Joskus tuntuu siltä, että "kaikki" on huonompaa kuin
ennen.... mutta mikä elämässä/si on ajan myötä mennyt parempaan suuntaan?
ennen.... mutta mikä elämässä/si on ajan myötä mennyt parempaan suuntaan?
Mikä on elämässä parantunut?
Baile_Atha_Cliath
692779
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Parempaan on mennyt kun en laita enää leivän
päälle voita vaan becelliä.:)
mitään levitettävää rasvaa leivälle:)
Rasva-aineenvaihdunnan vuoksi pitää laittaa kevytlevitteitä leivälle.
käyttää rypsiöljyä paistamiseen ja oliivi sellaista
salaattiin?
Ei leivän päälle todellakaan tarvi laittaa rasvaa!
Suositushan on, että öljyä (sama mitä, itselläni rypsiöljy) olisi käytettävä ruokalusikallinen/vrk, sama, missä sen määrän käyttää.
itse en syö leipää ja hankin rasvat juuri tuolla tavalla.
niin minäkin,
mutta jo hyvin kauan margariinia käyttäneet tuttavani ovat kuoleet jo viiskymppisenä.
ekaks mieleen,että kun on paremmin tajunnut tätä elämää,niin muutkin asiat sujuu sen myötä paremmin..
elämme vain suhteessa johonkin. On elämää ymmärtää, niin itseään ymmärtää ja helpompaa on, kun ymmärtää
myös muitakin:)
hyvin sanottu..itestähän se muutos pitäisi alkaa..kun tässä vaan kypsyisi vielä pikkusen..
*hohhoijjaa :( *
kaksi:Positiivisesti katsominen ja anteeksiantaminen ovat ne tärkeimmät asiat..
on pysäytetty totaalisesti niin monta kertaa,että on ollut pakko miettiä kaikkea syvällisemmin...Jo se,että jätin menneisyyden taakse ja aloin elämään päivän kerrallaan,auttaa tosi paljon..:)
antamalla toiselle anteeksi, antaa ennenkaikkea itselleen anteeksi ja vasta silloin voi "päästää irti". Onneksi ymmärsin tuon riittävän ajoissa:)
tuo,että antaa itselleen anteeksi..Turha on murehtia enää jälkeenpäin tehtyjä tai tekemättömiä tekoja.:)
Terveys, on mennyt parempaan suuntaan. Rakkaus, ajan myötä löytynyt. Raha.
Terveys ja rakkaus... rahakin osittain.:)
Minulla on sitä kaikkea enemmän kuin ennen.
Minun elämä on tähän asti ollut "mäkistä", ja toivon että se myös jatkuu sellaisena. Pienen alamäen jälkeen tuntuu hyvältä nousta ylöspäin. Koskaan en ole paikalleni jäänyt, en ylä- enkä alamäessä. Onneksi suurta alamäkeä ei ole tullut.
Jaa, mikähän se aihe oli, taisin tehdä mutkan..
elämä ylä- ja alamäkiä... mutkiakin:) Tiellä tulee
risteyksiä, joissa pitää valita suunta... joskus
joutuu palaamaan taaksepäinkin:)
Taitaa pakki puuttua tai sitten en ymmärtänyt. Mennyttä kun katselee, niin kyllä se on aina taakse jäänyttä elämää (miten tuon nyt sitten tulkitsee).
väärään suuntaan ja lyhin reitti on peruuttaa, niin
silloin se on "hyödyllistä". Toisin välillä kannattaa pysähtyä ja katsoa karttaakin:))
Niin mutta en minä autolla aja elämääni. Eikä ole suuntavaistoakaan. Vaistonvaraisesti me varmaan valinnat risteyksissä teemme. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä matkalta ja tienpäästä löytyy. Mistä tiedät, että suunta on väärä. Aina on vähintään kaksi vaihtoehtoa. Elämä on varmaankin, aikamoista seikkailua.
