Tänään vein hevoseni ensimmäisen kerran kentälle (kyseessä ei ole nuori hevonen, vaan yli kymmenenvuotias). Osasin varautua siihen, että ongelmia tulisi, joten vain taluttelin sitä kaikessa rauhassa.
Ongelmia tosiaankin tuli. Hevonen kulkí lähes koko ajan takapää kohti kentän keskustaa tai vähintäänkin pää taivutettuna ulospäin. Se rynni lähes aina kun yritin tehdä volttia tai mennä muuten pois uralta sen kanssa. Lopulta päätin, että on terveellisintä vain kävellä eri suuntiin uraa pitkin, ei muuta.
Hevonen myös näykki minua, mitä se ei ole tehnyt enää pitkiin aikoihin.
Koitin itse pysyä mahdollisimman rauhallisena ja pakotin sen pysähtymään aina kun vauhti kiihtyi. Hieman turhauttavalta kuitenkin tuntui. Taluttaminen myös vaati aivan kaiken huomioni, sillä milloinkaan en voinut tietää, mihin suuntaan se seuraavan kerrain aikoisi loikata.
Kun viimein olimme molemmat saaneet tarpeeksemme, päätin viedä sen maastoon jäähtymään. Kun avasin kentän portin hevonen hyökkäsi laukalla siitä ulos. Onneksi sain pidettyä otteeni riimunarusta ja se pysähtyi.
Maastossa hevonen oli ehkä hieman kuumempi kuin yleensä, mutta totteli kuitenkin hyvin.
Hevoseni on entinen ravuri, jolla on ratsastettu vain maastossa, kuten sanoin ei koskaan maastossa. Ennen kentällä viemistä olin kuitenkin muutaman viikon ajan talutellut sitä pelloilla, jotta se tottuisi avaraan ympäristöön. Kentän aidat tuntuivat kuitenkin kaiketi ahdistavan sitä...
Ymmärrän kyllä, että tästä tulee varmaankin piiiiiitkä projekti. Haluaisin kuitenkin kysyä, onko mitään järkeä edes jatkaa. Oppiiko hevonen lopulta tottelemaan kentällä, miuutenkin kuin riimussa, sillä nyt selkään menemistä siellä en uskalla edes ajatella...
Jos jollakulla on kokemuksia kenttään tottumisesta tai hevosista jotka pelkäävät olla siellä, olen korvat höröllä.
Myös kaikki käytännön vinkit ovat tervetulleita!
Ongelmia tosiaankin tuli. Hevonen kulkí lähes koko ajan takapää kohti kentän keskustaa tai vähintäänkin pää taivutettuna ulospäin. Se rynni lähes aina kun yritin tehdä volttia tai mennä muuten pois uralta sen kanssa. Lopulta päätin, että on terveellisintä vain kävellä eri suuntiin uraa pitkin, ei muuta.
Hevonen myös näykki minua, mitä se ei ole tehnyt enää pitkiin aikoihin.
Koitin itse pysyä mahdollisimman rauhallisena ja pakotin sen pysähtymään aina kun vauhti kiihtyi. Hieman turhauttavalta kuitenkin tuntui. Taluttaminen myös vaati aivan kaiken huomioni, sillä milloinkaan en voinut tietää, mihin suuntaan se seuraavan kerrain aikoisi loikata.
Kun viimein olimme molemmat saaneet tarpeeksemme, päätin viedä sen maastoon jäähtymään. Kun avasin kentän portin hevonen hyökkäsi laukalla siitä ulos. Onneksi sain pidettyä otteeni riimunarusta ja se pysähtyi.
Maastossa hevonen oli ehkä hieman kuumempi kuin yleensä, mutta totteli kuitenkin hyvin.
Hevoseni on entinen ravuri, jolla on ratsastettu vain maastossa, kuten sanoin ei koskaan maastossa. Ennen kentällä viemistä olin kuitenkin muutaman viikon ajan talutellut sitä pelloilla, jotta se tottuisi avaraan ympäristöön. Kentän aidat tuntuivat kuitenkin kaiketi ahdistavan sitä...
