Milloin ihminen alkaa tehdä syntiä ? Silloinko, kun 2-vuotiaana vetää pöytäliinan lattialle ja kiukuttelee vanhemmilleen. Käskyissähän sanotaan : kunnioita isääsi ja äitiäsi. Mitä on kunnioittaminen, kun pissaa isänsä syliin tai puraiseen äitiä nänninpäästä.
Onko ihminen jo syntyästään paha ? Ei kai viaton lapsi voi olla paha ? Milloin hän on paha ? kun varastaa eka kerran sokeripalan tai isän lompasta karkkirahaa tai valehtelee tai tai tai...
miksen kuollut lapsena ? oisin päässyt taivaiseen. nyt olen jo vanha ja paha ...
Onko ihminen jo syntyästään paha ? Ei kai viaton lapsi voi olla paha ? Milloin hän on paha ? kun varastaa eka kerran sokeripalan tai isän lompasta karkkirahaa tai valehtelee tai tai tai...
miksen kuollut lapsena ? oisin päässyt taivaiseen. nyt olen jo vanha ja paha ...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kukaan ei ole syntinen. Ei ole mitään perisyntiä (eli että ihminen olisi syntyessään paha). Me olemme kaikki hyviä ihmisiä syntyessämme. Kasvatus ja kulttuuri muovaavat ihmistä siihen millaisia valintoja hän elämässään sitten tekee ja jos tekee pahaa, siitä kerää itselleen karmaa jonka joutuu selvittämään jossain vaiheessa.
'Tee muille se mitä haluaisit itsellesi tehtävän.'
Selvää alamittaista kakkaa,joka rukouksinkin pyrkii pääsemään Herran arvoon.
Meillä on valinnan vapaus tehdä joko hyviä tekoja tai huonoja. Siinä onkin se kaikkein vaikein kysymys. Mutta olemme syntyessämme hyviä, ei pahoja.
"Auttavat kädet ovat pyhemmät kuin rukoilevat huulet"
Niinpä...
Kun tarkkailee aivan pikkuista ihmistä, niin ei tarvii tosiaan kauan mennä, kun alkaa nähdä tuttuja merkkejä ihmisen itsekkään ja pahan luonnon ilmenemisestä. Kenellä ne ekat merkit pulppuaa pintaan mitenkin. Aika pienestä saa alkaa hokemaan, että ei saa lyödä veljeä palikalla, älä ota toisen omaa...
Tarkoitan sitä, ettei sitä lyömistä tai "totuuden kaunistelua" tarvitse näköjään kenellekään opettaa. Se osataan hyvin pienenä ihan luonnostaan...
Mä ajattelen niin, että heti kun "kynnelle kykenemme", tekomme kertovat sen, mitä sisimmästämme pulppuaa.
Ei kai huono puu voi alkaa tuottaa hyvää hedelmää? - Ja olis aika epäloogista ajatella, että itse puu olis niin kauan hyvä kun se ei vielä ole tuottanut yhtäkään hedelmää, ja sitten vasta, kun eka omppusato kypsyy, puu muuttuukin sillä hetkellä huonoksi, kun nähdään, että hei, huonoa satoahan tää tuottaa!
Kun yksi heppu Raamatussa, nimeltä Daavid, oli mokannut tosi raskaasti, hän tajusi yhtäkkiä totuuden. Ja tunnusti: "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun." (Psalmi 51:7)
"Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään." (Job 14:4)
"Yhden ainoan ihmisen (Adamin) teko toi
maailmaan synnin ja synnin mukana kuoleman.
Näin on kuolema saavuttanut kaikki ihmiset,
koska kaikki ovat tehneet syntiä." (Room. 5:12)
Mutta hei! Tämä ei ole koko tarina!!
Juuri siksi Jeesus tuli maailmaan!
Hän tuli veljeksemme, ja otti vapaaehtoisesti
omaksi syykseen kaikki meidän syntimme.
Hän kärsi meidän syntiemme koko rangaistuksen
ristinpuussa, ja kuoli sen taakan alle.
Jeesus maksoi sen, mitä me olemme velkaa Jumalalle,
eikä velkaa peritä kahteen kertaan.
Sinä olet vapaa, sillä Jeesus maksoi velkasi!
