassa luterilaiseksi papiksi :D usko ei ihmistä pilaa, vaan ihminen itse, jos ottaa uskonsa liian vakavasti. Ihmisen mielessä ei mikään ole kiveen hakattua, vaan mielet muuttuvat. Sitä se oppiminen on.
Kuolemanpelosta, minullakaan ei ole sitä. Se on väistämätön tapahtuma jonka jälkeen ei mietitä enää mitään vaan pusketaan koiranputkea, pidän ajatuksesta että minun mieleni ohjaama materiamötikkä, ruumiini, liittyy taas maahan (tuhkattuna, omasta puolestani :D), alkuaineiden kiertoon. Kipua en enää pelkää kuolemaan liittyen, muutama synnytys piti siitä huolen :D
***
käytän väärää sanaa kun sanon mediaalinen. Asun Ruotsissa ja täällä sanotaan että ihminen voi olla "medial". Mikähän se sitten olisi Suomessa? Olen nyt kuitenkin oppinut aika paljon suomea kun olen kirjoittanut täällä. Hyvä syy sekin jatkaa. Siis puhun kyllä mieheni kanssa suomea mutta olin aika nuori kun tulin tänne enkä ehtinyt oppia kaikkia sanoja ja monet sanat ovat unohtuneetkin. Ja sitten on Suomeen ilmestynyt uusia sanoja. Välillä ei ymmärrä yhtään mistä puhutaan.
"Kun niin moni ihminen seuraa esimerkiksi kristinuskon oppeja, onko siitä pääteltävissä että jumala on todellakin olemassa?"
Suunnilleen. Mutta minkälainen Jumala? Sitäpaitsi monet eivät kuitenkaan usko vaikka lukevat kristinuskon oppeja. Mutta sen mitä näkee pitää yleensä totena. Suomalainenhan ei usko ennen kuin näkee.
Minä olin uskovainen aikaisemmin. Sekoilin myös Jehovan todistajien kanssa jonkin aikaa vaikka en itse alkanutkaan todistajaksi. En kuitenkaan sitten pystynyt nielemään kaikkea uskon touhua kun minua esim rasitti se että naiset olisivat vähemmän arvoisia Jumalan edessä. Ja ihminen yleensäkin on vain syntinen raukka, ei mitään ilman Jumalaa. Se ei mahtunut kallooni. Ja sitten minulla oli se ainainen saatanan pelko tai sitten kiukkuisen Jumalan pelko.
Sitten tapahtui kaikenlaista elämässäni, tyttäreni oli vähällä kuolla, veljeni tytär kuoli, mieheni sai sydänkohtauksen mutta tuli onneksi terveeksi. Itse sitten sairastuin ja jouduin lopettamaan työn teon. Eteeni alkoi ilmestyä kaikenlaista kirjallisuutta jota en olisi ikinä uskaltanut lukea uskossa ollessani. Nyt sitten ahmin kaikki ja ensin tietysti uskoin joka ikiseen sanaan. Nykyään olen oppinut kuuntelemaan itseltäni mikä on järkevää ja mikä ei.
Oma "mediaalisuuteni" on kehittynyt samalla ja tunnen esim kuinka isoisäni on mukanani. Seurustelen myös itseni kaltaisten ihmisten kanssa joten tämä "yliluonnollinen" kuuluu ihan normaalina elämään.
Uskon esim että olemme itse Jumalasta ja luomme elämämme sellaiseksi kuin ajattelemme. Ajatukset luovat. Emme siis ole mitään syntisiä otuksia vaan mahtavia luojia. Sitä ei kristityt pysty hyväksymään koska he itse matelevat maan tomussa anellen anteeksi sitä että yleensä ovat olemassa.
Vaikka uskonkin olevamme mahtavia niin se ei kuitenkaan tarkoita että meillä ei olisi empatiaa heikommille vaan se mahtavuus on juuri sitä että me pystymme laskeutumaan sieltä korkeuksista myös alas ja olla ihan tavallisia ja voimme myös auttaa kärsiviä ihmisiä.