Kiitos ohjeesta, se on tärkeä kun pitää suunnistaa valittuun määränpäähän :)
elämää ihan puhtaasti vaistonvaraisesti elä:) Tosin
kaikkiin suurempiin päätöksiin aina liittyy tunteet
mukaan, vaikka kuinka väittäisimme olevamme "rationaalisia". Kyllä... aina on olemassa vaihtoehtoja, esim. Voi jäädä hakkaamaan umpikujassa päätään tai kääntyä takaisin ja hakea uusi reitti.
Tämä "ohje" pätee silloinkin, kun ei ole menossa mihinkään erityiseen suuntaan:))
paitsi penskojen käytös ja minun eturauhaseni!
Jospa ne molemmat asiat korjaantuvat kohta pikkuhiljaa. Toivon niin, ja tsemppiä sulle!
Yleiseen nuorison käyttäytymiseen en pysty vaikuttamaan.
Eturauhanen pysyy kuosissaan pilleri/päivä periaatteella muuta eiköhän senkin muutossuunta ole tiedossa.
Pärjäillään toistaiseksi.
Myötätunto rohkaisee aina!
Nuoriso oppii vain ajan kanssa, älä murehdi kyllä elämä opettaa aina.
Ja älä toivoa heitä, kyllä se eturauhanenkin siitä rauhoittuu. Minä olen koko ajan rohkeasti tässä ihan lähellä *ottaa kiinni kädestä*
olisipa se ulkonäkö, mikä oli 25 vuotiaana sekä tämä järki ja omaisuus kuin nyt.
En voi sanoa että "päivääkään en antaisi pois". Olisi montakin päivää, jotka olisin voinut jättää pois... itse ei aina voi vaikuttaa kaikkeen.......... :( Yksin kasvatin lapseni eikä aina ollut kivaa ja helppoa.
Nyt on ihan hyvä elämä.
Onneksi nyt on kaikki hyvin.
Pojista tuli järkeviä ja hyviä aikuisia miehiä.
ulkonäkö "parantunut", mutta ei niin nopea järki enää... no "viisaus" ehkä edistynyt:)
ulkoruokintaan. Voi "paksusti" nykyään.
Kaikki on siis paremmin kuin ennen,minä saan olla rauhassa,ja se saa juopotella minkä kerkee ja voi.
Tässä iässä voi jo sanoa juopottelevalle kumppanille: "saat ryypätä niin paljon kuin haluat ja sinulla on ihan itsemääräämisoikeus ryyppäämiseesi". "Minullakin on itsemääräämisoikeus ja minun ei ole pakko katsoa kenenkään örveltämistä ja ryyppäämistä. Ei jaksa!"
Ulkoruokintaan vain.
Pomerania- laivalla Baarissa kysyin BaariMikolta, että milloin tarjoilu loppuu? Hän kehoitti minua
katsomaan taakseni. Siellä makasi n.200kg mies. Mies osoitti avonaista suutaan ja sanoi: "Kaada tuohon suuhun vodkaa, minä maksan." Mikko sanoi, että tarjoilun raja on tuossa:))
Mikko pyysi minua ja kolmea muuta matkustajaa kantamaan miehen ulos ravintolasta. Istuessaan lepotuolissa mies edelleenkin osoitti suutaan... .
Mietin mitä mahtaisi vaimo ajatella miehestään...?
Kovast päätöksest !Kaik ei sihe pysty ja sit elävä
"pakko-avioliitos".
Enne vanhaa sanottii et "olis pakkonaimine"...
Mulla ei ollu,vaiks vauva häis oliki piilos hamee al,iha mentti rakkaurest !
mitaten paljonkin, mutta henkisellä puolella hyvinvointi on tuonut paljon pahoinvointia.
Ennen ei ihmiset joutaneet märehtimään itseään, leivänhankinta vei voimavarat turhan ajattelulta.
Eikä markkinavoimia vielä ollut keksitty..
Minä tunnen useita "rikkaita", joille raha on tuonut kaikkea muuta kuin "hyvää".
Ylipäätään tuntuu, että vapaa-aika tuo ihmisille paljon vaikeuksia: "Lomastressiä", tyhjyyttä, "tekemisen puutetta", yksinäisyyttä, kiukuttelua,
riitelyä... toki myös lepoa ja hyviä asoita:)
Mitä luulet... miksi olemme antaneet vallan markkinavoimille? Laiskuuttamme? Ajattelemattomuuttamme? Välinpitämättömyyttämme?
