Niin minä en ole opiskelija enkä eläkelläinen, olen parhaassa työ iässä mutta työpaikat ei vain aukene vaikka voisi sanoa että työnhakemisesta pitäisi jo vähän palkkaa saaha niin se työstä jo käy. Vaimoni on osa-aika työssä mutta sen mitä tienaa kela sen vähänkin vie, ettei sekään ole kuin mielen virikkeeksi työtä. Perheeseen kuuluu vielä pieni lapsikin. Voin todellakin sanoa että köyhiä ollaan mutta päättäväisenä kohti parempaa mennään ja toivotaan että jospa se onni kääntyisi.
Olen ollut sosiaalitomistossa tiskin molemmilla puolella ja olen huomannut miten se kohtelee ihmistä. Jos tulet pienessä sievässä ja sönkötät ettei ole rahaa nytten, niin sitä todennäköisesti saat. Jos menet sinne ja pyydät muutamaa kymppiä ruokaan, et todennäköisesti saa mitään. Yhteiskunnan pitäsi tukea niitä jotka tahtovat nousta vielä kerran sieltä pohja mudista. Normit!?! hauska sana ja liikaa käytetty, sehän perustuu aika veteenpiirrettyyn kaavaan. Mutta uskotellaan että se on jotain sellaista mikä rajoittaa sosiaalitoimiston tukea.
Kirkon diakonia on auttanut meitä, kun kaikkialta ovet suljetaan edessämme. Kiitos heille! Siellä oli ihmisiä vastassa, siellä ymmärrettiin kun kerroimme ettei ole leipää suuhun laittaa ja saimme kuin joululahjan kun sieltä ojennettiin 30€ maksuosoitus kauppaan.
Nyt moni miettii, että olemme laiskoja paskoja jotka odottavat valmista. Niin ei ole, teemme kaikkemme että haaveet ja elämä muuttuisi paremmaksi. Moni miettii että miten hoidamme raha menot?? Me laskemme vihkoon menot ja tulot, eli olemme tarkkoja siitä että miten menee mihinkin rahaa.
Meillä elää sydämmissä toivo ja haaveet. Haaveilemme että joskus meillä olisi omakotitalo, omaa pihaa ja lapselle tilaa olla ja tehdä. Haaveita on monia ja se antaa uskoa.
Tiedän ettei kaikki jaksa aina uskoa parempaan, tulevaisuudella ei tunnu olevan enää mitään annettavaa. Toivon että jokainen jaksaisi niistä pienistä iloista ja toivon kipinöistä ammentaa voimaa jaksaa uskoa. Meillä ei ole mitään ylimääräistä, vain rakkaus ja toivo sekä usko että vielä meilläkin on asiat vieläkin paremmin.
Olen ollut sosiaalitomistossa tiskin molemmilla puolella ja olen huomannut miten se kohtelee ihmistä. Jos tulet pienessä sievässä ja sönkötät ettei ole rahaa nytten, niin sitä todennäköisesti saat. Jos menet sinne ja pyydät muutamaa kymppiä ruokaan, et todennäköisesti saa mitään. Yhteiskunnan pitäsi tukea niitä jotka tahtovat nousta vielä kerran sieltä pohja mudista. Normit!?! hauska sana ja liikaa käytetty, sehän perustuu aika veteenpiirrettyyn kaavaan. Mutta uskotellaan että se on jotain sellaista mikä rajoittaa sosiaalitoimiston tukea.
Kirkon diakonia on auttanut meitä, kun kaikkialta ovet suljetaan edessämme. Kiitos heille! Siellä oli ihmisiä vastassa, siellä ymmärrettiin kun kerroimme ettei ole leipää suuhun laittaa ja saimme kuin joululahjan kun sieltä ojennettiin 30€ maksuosoitus kauppaan.
Nyt moni miettii, että olemme laiskoja paskoja jotka odottavat valmista. Niin ei ole, teemme kaikkemme että haaveet ja elämä muuttuisi paremmaksi. Moni miettii että miten hoidamme raha menot?? Me laskemme vihkoon menot ja tulot, eli olemme tarkkoja siitä että miten menee mihinkin rahaa.
Meillä elää sydämmissä toivo ja haaveet. Haaveilemme että joskus meillä olisi omakotitalo, omaa pihaa ja lapselle tilaa olla ja tehdä. Haaveita on monia ja se antaa uskoa.
Tiedän ettei kaikki jaksa aina uskoa parempaan, tulevaisuudella ei tunnu olevan enää mitään annettavaa. Toivon että jokainen jaksaisi niistä pienistä iloista ja toivon kipinöistä ammentaa voimaa jaksaa uskoa. Meillä ei ole mitään ylimääräistä, vain rakkaus ja toivo sekä usko että vielä meilläkin on asiat vieläkin paremmin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
otattako työ muuta,onko sulla tommonen fiilis?
Entäs jos ihan radikaalisti unohat sen työn,mitä olet tekevinäs jos joku sut ottais. Hae "jotain aivan muuta" kuten se telkkarimainos!
Käännä katseesi toiseen suuntaan.
Istuppa nyt alas ja ota pännä ja paapperia.
Ynnää kaikki mitä OSAAT ja kato mitä sinne tulee.
Pääsisitkös mihin sillä litanialla, kauppaan,kiskaan,siivoomaan,lapsenvahdiks....katse uuteen päin marsmars.
raksalla on töitä nykyään, jos viitsii vain niihin hommiin hakeutua. Itsekin opiskelin itseni humaanityöttömäksi, nykyään elätän itseni rakennuksella. jokuvuosi vielä ja pystyn jo rehellisestikin sanomaan olevani timpuri. Aluksi oli jokapäivä jännäkakka melkein huulilla, kun ei tiennyt mitenkä hommat menee.
Niin töitä sillä alalla on ja olen minä hakenutkin, mutta sitä vaan tulee joskus kirje aina vaan että valitettavasti valitsimme seuraavan. Täällä savossa kun jokin työ aukenee niin sitä välittömästi hakee sen sata ihmistä. Olen koulutukseltani markkinointi hemmo = ) mutta metallialalle olen nyt viimesimmäksi hakenutkin, en siis jämähdä yhtä alaa etsimään.... kaikki käy ja kaikkea pitää ainakin kerran eläissään yrittä. Hakisin lääkärinkin töihin jos siihen ei olis niin pirun vaikeeta päästä... vaikka ei ole siihen koulutustakaan niille olis meinaan töitä. Sanotaan metalliala vetää nyt työvoimaa... toivottavasti vetää täällä savossakin..samoin kaupanala... silmät ja mieli avoimena etsin uutta.