Joten jossain vaiheessa olen tullut vakuuttuneeksi siitä että kuolemaa ei ole. En osaa sanoa koska se tapahtui. Kaikki "tieto" on tullut sellaisina ahaa-ymmärryksinä. Olen muistanut että niinhän se on. Ja jos ei ole niin eihän sille sitten mitään voi. :-)
Synnytyksistä puheen ollen niin viimeinen synnytykseni kyllä teki itseni herkäksi kivuille. Ensimmäiset kaksi eivät olleet mitään sen rinnalla. Niin että ei ikinä enää!!! Ei edes seuraavassa elämässäni. :-)
Tuo sinun jumalakäsityksesi kuulostaa todella... ne kyllä keksi nyt sanaa. Se kuitenkin on hirvittävän lähellä sitä miten minä ja läheiseni näemme maailman, tosin emme kutsu sitä minkään sortin jumaluudeksi :D vaan ihan elämäksi. olet siis todennut ajatusten muokkaavat todellisuutta, miten olet tullut tähän käsitykseen?
Luulen pahasti että useat uskovaisetkin ovat löytäneet itsestään sen voiman ja kyvyt jotka jokaisessa ovat, ja ehkä yrityksessä paeta omaa vastuutaan kiinnittyvät ensimmäiseen vastaantulevaan mahdollisuuteen syyttää ja kiittää jotakuta toista, ja päästä vastuusta. Kulttuuri tekee myös paljn, on hirveän helppoa muokkautua ja sopeutua siihen mitä koko kulttuuri tulvii ja mitä kaikkialla opetetaan, kyseenalaistaminen on ollut se vähemmän kunniakas tie.
"Nykyään olen oppinut kuuntelemaan itseltäni mikä on järkevää ja mikä ei. "
On hyvä että kuuntelet myös itseäsi. Mutta harjoitatko varmasti kylliksi tervettä lähdekritiikkiä? Jos sinulle kerrotaan tai luet jotakin minkä "tunnet olevan niin", voi kyseessä silti olla virheellinen tieto. Suunta oli ehkä oieka, mutta silkkaa uskoa vaativa... seuraatko hengellisiä opettajia? Kertovatko he Mistä heidän tietonsa tulevat vai onko vain uskottava?
Itse skeptisenä näen ajatuksen vaikutuksen ympärilläni ja pyrimme myös tutkimaan tuota vaikutusta puolueettomasti. Aina ei tarvitse olla oikeassa, mutta totuuden löytäminen on muutaman itsetunnon kolauksen arvoista :D
Synnytyksistä, minulla ne kaksi ensimmäistä olivat kivuliaita kuin pirut, mutta kolmas meni uskomattoman helposti.
***
käytän muita sanoja kuin Jumala koska Jumala-sanasta saa sen käsityksen että Jumala on persoona jolla on eri tarpeet ja niin en usko Jumalasta vaan että se on juuri elämä ilman tarpeita. Ja että ajatukset luovat olen saanut selville ensin niistä kaikista lähteistä ja sitten kokemuksen kautta. Aina on kokeiltava pitääkö asiat paikkansa vai eivät.
Uskovaiset väittävät että maailma on paha koska sitä hallitsee saatana. Mutta jos he tajuaisivat että maailman on tehneet ihmiset ajatuksillaan. On niin paljon vihamielisiä ajatuksia, kostoa ja kateutta jotka sitten materialisoituvat (oliko oikein kirjoitettu?) Esim uskovaiset ajattelevat usein "väärin". Ei siis mitenkään rakkaudella ja heidän ajatuksensa luovat myös pahaa.
Uskovaiset uskovat että Jumala on meidän ulkopuolellamme ja ihmiset ovat vain uhreja eri tapahtumille. He eivät ymmärrä että heillä on vastuu omasta elämästään. Mikään Jumala ei tule heitä pelastamaan mistään.
"Jos sinulle kerrotaan tai luet jotakin minkä "tunnet olevan niin", voi kyseessä silti olla virheellinen tieto. Suunta oli ehkä oieka, mutta silkkaa uskoa vaativa... seuraatko hengellisiä opettajia? Kertovatko he Mistä heidän tietonsa tulevat vai onko vain uskottava?"
Tunnemme "sydämissämme" mikä on oikein ja mikä väärin. Meillä on sellainen kuin intuitio jota voi vaikka kutsua Jumalan ääneksi jos haluaa. Itse kutsun sitä Omaksi Äänekseni. :-) Siis mikä oikeastaan olen, se oikea minä. Joka jatkaa elämistä vaikka tämä ruumis kuolee. Vaikka sieluksi.