Nyt Jumala on luvannut, että kuka ikinä uskoo
Hänen Poikaansa ja huutaa häntä avukseen,
ja on kastettu, pelastuu.
Oli sitten miten vanha ja paha hyvänsä.
Me olemme nääs samalla viivalla Jumalan edessä niin siivosyntiset kuin rökälerikollisetkin.
Jumala sanoo Raamatussa, Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa näin:
"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla,
mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden,
(vanhurskaus = Taivaan kotiin kelpaavuus!)
koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.
Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi,
hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi."
"ihminen tulee vanhurskaaksi, kun hän uskoo,
ilman lain vaatimia tekoja."
Sinulla, "vanhalla ja pahalla", on täydellinen
syntien sovitus, jos se kelpaa sinulle!
- Monet eivät tahdo ottaa Jeesukselta
syntivelkojen maksua vastaan, ja silloin
koko Jeesuksen ansaitsema armo jää turhaksi.
"Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän (Jeesus).
Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi,
ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."
(Apt.4:12)
Jeesus: "Autuas se, joka ei minua torju."
Luuk. 7:23
"Hän (=Jeesus)kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.
Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat,
jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.
Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan
hänen kannettavakseen." (Jes 53)
"Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan pojaksi,
hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa."
(1.Joh 4:15)
Armollisen Jumalan tahto näet oli,
että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema
jokaisen ihmisen puolesta.
Hepr. 2:9
Niin kuin tänne maailmaan yhden ihmisen, Adamin, kautta tuli synti, sairaudet ja kuolema orjuuttamaan jokaista ihmistä (lapsesta vanhukseen), niin yhden ihmisen, Jeesuksen kautta meille tuli elämä. Sen elämän Jeesus antaa jokaiselle häneen turvautuvalle lahjaksi!
Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä
jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.
Room. 7:1
"Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." Jumala on luvannut noin, ja Hän on luotettava.
Jos olet kastettu kerran Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja siinä koko syntisyytesi keskeltä huudat avuksesi Jeesusta, joka on kärsinyt sinunkin syntiesi rangaistuksen viimeistä pisaraa myöden, sinä pääset aivan varmasti Taivaaseen!
Täytyy sanoa, että olen aivan samaa mieltä kanssasi. Mikä olisikaan hienompaa kuin se, että jokainen käsittäisi evankeliumin todellisen tarkoituksen ja sen mitä Jeesus meidän kaikkien puolesta teki.
Lisäisin vielä viestiisi Jaakobin kirjeen 2. luvun jakeet 14 - 26. Erityisesti jae 26: "Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut."
Evankeliumi on tosiaan jotakin ihmisjärjelle
täysin käsittämätöntä. Mutta silti totta.
Siitä riittää ihmettelemistä loppuelämäksi!
Niin, se usko, jonka Jumala lahjoittaa ihmiselle
ylhäältä, ei tosiaan jätä ihmistä toimettomaksi.
Jumala antaa Henkensä asumaan sellaisen ihmisen
sisimpään, joka turvautuu Jeesukseen.
Hänen Henkensä alkaa tuottaa uskovassa hyviä
tekoja, nuhtelee synnistä, ja lempeästi
taivuttelee tekemään hyvää. Mutta sekään ei
ole ihmisen oma aikaansaannos, vaan Jumalan työ
armahdetun syntisen sydämessä: "Jumala saa
teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös
teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa"
(Fil. 2:13).
Jos mitään sellaista hyvää vaikutusta ei näy
ihmisen elämässä, silloin kyse ei ole siitä
uskosta, jonka Jumala antaa, vaan jostakin
kuolleesta uskosta, joka ei saa aikaan elämää.
Jeesus sanoikin: "Pysykää minussa,
niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty
tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa,
ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy
minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat.
Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn,
tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette
saa aikaan mitään. (Joh. 15:4-5)
"Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla,
horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän
kuulemanne evankeliumi antaa." (Kol. 1:23)
Pysytään siinä, ja nähdään Taivaan Kodissa :)
Suurin 'synti' on nimenomaan tuntea että olisi syntinen, erillään jumalasta ja tarvitsisi 'pelastusta'.
Varmaan nyt ihan turha alkaa taistelemaan tuulimyllyä vastaan kun nämä hihhulit eivät kuitenkaan usko. Kyllä hekin vielä heräävät ja tajuavat keitä todella ovat.