Vai uskottelemmeko itsellemme, että se on myös
meidän etumme?
parantunut stressin sietokyky. Olen nykyisin elastinen, akilleskin kunhan se jumpataan.
on kaunis sana...varsinkin puhuttaessa henkisstä
puolesta:)
Ihan ensimmäiseksi laitan tuon tyytyväisyyden elämässä. Se onkin hyvin tärkeä osa elämää.
Toiseksi oman kunnon kohoaminen verrattuna parin vuoden takaseen aikaan, se on parantunut päivittäisen liikunnan, siis nyt kesällä pyöräilyn ja talvella kävelyn, ansiosta. Tänään tuli ajettua reilu kaskymppiä, ensin mattorannalle ja takasin ja sitten kasvinmaata perkaamaan yheksän kilometrin päähän.
Tarkoit ehkä muuta "parempaa", nämä ovat itselle just tällä hetkellä tärkeitä parannuksia elämässäni.
"parempaa" tarkoittanut:))
Minusta tyytyväisyys elämässä on itsessään jo iso asia... ja mikä voisi olla sitä "parempaa"? :))
...tuli vasta luettua nuo muut kommentit :)
No juu, mikäs olisikaan parenpaa, heh. Miettii :))
parantunut, ihmiselle ei vaan mikään riitä.
että onkohan tuo ihmisen kehityksen syy? Siis se, että "mikään ei riitä". Lapset haluavat parempaa kuin vanhempansa, naapurit haluavat komeamman talon, auton, huonekalut, vaatteet, mökin jne....
Mitähän me "yksimielisesti" haluaisimme kaikille?
...rauhaa, kirjastot, laajat tavaravalikoimat, hyvän
terveydenhuollon, koulutuksen... hmmm?
nyt kuin koskaan ennen, mutta eihän mikään tietenkään riitä, koska verrattuna aineellista toimeentuloani naapureiden kanssa häviän kyllä reilusti. Jos taas vertaan taloudellista asemaani kolumbialaisen kotiapulaisen tyttäreen joka myy lihapiiraita kadulla, niin olen loistavassa asemassa.
Olen yksinäisempi ja eristyneempi kuin koskaan ennen. Toisaalta minulla on satoja virtuaaliystäviä. Tietokoneen ääressä kello kuusi aamulla luen lehdet toiselta puolelta maailmaa ja vilkaisen mitä yön aikana on tapahtunut foorumeillani. Jos en tiedä jotain Google tietää ja Wikipedia on oikea käteni: olen siis paremmin informoitu kuin koskaan ennen.
Terveyteni on vain keskinkertainen; hoidan sitä paremmin kuin koskaan ja ruokavalion suhteen olen paljon tarkempi myös: omega 3, GI-indexi, hyvän ja pahan kolesteroolin suhde ovat tulleet avainsanoikseni aterioita suunnitellessani; ei siis herkullinen, maittava, jännitävä, maukas. Hemmetin geeniperimät.
Elämäni on helpompaa, turvallisempaa, paremmin kontrolloitua kuin koskaan ennen.
Onnellisempi?
Bah humbug.
T.
Paloma
Poliitikon poika on pidätetty huumeiden ja laittomien pillerien hallussapidosta. Mitään ei puutu, on mentävä sinne hallusinaatioiden puolelle. Eikä ole ainut. Tämä on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
moni kartano/tila/yritys on kokenut konkurssin sukupolvenvaihdoksen jälkeen; valmiiksi saatu hyvinvointi on opettanut laiskaksi.
lainalaisuus toimii perittyyn omaisuuteen, mikä viheltäen tulee se laulaen ja juoden menee.
Juoppous ja rettelöinti, autolla rötöstely vie vankilaan sinne, missä on alamaailman väki.