Ne opettajat jotka käskevät tekemään jotain että saisimme esim iankaikkisen elämän ovat harhaoppisia. Myös ne opettajat jotka uhkailevat kaikenlaisilla rangaistuksilla. Sitten on sellaisia opettajia jotka lupaavat pelastaa ihmiset (esim avaruusolennot jotka tulevat noutamaan omansa aluksiinsa) ja heihin en myöskään usko. Meitä ei pelasta kukaan muu kuin me itse. Käytettävissämme on kuitenkin erilaiset kosmiset energiat ja voimat kunhan vain ensin löydämme ne. Esim ajatusten voima. Ja suurin on rakkaus kaikkiin ja kaikkeen.
"Itse skeptisenä näen ajatuksen vaikutuksen ympärilläni ja pyrimme myös tutkimaan tuota vaikutusta puolueettomasti. Aina ei tarvitse olla oikeassa, mutta totuuden löytäminen on muutaman itsetunnon kolauksen arvoista :D"
Näin on. :-)
Kaunista tekstiä suollat, ihminen.
Ajatus ja sen vaikutus seuraavat luonnollisesti toisiaan, reaktioina, syinä ja seurauksina. Se on varsin loogista ja järkevää, minusta. Kun ajattelet ikäviä asioita, teet ikäviä asioita, näet ympärilläsi ikäviä asioita ja se ikävyys tarttuu ympärilläsi oleviin ihmisiin ja saa heidän toimimaan samoin. Vastaavasti positiiviset ajatukset tuovat palkkansa aina vain parempana elämänä ja ymmärtäväisinä ja pitkämielisinä ihmisinä ympärilläsi :D
Mikä tahansa tuomitseva ja ennakkoluuloinen ihminen kylvää ympärilleen pahaa, kutsui hän itseään miksi tahansa, vaikkapa kristuksen rakkauden lähettilääksi!
Hengellisillä opettajilla tarkoitin enemmänkin elämäntavan opettajia, ajattelijoita, ns. valaistuneita yksilöitä, kuin kulttijohtajia. Mietin vain oletko lukenut yhdenkään tällaisen ihmisen ajatuksia ja vastaavatko ne omiasi.
Olet mielestäni ymmärtänyt täydellisesti ihmisenä olemisen olemuksen :D sellaisena kuin sen itse näen. Vastuuna omasta elämästään ja teoistaan, ja vastuuna myös omasta onnellisuudestaan. Kukaan ei tuo kultalautasella onnea, eikä pyyhi tekojasi tekemättömiksi :D se on tehtävä itse.
Hmmh... tuo Oma Äänesi josta puhut, käsittääkö se vain moraaliset tms. arvokysymykset vai koetko voivasi nähdä intuitiivisesti myös lluonnonilmiöitä, sitä ja seurauksia? Ulkopuolisia? Oetko tehnyt kokeita sille, kuinka usein olet oikeassa esimerkiksi ihmisten suhteen, näetkö heissä jotain mitä he itse eivät välttämättä huomaa?
***
"Hmmh... tuo Oma Äänesi josta puhut, käsittääkö se vain moraaliset tms. arvokysymykset vai koetko voivasi nähdä intuitiivisesti myös lluonnonilmiöitä, sitä ja seurauksia? Ulkopuolisia? Oetko tehnyt kokeita sille, kuinka usein olet oikeassa esimerkiksi ihmisten suhteen, näetkö heissä jotain mitä he itse eivät välttämättä huomaa?"
En tiedä moraalista sen enempää. En pidä koko sanasta sen enempää kuin synti-sanastakaan. :-) Me teemme - asioita. Toiset toimivat ja toiset eivät.
En oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit luonnonilmiöillä. Ihmisiä kyllä osaan lukea.
Olen myös kokeillut intuitiota eri tilanteissa ja se toimii jos siihen luottaa, mutta jos vähänkään epäilee niin ei se onnistu.
Esim minulla on tapana "varata" parkkipaikka kun ajan kaupunkiin. Jos ajattelen että no nyt on kyllä perjantai-iltapäivä ja huonosti tilaa niin en varmaan saa parkkipaikkaa. Jos kuitenkin "näen" sen tyhjän paikan siellä mihin olen menossa ja ajattelen että siihen pysäköin niin se paikka on vapaa vaikka olisi mikä päivä.
Oma Ääneni voi myös neuvoa minua eri asioissa. Kerran olin kirjoittamassa nimeäni erääseen paperiin mutta ääni kielsi ja käsi ei toiminut. Myöhemmin sain selville että olisi ollut tyhmää kirjoittaa nimeni siihen paperiin.