Jokainen on ennen syntymistään maanpäälle laittanut 'herätyskellon' päälle herättämään omalle todelliselle henkiselle tielleen. Toiset tarvitsevat kunnon ravistelua ennenkuin tajuavat. Minä heräsin onneksi ennen herätyskellon soimista :) Valitettavasti usein juuri kaikki ahdasmieliset, vanhoilliset fundamentalistit joutuvat kokemaan suuria traumoja tai traagisia elämänvaiheita ennenkuin ymmärtävät muuttaa elämäänsä parempaan.
Olen herännyt siihen, että on olemassa
vain yksi, jota ei ole luotu.
Se yksi on Luoja, meidän Jumalamme.
Jumala on se, joka on luonut kaiken.
Ihminen ei ole luonut mitään, vaan hän
kuuluu luomakuntaan.
Ihmisen sisimmästä, henkisestä tilasta,
ei löydy Jumalaa.
Sieltä löytyy vain rakkaudettomuutta,
kovuutta, Luojamme tahdosta piittaamattomuutta,
itsekkäästi elämistä ja ylpeyttä.
Siksi älä hylkää Jumalan armoa ja rakkautta,
sitten kun omasta sisimmästä ei löydy mitään hyvää.
Älä torju Jeesusta, sillä hän on ainut auttaja.
Kaikkien ihmisten sisin olemus on rakkaus. Kaikki ihmisen tunteet ja reaktiot perustuvat vain kahteen tunteeseen: rakkauteen ja pelkoon.
Myös minä olen luoja ja kaikki muutkin. Luon joka hetki omaa elämääni ajatuksillani. Siksi joka hetki pitää keskittyä positiivisuuteen. Esim. olen ollut kylmällä sadekelillä ulkona ja flunssa uhkaa. Jos koko ajan ajattelen että 'voi ei nyt tulen kipeäksi' niin varmasti tulen. Mutta jos ajattelen että olen terve niin myös olen terve. Tämä pätee koko elämään. Se toimii joka kerta. Kun ajattelet epäröimättä positiivista lopputulosta, sen myös saa.
Monille on juuri opetettu että ihminen on paha ja yms. Jos antaa kielteiselle egolleen vallan, alkaa tavoitella omaa etuaan jolloin ei mitään hyvää seuraakaan. Ego on juuri se joka hokee meille että olemme huonoja ja arvottomia. Olisi tärkeää oppia pääsemään pois egon hallinnasta ja alkaa itse hallitsemaan itseään.
////Siksi älä hylkää Jumalan armoa ja rakkautta,
sitten kun omasta sisimmästä ei löydy mitään hyvää.
Älä torju Jeesusta, sillä hän on ainut auttaja.////
Juuri tämä on suurin paha jota kaikenlaiset uskonlahkot tuputtavat. Tuo on aivan käsittämätön väite. Jumalan rakkaus on ehdotonta. Sitä ei tarvitse ansaita. Olemme kaikki sisimmässämme hyviä. Emme taritse mitää pelastusta, ei ole mitään mistä meidät pitäisi 'pelastaa'.
Nykyihmiskunta elää tällähetkellä pimeintä aikakauttaan, mutta onneksi valo lisääntyy kaiken aikaa yhä useampien ymmärtäessä totuuden.
>> Myös minä olen luoja ja kaikki muutkin.
>> Luon joka hetki omaa elämääni ajatuksillani.
Tarkoitan luomisella ja Luojalla sitä, joka
pystyy luomaan ainetta, luonnon lakeja:
fysikaaliset, matemaattiset ja biologiset
lainalaisuudet, planeettoja, kasviston,
eläimistön, ihmisen antaa elämän hengen.
Tyhjästä. Sanallaan.
Tiedän kyllä, että ihminen pystyy positiivisella
ajattelulla vaikuttamaan esim. immuunijärjestelmäänsä.
>> Kun ajattelet epäröimättä positiivista
>> lopputulosta, sen myös saa. Se toimii
>> joka kerta.
Mitä luulet, pystytkö esim. välttämään kuoleman
ajattelemalla positiivisesti: "olen kuolematon".
>> Olemme kaikki sisimmässämme hyviä.
