Eino Leino

   
Veneretki
Kelmeä kesäinen yöhyt
yli maiden, merten;
veno vettä viiltämässä.

Kaunoista venossa kaksi;
toinen sulho suuri,
toinen morsian totinen.

Soutelevat, joutelevat.
Neiti vieno virkkaa:
"Minne matka morsiamen?"

Syttyvi urohon silmä:
"Katso kaikkianne,
nää etkö utuista nientä?"

Luo silmän selälle neiti:
"Kuin kuparilanka
hämärästä häämöttävi."

Soutelevat, joutelevat.
Mies väkevä virkkaa:
"Etkö jo enempi nähne?"

Katsahtavi hiussorea:
"Kuin hopeasolki
idän alta kuumottavi."

Soutelevat, joutelevat.
Onnen poika puhuu:
"Koht' eikö koti jo paista?"

Helkähtävi hienosormi:
"Niinkuin kultavanne
kaartuvi sylistä vetten."

Meren sankari sanovi:
"Siell' on Terhensaari,
siellä korkea kotimme

nousussa punaisen päivän,
laulussa sinisen linnun;
siell' on matkan määrä."