Liikenneturvallisuus on nykyään niin heikoissa kantimissa, että olen oikein kovasti huolestunut asiasta ja pelkään kuollakseni autoilua.
Olenkin hionut oman ajotyylini sellaiseksi, että on kertakaikkiaan mahdottomuus joutua liikenneonnettomuuteen. Kerronkin nyt omat keinoni opiksi ja ojennukseksi jokaiselle.
Kaiken a ja o on se, että keskitytään siihen ajamiseen, eikä puuhata yhtään mitään muuta missään vaiheessa. Ratista puristetaan tiukasti molemmin käsin, eikä otetta löysätä ennen kuin vasta perillä. Tuo tosin tuottaa itsellä hankaluuksia tiukoissa mutkissa ja risteyksistä käännyttäessä, sillä saan rattia käännettyä vain puolisen kierrosta kerralla. Vanhassa autossani ei ole edes ohjaustehostinta ja ratti kääntyy 7,5 kierrosta laidasta laitaan. Niinpä joudunkin pysähtelemään käännösten aikana, että voin välillä vaihtaa otetta.
Joudun tietysti myös ajamaan ennakkoon valitulla vaihteella perille asti, sillä kuten jo totesin, niin otetta ratista ei saa löysätä kesken matkan. Ykkösen olen todennut kätevimmäksi ajovaihteeksi mäkilähtöjäkin ajatellen. Yritin kerran ajaa suurimmalla vaihteella, mutta eihän se onnistunut, kun kytkin paloi jo aivan alkumatkasta ja auto jouduttiin viemään korjaamoon.
Eteenpäin tarkkaavaisesti katsominen silmiä räpäyttämättä, sivuille ja mittaristoihin vilkuilematta, vaati hiukan harjoittelua, mutta siihen tottui. Silmäluomien leikkaus auttoi kummasti ja samoin sivulasien ja mittariston teippaaminen umpeen.
Lyhyet sormentynkäni eivät yllä ratista vilkulle, lämmityslaitteen säätimille, pyyhkijän kytkimelle, eikä valokatkaisimelle. Suunnittelenkin matkani tarkoin ennakkoon ja lasken kuinka monta käännöstä on mihinkin suuntaan. Sitten vain kytken vilkun jo lähtiessä valmiiksi siihen suuntaan, minne tulee eniten käännöksiä, niin menee ainakin suurin osa oikein.
Lasinpyyhkimiä pidän aina päällä sateen varalta ja kaukovaloja myös aina. Lämmityslaitteen annan puhaltaa lämmintä tuulilasille kesät talvet, ettei satu yllätyksiä syksyisin ja kesken matkan. Tuosta on tosin ollut sen verran harmia, että olen palelluttanut jalkani aika usein ja osa varpaistani on jouduttu amputoimaan.
Autoradion räplääminen ei tule kysymykseenkään ja uutisten kuunteleminen matkan aikana voi herpaannuttaa keskittymisen, joten myin koko aparaatin. En kyllä kuulisikaan mitään, sillä käytän nykyään keskittymistäni parantavia korvatulppia ja kuulosuojaimia yhtä aikaa. Eipä häiritse enää toisten mölinät, eikä turhat tööttäilytkään.
Tuossa olivat nyt nuo tärkeimmät asiat, mitkä näin äkkipäätä juolahtivat mieleen. Ei muuta kuin turvallisia kilometrejä kaikille, älkääkä hellitäkö siitä ratista, sillä se on ainut kapistus millä sitä autoa ohjataan. Niin ja katse tiukasti eteenpäin suunnattuna, ei sitä autoa mittareilla ajeta.
Olenkin hionut oman ajotyylini sellaiseksi, että on kertakaikkiaan mahdottomuus joutua liikenneonnettomuuteen. Kerronkin nyt omat keinoni opiksi ja ojennukseksi jokaiselle.