Tosi on: itse ansaittu on arvokkaampaa.
esimerkkejä ja on monia myös hyvin toimeentulevia perheitä, joissa välitetään toisistakin ja lapset oppivat oikeat arvot elämälleen riippumatta materiaalisen hyvinvoinnin tasosta.
Luottamus siihen, että elämä kantaa, on lisääntynyt, eli tietää selviävänsä vaikeuksista.
Tyytyväisyys silloinkin vaikkei mitään syytä tyytyväisyyteen näyttäisi olevan.
Pienet ja arkiset asiat saavat hyvälle mielelle ja tuntuvat tärkeiltä, niiden ympärille on sitten hyvä kehitellä vaikka jotain suurempaakin.
Samankaltaasia tuntoja sitä tietysti on meillä kaikilla meirään ikääsillä. Lapset on jo aikaa kasvanehet uloos lastenvaatteeistansa ja elettyä elämää ilooneen ja murheeneen jo vuosikymmeniä. Ei ny olla enää oikeen nuariakaan mutta ei vielä vanhojakaan. Onhan se elämä muuttunu ja muuttanu ketä ny mihinki suuntahan, meiränki nuoruuresta. Niinkuun ny tämä sähköönen viestintä on tullu, hyvä asiahan tämä ainaki on minun mielestäni. Mites täs ny muutoon naputeltaasihin viestijä tänne palstoolle.
Sitten jos ny aatteloo ihan vaan omaa kohtaani niin onhan sitä ny jotaan jo tähän ikähän saanu kasahanki. Talourellisiis asioos oon menny kovastikki etehenpään, se puoli ny kyllä on jo aikaa ollu kunnoos, eikä se ny retuperällä koskaan oo ollukkaa. Ny jo vois ostaakki mitä mielehen juolahtaa, ei trenkää venyyttää viimeestä lanttia, vaikka on sen etehen pitäny kyllä painaakki. Ei oo saanu kellohon kattoa ja olla aina virehees. Työkintahat on pitäny pitää aina ovi naulaas notta siitä niitä ei oo trengänny ettiä. Tämä henkinen puoli sitten ja ne asiat mitä ny ei niinkään rahalla saa on sitten ihan oma tarinansa. Vaimoon menetys oli kova asia sulatettavaksi, nieleettää vieläki vaikka aikaa onki jo kohta sen kymmenen vuotta. Hyvä asia on eherottomasti pieni ja kultaanen Tiitu-kani. Soon kovasti tärkiä ja rakas kaveri ja hyvä notta Tiitu pikkuunen on olemas. Lastenlapsia täs vaan ny oottelen ja lykkääsin niitä palleroota ylypiänä vaunuus tai rattahis. Mun nuoret, poika ja miniä on ny justihin lapiis Lemmenjoilla patikoomas, eiköös se ny ookki kovasti hyvä paikka nuorellepariille, Lemmenjoki,hih. Tierä kuinkaki siellä jo alakas tapahtumahan ja jos minuustaki pianki tuliis paappa, jo viimeenki. Notta tällaasia tuntoja mennehestä, osasta muistoja, osasta toivehia. Niinkuun ny elämäs pitääki olla meillä jokaasella, sellaanen toivo paremmasta huomisesta, unohtamatta kuitenkaan sitä mistä on lähäretty. Hyvät asiat kannattaaki painaa mielehen ja ne huonot unohtaa. Soon sellaanen laulu oikeen tehty johona kerrotahan matoon rairoosta. " jos nuo tummat raidat ottaisimme pois, niin ei kirkkaitakaan vaaleatkaan ois" Kaikista elämänipäivistä niin paremmista ku pahemmistaki minulla on sellaanen kiitoksen mieli ja niis vastoon käymisiis, niis risteissä, on kuitenki aina ollu sellaanen justihin mun olokani malli ja niis on aina ollu suuri siunaus mukana. Ja sellaanen ajallinen onni ja menestys on aina kulukenu mun askeleitteni jälijees. Mitä vaan mä oon elämässäni yrittäny, niin aina mä oon siinä pärijänny. terv. seppä ja pieni varhaanen Tiitu-kani täältä kotoa pohojanmaalta.