En tiedä vastasinko kysymykseesi. Kysy uudestaan jos en ymmärtänyt. :-)
tarkoitan luonnonilmiöiden näkemisellä mitä tahansa muuta kuin ihmisiä. Vaikkapa parkkipaikkoja :D koetko näkeväsi tapahtumissa tai ihmisissä ne potentiaalit jotka heissä/niissä ovat? Typerä esimerkki; jos katsot herneenvartta pihallasi, "näetkö" sen kasvukauden eteenpäin? Koetko vaikuttavasi siihen?
Entäpä ihmiset, uskotko jokaisen ihmisen muokkaavan ympäristöään samalla tavoin, tai ylipäätään kykenevän siihen? Jos väittäisin että ihmisen kyky muokata ympäristöään ajatuksin ja toivein, tai tuon vaikutuksen toteutumisfrekvenssi, riippuisi yksilön osallistumisen asteesta tällä pallolla, mitä tulkitsisit minun tarkoittavan?
Tuon nimikirjoituksen kohdalla uskoisin toimintamekanismin olevan hyvin selvä; Tiesit varsin hyvin että allekirjotitaminen olisi typerä teko, mutta Halusit kirjoittaa silti. Välitön palkinto oli houkutteleva, ja useille se riittää päätöksen perusteeksi, mutta sinä kuitenkin näit jonkin hälyttävän yksityiskohdan tai monta, ja kieltäydyit vaikka mieli teki. Tai kätesi teki sen puolestasi :D oliko kyse huijauksesta, millaisesta tilanteesta? Olen utelias.
Moraalilla tarkoitan lähinnä yksilön omaa arvomaailmaa, en mitään yleistä koodistoa :D sana on kieltämättä uskonnollisuuden raiskaama.
Intuition testaus on yksi asia, mutta oletko tehnyt määriteltyjä, raakoja kokeita? Joissa tulkinnanvaraa ei ole, tulosta ei voi jälkeenpäin rationalisoida, vaan se joko on tai ei?
Kyselyikä :D mutta kuulostaa siltä että vastassa on ihminen jonka kanssa keskustelu on vaivan arvoista :D
***
En usko voivani vaikuttaa luonnonilmiöihin. No ehkä hieman kun keskustelen esim ukkoshengen kanssa. :-) Sanon sille että ole hyvä ja kierrä tämä meidän talomme vaikka tuon järven kautta. Niin ei se sitten tule tähän päälle. Jos unohdan pyytää niin varmasti on ukonilma ihan päällä.
Keskustelen tietenkin kasvienkin kanssa ja kaikenlaisten eläinten. Muurahaiset olivat tulossa rivissä olohuoneeseemme ja sanoin niille että paras olisi jos lähtisitte pois, muuten mieheni myrkyttää teidät. Ja ne hävisivät. Sama juttu rappusilla. Ja sitähän ei tietenkään voi mitenkään todistaa johtuneeksi juuri puheestani, mutta yleensä aina käy niin kuin haluan.
Ihmiset luovat elämänsä juuri sellaiseksi kuin he ajattelevat. Ja luultavasti myös ympäristönsä koska ajatukset ovat energiaa jotka leviävät kuin "ringar på vattnet".
"Jos väittäisin että ihmisen kyky muokata ympäristöään ajatuksin ja toivein, tai tuon vaikutuksen toteutumisfrekvenssi, riippuisi yksilön osallistumisen asteesta tällä pallolla, mitä tulkitsisit minun tarkoittavan?"
Ihminenhän luo koko ajan riippumatta siitä ymmärtääkö hän sen tai ei. Kuitenkin ehkä on niin että jotkut ovat sen verran edellä evoluutiossa että he tietävät mitä pitää ajatella että ajatukset loisivat vain hyvää.
Allekirjoittamisjuttu oli työhöni liittyvää. Osastostani tuli oma yhtiö ja kaikkien jotka halusivat mennä mukana tuli kirjoittaa nimensä alle. Olin tietenkin samaa mieltä kaikkien kanssa eikä se tuntunut mitenkään väärältä, mutta olin pitkäaikaissairaskirjoilla ja kun olin kirjoittamassa nimeäni niin joku sisälläni sanoi ei. Joten en mennyt muiden mukaan. Nyt minulla on mahdollisuus saada työtä laajemmalta alueelta eikä vain siitä omasta yhtiöstä.
