Lut kirkko on jakautunut lukuisiin lahkoihin. Niiden määrä on niin suuri, että tällainen tavallinen kirkkokristitty ei osaa laskea.
Lestadiolaisia on monessa lahkossa, samojn evankeilisia ja viidesläisiä ja rukoilevaisia. Sitten monia muita pikkuryhmiä.
Miksi kirkko on näin hajalla ja lahkoutuneena? Eikö oppi ole sama ja Lutter oli yksi ja raamattu ja Jeesus ja Jumala?
Missähän se totuus asustaa?
Lestadiolaisia on monessa lahkossa, samojn evankeilisia ja viidesläisiä ja rukoilevaisia. Sitten monia muita pikkuryhmiä.
Miksi kirkko on näin hajalla ja lahkoutuneena? Eikö oppi ole sama ja Lutter oli yksi ja raamattu ja Jeesus ja Jumala?
Missähän se totuus asustaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
SYY SIIHEN on tässä -
me ihmiset (kristityt) olemme niin lihallisia, omahyväisiä, itsekeskeisiä ja ylpeitä.
Ei se ole sen ihmeellisempää!
Minä todistan, että
Luther on tie ja totuus ja elämä.
Luther ei halunnut perustaa omalle nimelleen kirkkoa, joten se tehtiin vastoin Lutherin tahtoa.
Miksi ns. kristikunta on jakautunut jo paljon alempaa "evopuustaan" Kreikkalais- ja roomalaiskatolilaisiin ja protestantteihin ja nämä taas jokainen sirpaloituneet vielä pienempiin kuppikuntiin.
Lahkoihin lahkojen sisälläkin.
ilman näitä "lahkojaan" lestadiolaisia, heränneitä, rukoilevaisia, evankeelisia, viidesläisiään (Kansan raamattuseura, Raamattuopisto, Kansanlähetys ja joku muu) luterilainen kirkko Suomessa ei yhtään mitään!
Katso vaikka Kotimaa-lehden kesäjuhlailmoittelua.
suurin osa kirkon 250-300.000 aktiivisesta väestä kuuluu näihin liikkeisiin, "lahkoihin".
Muu luterilainen väki uinuu "lapsikasteen armossa" eli maailmassa, osa käy kerran vuodessa joulukirkossa.
Miksi se sitten on jakautunut eri liikkeisiin. Se taas johtuu historiasta. Jumala on nostanut ajan saatossa eri ihmisiä näiden liikkeiden johtoon. He ovat saaneet koke väärinymmärrystä, vihaa ja vainoa mm. luterilaisen kirkon johdon taholta sekä maallisen vallan taholta. Kulttuurielämän vaikuttajatkaan eivät ole ymmärtäneet näitä liikkeitä.
Huvittavinta ja samalla hyvin inhimillistä on ollut se, että näiden liikkeiden johtajat eivät ole myöskään ymmärtäneet toinen toisiaan vaan ovat tuominneet toisensa enemmän tai vähemmän opillisesti harhautuneina.
Liikkeet ovat kuitenkin vaikuttaneet positiivisesti maan hengelliseen elämään ja saaneet suuria kannattajamääriä tuekseen. Myöhemmät johtajat ovat muokanneet liikkeen teologiaa ja liikkeistä on syntynyt uusia haaroja uskonnollisten kysymysten erottamina.
On yksi Herra, yksi seurakunta, yksi usko ja kaste, sekä yksi Jumalan sana, mutta me ihmiset olemme niin vajavaisia, että siitä nuo eri ryhmät.
Olen kuitenkin varma, että Jumala ei näe meidän "karsinoitamme". Hän tuntee omansa ja Hänen omansa tuntevat Hänet.