Ymmärrän kyllä, että tästä tulee varmaankin piiiiiitkä projekti. Haluaisin kuitenkin kysyä, onko mitään järkeä edes jatkaa. Oppiiko hevonen lopulta tottelemaan kentällä, miuutenkin kuin riimussa, sillä nyt selkään menemistä siellä en uskalla edes ajatella...
Jos jollakulla on kokemuksia kenttään tottumisesta tai hevosista jotka pelkäävät olla siellä, olen korvat höröllä.
Myös kaikki käytännön vinkit ovat tervetulleita!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Viidennessä kappaleessa virhe. Tarkoitin siis, ettei koskaan kentällä.
No jos hevonen on kentäl vähän villi niin luuleks et se sit rauhottuu maastos?? Järkeeki vois käyttää.....jos toi sun oma on vai?
Ihan selkeästi rauhoittui. Kuten aiemmin jo mainitsin, hevosta on liikutettu vain maastossa. Siksi kamalan stressaavan kokemuksen jälkeen, siitä tuntui selvästi mukavalta saada tehdä sitä, mitä se on aina tehnyt ja minkä se varmuudella hallitsi.
Ja, koska hevonen selvästi nauttii rauhallisista lenkeistä maastossa, on mielestäni ihan luonnollista palkitä se siellä, vaikeuksien jälkeen. Muutenhan hevoselle olisi voinut jäädä paha maku suuhun pelkän kentällä olemisesta.
Lisäksi, koska maastossa se tottelee täydellisesti, pystyin hieman vaatimaan siltä kuuliaisuutta, mitä en kentällä siltä saanut.
Olisitko itse taluttanut hermostuneen hevosen suoraan talliin ja jättänyt yksin sinne, että rauhoittuu? Epäilen.
Ravihevoset helposti tuntevat kentän ahdistavaksi paikaksi. Eivät ole tottuneet tekemään töitä noin ahtaissa tiloissa. Omanikin pelkäsi aluksi kentän aitoja ja edelleen ajoittain esim. kulmiin ravaaminen, jolloin aidat yhtyvät molemmista suunnista tuntuu selkeästi ahdistavalta.
Suosittelen aloittamaan siitä että koitat saada hevosesi vain ensin rauhoittumaan kentälle ilman ratsastajaa.. Sitten pikkuhiljaa käynnissä alat lähestyä aitoja ja odotat että hevonen rauhoittuu aitojen ympäristöön ennen kun alat vaatia siltä kentällä sen kummempia.. :)
Ja siksi myös menee takaosa sisäänpäin vinossa, koska aitoja täytyy voida pitää kunnolla silmällä. Ja siksi ryntää voltille kun haluaa paeta aidasta pois päin. Siis todellakin vain rauhoittelet..anna aikaa. Jos talutat, niin et anna rynniä pois. Käännät ihan pienelle ympyrälle ja pidät vaikka siinä, mutta kerrot että rynnimällä ei voi tätä asiaa paeta.. :)
Kärsivällisyyttä vain, hevosesi kyllä tottuu..kun vain annat sille aikaa ja ymmärystä..
osuit asian ytimeen.
Annanko hevosen siis kulkea vinossa, jos se itse niin tekee, enkä puutu siihen mitenkään? Vaikka, en kyllä tiedä miten edes voisin puuttua siihen:).
Onko makupaloista mitään hyötyä? Yritin eilenkin rapsutella aina kun oli mahdollista, mutta silloin jouduin irrottamaan käteni narusta ja hevonen sai lisää vapautta.
Kuljin viimeksi itse koko ajan kentän ulkoreunan puolella (en muista mainitsinko siitä viimeksi), sillä siellä tunsin olevani paremmin turvassa, jos hevonen meinaisi rynniä. Mitä muuta voin ottaa huomioon ehkäistäkseni tai ainakin pelastaakseni oman nahkani, mikäli hevonen rynnii? Eilen se osui minuun kerran lähtiessään vauhdilla. Se törmasi minuun ilmeisesti lavallaan. Muuta en tiedä, sillä suljin silmäni, puristin lujaa riimunarusta ja rukoilin, että en jäisi alle, niin, että voin vielä pyytää apua 24 keskustelusta:).