Ymmärrän mitä tarkoitat moraalilla. :-) Omasta mielestäni kaikilla on oma moraalinsa. Itselläni on aika laaja. En pidä paljon mitään "vääränä". On vain kokemuksia (jotka toimii tai ei toimi).
"Intuition testaus on yksi asia, mutta oletko tehnyt määriteltyjä, raakoja kokeita? Joissa tulkinnanvaraa ei ole, tulosta ei voi jälkeenpäin rationalisoida, vaan se joko on tai ei?"
En ole tehnyt kokeita jotka muistaisin. Elän vain intuitioni mukaan. Tai yritän. Joskus hätäilen ja silloin voi jutut mennä pieleen. Joskus taas jos suunnittelen liian kauan voi ne onnistuneet asiat mennä ohi. Silloin kuuntelen egoani. Silloin tulee pelko esille ja se estää asioiden oikean kulun.
Kysele vain. Itsekin opin itsestäni kun saan miettiä vastauksia. :-)
todellakin tulee siitä yrityksestä jäsentää omaa uskomusrakennettaan ja maailmankuvaansa selviki sanoiksi toiselle.
Luonnonilmiöihin ukkosmyrskyn kategoriassa vaikuttaminen on kuitenkin, tiedäthän, mahdotonta. Jos katsot kaikkia niitä osatekijöistä jotka myrskyn syntyyn ja liikkeeseen vaikuttavat, alkaa tuntua naurettavalta kuvitella että minun pyynnöstäni se siirtyy muualle :D vähän sama kuin nämä teininoidat saamassa liikennevaloja vaihtumaan tahdonvoimalla :D tuijotti siinä joku tai ei, se valo vaihtuu, ja vaihtuu ohjelmansa mukaisesti. Anteeksi jos loukkaan, mutta myrsky ja muurahaiset... kuulostaa ennemmin siltä että tiedät jo ennalta mihin suuntaan ne ovat menossa ja mitä ne murkut meinaavat, ja "tahdot" juuri sitä :D positiivinen vahvistus tosin toimii itseluottamusken kasvattajana. Sitä voi käskeä tuolia seisomaan siinä mihin sen laskee ja katso -tuoli tottelee! Käskepä sitä siirtymään.
Toivon että osaat ottaa tämän raa'asti ilmaisemisen puolileikillisesti, en todella tahdo loukata muuten keksi mitään tapaa ilmaista samaa asiaa sanomatta sitä suoraan.
"Ihmiset luovat elämänsä juuri sellaiseksi kuin he ajattelevat. Ja luultavasti myös ympäristönsä koska ajatukset ovat energiaa jotka leviävät kuin "ringar på vattnet". "
No niin, kyllä. Oma odotus ja oma asenne määrittävät hyvin pitkälti sen miten ihminen tietyn tapahtuman elämässään kokee. Peruspositiivinen ihminen (kuten sinä) kokee jokaisen valintansa "oikeana" tai "tarkoitettuna" koska ne ovat johtaneet hyviin asioihin. Se taas juontuu yksinomaan siitä että näet niissä asioissa parhaat puolet, etkä jää vellomaan huonoihin. Silkkoja psykologisia totuuksia, joiden mallit on hyvä itsessään tunnistaa. Se antaa kyvyn ajatella selkeämmin myös omasta osallisuudestaan maailman tapahtumiin.
Osallistumisen asteen suhteen, olisiko mielestäsi kaukaa haettua ilmaista asia niin että tietoisesti tapahtumia tms. luova yksilö on enemmän "läsnä" elämässään, hallitsee omaa ympäristöäään ja näkee seuraukset selvemmin kuin joku joka kulkee elämänsä läpi ikään kuin automaattiohjauksella? Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? Tiedät varmasti ihmisiä molemmista kategorioista, ja kaikkialta siltä väliltä.
Yllytän sinus myöskin luottamaan itseesi tarpeeksi kokeillaksesi :D voit yllättyä siitä kuinka usein osut oikeaan.
Istuta vaikkapa kaksi hernettä ja testaa suoraa vaikutustasi niihin. Jätä toinen huomiotta, ja osallistu toisen elämään kuin aksvattaisit lasta. On todettu että kasvit joille puhutaan, tuottavat paremman sadon ja houkuttavat vähemmän tuholaisia. Mitä luulet?
***
kyllä ettet usko näihin ukkoshengille ja muurahaisille puhumisiin. Itse kyllä uskon mutta ymmärrän kyllä että se tuntuu aika idioottimaiselta. Olen ollut tällainen "uskovainen" (yäk) vasta noin kymmenen vuotta. Sitä ennen en uskonut mihinkään ja sitä ennen olin tavallinen uskovainen (yäk yäk).