Sikäli kuin minä olen historian kirjoja ja
nykyisiä sanomalehtiä lukenut ja uutisia kuunnellut,
ihmiskunta näyttää menevän moraalisesti yhä
pimeämpään ja itsekkäämpään suuntaan.
>> Ego on juuri se joka hokee meille että olemme
>> huonoja ja arvottomia.
Tässä on varmaan väärinkäsitys: Minäkään en ole
väittänyt, että olisimme huonoja ja arvottomia,
vaan me olemme Jumalan luomina ihmeellisesti
tehtyjä ja valtavan arvokkaita. Mutta teemme
moraaliselta kannalta katsottuna vääriä ratkaisuja.
Se on ongelma sekä kanssaihmistemme suhteen
että Luojamme suhteen.
>> Jumalan rakkaus on ehdotonta. Sitä ei
>> tarvitse ansaita.
Näin on. Jumala tuli maailmaan Jeesuksessa,
ja hänessä Jumala teki rauhan ihmisen ja itsensä välille.
Jeesus kärsi kuoleman jokaisen ihmisen puolesta,
yhtään valikoimatta.
Jumalan rakkaus on täysin ehdotonta, ja koskee
kaikkia. Jeesus ei jättänyt kenenkään ihmisen
väärintekemisiä ja pimeyttä pois harteiltaan.
Jeesus voitti sillä sen kuoleman, jota ihminen ei
itse voita.
Mutta ihmisellä on valta hylätä Luojansa.
>> Sieltä löytyy vain rakkaudettomuutta,
kovuutta, Luojamme tahdosta piittaamattomuutta,
itsekkäästi elämistä ja ylpeyttä.
Kirjoitin varmaan jotakin epäselvästi, kun puhut tuomitsemisesta?
Olemme äärimmäisen paljon samaa mieltä siitä, että ihmisellä ei ole oikeutta tuomita ketään minnekään.
Ihmiset ovat samalla viivalla hyvyyden ja pahan tekemisen suhteen - eivät uskovat ole siinä sen kummempia kuin muut. Jeesukseen uskovat eivät ole muuta kuin armahdettuja syntisiä koko elämänsä ajan.
Uskova on vain jossain vaiheessa elämäänsä joutunut tunnustamaan, että Jeesus oli sittenkin oikeassa, kun kertoi, että ihmisen sydän on pohjimmiltaan kova ja itsekäs.
Minä ainakin löydän hyvienkin tekojeni takaa monenlaista itsekästä motiivia. Tämmäistä kaikenkestävää rakkautta en ole löytänyt omasta sisimmästäni: "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii..." jne.
>>Tarkoitan luomisella ja Luojalla sitä, joka
pystyy luomaan ainetta, luonnon lakeja:
fysikaaliset, matemaattiset ja biologiset
lainalaisuudet, planeettoja, kasviston,
eläimistön, ihmisen antaa elämän hengen.
Tyhjästä. Sanallaan.>>>
Tätä on ehkä vaikea niellä, mutta uskon että jokaisella ihmisellä on hallussaan kaikki nuo mainitsemasi kyvyt. Emme vain ole vielä henkisesti niin korkealle kehittyneitä jotta hallitsisimme ne. Intiasta löytyy niitä jotka ovat oivaltaneet Jumalan ja siten he pystyvät tuohon kaikkeen. :)
>>>Mitä luulet, pystytkö esim. välttämään kuoleman
ajattelemalla positiivisesti: "olen kuolematon". >>>
Kyllä pystyy. Uskon pitää olla vain horjumaton. Tätäkin on ehkä vaikea kaikkien uskoa.
>>>Sikäli kuin minä olen historian kirjoja ja
nykyisiä sanomalehtiä lukenut ja uutisia kuunnellut,
ihmiskunta näyttää menevän moraalisesti yhä
pimeämpään ja itsekkäämpään suuntaan>>>
Mutta se johtuu siitä että ihmisillä on vapaan valinnan mahdollisuus. Olemme hukkuneet aineellisuuten ja itsekkyyteen joka aiheuttaa negetiivisia seurauksia. Epäitsekkyys, pyyteetön rakkaus ja muiden palveleminen itseään täysin unohtamatta tuottavat hyvää.
>>Uskova on vain jossain vaiheessa elämäänsä joutunut tunnustamaan, että Jeesus oli sittenkin oikeassa, kun kertoi, että ihmisen sydän on pohjimmiltaan kova ja itsekäs.