Kiitän kovasti vastauksestasi! Ilmeisesti päivän sana on, kun kohta lähden hevosta taas viemään, KÄRSIVÄLLISYYS :).
Kenties kirjoitan tänne vielä illalla, jos olen yhä hengissä ja jos ilmaantuu uusia ongelmia:)!
Minulla ei ole omaa hevosta, mutta käy tallilla jos on 2 ex-ravuria. Molemmat tottelevat hyvin kentällä.Mutta asiaan.
Aluksi oli hieman ongelmia,koska halusivat vain mennä eteenpäin (niinku ravureilla tapana on. ne vain rynnivat ja pelkäsivät aitoja. ja sitten yks kerta niiden omistaja päästi ne kaksin aidatulle kentälle vapaaksi. saivat tutkia aitoja ja haistella. saivat olla sielä 1 tunnnin. sitten niiden omistaja haki ne ja veivät maastoon rauhoittumaan.. seuraavalla kerralla kuin vei ne taas kentälle olivat selvästikkin jo rauhoittuneet. välillä saivat mennä laitumelle tai maastoon rauhoittumaan...
ja nyt molemmat ovat hyviä ratsuja ja toinen hyppää 120cm alue tasolla :D
Äsken oltiinkin taas kentällä. Nyt tein niin, että ensin käytiin pieni lenkki maastossa ja vasta sitten kentälle. Kun jouduttiin siinä samalla menemään kentän ohi, niin se kyllä teki kävelylakon, kun luuli, että sinne mennään:).
Sen jälkeen menin kentälle. Kun sain hevosen sisään ja portin kiinni, annoin sille makupalan. Sitten lähdettiin ihan hiljakseen kiertämään. Päätin, ettei tehtäisi mitään muuta kuin kierrettäisiin kenttä ympäri kolmeen kertaan kumpaankin suuntaan.
Kun nyt tiesin sen pelkäävän aitoja, tein kulmat tosi loivasti ja melko kaukaa. Helpotti heti, sillä huomasin, että jos unohdin tehdä niin hevonen hermostui.
Hevonen oli paljon rennopi, käveli suorempaan eikä tuijottanut aitaa juuri lainkaan. Se ei edes rynninyt kertaakaan. Siksipä ajattelin, että on viisainta lopettaa, kun vielä menee hyvin. Ehkä hevosellekin jäi paremmat mielikuvat.
Lopuksi annoin taas namin ja nyt mentiin portistakin ihan normaalisti.
Tänään siis hyvä päivä, mutta hankaliakin on vielä varmasti luvassa.Jo nyt sain kuitenkin pienen toivonkipinän. Se antaa voimia jatkaa, samoin kuin teidän vastauksenne. Kiitos niistä!
..älä aluksi paljon puutu siihen miten hevonen kävelee. Sitten kun palaat selkään kentällä ja polle muuten on rauhallinen, voit yrittää pohjeavuilla ohjata sitä suoremmaksi.
Ei haittaa vaikka hevonen saisikin sivussa melko paljon vapautta aluksi. Tuntee olonsa rennommaksi kun ei ole ihan tiukassa narussa ja tunne itseään kahlituksi väkisin uhkaavaan asiaan.
Aluksi kannattaakin olla hevosen ja aidan välissä, kerrot samalla että ei se ole pelottava, koska sinäkin uskallat.
Vähitellen siirry sitten toiselle puolelle ja vie hevosta lähemmäs aitoja.
Jos lähtee rynnimään niin ota taas ihan pienelle ympyrälle.
Totta kylläkin..Kärsivällisyys on päivän sana..ja huomisen..jne...
Onnea matkaan kuitenkin.. :)
Toivottavasti vinkeistä on hyötyä..
Siitä se alkaa! =)