Enkä kyllä ala todistelemaan näitä juttuja. Eihän se onnistu.
"Sitä voi käskeä tuolia seisomaan siinä mihin sen laskee ja katso -tuoli tottelee! Käskepä sitä siirtymään."
Hmm, kokeilen. Mutta se ei ole elävä olento mitä muurahaiset ovat ja omasta mielestäni myös ukkonen. Ja enkä varmasti tiennyt mihin suuntaan ukkosilma oli menossa. Ja kun muurahaiset kerran ovat tulleet sisälle niin eihän niitä saa ulos. Olen kuullut näistä muurahaisille puhumisista muiltakin. Kokeilepa itse. :-)
Yksi asia kuitenkin on jonkin verran mielenkiintoinen. Koirani pyöri ympärilläni ja tuijotti minua silmiin. Olin vähän stressaantunut ja omissa ajatuksissani, mutta yhtäkkiä sain kuvan vesiraanasta päähäni. Ja samalla jotenkin yhteytin sen kuvan koirani kanssa ja tajusin että sillä oli jano. Vesikuppi oli ihan tyhjä ja kun täytin sen alkoi koira heti juoda. Tällaisia välähdyksiä minulla on silloin tällöin. Uskon että eläimet välittävät kuvia keskenään ja myös meille ihmisille.
#Osallistumisen asteen suhteen, olisiko mielestäsi kaukaa haettua ilmaista asia niin että tietoisesti tapahtumia tms. luova yksilö on enemmän "läsnä" elämässään, hallitsee omaa ympäristöäään ja näkee seuraukset selvemmin kuin joku joka kulkee elämänsä läpi ikään kuin automaattiohjauksella? Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? Tiedät varmasti ihmisiä molemmista kategorioista, ja kaikkialta siltä väliltä.#
Ei ole kaukaa haettua koska se tosiaan toimii niin. Olemalla läsnä elämässään on juuri se "taikasana" joka toteuttaa luomista. Mutta myös ne jotka eivät ymmärrä olevansa läsnä elämässään ovat siinä mutta enimmäkseen negatiivisuudessa ja luovat sitten sitä. Monethan jankuttavat itselleen mantroja: ei ole rahaa, olen niin sairas, kaikki on tylsää, työ on rasitus, mikään ei ole kivaa. Sitten he saavat juuri sitä osakseen eivätkä ymmärrä että ovat sen itse luoneet. Sama mene saman luo.
Siksi rikkaatkin ovat rikkaita kun he eivät tiedä köyhyydestä mitään eivätkä osaa luoda sitä. Paitsi sitten kun he alkavat pelätä että rahat loppuvat. Silloin ne yleensä myös loppuvat.
Discoveryssä kerran testattiin jossain ohjelmassa miten kasvit kasvavat kun niille ollaan ystävällisiä ja kun niille ollaan ilkeitä. Ne tosiaan kasvoivat paremmin kun niille oltiin ystävällisiä. Uskon tietenkin siihen koska ne ovat eläviä olentoja ja niillä on jonkinlainen tietoisuus. On testattu sekin kuinka ne reagoivat kun viereiseltä kasvilta leikataan oksa poikki. Ne reagoivat värähdyksellä.
Omat yrttini rehoittavat kun en pysty olemaan niille ilkeä. Näkisitpä kiinan ruusuni! Annan kukille myös healing-hoitoa jos ne näyttävät nuukahtaneilta. Et varmaan usko siihenkään. :-) Mutta se on tosiaan tehokasta niin kasveihin kuin ihmisiin ja eläimiinkin. En tietenkään väitä että kaikki sairaudet parantuvat kuin taikaiskusta healing-hoidolla mutta voimaa siitä saa.
Parantajantaitoihii, kyllä uskon, ovathan sellaiset itsellänikin :D tosin kykyni ovat jatkuvassa testauksessa ja hionnassa. Jos tahdot kertoa metodeistasi enemmän, tekisin mielelläni pientä vertailua!
