Kivuilla ja sairauksilla on rytminsä

Tämä viesti sopii vastaukseksi niille monille, jotka ihmettelevät, miksi heidän vaivansa ilmaantuvat tai pahenevat tiettyyn aikaan. Tämä on myös jatkoa viestiini, jossa puheena oli tasapainoaistin toimintahäiriö ja reumaattiset vaivat,joten on hyödyllistä lukea se ensin.

Suola- ja nesteaineenvaihdunnalla on paljon laajempikin merkitys kehon toiminnalle, hyvinvoinnille ja terveydelle. Vedellä ja suolalla kummallakin on sähköinen rakenne. On kyse näiden ravintoaineiden geometrisestä kiderakenteesta eli niiden fysikaalisista ominaisuuksista, jotka kehon pitäisi saada käytettäväksi luonnollisessa, turmeltumattomassa muodossaan. Tällaisten ravintoaineiden (muidenkin kuin veden ja suolan)sähköinen rakenne sisältää sellaisen viestin eli informaation (värähtelytaajuuden), joka sopii kehon omaan sähköiseen rakenteeseen eikä aiheuta häiriöitä sen sähkövirrassa.

Vesi ja suola pitävät siis yllä kehon sähkö- eli energiataloutta. Aivoissamme oleva sähkövirta on sama (n. 7,8 Hz) kuin muualla planeetallamme, ja ihmiskehossakin on oma magneettikenttänsä. Tiedetään, että magneettikentät vaikuttavat toisiinsa: vahvempi hallitsee heikompaa: Maan vetovoima pitää Kuun radallaan ja Auringon vetovoima Maan omallaan. Ihmiskehokin tarvitsee oman sähkövirtansa ja magneettikenttänsä säilyttääkseen tasapainoisen asemansa ja asentonsa Maaplaneetalla, jonka pyörimisnopeus Suomen kohdalla on noin 840 km tunnissa.

Joissakin tilanteissa pienemmänkin planeetan vaikutus tuntuu suuremmassa: parhaiten tunnetaan vuorovesi-ilmiö, jolloin Kuun vetovoima laskee tai nostaa valtamerien vesimassoja noin kahden viikon rytmissä. Tämä vetovoima on voimakkaimmillaan kerran kuukaudessa, joko pimeän eli uuden kuun tai täyden kuun aikaan, tarkemmin sanottuna päivä tai pari niiden jälkeen. Vuosittain Kuun vetovoima on voimakkaimmillaan syys- ja talvikuukausina ja pienimmillään kesällä. Lisäksi Kuun etäisyys Maahan nähden vaihtelee, mikä vaikuttaa myös vetovoiman voimakkuuteen.

Koska Aurinko on kuuma hehkuva kaasupallo, sen pinnalta energia karkaa säteilynä. Sitä voi kulkeutua planeettamme ilmakehään saakka aurinkotuulen mukana. Se sisältää sähkömagneettista hiukkasvirtaa, jota purkautuu eniten auringonpilkuista. Ne ovat auringon magneettikentän voimakkaita keskuksia, joiden määrä vaihtelee noin 11 vuoden jaksossa. Auringonpilkkujaksojen maksimit ovat sattuneet pitkään vuosikymmenten vaihteisiin. Silloin siis Aurinko on aktiivisimmillaan.

Aurinkotuulen vaikutus Maan magneettikehään vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Sen aiheuttamat magneettikentän häiriöt lisääntyvät säännöllisesti syksyllä ja keväällä tasauspäivien aikoihin. Tämä johtuu siitä, että Maan magneettinen akseli on eniten kohtisuorassa aurinkotuulen mukanaan kuljettaman magneettikentän kanssa. Silloin tulee mahdolliseksi se, että nämä magneettikentät kytkeytyvät uudellen ja magneettisia häiriöitä aiheuttavia hiukkasia pääsee helpommin Maan magneetikehän sisäpuolelle.Tämä ilmiö näkyy revontulien lisääntymisenä. Noin 2000 kilometrin säteellä magneettisista navoista revontulia esiintyy jatkuvasti. Tämä soikionmuotoinen alue on sitä leveämpi, mitä voimakkaampia hiukkasvirtauksia aurinkotuuli kuljettaa mukanaan.Katso spaceweather.com

Poikkeuksellisen voimakkaat revontulet etelämpänäkin johtuvat auringon voimakkaista
roihupurkauksista tai Auringon uloimman osan, koronan massapurkauksista, jotka muuttavat aurinkotuulen magneettimyrskyksi. Tilastollisesti näitä myrskyjä sattuu eniten auringonpilkkujaksojen maksimien tuntumassa, mutta niitä voi esiintyä myös milloin tahansa.

Ihmiskeho reagoi näihin ilmiöihin todennäköisimmin tasapainoaistinsa kautta. Siinä vaikuttavat suola, vesi ja kalkkivihiukkaset eli kehon sähkötaloutta ja magneettikenttää ylläpitävät osaset. Tämä selittää myös sen, miksi tasapainoaistin häiriön hoito on poistanut tai vähentänyt huomattavasti ns. kuuhulluusoireita. Ne voidaankin nyt ymmärtää ja selittää tasapainoaistin häiriön aiheuttamiksi, mitä ne sitten ovatkin. Asentohoito omalta osaltaan voi tasapainottaa kehon suola- ja nesteaineenvaihduntaa, jolloin kehon oma magneettikenttä eheytyy ja se suojaa ulkopuolisen magneettikentän heilahteluilta.

Tasapainoaistin tehtävä näyttääkin olevan toimia eräänlaisena vahtina tai terveyspoliisina, joka varoittaa kehoa jostakin, mikä saattaa aiheuttaa vahinkoa sille. Maan magneettikentän säännölliset vaihtelut ja poikkeuksellisen voimakkaat häiriöt kuormittavat ihmisen kehoa sitä enemmän, mitä huonommin tasapainoaisti muutenkin toimii. Jos voimakkaat avaruussäähäiriöt sattuvat sellaiseen aikaan, jolloin Maan magneettikentässä on muutakin epävakautta, syntyy luonnollisesti voimakkaimpia kuormituspiikkejä. Mitä heikompi keho on, sitä vakavampia ja nopeampia vaikutuksia näillä ilmiöillä on.

Kun tiedetään tasapainoaistin häiriön mahdolliset välilliset vaikutukset kehon vastustuskykyyn ja terveyteen (mm. kortisoli ja insuliini), löytyy luonteva selitys, miksi monet kipuilevat tai sairastuvat täyden- tai uuden kuun aikoihin erityisesti syksyllä tai talvella. Joidenkin oireet tai sairastelu voi alkaa tai jatkua kevättalvella tai
parin kuukauden viiveellä kesän alkaessa vointi saattaa tuntua monella tavalla hankalalta. Samalla tavalla oireita voivat pahentaa ilmakehän sääilmiöt: sähköiset ukonilmat, muut matalapaineet sateineen ja tuulineen, ilmavirtaukset, jotka kiertyvät meille erityisesti itä- ja kaakkoistuulien mukana alueilta, jossa sähkömagneettisia hiukkasvirtauksia esiintyy enemmän (pohjoisesta ja idästä, jonne revontuliovaalin pitempi pää ulottuu täällä itäisellä pallonpuoliskolla).

Katso lisätietoja osoitteesta koti.mbnet.fi/bpv