>>>>
Minä uskoisin että ihmisen sielu eli sydän on hyvä ja puhdas mutta egomme (joka on kielteinen) päästessään vallalle ihmisessä tekee meidät kovaksi ja itsekkääksi kun se saa meidät tavoittelemaan omaa etuamme. Eli uskon että ihmisessä on päällekkäin erilaisia 'kehoja' tai tietoisuuksia eli ainakin tunnekeho, ego, tietenkin fyysinen keho. Kun ego on ottanut vallan saadaan vain tuhoa aikaan --> kaiken tasapaino antaa onnen.
Mitä mieltä olet? Olisiko täysin vieras ajattelutapa?
>>> Minä ainakin löydän hyvienkin tekojeni takaa monenlaista itsekästä motiivia. Tämmäistä kaikenkestävää rakkautta en ole löytänyt omasta sisimmästäni:>>>>>
Me kaikki olemme juuri tuollaisia kuin kuvailet niin kauan kun emme usko olevamme hyviä. Kuvaamasi kaikenkestävä rakkaus on jokaisen ihmisen perusolemus, mutta juuri se ego saa meidät uskomaan ettei se ole. Näin ainakin itse näen.
>>> "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii..." jne. >>>
Miten hyvin asiat maailmassa olisikaan jos kaikkien ihmisten tavoittena olisi olla kuvaamasi kaltainen!!! Ainoa on että jättää minä-minä-minä asenteen pois ja oivaltaa Jumalan.
Juuri tuollaisia kauniita lauseita löytyy Raamatusta, Jeesuksen puheista ym. mutta me ihmiset olemme lähes unohtaneet (ei tietenkään kaikki) kaikkein tärkeimmän eli pyyteettömän rakkauden, toisten auttamisen ja epäitsekkyyden.
Sen sijaan täälläkin palstoilla ja muualla kinastelemme mitä epäolennaisimmista asioista kun senkin ajan ja energian olisi voinut käyttää itsensä kehittämiseen ja kaikkeen hyvään!
Tiedän vain yhden, joka on todistettavasti voittanut kuoleman. Hän on Jeesus.
Mutta meistä luoduista: löydettyjen syntymätodistusten perustella maailman vanhin ihminen on ollut 90-luvulla Jean Calment, ja tämä ranskatar kuoli 122 vuoden iässä.
En usko ihmisten kehittyvän henkisesti erityisesti mihinkään. Uskon, että ihmisellä on tämä yksi maanpäällinen elämä, ja sitten meidät kaikki herätetään viimeiselle tuomiolle Jumalan, ainoan Luojan eteen.
Mutta ehkä kyse on elämänkokemuksesta? Joitain asioita täytyy itse testata, ja todeta mikä toimii.
Tunnen esim. erään kristityn papin, joka aikaisemmin uskoi vähän samaan tapaan kuin kuvailet. Hän tykkäsi siitä, että Intialais-peräiset uskonnot selittivät niin kauniisti ja laajasti maailmaa. Omien lasten syntymän jälkeen hän vaan joutui vaan sen tosiasian eteen, etteivät ne uskonnot vain yksinkertaisesti toimi käytännössä - ne eivät vastaa todellisuutta. Ja hän tuli silloin Jeesuksen luo.
Täällä eräs ihminen kertoo matkastaan henkisyyteen näin:
esim. http://www.vaino.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=26&Itemid=51&limit=1&limitstart=4
Käpylisäke tuottaa ns. elämähormonia ja kuolemahormonia. Kun meille alkaa tulla ikää ja alamme ajatella enemmän kuolemaa, alitajuisesti käskytämme elimistöä alkaa tuottamaan kuolemahormonia. Jos ajattelemme aina vain elämää, kuolemahormonia ei erity.
TV:stä tuli jokus dokumentti jossa tiedemiehet olivat todenneet että ihmisen elimistön on mahdollista elää ainakin satoja vuosia. Tutkijat eivät osanneet kertoa miksi kuitenkin kuolemme kaikki noin alle satavuotiaina.
Tiede on myöntänyt ainakin nämä. En itse oikein usko että nyt ihan _ikuisesti_ voisimme elää, mutta ihmismieli on hyvin voimakas ja voimme pystyä vaikka mihin.