Todella, ukkosen kääntämiseen en usko, tulee ihan perusfysiikka jo vastaan :D mitä sen suunnan tietämiseen tulee, tiesit varmasti :D tunnethan tuulen suunnan ja näet taivalle, et ehkä omaa teoriatietoa sääilmiöistä mutta omaan elämänmittaisen kokemuksen ja tiedon samojen ilmiöiden käyttäytymisestä aiemmin, ja koska ne ilmiöt tottelevat täsmälleen samoja lainalaisuuksia nyt kuin tuhat vuotta sitten, onko ihme että tiedät ennalta mihin suuntaan myrsky kulkee?
Muuraiahiset eivät myöskään ole suuri mysteeri, olethan varsin tietoinen, alitajunnassasi ainakin, siiä mikä muurahaisia houkuttaa ja mikä ne karkottaa. Tietyt kemikaalit joita lattianne rakennuskessa on käytetty, koiran reviirimerkinnät, käyttämänne kosmetiikka... luettelo jatkuu loputtomiin. Käytetäänkö teillä paljon suolaa ja imruroidaan usein?
"Enkä kyllä ala todistelemaan näitä juttuja. Eihän se onnistu."
Juuri siksi niihin uskominen ei ole kovin hedelmällistä. Eikö ole huomattavasti järkevämpää luottaa ilmiöihin joiden toiminnan on itse todennut? Jos näistä parantamismetodeista jatketaan, eikö aina siirrytä entisestä uuteen jos uusi tapa osoittautuu toimivammaksi?
Koirasi jano on helposti selitetty, sinä tunne koirasi ja tiedät että unohdit laittaa sille kupin esille. Onko siis ihme että se juo siitä kun annat sen sille..?
Itse en käytä eläimille tai hyönteisille ppuhelahjoja :D suosin kemiallisia metodeja ja fyysisiä viestejä. toimivat useammin :D
"Discoveryssä kerran testattiin jossain ohjelmassa miten kasvit kasvavat kun niille ollaan ystävällisiä ja kun niille ollaan ilkeitä."
Tuo jäi näkemättä! Hyvähyvä. Meillä onkin täällä juuri testi meneillään, kuinka ollakaan, herneillä ja porkkanoilla. Vaikutukset mitataan siinä kuukauden-parin kuluttua :D
"On testattu sekin kuinka ne reagoivat kun viereiseltä kasvilta leikataan oksa poikki. Ne reagoivat värähdyksellä."
Tästä en ole aivan niin vakuuttunut. Kuka testasi ja missä, nousee kysymys? Millä metodein? Pidän tapanani kyseenalaistaa myös tutkimusket joiden tulos miellyttää minua ja istuu aiempiin uskomuksiini, miten sitä muuten voisi sanoa itseään puolueettomaksi? Jos löydät tästä lisää tietoa, hienoa. Kuulostaa enemmän urbaanilegendalta.
Kun puhut healingista, kuvaako tapaasi enemmän reiki vai jokin muu? Mitä visualisoit, miten koet toimivasi, mitä koet tapahtuvaksi hoidon aikana? Milalisia tuloksia olet saanut?
En tiedä olisiko tästä fiksumpi jatkaa sähköpostilla. Mitä luulet?
***
Minulla on varaosoite [email protected] jos haluat kirjoittaa.
Tavallista osoitettani en halua kirjoittaa tänne palstalle. Voi vaikka benedi tai heko innostua kirjoittelemaan. :-) Eihän sitä tiedä.
"Parantajantaitoihii, kyllä uskon, ovathan sellaiset itsellänikin :D tosin kykyni ovat jatkuvassa testauksessa ja hionnassa. Jos tahdot kertoa metodeistasi enemmän, tekisin mielelläni pientä vertailua! "
Kutsun omaa parannustaitoa vain intuitiiviseksi healingiksi. Olen kyllä käynyt reiki ykkösen mutta se ei ollut ihan sitä mitä halusin. Pyydän vain apua universumista ja siirrän sen sydänchakraan josta sitten käsien kautta parannuskohteeseen.
"Todella, ukkosen kääntämiseen en usko, tulee ihan perusfysiikka jo vastaan :D mitä sen suunnan tietämiseen tulee, tiesit varmasti :D tunnethan tuulen suunnan ja näet taivalle, et ehkä omaa teoriatietoa sääilmiöistä mutta omaan elämänmittaisen kokemuksen ja tiedon samojen ilmiöiden käyttäytymisestä aiemmin, ja koska ne ilmiöt tottelevat täsmälleen samoja lainalaisuuksia nyt kuin tuhat vuotta sitten, onko ihme että tiedät ennalta mihin suuntaan myrsky kulkee?"