Kaiken a ja o on se, että keskitytään siihen ajamiseen, eikä puuhata yhtään mitään muuta missään vaiheessa. Ratista puristetaan tiukasti molemmin käsin, eikä otetta löysätä ennen kuin vasta perillä. Tuo tosin tuottaa itsellä hankaluuksia tiukoissa mutkissa ja risteyksistä käännyttäessä, sillä saan rattia käännettyä vain puolisen kierrosta kerralla. Vanhassa autossani ei ole edes ohjaustehostinta ja ratti kääntyy 7,5 kierrosta laidasta laitaan. Niinpä joudunkin pysähtelemään käännösten aikana, että voin välillä vaihtaa otetta.
Joudun tietysti myös ajamaan ennakkoon valitulla vaihteella perille asti, sillä kuten jo totesin, niin otetta ratista ei saa löysätä kesken matkan. Ykkösen olen todennut kätevimmäksi ajovaihteeksi mäkilähtöjäkin ajatellen. Yritin kerran ajaa suurimmalla vaihteella, mutta eihän se onnistunut, kun kytkin paloi jo aivan alkumatkasta ja auto jouduttiin viemään korjaamoon.
Eteenpäin tarkkaavaisesti katsominen silmiä räpäyttämättä, sivuille ja mittaristoihin vilkuilematta, vaati hiukan harjoittelua, mutta siihen tottui. Silmäluomien leikkaus auttoi kummasti ja samoin sivulasien ja mittariston teippaaminen umpeen.
Lyhyet sormentynkäni eivät yllä ratista vilkulle, lämmityslaitteen säätimille, pyyhkijän kytkimelle, eikä valokatkaisimelle. Suunnittelenkin matkani tarkoin ennakkoon ja lasken kuinka monta käännöstä on mihinkin suuntaan. Sitten vain kytken vilkun jo lähtiessä valmiiksi siihen suuntaan, minne tulee eniten käännöksiä, niin menee ainakin suurin osa oikein.
Lasinpyyhkimiä pidän aina päällä sateen varalta ja kaukovaloja myös aina. Lämmityslaitteen annan puhaltaa lämmintä tuulilasille kesät talvet, ettei satu yllätyksiä syksyisin ja kesken matkan. Tuosta on tosin ollut sen verran harmia, että olen palelluttanut jalkani aika usein ja osa varpaistani on jouduttu amputoimaan.
Autoradion räplääminen ei tule kysymykseenkään ja uutisten kuunteleminen matkan aikana voi herpaannuttaa keskittymisen, joten myin koko aparaatin. En kyllä kuulisikaan mitään, sillä käytän nykyään keskittymistäni parantavia korvatulppia ja kuulosuojaimia yhtä aikaa. Eipä häiritse enää toisten mölinät, eikä turhat tööttäilytkään.
Tuossa olivat nyt nuo tärkeimmät asiat, mitkä näin äkkipäätä juolahtivat mieleen. Ei muuta kuin turvallisia kilometrejä kaikille, älkääkä hellitäkö siitä ratista, sillä se on ainut kapistus millä sitä autoa ohjataan. Niin ja katse tiukasti eteenpäin suunnattuna, ei sitä autoa mittareilla ajeta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pitäisi jakaa monisteena kaikkiin autokouluihin.
Miksei myös koteihin.
Panepa tuulemaan.
Teilläpä oli hyvät ohjeet.
Itse En ole irroita kumpaakaan kättä ratista ajaessani, ikinä.
Joten olen nyt ajellut kolme vuotta ykkösvaihteella 30 km/h tulee rajoitin vastaan, mutta sehän riittää mainiosti kaupunkiajoon.
En uskalla menettää tarkkavaisuuttani vaihteen vaihdossa.
Myöskin olen kokoajan makaamassa ratinpäällä jotta näen hiukan enemmän risteyksissä vasemmalle ja oikealle.
Olen huomannut että hätävilkut päällä auto vilkuttaa aina oikeaan suuntaan käännöksessä, joten olen pitänyt niitä päällä aina.
Huomasin muuten että muut autoilijat ja jalankulkijat ovat aika ystävällisiä, usein tulevat kyselemään onko jokin hätänä kun auto seisoo risteyksessä tai valoissa.