Luin tuon linkittämäsi jutun.. Vähän surettaa kun hän luovutti. Toivottavasti ei ihan kokonaan unohtanut mitä oppi ennen uskoontuloa.
Luulen että hän meni liian intensiivisesti mukaan noihin kaikkiin uussiin juttuihin. Hän opetteli liikaa ja kaikkea liian nopeasti ehkä. Pienemmästäkin saisin itse varmaan ähkyn ja palaisin takaisin lähtöruutuun. Tarinasta nyt ei hirveasti loppujenlopuksi selviä mitä kaikkea hän teki, mutta ei ihme että se oma kristinusko vaikutti kuitenkin yksinkertaiselta ja helpolta.
Varmaan suurin opitaava asia henkisen elämänsä kulkijoille on sovittaa kaikki ne henkimaailman asiat sopusointuisasti 'maallisen' elämän kanssa yhteen. Ei liikaa pää ilvissä mutta ei liikaa jalat maassa..
Onko uskoonpöllähtäneillä jokin yksinoikeus olla rakastava, hyvä, kunnollinen, lähimmäistään ajatteleva ihminen? Onko uskovaisilla yksinoikeus hyvänä ihmisenä olemiseen? Tuoko uskominen sinänsä nuo ominaisuudet ihmiseen? Vai viekö uskomattomuus ja ateismi ihmisen pilalle? Tarvitaanko hyvään ja oikeaan elämään jotain uskontoa ja uskomkista johonkin taruolentoihin?
Kuka tahansa meistä voi olla paljon parempi ihminen, kuin kukaan uskovainen tarvitsematta sekoittaa siihen yhtään uskonlahkoa tai kirkkokuntaa. Ja onko uskovaiset kategorisesti hyviä? Pappeja tuomittu rattikuoppoudesta, piispoja pedofiilistä jne.
Minä en usko yhdenkään lahkon tai kirkkokunnan oppeihin, mutta siltikään en ole paha ihminen tai helvetin tuleen tuomittava. En myöskään käy sunnuntaisin missään julistamassa asiaa tms.
Eikä siihen, että rakastaa aidosti toista, tarvita raamatun oppeja. Enhän minäkään lue Rakennusmestariyhdistyksen historiikkia ymmärtääkseni, että taloon pitää laittaa vedenpitävä katto. "Vedenpitävä katto ei vuoda. Lumen se kestää ja talven sietää. Tuleen pitää ja taloa suojaa. Hyvä vedenpitävä katto ei petä. Säät se kestää, myrskyt kärsii, eikä muista kokemiaan ilmoja."
Se, että en usko mihinkään jumalaan tms. ei aiheuta uskottomuutta rakastani kohtaan, ei väkivaltaa, epäkunnioittamista, vääryyttä, pöyhkeilyä jne. En myöskään pieksä lastani tai hänen vaimoaan tai tee heille muuta pahaa.
Hyvän elämän yksinoikeutta ei ole annettu kenellekään. Eikä myöskään tuomiovaltaa muita ihmisiä kohtaan vaikkakaan nämä eivät noudatan uskovaisten määräyksiä tai ohjeita!
Ns. synnin tekeminen alkaa silloin, kun ihminen ollessaan jonkin uskonlahkon jäsen omasta vapaasta tahdostaan ( ei siis vauvana kastettuna tms. pakotettuna ) rikkoo ko. lahkon sääntöjä ja määräyksiä. Jos ei ole lahkon jäsen, ei ne määräykset koske. Eihän minuakaan koske Pihtiputaan maamiesseuran säännöt, olkoonkin ne kuinka hienot tai vaativat tahansa, jos en porukkaan kuulu.
Ja kun hihhulit vielä väittävät, että ns. synnin palkka on kuolema, niin mitähän pahaa veljeni vauva oli tehnyt, kun kuoli alle puolivuotiaana? Kiroillut? Varastanut? Lausunut turhaan jumalansa nimeä?
Eikös kaikki nuo synnit ole anteeksiannetut, joten ei tuota viatonta vauvaa olisi tarvinnut tappaa "kutsumalla isän kotiin"...
...siitä, että valistat meitä idiootteja. =) Toivottavasti joku lukijoista edes ottaa opikseen.