En varmasti tiennyt. Kun muutimme tänne asumaan oli täällä jatkuvasti karmeita ukonilmoja. Salamat löivät pistorasioista sisälle ja proput paloivat ja paukkuivat. Sitten luin jostain jotain ukkoshengestä ja että sen kanssa voi kommunikoida. Ja niin olen sitten tehnyt. Eikä ukkonen ole tullut enää tähän päälle. Paitsi viime kesänä kun olimme tulossa kotiin kesälomilta niin täällä oli ollut hirveä ukonilma. Kun pääsimme pihaan sanoin ukkoshengelle että nyt voit poistua ja se teki niin.
"Muuraiahiset eivät myöskään ole suuri mysteeri, olethan varsin tietoinen, alitajunnassasi ainakin, siiä mikä muurahaisia houkuttaa ja mikä ne karkottaa. Tietyt kemikaalit joita lattianne rakennuskessa on käytetty, koiran reviirimerkinnät, käyttämänne kosmetiikka... luettelo jatkuu loputtomiin. Käytetäänkö teillä paljon suolaa ja imruroidaan usein?"
Ei tosiaankaan. :-) Olen laiska imuroimaan. Ja suolaa en käytä olohuoneessa. Koirat eivät merkkaa reviiriä kun ovat narttuja.
"Juuri siksi niihin uskominen ei ole kovin hedelmällistä. Eikö ole huomattavasti järkevämpää luottaa ilmiöihin joiden toiminnan on itse todennut? Jos näistä parantamismetodeista jatketaan, eikö aina siirrytä entisestä uuteen jos uusi tapa osoittautuu toimivammaksi?"
Aivan. Niinhän se on. Olen itse todennut näiden toiminnan joten minun on ihan pakko uskoa niihin. Ja jos joku muu osoittautuu paremmaksi niin tietenkin käytän sitä.
"Koirasi jano on helposti selitetty, sinä tunne koirasi ja tiedät että unohdit laittaa sille kupin esille. Onko siis ihme että se juo siitä kun annat sen sille..? "
Huono selitys. Koiralla on aina kuppi esillä ja se on yleensä aina täynnä vettä. Olin juuri tullut kaupasta enkä ajatellut koiraa tippaakaan. Mutta se ajatteli sitä vettä. Ja välitti kuvan minulle. Ja niin kuin kerroin niin samantyylisiä juttuja tapahtuu minulle silloin tällöin mutta minun on oltava sellaisessa mediaalisessa tilassa. Ja olin ilmeisesti siten kun olin sammuttanut ajatuksen juoksun.
"Itse en käytä eläimille tai hyönteisille ppuhelahjoja :D suosin kemiallisia metodeja ja fyysisiä viestejä. toimivat useammin :D"
En halua käyttää myrkkyjä eläinten hävittämiseen. Olen aika huono tappamaan mitään elävää olentoa. Hyttysiä joskus ja kun on ihan pakko niin punkkeja.
"Tästä en ole aivan niin vakuuttunut. Kuka testasi ja missä, nousee kysymys? Millä metodein? Pidän tapanani kyseenalaistaa myös tutkimusket joiden tulos miellyttää minua ja istuu aiempiin uskomuksiini, miten sitä muuten voisi sanoa itseään puolueettomaksi? Jos löydät tästä lisää tietoa, hienoa. Kuulostaa enemmän urbaanilegendalta."
Siitä on muutama vuosi aikaa ja sekin oli jokin tv-ohjelma mutta olen lukenutkin siitä. En vaan satu nyt muistamaan kuka teki mitä. :-)
"Kun puhut healingista, kuvaako tapaasi enemmän reiki vai jokin muu? Mitä visualisoit, miten koet toimivasi, mitä koet tapahtuvaksi hoidon aikana? Milalisia tuloksia olet saanut?"
Niin kuin kirjoitin niin otan yhteyttä universumiin ja pyydän sieltä healingenergiaa. Sitten näen yleensä värejä. Violetti on "minun" värini. Eräs jolle annoin healingkiä näki myös erilaisia värejä kun pidin kädet jossain tietyssä paikassa. Tuloksia en odota vaan pääasianani on antaa voimaa itseparannukseen. Yksi hevonen kyllä rauhoittui huomattavasti kun annoin sille kaukoparannusta. Silloinkin tuli violetti väri esille ja siveli kädenmallisena hevosen jalkaa.
Kyllä voimme jatkaa mailin kautta. Tila loppuu tällä palstalla.