mieleen aineellinen hyvinvointi, tekniikka parantunut ajan myöden ja materiaalit, sekä tasoittunut yleinen hyvinvointi, vaikka eriarvoisuutta on ja tulee olemaan, työn arvostuksesa, palkoissa, eläkkeissä yms on havaittavissa, mutta jollain tavoin yhteiskuntakin tulee vastaan sosiaalisineen tukineen, ettei kukaan aivan kadulle joudu, jos vaikeuksia tulee, tietenkin löytyy ääripää tapauksia, jotka ei pärjää, mutta hyvin usein niihin sisältyy onnettomia yhteensattumia tai omaa itsetuhoa.
Mahdollisuuksia on luotu ja jokainen voi itseään kehittää nyky-yhteiskunnassa opiskellen ja yrittää aina parempaan elintasoon.
Ihmisten sosiaalisia suhteita tarkastellessa mieleen tulee monia asioita ja itse kyllä kaipaisi vanhoja leppoisia yhteisiä aikoja talkoineen ja kanssakäymisineen, mutta jollain tavoin nyky-yhteiskunta vieroittaa siitä kiireineen ja kotiaparaatein, jolloin erakoitumista on havaittavissa osalla ihmisistä.
on joutunut etsimään ilonaiheita suurennuslasin avulla, oppii iloitsemaan pienistäkin, ja vaikeista asioista selviydyttyään on helppo uskoa elämän kantavan.
Suurennuslasikaan ei kerran riittänyt. Ihan mikroskoopikin tarvitsin, siksi ei aina ymmärräkkään kuinka suurilta pienetkin murheet voivat tuntua....
Ainiin, en etsinyt mikroskoopilla elämäniloa vaan se olikin toivo, mitä silloin hain. Sitä elämäniloa on aina ollut välillä melkein liikaa. Ja sen avulla sitä toivoa löytyykin.
Helppo yhtyä.
Vain yksi hetki kaiken muuttaa voi.
Kun sen vaan muistaisi että,elämä on ainutkertaista.
siltikin on tultava toimeen.
Lisään tähän vielä "auringon" !
"Elämä on mukavaa,kun sen oikein oivaltaa"
tietenkin, - henkilökohtaisesti olen löytänyt tietynlaisen tyyneyden ja varmuuden.
olette havainneet paljon hienoja muutoksia tapahtuneen. Joskus sitä luulee tosiaankin, että
mikään ei "edisty" maailmassa. Mutta tärkein edistys
tapahtunee kuitenkin meissä itsessä ja omakehityksessämme.
..olen samaa mieltä. Tärkein edistys on tosiaankin tapahtunut itsessä. Elämää ja asioita kattelee pikkusen eri vinkkelistä kuin joskus aiemmin, silloin, kun oli "marina aika".
Mikään ei ole itsestään selvyys. Suvaitsevaisuus ainakin ittellä on kasvanut ja asioitten hyväksyminen, jos niitä ei voi muuttaa.
Ja sellainenkin "ilmiö" on tullut omaan käytökseen, osaa antaa myönteistä palautetta "kaverille", kun se on ansaittua. Se oli joskus todella vaikeata.
Minkä arvosanan sain ?
varsinkin myönteisen palautteen antamisesta. Olen
myöskin "yllätyksekseni" huomannut antavani myönteistä palautetta "vihollisilleni"... ja antanut
heille mielessäni anteeksi. Vaikutukset olleet aika
huikeita! Aikaisemmin tuo olisi ollut täysin mahdotonta...:)
ansaitset?
No vaikka; hyvä yritys mutta unohdit otsikon"
Kiitos, uskon saavani sen
ja mielenkiintoinen keskustelu. Ja aihetta oli käsitelty persoonallisella tavalla. Täysi kymppi.
Ja vielä kukkaleima päälle:)
Voi tätä onnistumisen riemua !
ei pidä ylpistyä... AINA on parantamisen varaa:)
no olen viisastunut. :)
itsepäisyys, ovat saavutuksiani ja ne oikeaa sisältävät kaiken; ei kukaan eikä mikään ikinä määrää elämäni sisältöä, vain minä.